Suvereeni titteli

"Jumalan armosta me, Kaiken suuren ja Pienen ja Valkoisen Venäjän rauhallisin ja voimakkain suursuvereeni ja suurruhtinas Pietari Aleksejevitš, itsevaltias: Moskova, Kiova, Vladimir, Novgorod, Kazanin tsaari, Astrahanin tsaari ja tsaari Siperian, Pihkovan suvereeni, Smolenskin, Tverin, Jugorskin, Permin, Vjattski, Bulgarian ja muiden suurruhtinas, Nizovskin maiden Novgorodin suvereeni ja suurruhtinas, Tšernigov, Rjazan, Rostov, Jaroslavl, Belozerski, Udorski, Obdorski, Kondi ja kaikki pohjoiset maat, Iberian maan suvereeni ja suvereeni, Kartalinsky ja Georgian kuninkaat ja Kabardian maat, Cherkasy ja Vuoristoruhtinaat ja monet muut osavaltiot ja maat Itä- ja Länsi- ja Pohjois-Otchich ja Dedich ja perillinen ja hallitsija ja haltija" [ 1] .

Suvereeni arvonimi ( "titla royal large" ja "titla royal small")  on Venäjän valtion hallitsijan arvonimi , joka sisältää täydellisen luettelon tuolloin olleista maista ( kuningaskunnat , ruhtinaskunnat ja niin edelleen) hänen hallussaan .

Se muuttui valtaistuimen hallitsijan vaihtuessa ja Venäjän (Rus) maiden lisäämisen yhteydessä paluu-, maahantulo-, valloitusten ja muiden yhteydessä.

Merkitys

Ne, jotka vääristelivät hallitsijan arvonimeä, rangaistiin [2] . Venäjän hallitsijan nimeämisestä täysivaltaisella arvonimellä tuli usein keskustelunaihe ulkomaisten valtioiden suurlähettiläiden kanssa: vaadittiin vastuullisten kuolemantuomiota .

Lisääntynyt huomio kuninkaallisten nimikkeiden kysymykseen merkitsi Aleksei Mihailovitšin hallitusta. Otsikko muuttui yhä enemmän muokatuksi, liikkuvaksi sanamuodoksi, jonka avulla ratkaistiin sekä suuria että ajankohtaisia ​​poliittisia tehtäviä.

"Isot" ja "pienet" otsikot

Otsikkoja oli kahdenlaisia:

• Suuri  - täysi ja tilava.
• Pieni on lyhyt.

Sitä käytettiin suurherttuan tai kuninkaallisen sinetin kirjoituksessa, jota oli myös kahta tyyppiä - Suuri ja pieni, käytetyn otsikon mukaan. Jokaista niistä sovellettiin niihin kirjeisiin, joissa myös vastaava kuninkaallinen arvonimi mainittiin, jotta kirjeessä ja sinetissä olevan hallitsijan tittelin välistä tiukkaa vastaavuutta koskevaa lakia ei rikottu [1] .

Kronologia

"Jumalan Ivan, Jumalan armosta, koko Venäjän hallitsija, Volodimerskin, Moskovan, Novgorodin ja muiden suurruhtinas."

