Warenne, John, Surreyn kuudes jaarli

John de Warenne ( eng.  John de Warenne ; noin elokuuta 1231 - 29. syyskuuta 1304, Lontoo , Englannin kuningaskunta ) - englantilainen aristokraatti, suuri maanomistaja, Surreyn kuudes jaarli vuodesta 1240. Skotlannin kanssa käydyn sodan jäsen , komentaja Dunbarin taisteluissa vuonna 1296 ja Stirlingissä vuonna 1297.

Elämäkerta

Varhaiset vuodet

John de Warenne kuului ranskalaista alkuperää olevaan jaloin ja varakkaaseen englantilaiseen perheeseen. Hänen isoisänsä oli Gamelin , Englannin kuninkaan Henrik II : n velipuoli , joka meni naimisiin Warennen perheen perillisen kanssa. John syntyi noin elokuussa 1231 William de Warennen, Surreyn 5. jaarlin ja Maud Marsalkan perheeseen. Isänsä kuoltua vuonna 1240 hän peri laajat tilat Surreyssa , Sussexissa , Norfolkissa , Yorkshiressa ja Lincolnshiressä . Nämä maat kulkivat ennen Johnin täysi-ikäisyyttä Savoylaisen Pierren hallinnassa , ja nuori perillinen kasvatettiin kuninkaallisessa hovissa [1] .

Vuonna 1246 kuningas Henrik III halusi mennä naimisiin Varennesin kanssa Savoian kreivi Amadeus IV: n (hänen vaimonsa serkku) tyttäristä, mutta tämä aikomus jäi toteutumatta. Vuotta myöhemmin John meni naimisiin Alice de Lusignanin, kuninkaan sisarpuolen, kanssa. Hänen valitulla ei ollut suurta myötäjäistä, joten tämä avioliitto arvioitiin Englannissa liittoutumana; Varennesin ja kuninkaallisen perheen väliset suhteet kuitenkin tiivistyivät tämän seurauksena. Vuonna 1248 Johannes sai osan perheen omaisuudesta, vuonna 1252 hän tuli täysin omakseen. Siihen mennessä hän kuului hovin "puolueeseen", johon kruununprinssi Edward ja Lusignans (kuninkaan veljet) kuuluivat [1] .

Warenne vihittiin ritariksi yhdessä prinssi Edwardin kanssa vuonna 1254. Hän seurasi prinssiä hänen matkallaan Kastiliaan mennäkseen naimisiin Eleanorin kanssa, vuonna 1255 hän osallistui retkikuntaan Ranskaan William de Valensin, 1. paroni Wexfordin , ja Gilbert de Claren, 7. Gloucesterin jaarlin , sekä muiden paronien seurassa Skotlannin kuningas Aleksanteri III:n kanssa. Edinburghista Work - an-Tweediin tapaamaan Henry III:n. Vuonna 1257 Sir John oli Edmund of Cornwall seurueessa , joka matkusti Aacheniin kruunaamaan hänet Pyhän Rooman keisariksi [1] .

Sisäpoliittisessa taistelussa

Vuoteen 1258 mennessä Englannissa oli muodostunut paronin oppositio, jota johti Simon de Montfort , joka puolusti uudistusta ja ulkomaisten kuninkaallisten neuvonantajien karkottamista. Tästä alkoi pitkä ja dramaattinen kamppailu, jossa Warenne vaihtoi puolta useita kertoja; kaiken kaikkiaan hän tuki kruunua useammin kasvatuksensa ja perheyhteyksiensä vuoksi. Vuonna 1255 Sir John kuului paroneihin, jotka vaativat kuningasta karkottamaan ulkomaalaisia. Kuitenkin kaksi vuotta myöhemmin hän oli monarkin pojan, prinssi Edwardin (myöhemmin kuningas Edward I ) seurassa, ja hänestä tuli läheinen lankonsa William de Valens, joka oli kotoisin Ranskasta. Vuonna 1258 Warenne oli niiden kahdentoista paronin joukossa, jotka edustivat Henrik III:aa komiteassa, joka työskenteli Oxfordin määräysten tekstin parissa . Sir John vannoi tukevansa uudistuksia, ja kun lusignalaiset (hänen vaimonsa sukulaiset) karkotettiin Englannista, hän seurasi heidät Doveriin [1] .

