Besseler, Heinrich

Heinrich Besseler ( saksaksi:  Heinrich Besseler , 2. huhtikuuta 1900 , Dortmund  - 25. heinäkuuta 1969 , Leipzig ) on saksalainen musiikkitieteilijä, yksi 1900-luvun suurimmista.

Elämäkerta

Opiskeli musiikkitiedettä ( W. Gurlitt ), filosofiaa ( M. Heidegger ) ja saksantutkimusta (G. Müller) Freiburgin yliopistossa . Kouluttautunut Wienin yliopistossa musiikkitieteilijöiden G. Adlerin ja W. Fischerin johdolla.

Hän puolusti väitöskirjansa (1923, Freiburgin yliopisto) 1600-luvun saksalaisista sarjoista (ohjaaja V. Gurlitt ) [3] . Kaksi vuotta myöhemmin hän puolusti professorin väitöskirjansa (habilitaatio, myös Freiburgin yliopistossa) 1200-luvun lopun ja 1300-luvun alun motettista Pierre de la Croixista Philippe de Vitryyn [4] (tieteellinen konsultti Friedrich Ludwig , Göttingen). Vuodesta 1928 professori, musiikin tieteenalojen lehtori Heidelbergin yliopistossa . Vuosina 1949-56. - musiikkitieteen professori (1950-luvun alussa myös musiikkitieteen laitoksen johtaja) Jenan yliopistossa , vuosina 1956-65 - professori (ja "Musiikkitieteen instituutin" johtaja) Leipzigin yliopistossa . Osavaltio. DDR :n palkinto (1960). Tohtori kunniatohtori Chicagon yliopistosta (1967). Saksin tiedeakatemian jäsen (1955).

Vuosikymmenten ajan Besseler opetti menestyksekkäästi musiikkitieteellisiä tieteenaloja ja ansaitsi itselleen lahjakkaan opettajan mainetta. Hänen oppilaitaan ovat Manfred Bukofzer (Bukofzer), Edvard Lovinsky , Siegfried Hermelink , Peter Gulke (Gülke), Suzanne Clerks-Lejeune (Clercx-Lejeune), Ursula Günther (Günther), Wolfram Steude ja muita 1900-luvun kuuluisia musiikkitieteilijöitä.

Tieteellinen toiminta

Tiedemiehenä hän saavutti kansainvälistä mainetta ennen vuotta 1600 edeltäneiden Länsi-Euroopan musiikin historiaa koskevien perusteosten , erityisesti myöhäisen keskiajan sävellystekniikan ( bourdon ja faubourdon ) sekä Guillaume Dufayn elämää ja työtä koskevien teosten ansiosta . Muinaisten rytmien tutkimuksen yhteydessä hän oli yksi ensimmäisistä, joka paljasti kvantitatiivisten aikaa mittaavien rytmien (zeitmessende Rhythmik) erityispiirteet ja asetti sen vastakkain myöhempään aksenttijärjestelmään ( kello ) (Akzentstufentakt). Harmoniaa 1400-luvun musiikissa pidettiin evolutionaarisesti duuri-molli tonaliteetin esimuotona [5] .

Opettajansa, filosofi Heideggerin, ajatusten vaikutuksesta Besseler (kirjassa Perception of Music in Modern Times, 1959) loi alkuperäisen musiikin genretypologian , joka perustuu musiikin jakoon "jokapäiväiseen" (tai "soveltuun", saksalainen  Umgangsmusik ) ja "edustaja" (tai "esitetty", saksalainen  Darbietungsmusik ), eli tarkoitettu yksinomaan kuunteluun [6] . Besseler piti ammattimusiikkikulttuuria Ars novaa musiikin itsenäisenä taiteena ( saksa:  eigenständige Musik ) alkuna . Hän opiskeli soittimien kehitystä, musiikillista ikonografiaa. Hän omisti useita teoksiaan nykyaikaiselle musiikkielämälle ja musiikin yhteiskunnalliselle merkitykselle. Kirjoittanut artikkeleita kuuluisissa musiikillisissa hakukirjoissa: perustietosanakirjassa Die Musik in Geschichte und Gegenwart (Ars antiqua, Ars nova, Fauxbourdon jne.) ja Riemannin sanakirjan 12. painoksessa (Niederländische Musik, Renaissance jne.).

