| Tilin Ulenspiegel | |
|---|---|
| fr. Till Eulenspiegel | |
| Kohtaus V. F. Nijinskyn näyttämästä baletista "Til Ulenspiegel". 1916 | |
| Säveltäjä | R. Strauss [1] [2] |
| Libreton kirjoittaja | V. F. Nizhinsky [1] [2] |
| Juonen lähde | Legenda Ulenspiegelistä |
| Koreografi | V. F. Nizhinsky [1] [2] |
| Kapellimestari | A. Götzl [3] |
| Lavastus | R. E. Jones [1] [2] |
| Toimien määrä | yksi |
| Luomisen vuosi | 1916 |
| Ensimmäinen tuotanto | 23. lokakuuta 1916 , Djagilevin venäläinen baletti [1] [2] |
| Ensiesityspaikka | Manhattan Opera , New York [1] [2] |
" Till Eulenspiegel " ( fr . Till Eulenspiegel _ _ _ _ _ , 1895 ) librettokoreografista R. E. Jonesin suunnittelussa . Ensimmäinen esitys oli 23. lokakuuta 1916 Diaghilev Ballets Russesissa , Manhattan Operassa New Yorkissa .
Baletin lavasi toisella Yhdysvaltojen kiertueella osa Venäjän Djagilev-balettiryhmää, jolloin sitä johti Nijinsky [4] . Ensimmäisen Pohjois-Amerikan kiertueen jälkeen Otto Kahn tarjosi Sergei Diaghileville uutta mantereen kiertuetta, johon osallistui pakollisesti Vaslav Nijinsky, joka suostui osallistumaan kiertueelle vain ryhmän yksinjohtajina - molemmat ilman. Diaghilev ja ilman Grigorjevia . Luopuessaan ryhmän johdolle Diaghilev oli tietoinen riskin asteesta, mutta hyväksyi tarjouksen, sillä Espanjassa kesällä tehtyä kihlausta lukuun ottamatta Euroopassa ei ollut odotettavissa sopimuksia sodan aikana [ 5] . Ohjaajaksi nimitettiin Nikolai Kremnev. Sergei Diaghilev, Sergei Grigorjev ja jotkut ryhmän taiteilijoista, joiden joukossa olivat Leonid Myasin, Stanislav Idzikovsky, Lyubov Chernysheva ja 14 muuta tanssijaa, jäivät Eurooppaan valmistautumaan seuraavaan Venäjän kauteen [6] . Diaghilev kieltäytyi osallistumasta kiertueelle, vaikka hänen oli autettava heitä ohjaamaan Roomasta .
Nijinsky alkoi valmistella tuotantoa "Till", jonka sankari oli hengessä lähellä koreografia militantin puhkimielisyydellään ja nopealla naamionvaihdolla [7] . Ohjaaja valitsi teoksensa mottona sanat "Meidän täytyy saada sinut nauramaan" ( ranska pour faire rire ), joilla hän ohjasi lavastussuunnittelija Robert Edmond Jonesin [8] . Ennen tapaamista Nijinskyn kanssa Jones pelkäsi kuuluisaa neroa, mutta kun hän tapasi henkilökohtaisesti, tanssija rakasti taiteilijaa itselleen yksinkertaisuudellaan. Vuonna 1945 Jones muisteli: ”Hänen silmissä oli ahdistusta. Hän näyttää kärsimättömältä, huolestuneelta, poikkeuksellisen älykkäältä. Hän näyttää väsyneeltä, kyllästyneeltä ja kiihottuneelta samaan aikaan. Ja huomaan hänen takanaan oudon tavan purra ihoa vereen peukaloiden reunoja pitkin . Krasovskajan mukaan nimi Ulenspiegel yhdistää sanat "pöllö" ja "peili", mikä tarkoittaa "viisauden peiliä". Koreografi ja taiteilija sopivat koristelevansa verhon kirjan pergamenttiarkin muodossa peilin päällä istuvan pöllön tunnuksella [9] . Värikkäät puvut tehtiin goottilaiseen tyyliin liiallisilla mittasuhteilla: naisten kampaukset ylsivät maisemien tornien tasolle, mekkojunat avautuivat lavalla. Misan-kohtaukset muistuttivat Dürerin piirustuksia ja Rabelais'n tilanteita , vaikeasti havaittavissa oleva Til ilmensi eri aikakausien tanssijan kuvaa [10] .
