Yaoi (やおいyaoi ) on manga- ja anime- genre, joka kuvaa miesten homoseksuaalisia suhteita. Yaoin kohdeyleisö ja yaoi-mangan kirjoittajat ovat tyttöjä ja naisia, yleensä heteroseksuaaleja [1] . Yaoi esiintyi yhtenä satiirisen doujinshin (amatööriluovuuden) suunnasta homoseksuaalisten suhteiden idealisoituna heijastuksena, ja siitä tuli nopeasti suosittu aihe mangassa, animessa, tietokonepeleissä - treffisimulaattoreissa , romaaneissa. Japanissa käytetään yleensä termiä Boys' Love (ボーイズラブ) . bo:idzu rabu , pseudo -englanti . "poikien rakkaus") tai BL , vaikka yaoin hahmot eivät ole poikia sanan kirjaimellisessa merkityksessä, vaan nuoria miehiä ja miehiä. Teokset, jotka osoittavat homoseksuaalisia suhteita poikien kanssa, kuuluvat eri genreen nimeltä shotakon [2] . Alalaji on Omegaverse , jossa juoni perustuu suhteisiin hallitsevassa hierarkiassa: hallitsevat "alfat", neutraalit "beetat" ja alistuvat "omegat" [3] [4] .
Länsimaisten otakujen keskuudessa uskotaan laajalti, että yaoi on synonyymi termille shōnen-ai (少年 shōnen , nuoriso;愛 ai , rakkaus). Shonen-ai-genren teokset eivät kuitenkaan sisällä seksikohtauksia, toisin kuin yaoi. Japanissa shonen-ai ei ole enää termi anime- ja mangagenrelle, vaan viittaa miesten homoseksuaalisiin suhteisiin jokapäiväisessä elämässä.
Länsimaiset fanit käyttävät usein sanoja yaoi ja shounen-ai erottaakseen teoksen sisällön. Yleensä yaoi viittaa mangaan ja animeen, jotka keskittyvät pääasiassa seksuaaliseen tai jopa pornografiseen kontekstiin, kun taas shonen-ai keskittyy romanttiseen kontekstiin ja vastaavasti sivujuoniin, kun taas molempien genren elementit voivat mennä päällekkäin [5] [6] [7 ] . Esimerkiksi alkuperäinen Gravitation voidaan nähdä shōnen-ai, koska se keskittyy päähenkilöiden uraan ja heidän romanttisiin suhteisiinsa pitäen samalla heidän seksielämänsä näytön ulkopuolella. Samanaikaisesti saman kirjoittajan Gravitation Remix ja Megamix doujinshi käsitellään yaoina hahmojen seksuaalisen suhteen vuoksi.
Aluksi termiä käytettiin viittaamaan efebofiliaa tai pederastiaa Japanissa, mutta 1970-luvulta lähtien shonen-ai:ta alettiin käyttää uudenlaisen shojomangan nimenä Union 24 -vuotisryhmästä , jossa romanttinen suhde kaverit olivat tarinan keskipisteessä. Aluksi genre erottui melko idealistisesta kertomuksesta [8] ja juonen usein siirtymisestä eurooppalaisiin todellisuuksiin [9] . Suzuki kuvailee shōnen-ai:ta liian pedanttiseksi ja vaikeasti ymmärrettäväksi, hän sanoo: "Shonen-ain perusteellinen ymmärtäminen vaatii usein historian, klassisen kirjallisuuden ja luonnontieteiden tuntemusta. Lisäksi siitä löytyy usein filosofisia ja abstrakteja pohdiskeluja. Hänen mielestään tämä kehitti lukijoiden tietämystä sekä sitä, että teoksesta löytyi enemmän sitä vanhempana lukiessa. Toisaalta se siirsi shoujo-mangan painopisteen naishahmosta mieshahmoksi [10] . 1980-luvulta lähtien shounen-ai:n suosio on laskenut yaoi doujinshin kasvavan suosion vuoksi [11] .