Besseler oli koko ikänsä mukana toimituksellisessa työssä. Hän toimitti tieteellisiä (ei-kausittaisia) julkaisuja Heidelberger Studien zur Musikwissenschaft (1932-9), Musikalische Gegenwartsfragen (1949-53), Jenaer Beiträge zur Musikforschung (1954-61); kuuluisan Illustrated History of Music -sarjan toimittaja (Musikgeschichte in Bildern, vuodesta 1961); G. Dufayn kokonaisten teosten toimittaja (akateemisessa musiikkisarjassa Corpus mensurabilis musicae ). 1950-luvulla J. S. Bach (Neue Bach-Ausgabe) toimitti orkesteriteoksensa uusille kerätyille teoksille.

Muistiinpanot

1. ↑ 1 2 Heinrich Besseler // Brockhaus Encyclopedia  (saksa) / Hrsg.: Bibliographisches Institut & FA Brockhaus , Wissen Media Verlag
2. ↑ Drüll D. Heidelberger Gelehrtenlexikon 1803-1932 - Springer Science + Business Media , 1986. - P. 19. - doi: 10.1007 / 978-3-642-70760-5
3. ↑ Beiträge zur Stilgeschichte der deutschen Suite im 17. Jahrhundert.
4. ↑ Die Motettenkompposition von Petrus de Cruce bis Philipp von Vitry.
5. ↑ Kuuluisassa kirjassaan Bourdon and Faubourdon Besseler puhui "dominoivasta tonaalisuudesta" (dominantische Tonalität), katso 2. painos, s. 81-94.
6. ↑ Ensimmäistä kertaa Besseler (hieman eri termeillä) käsitteli näitä kahta täysin vastakkaista musiikkityyppiä jo vuonna 1925 artikkelissa "Musiikkikäsityksen peruskysymykset".

Sävellykset

Kirjat

• Beiträge zur Stilgeschichte der deutschen Suite im 17. Jahrhundert. Diss. Freiburg i. Br., 1923
• Die Motettenkompposition von Petrus de Cruce bis Philipp von Vitry. Habilitationsschrift, Freiburg i. Br., 1925.
• Die Musik des Mittelalters und der der Renessance. Potsdam, 1931.
• Zum Problem der Tenorgeige. Heidelberg, 1949.
• Bourdon ja Fauxbourdon. Studien zum Ursprung der niederländischen Musik. Leipzig, 1950; 2te, veranderte Aufl. hrsg. v. P. Gulke. Leipzig, 1974.
• Funf echte Bildnisse Johann Sebastian Bachs. Kassel, 1956.
• Das musikalische Hören der Neuzeit . Berliini, 1959. 80 S.
• (mit Peter Gülke) Schriftbild der mehrstimmigen Musik. Leipzig, 1973 (= Musikgeschichte in Bildern III/5).

Artikkelit (valikoima)