Surreyn jaarli tuki kuningasta vasta vuonna 1263, jolloin konflikti kärjistyi sodaksi . Lewesin taistelu , jossa Montfort voitti täydellisen voiton, käytiin lähellä Varennesin linnaa; Johannes itse pakeni taistelukentältä kauemmaksi - Ranskaan. Hän palasi vuotta myöhemmin ja osallistui Eveshamin taisteluun , jossa Montfort lyötiin ja kuoli.

Parlamentin kokouksessa Northamptonissa 24. kesäkuuta 1268 John de Warenne otti ristin vastaan ​​veljenpoikansa prinssi Edward I :n ja monien muiden aateliston kanssa. Hän ei kuitenkaan mennyt Pyhään maahan prinssin kanssa.

Alle Edward I

Edward I:n hallituskaudella Varennes osallistui aktiivisesti Walesin sotiin (1277-1283), josta hän sai joukon omaisuutta valloitetuilla alueilla. Myöhempinä vuosina hänen nimensä yhdistettiin kuninkaan Skotlannin politiikkaan: Surreyn kreivi kuului paroneihin, jotka allekirjoittivat sopimukset Skotlannin kanssa Salisburyssa vuonna 1289 ja Birghamissa vuonna 1290, ja vuonna 1296 hän seurasi kuningasta hänen suuressa kampanjassaan pohjoiseen. Dunbarin taistelussa 27. huhtikuuta Warenne komensi Englannin armeijaa ja voitti täydellisen voiton, jonka seurauksena Skotlanti valloitettiin väliaikaisesti.

Kuningas nimitti Varennesin varakuninkaakseen Skotlannissa. Hän lähti muutamaa kuukautta myöhemmin etelään pakenemaan ankaraa Skotlannin ilmastoa ja reagoi poissaolonsa vuoksi liian myöhään William Wallacen kapinaan . Syyskuussa 1297 Wallace voitti Varennesin ylivoimaiset joukot Stirlingissä , mikä muutti sodan kulkua. Sen jälkeen Earl of Surrey kykeni valloittamaan Berwickin takaisin kapinallisilta ja piirittämään Roxborough'n, mutta kuningas Edward vuoden 1298 alussa otti kuitenkin komennon. Falkirkin taistelussa , jossa Wallace voitti, Warenne oli vain yksi useista sotilasjohtajista.

John de Warenne kuoli vuonna 1304 kypsänä vanhana. Koska hänen ainoa poikansa kuoli vuonna 1286, hänen pojanpojasta, myös Johnista , tuli perillinen .

Perhe

John de Warennen vaimo oli Alice de Lusignan, Hugh X de Lusignanin ja Isabella Angoulemen tytär , hänen ensimmäisessä avioliitossaan, John Landlessin vaimo . Tämä avioliitto synnytti kolme lasta:

• Eleanor (kuoli noin 1282); Aviomies: Henry de Percy, 7. Baron Percy
• Isabel; Aviomies: John Balliol , Skotlannin kuningas
• William (kuoli 1286), John 7. Earl of Surreyn isä

Esivanhemmat

Muistiinpanot

1. ↑ 1 2 3 4 Waugh, 2004 .

Linkit

• Scott L. Waugh. Warenne, John de, Surreyn kuudes kreivi (Surreyn ja Sussexin jaarli, Earl Warenne) (1231–1304), magnaatti . Oxford Dictionary of National Biography . Oxford University Press (23. syyskuuta 2004). (määrätön)

Temaattiset sivustot	Peerage
Sanakirjat ja tietosanakirjat	Britannica (verkossa) Kansallisen elämäkerran sanakirja Oxfordin elämäkerta
Sukututkimus ja nekropolis	WikiTree Olemme myöhässä