Yleensä yaoi-teoksissa juoni pyörii kahden hahmon ympärillä - seme (攻め) ja uke (受け) [12] eli "antaja" ja "vastaanottaja", jonka juuret ovat kamppailulajeissa [13] , joissa asemat ovat tehtiin "hyökkäämisestä" ja "puolustumisesta", josta ne myöhemmin tunkeutuivat japanilaiseen homoseksuaaliseen slangiin, jossa ne osoittivat hallitsevaa ja passiivista roolia samaa sukupuolta olevien kanssakäymisessä [14] . Arealdo Zagnellini ehdottaa, että tässä tapauksessa taistelulajien perinteet ovat erittäin tärkeitä japanilaiselle yleisölle, koska samaa sukupuolta olevien suhteiden arkkityyppi Japanissa sisältää myös samuraiden välisen homoseksuaalisen rakkauden juonet [13] . Molemmat tyypit on useimmiten kuvattu bisyonenina ja niissä yhdistyvät sekä mies- että naispuoliset ominaisuudet [14] .
Zangellini uskoo, että samuraiden arkkityyppi on "vastuussa" tällaisten teosten ikäerosta ja hierarkiasta [13] . Seme-imago liittyy suurelta osin maskuliinisuuden arkkityyppiin animessa ja mangassa [15] , he ovat huomattavasti pidempiä, vanhempia, pidättyvämpiä ja voimakkaampia kuin uke, jotka ovat usein naisellisia tai jopa androgyyni, passiivisia ja heikompia verrattuna entiseen. [16] . Siten yaoi-teoksissa on usein kyse uken seme-hahmon "hyökkäyksen" viettelemisestä ja ykköshahmon hallitsemisesta jälkimmäiseen [17] .
Yaoissa anaaliseksin teema vallitsee, lähes kaikissa teoksissa se on läsnä muodossa tai toisessa. Tarina, jossa uke ei halua harrastaa anaaliseksiä siemennesteen kanssa, on usein tyypillinen lukijoiden pelko saada ensimmäinen seksuaalinen kokemus [18] . Samaan aikaan sukupuoliyhteys tapahtuu aina kasvotusten, toisin kuin tavallisten homoseksuaalisten teosten perinteet. Kuten jo mainittiin, aktiivinen rooli on itse asiassa täysin seme [13] .
Tämän genren " Magnum opus " on nimeltään anime Ai no Kusabi (1992), joka perustuu Rieko Yoshiharan [19] samannimiseen romaaniin .
|
|
Huolimatta siitä, että yaoi on suunnattu naisyleisölle, sen fanien joukossa voi tavata homomiehiä [21] , biseksuaaleja [22] tai jopa heteromiehiä [23] [24] [25] . Yhdessä amerikkalaisille yaoi-faneille tehdyssä tutkimuksessa noin neljännes miehistä osoittautui sellaiseksi, ja toisessa verkkokyselyssä englanninkielisten lukijoiden keskuudessa noin 10 % [26] .
Samaan aikaan Lansing ehdottaa, että japanilaiset homot suosivat pornografista kirjallisuutta yaoin sijaan. Toisin sanoen ei voida sanoa, että suurin osa homoseksuaalisista miehistä olisi genren faneja, koska tyttölähtöinen tyyli sekä melko epäuskottava kuvaus homoseksuaalien elämästä hylkivät heitä [27] . Sen sijaan he lukevat enimmäkseen bara mangaa, joka toisin kuin yaoi on suunnattu suoraan heille ja jota homoseksuaalit pitävät realistisempana. Samaan aikaan monet tässä genressä kirjoittavat mieskirjailijat aloittivat yaoista [28] .
