Cherepnin, Aleksanteri Nikolajevitš

Aleksanteri Nikolajevitš Cherepnin
perustiedot
Syntymäaika 21. tammikuuta 1899( 1899-01-21 ) [1]
Syntymäpaikka
Kuolinpäivämäärä 30. syyskuuta 1977( 30.9.1977 ) [2] (78-vuotias)
Kuoleman paikka
Maa
Ammatit säveltäjä , pianisti , musiikkitieteilijä , musiikin teoreetikko , yliopistonlehtori , elokuvasäveltäjä , kapellimestari
Työkalut piano [1]
Genret ooppera ja sinfonia
 Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa

Alexander Nikolaevich Cherepnin ( 21. tammikuuta 1899 [1] , Pietari [1] [2] - 30. syyskuuta 1977 [2] , Pariisin 6. kaupunginosa [2] ) oli venäläinen ja amerikkalainen säveltäjä, pianisti ja musiikin teoreetikko .

Elämäkerta

Säveltäjä Nikolai Tcherepninin ja laulajan ( mezzosopraano ) Maria Albertovna Benoisin (1876 -?), Alexander Benoisin veljentytär, poika . Opiskeli Petrogradin konservatoriossa. Vuoden 1917 lokakuun vallankumouksen jälkeen hän muutti perheineen Tiflisiin , missä hän jatkoi opintojaan Tiflisin konservatoriossa [3] . Muutettuaan perheensä kanssa Ranskaan vuonna 1921 hän valmistui Pariisin konservatoriosta .

Hänen opettajiaan Venäjällä ovat säveltäjä Viktor Mihailovitš Beljajev ( A.K. Lyadovin ja A.K. Glazunovin opiskelija ), joka valmisteli Tšerepninin pääsyä Pietarin konservatorioon, Leokadija Kašperova (kuuluisa pianisti, Anton Rubinsteinin oppilas) [4] ja hänen professorinsa. konservatoriossa Nikolai Aleksandrovich Sokolov ( N. A. Rimski-Korsakovin opiskelija ). Tcherepninin mentori tänä aikana oli erinomainen musiikkitieteilijä Aleksanteri Ossovski , joka oli ystävällinen isänsä N. N. Cherepninin kanssa . Aleksanteri Spendiarovilla oli tietty vaikutus Tcherepninin varhaisiin sävelluksiin .

Hän oli lähellä "Pariisin koulun" säveltäjiä ( Honegger , Martin jne.). Pianistina hän on konsertoinut ympäri maailmaa. Vuonna 1926 hän teki ensimmäisen kiertueensa Yhdysvalloissa .

1930 - luvun alussa hän matkusti Kiinaan , jossa hän oli Shanghain konservatorion johtaja ( 1934-1937 ) [ 3 ] . Shanghaissa hän tapasi kiinalaisen pianistin Li Xiang Mingin, josta tuli hänen vaimonsa . Hän työskenteli myös Japanissa (hänen oppilaidensa joukossa ovat japanilaiset säveltäjät Akira Ifukube , Yoritsune Matsudaira), johti Tokyo Music Publishing Housea [3] . Vaikutti myöhemmin kiinalaiseen ja japanilaiseen musiikkiin. Hän vietti toisen maailmansodan vuodet Pariisissa .

Vuonna 1948 (muiden lähteiden mukaan vuonna 1949 [3] ) hän muutti Yhdysvaltoihin , vuonna 1958 hän sai Yhdysvaltain kansalaisuuden . Vuosina 1949-1964 hän opetti sävellystä DePaulin yliopistossa Chicagossa . Vuonna 1967 hän konsertoi Neuvostoliitossa ( Moskova , Leningrad , Tbilisi ). Hänen oppilaitaan ovat Gloria Coates , John Downey ja muut.