• Studien zur Musik des Mittelalters. I: Neue Quellen des 14. und des beginnenden 15. Jahrhunderts // Archiv für Musikwissenschaft 7 (1925), SS.167-252; II: Die Motette von Franko von Köln bis Philipp von Vitry // Archiv für Musikwissenschaft 8 (1926), SS.137-258.
• Grundfragen des musikalischen Hörens // Jahrbuch der Musikbibliothek Peters (1925), SS.35-52.
• Grundfragen der Musikästhetik // Jahrbuch der Musikbibliothek Peters (1926), SS.63-80.
• Von Dufay bis Josquin // Zeitschrift für Musikwissenschaft 11 (1928-9), SS.1-22.
• Schiller und die musikalische Klassik // Völkische Musikerziehung 1 (1934-5), SS.72-79.
• Die Entstehung der Posaune // Acta Musicologica 22 (1950), SS.8-35.
• Neue Dokumente zum Leben und Schaffen Dufays // Archiv für Musikwissenschaft 9 (1952), SS.159-76.
• Singstil und Instrumentalstil in der europäischen Musik // Gesellschaft fur Musikforschung. Kongressbericht Bamberg 1953, SS.223-40.
• Die Besetzung der Chansons im 15. Jahrhundert // Société International de Musicologie: Cinquième Congrès, Utrecht 3-7 juiliet 1952. Amsterdam, 1953, s. 65–72 (raportin julkaisu; liitteessä 10 faksimilejä 1400-luvun käsikirjoituksista)
• Bach als Wegbereiter // Archiv für Musikwissenschaft 12 (1955), SS.1-39; Venäjän kieli käännös: Bach uudistajana // DDR:n musiikkitieteilijöiden valikoituja artikkeleita. M., 1960.
• Spielfiguren in der Instrumentalmusik // Deutsches Jahrbuch der Musiwissenschaft 1 (1956), SS.12-38.
• Dufay in Rom // Archiv für Musikwissenschaft 15 (1958), SS.1-19.
• Umgangsmusik und Darbietungsmusik im 16. Jahrhundert // Archiv für Musikwissenschaft 16 (1959), SS.21-43.
• Die Gebeine und die Bildnisse Johann Sebastian Bachs // Bach-Jahrbuch (1959), SS.130-48.
• Der Ausdruck der Individualität in der Musik // Beiträge zur Musikwissenschaft 5 (1963), SS.161-8.
• Das Renaissanceproblem in der Musik // Archiv für Musikwissenschaft 23 (1966), SS.1-10.
• Deutsche Lieder von Robert Morton bis Josquin // Beiträge zur Musikwissenschaft 13 (1971), SS.174-81.
• Aufsätze zur Musikästhetik und Musikgeschichte. Leipzig: Reclam, 1978 (Besselerin artikkelikokoelma musiikin estetiikan ja musiikin historian ongelmista)
• Dufay — fauxbourdonin luoja // Vastapiste ja sävellysprosessi Dufayn aikana. Ed. ja kääntänyt Kevin N, Moll. New York: Garland, 1997, s. 65-90 (laajennettu englanninkielinen versio Besseler's Bourdon and Fobourdonin 1. luvusta).

Toimitus

• Heidelberger Studien zur Musikwissenschaft I-VIII. Kassel, 1932-39.
• Musikalische Gegenwartsfragen I-III. Heidelberg, 1949-53.
• Jenaer Beiträge zur Musikforschung I-III. Leipzig, 1954-61.
• (mit M. Schneider, ab 1968 mit W. Bachmann) Musikgeschichte in Bildern. Leipzig, 1961-69.
• Guillaume de Machaut. Musikalische Werke, iv: Messe und Lais (Leipzig, 1943).
• Guillaume Dufay. Opera omnia // Corpus mensurabilis musicae , i/1-6 (1951-66).
• Johann Sebastian Bach. Neue Ausgabe sämtlicher Werke, VII/ii: Vier Ouvertüren (Kassel, 1956); VII/i: Brandenburger Concerti (Kassel, 1967).

Kirjallisuus

• Festschrift Heinrich Besseler zum sechzigsten Geburtstag, hrsg. v. E. Klemm. - Lpz. , 1961 (sisältää elämäkerran luonnoksen ja teosten täydellisen bibliografian vuodesta 1961).
• Hoffmann-Erbrecht L. Heinrich Besseler (1900-1969) // Die Musikforschung 23 (1970). - S. 1-4.
• Lowinsky EE Heinrich Besseler (1900-1969) // Journal of the American Musicological Society 24 (1971). - s. 499-502.
• Gülke P. Zu Heinrich Besselers 75. Geburtstag // Musik und Gesellschaft 25 (1975). - S. 231-3.
• Geck M. Zum 25. Todestag des Musikforschers Heinrich Besseler // Musica, Nr. 48 (1994). - S. 244-5.
• Chekhovich D. O. Heinrich Besseler // Suuri venäläinen tietosanakirja. - T. 3. - M. , 2005. - C. 419.

Temaattiset sivustot	Kansainvälinen musiikkimusiikkikirjastoprojekti
Sanakirjat ja tietosanakirjat	Suuri katalaani Iso venäläinen Liettuan universaali kroatialainen Brockhaus
Bibliografisissa luetteloissa BNC : a11021536 BNE : XX856335 BNF : 121616373 CONOR : 36128099 GND : 118662570 ISNI : 0000 0001 1437 0019 J9U : 987007258668605171 LCCN : n83318371 NKC : ola2002153038 NLP : A12325119 NTA : 069296588 NUKAT : n97068286 PTBNP : 630908 LIBRIS : rp355v8903d12x3 SUDOC : 030140595 VcBA : 495/133498 VIAF : 4970233 WorldCat VIAF : 4970233