Homoseksuaalisia suhteita käsittelevä manga on saanut paljon huomiota kriitikoilta, varsinkin sen jälkeen, kun käännöksiä on ilmestynyt muille kielille [11] . Näiden töiden arviointi oli melko ristiriitaista. Siten Frederic Schodt totesi vuonna 1983, että "homoseksuaalisuuden esteettinen kuvaus tuli suosituksi nuorten tyttöjen keskuudessa ja oli jatkoa shojo-mangan biseksuaalisuuden teemalle" [29] . Jotkut kriitikot ovat nähneet tämän ilmiön seksuaalisten fantasioiden vetäytymisenä kehostaan, [30] jättäen huomiotta naisen seksuaalisuuden ja sen seurauksena [31] luopumisena alkuperäisestä sukupuoliroolistaan ensimmäisenä askeleena kohti feminismiä [32] . Toisessa, monimutkaisemmassa teoriassa Kazuko Suzuki näkee yaoin naisten halveksunnan ja heteroseksismin torjumisen tuloksena yrittäessään määritellä "ihanteellinen rakkaus" ihmisten välillä [33] .
Mizugochi kirjoitti vuonna 2003, että yaoi on vain naispuolisessa tilassa, koska kirjoittajat, lukijat ja kuvittajat olivat enimmäkseen naisia [34] ja tämän tilan kulttuuri muistutti monella tapaa romanttisten romaanien faneja [15] [35 ] ] . Myös lesbopornografian kanssa on havaittu yhtäläisyyksiä, mikä on johtanut yaoin leimaamiseen "naisfetisismiksi" [36] . Varsinkin kaunokirjailija Mariko Ohara kirjoitti luoneensa Kirk/Spock yaoi -fanifiktiota, koska melkein kaikki tuon ajan pornografia oli miessuuntautunutta ja yaoi inspiroi hänen luovaa mielikuvitustaan sekä tieteiskirjallisuutta [37] .
Muut kriitikot ovat pyrkineet näkemään radikaalimpia sukupuolikysymyksiä yaoin ytimessä. Niinpä Shitomi Sakakibara vuonna 1998 ilmaisi ajatuksen, että yaoi-intohimo voi osoittaa naisissa homoseksuaalista rakkautta transsukupuolisia miehiä kohtaan , ja hän mainitsi itsensä yhtenä esimerkkinä [38] . Sandra Barkleylle bishōnen-teema symboloi "sukupuolten eriyttämistä" [39] , ja James Walker luonnehtii bishōnen-hahmoa " queeriksi ", huomauttaen, että mangakriitikko Akiko Mizugochin shōnen-ai auttoi tunnistamaan itsensä lesboksi [40] . Walker ehdotti myös, että yaoi vapauttaa lukijan patriarkaatin lisäksi myös seksuaalisesta dualismista [40] . Drew Paglipzotti totesi myös, että japanilaisille homoille ja lesboille yaoi on yhtä kiinnostava kuin heteroseksuaalisille naisille [41] .
Japanin LGBT-liikkeen edustajat kuitenkin arvostelevat yaoita pääasiassa niin kutsutussa "yaoi-keskustelussa" [28] . Toukokuussa 1992 homoaktivisti Masaki Sato kritisoi yaoi-taiteilijoita ja -faneja feministiselle julkaisulle Choisir [28] [42] osoittamassaan avoimessa kirjeessä . Siinä Sato sanoo, että yaoi luo homoseksuaalisten miesten ympärille olemattomia stereotypioita, mukaan lukien heidän imagonsa rikkaista, komeista ja hyvin koulutetuista miehistä, samalla jättäen huomioimatta homoihin kohdistuvat ennakkoluulot ja syrjinnän modernissa yhteiskunnassa, toimien vain välineenä eroottiset fantasiat ja masturbaatio [42] . Tuloksena oli kiista yaoi-fanien ja sen kirjoittajien kanssa, jotka väittivät, että yaoin pääyleisö on naisia, joten sinun ei pitäisi etsiä sieltä kuvausta homojen elämästä tai nähdä sen hahmoja homoina [42] . Homoille luoduissa Internet-resursseissa tällaiset keskustelut ovat heikentyneet [28] , mutta joskus niitä ilmaantui uudelleen; Esimerkiksi vuonna 2003 Akiko Mizugochi kuvaili homojen kuvaamista yaoi-mangassa "epätodennäköiseksi ja homofobiseksi" [43] .