Perhe

Luovuus

Venäläistä, georgialaista ja kiinalaista musiikillista kansanperinnettä aktiivisesti käyttäneen Tcherepninin työskentelyyn vaikuttivat suuresti Stravinski ja Prokofjev . Hän omistaa neljä oopperaa (joista - "Ol-Ol", 1924 - 1925 , L. Andreevin mukaan ; "Zobeidan häät", 1929 - 1930 , Hoffmannsthalin mukaan), viisi balettia (" Ajantan freskot ", 1923 ) , lavastettu Covent Gardenissa , mukana Anna Pavlova , joka omisti sävellyksen idean; "Trepak", 1937 ; " Shota Rustaveli ", 1945 ; "A Woman and Her Shadow", 1948 , Claudelin mukaan "Abyss", 1949 , L. Andreevin mukaan jne.), "Georgian Rhapsody" sellolle ja orkesterille ( 1922 ), neljä sinfoniaa ( 1927-1957 ) , kuusi pianokonserttoa ( 1919-1965 ) , monia [ 7 ] kuoro- ja kamarisävellyksiä.

Teoria

Tcherepninin alkuperäinen harmonia perustuu uusmodaaliseen modaalikonseptiin, jota säveltäjä alkoi miettiä jo 1910-luvulla. Kirjoittaja pitää romanttisen sonatiinin op. 4 (1918). Teoriassa käsite muotoiltiin aikuisiässä artikkelissa "Basic Elements of My Musical Language" (Basic Elements of My Musical Language, käsikirjoitus, 1962 [8] ).

Modaaliperustana Tšerepnin esittää yhdeksän ei-toistuvan äänenvoimakkuuden asteikon (oktaavin kaksinkertaistuminen - kymmenen askelta), eli enneakordin, joka edustaa kolmen nelivaiheisen tukiasteikon peittokuvana, jota kirjoittaja kutsuu. " tetrachords " (PTP, CCI, PPT; puolisävelet on suunniteltu samassa temperamenttiasteikossa ). Tšerepnin kutsuu syntyneitä 9-portaisten asteikkojen rakenteellisia muunnelmia "ensimmäiseksi tuskaksi" (kokonainen "tetrakordin" sävy keskellä; N. Slonimsky kutsui sitä "Tšerepnin-asteikoksi" [9] ja Yu. N. Kholopov "Cherepnin-major" [10] ), "second fret" (koko ääni alas) ja "third fret" (koko ääni ylös). Enneakordien alempaa sävyä kutsutaan "toniciksi".

9-askelinen asteikko tulkitaan edelleen äänikompleksiksi, kuten dodekafoniseksi sarjaksi, josta äänet otetaan mielivaltaisessa järjestyksessä pysty- ja vaakamuodostelmiin. Tällaista sävellystekniikkaa kutsuu Cherepnin "intrapunktuuriksi" (eng. interpoint; lat. punctus inter punctum).

Legacy

Tcherepninin sävellyksiä esittivät Yo-Yo-Ma , Alexander Rudin , Alexander Ivashkin . Hänen teoksiaan ovat johtaneet Rafael Kubelik , Charles Munsch ja Fritz Reiner . Singaporen sinfoniaorkesteri on esittänyt ja äänittänyt kaikki hänen sinfoniansa.

Muistiinpanot

  1. ↑ 1 2 3 4 5 Grove Music Online  (englanniksi) - OUP . — ISBN 978-1-56159-263-0 — doi:10.1093/GMO/9781561592630.ARTICLE.45587
  2. ↑ 1 2 3 4 5 6 Kuolintodistus
  3. ↑ 1 2 3 4 Ivanyan E. A. Encyclopedia of Russian-American relations. XVIII-XX vuosisadat .. - Moskova: Kansainväliset suhteet, 2001. - 696 s. — ISBN 5-7133-1045-0 .
  4. ↑ Korabelnikova L. Z. Aleksander Cherepnin. Pitkä matka . - Litraa, 2017-09-05. — 298 s. — ISBN 9785457393684 .
  5. ↑ Louisin Wicksin päiväkirjat, 1923-1946
  6. ↑ Louisine Peters
  7. ↑ Aleksanteri Tcherepnin. Täydelliset sinfoniat ja pianokonsertot .
  8. ↑ Sähköinen julkaisu - Cherepnin-seuran verkkosivuilla .
  9. ↑ Slonimsky, 1968, s. 19-20.
  10. ↑ Kholopov, 1988, s. 216.

Kirjallisuus

Linkit

  Siirry Wikidata-kohteeseen  Valokuva, video ja ääni
Temaattiset sivustot
Sanakirjat ja tietosanakirjat
Sukututkimus ja nekropolis