Grigorjevin mukaan Amerikan kiertueen osallistujien joukossa "alkoi erimielisyyksiä johtavien puolueiden jakelusta sekä ohjelmien valmistelusta" [11] . Nijinskyllä ei ollut kokemusta joukkueen johtamisesta. Djagilev ja Grigorjev kieltäytyivät hänen sähkeistään, jossa hän pyysi häntä tulemaan Amerikkaan ja antamaan apua: "Grigoriev kieltäytyy kunniasta liittyä seurueeseen, kun sinä johdat sitä" [11] . Kaikissa esityksissä kiireisenä Nijinskyllä ei ollut tarpeeksi aikaa toteuttaa ajatusta uuden baletin esittämisestä. Pierre Monteux ymmärsi, että hänen kantaesityksensä ei pysynyt määräajassa, joten hän kieltäytyi ohjaamasta orkesteria [10] . Yrittäessään olla rikkomatta sopimuksen ehtoja, Nijinsky pakotettiin saattamaan lavalle raaka ja keskeneräinen tuotanto [12] . Muutama päivä ennen ensimmäistä esitystä tapahtui toinen onnettomuus - Nijinsky väänsi jalkansa, ja ensi-iltaa jouduttiin lykkäämään kahdella viikolla. Nijinsky johti viimeiset harjoitukset makuulla. Ensiesitys oli paikoin kuin improvisaatiota [13] . Grigorjev totesi, että baletin "Til Ulenspiegel" ensi-ilta epäonnistui, samoin kuin tuotannon ainutlaatuinen piirre ryhmän historiassa - Djaghilev ja Grigorjev eivät olleet koskaan nähneet balettia [11] . Lisäksi kiertue heikensi yrityksen mainetta siinä määrin, että "Diaghilev-baletti ei voinut enää koskaan esiintyä Pohjois-Amerikassa" [14] .
Huolimatta laajalle levinneestä mielipiteestä baletin epäonnistumisesta, E. Ya. Surits puhui "Til Ulenspiegelistä" mielenkiintoisena esityksenä [15] ja myös "ilmeisesti ei ansiottomana" balettina [6] . V. M. Krasovskaja kutsui balettia profeetalliseksi ja arvosti sitä suuresti: "Viritä taiteellisen intuition superherkkiin virtoihin, Nijinsky esitteli viimeisen, kenties merkittävimmän balettinsa" [8] . Krasovskaja tunsi läheisen yhteyden koreografin päiväkirjan sanojen " Dostojevski oli suuri kirjailija, joka kuvasi omaa elämäänsä eri sankareiden varjolla" ja "Til"-tuotannon välillä: "baletti imeytyi Nijinskin metampsykoosin näyttämölle ja todellisiin mullistuksiin. lyhyestä tietoisesta elämästään” [10] .
Amerikkalaisen kiertueen ja tämän tuotannon toteutuksen vaikeudet, niihin liittyvät kokemukset tapahtumien osallistujien mukaan olivat seurausta koreografin mielisairauden ensimmäisistä ilmenemismuodoista. Vuonna 1917 Latinalaisen Amerikan kiertueella "outo käyttäytyminen tuli selvemmäksi", kun Nijinsky oli jo kärsinyt vainomaniasta [16] . Vuonna 1919 Nijinsky jouduttiin sijoittamaan klinikalle.
Richard Straussin sinfoninen runo houkutteli muita koreografeja, jotka esittivät omia tuotantojaan:
| Vaslav Nijinskyn baletit | |
|---|---|