Samanlaisia keskusteluja käytiin amerikkalaisilla foorumeilla [44] [45] [46] [47] . Vuosina 1993 ja 2004 Matt Thorne huomautti näiden käsitteiden monimutkaisuudesta ja ehdotti, että yaoi- ja slash -fanit ovat tyytymättömiä naiseuteen, jonka yhteiskunta "pakottaa" heihin, sekä sosiaaliseen ympäristöön, joka ei ymmärrä heidän tyytymättömyyttään [11] . [48] .
Yaoin suosio 1990-luvulla Kiinassa herätti laajaa mediahuomiota, jonka arvostelut olivat enimmäkseen kielteisiä. Myöhemmin yaoi-mangan jakelu kiellettiin maassa [49] . Tutkijat huomauttavat, että alaikäisten hahmojen läsnäolo useimmissa yaoissa saattaa nämä teokset lapsipornografialakeihin Kanadassa ja Australiassa. Samaan aikaan Yhdistyneen kuningaskunnan lakien mukaan yaoi voi kiertää lapsipornografialakeja, jos työtä ei ole käytetty hoitoon [13] .
Vuonna 2001 Thaimaassa syntyi yaoi-manga-kiista. Televisiomedia katsoi yaoin aiheuttavan monia kielteisiä vaikutuksia, kun taas monet julkaisut väittivät virheellisesti, että useimmat teokset eivät olleet tekijänoikeudella suojattuja rikossyytteiden pelon vuoksi. Todellisuudessa syynä oli todennäköisesti laittomasti, ilman alkuperäisen japanilaisen kustantajan lupaa julkaistut teokset. Tällä hetkellä yaoi mangaa myydään 30-50 sarjakuvaa päivässä, ja moraalinen paniikki tämän genren ympärillä on vähitellen laantunut. On arvioitu, että thaimaalaiset tytöt ovat liian nolostuneita heteroseksuaalisten eroottisten teosten edessä, mutta samalla he näkevät homoseksuaalit "vaarattomina" [50] .
Yaoi mangaka Yoka Nitta huomautti, että Japanissa yaoi manga on "kaukana jostain, mitä vanhemmat rohkaisevat lukemaan", ja kehotti vanhempia, jotka ovat huolissaan genren vaikutuksesta, lukemaan useita hänen teoksiaan [51] . Vaikka shenen manga herättää enemmän keskustelua japanilaisessa yhteiskunnassa kuin yaoi, maassa järjestettiin kampanja shenen mangan säilyttämistä vastaan Sakai Cityn yleisessä kirjastossa, minkä jälkeen kirjaston henkilökunta lopetti yaoi-teosten vastaanottamisen ja jo saatavilla olevat rajoitukset lainataan vain aikuisille lukijoille. Mixi -sosiaalisessa verkostossa käytyjen kiivaiden keskustelujen jälkeen viimeinen rajoitus poistettiin. McLelandin mukaan yaoi-mangasta on tulossa yhteiskunnan sukupuolten välisen avoimuuden politiikan kannattajien ja vastustajien vastakkainasettelua [52] .
| Anime ja manga | ||
|---|---|---|
| ||
| Anime | ||
| Manga |
| |
| Kohdeyleisön mukaan | ||
| Tietystä aiheesta | ||
| Pelit | ||
| Otaku kulttuuri | ||
| Portaali animesta ja mangasta | ||
| Erotiikkaa ja pornoa | |
|---|---|
| Erotiikkaa |
|
| Pornografian tyyppi | |
| Pornografian genret ja alalajit |
|
| pornoteollisuutta | |
| Hentai | |
| Tietokonepelit |
|
| Tietokanta |
|
| Oppositio | |