• Dmitri Shemyaka ja hänen jälkeensä Vasili II Pimeä käyttivät kolikoissaan otsikkoa "koko Venäjän hallitsija" (tai "Venäjän maan hallitsija") [4] .
• Ivan III muuttaa sanan "Gospodar" sanaksi "Jumalan armosta gospodar" (joskus "Jumalan armosta suuri gospodar") [5] , ja naapurivaltioiden vangitsemisen yhteydessä otsikkoon sisällytettiin naapurivaltioiden nimet. merkittävimmät likvidoidut valtiot (esimerkiksi suuret ruhtinaskunnat). Vuonna 1501 uralilaiset nimikkeet (Udorskiy, Obdorskiy ja Kondiyskiy ) sisällytettiin mukaan. Myös isännimi poistettiin otsikosta ja lisättiin Bulgaria [6] .
• Vasily III lisää tittelin "Pihkovan suvereeni" vuonna 1509 ja "Smolenskin suurherttua" vuonna 1514. [7]
• Ivan IV lisää suureen hallitsijaan tittelin: "Liivimaan hallitsija" (tai "Liivimaan hallitsija"), "Siperian tsaari", "Smolenskin ja Polotskin suurherttua" ja alkaa kutsua itseään " tsaariksi " [8 ] .
• Väärä Dmitri I hyväksyi arvonimensä seuraavan sisällön: "Me, rauhallisin ja voittamattomin monarkki Dmitri Ivanovitš, Jumalan armosta, keisarin ja koko Venäjän sekä kaikkien tatarikuntien ja monien muiden Moskovan monarkioiden armosta. valloitti alueet Suvereeni ja Tsaari” (nimike lakkasi käyttämästä Väären Dmitryn kukistumisen jälkeen) [9] .
• Vuonna 1625 tsaari Mihail Fedorovich lisäsi "Autokraatin". Muiden lähteiden mukaan Mihail Fedorovich ei saanut "Autokraatin" titteliä, vaikka hän säilytti arvot "kuningas" ja "suvereeni" [10] . Hänen alla otsikkoon lisätään lause: "Iberian maan, Kartalin ja Georgian kuninkaiden ja Kabardian maan, Cherkasy- ja Vuoristoprinssien hallitsija ja suvereeni."
• Vuodesta 1654-1655 [11 ] tsaari Aleksei Mihailovitšin alaisuudessa otsikkoa täydennettiin uudella sanamuodolla "... Suvereeni, tsaari ja koko suuren ja pienen ja valkoisen Venäjän suurherttua" Kansainyhteisön kanssa käydyn sodan ja useiden alueiden valloittamisen seurauksena Venäjän toimesta.
• Kuninkaalliseen titteliin lisättiin useita nimiä vuonna 1667  Andrusovon aselevon jälkeen, kun Pikku-Venäjä ja Smolensk palasivat, tsaari Aleksei Mihailovitšin suuressa valtion sinetissä sekä tsaarien Johannes ja Peter Aleksejevitšin kirjoitus:

Rauhallisin ja tehokkain suursuvereeni ja suuriruhtinas Pietari Aleksejevitš koko Suuren ja Pienen ja Valkoisen Venäjän Autokraatti: Moskova , Kiova , Vladimir , Novgorod , Kazanin tsaari , Astrahanin tsaari ja Siperian tsaari, Pihkovan suvereeni , Venäjän suurherttua Smolensk , Tver , Jugorski , Perm , Vjatski , bulgaria ja muut, Suvereeni ja Novgorodin suurruhtinas Nizovski maat , Tšernigov , Ryazan , Rostov , Jaroslavl , Belozerski , Udorski , Obdorski , Kondi ja kaikki pohjoiset ja soberilaiset maat maa, Kartalinsky ja Georgian kuninkaat ja Kabardian maat, Cherkasy ja Vuoriruhtinaat ja monet muut osavaltiot ja maat Itä- ja Länsi- ja Pohjois-Otchich ja Dedich ja perillinen ja suvereeni ja omistaja [1] .

• Vuodesta 1682 lähtien Ivan ja Pietari olivat yhteishallitsijoita ja arvonimen nimet kirjoitettiin monikossa. Vuoteen 1689 asti, kun prinsessa Sofia oli valtionhoitajana pikkutsaarien alaisuudessa , hänet mainittiin myös otsikossa, joka alkoi tuolloin sanoilla: "Jumalan armosta me, suuret hallitsijat, tsaarit ja suurruhtinaat, Johannes Aleksejevitš , Peter Alekseevich ja Suuri keisarinna siunattu prinsessa ja suuriruhtinatar Sofia Aleksejevna kaikista Venäjän suurista ja pienistä ja valkoisista itsevaltioista ... ". Sophian poistamisen jälkeen hänen maininta otsikosta on suljettu pois.
• Nystadtin rauhan tulosten mukaan "Liivinmaan, Viron ja Karjalan ruhtinas" otettiin mukaan [12]
• Lokakuun 22. päivästä  ( 2. marraskuuta )  1721 lähtien suuren tittelin "Suuri Suvereeni, Kaiken suuren ja Pienen ja Valkoisen Venäjän tsaari Autokraatti" ilmaus muuttui muotoon "Me, Pietari Suuri, koko Venäjän keisari ja itsevaltias". "Keisarinna kuningatar ja suurherttuatar" - "Hänen Majesteettinsa keisarinnalle" [13] .
• 25. joulukuuta 1761  ( 5. tammikuuta  1762 ) - Pietari III lisää otsikot "Norjan perillinen, Schleswig-Holsteinin herttua, Stormarn ja Ditmarsen, Oldenburgin ja Delmengorstin kreivi" [14] .
• 2. heinäkuuta  ( 13 ),  1762  - Katariina II :n johdolla arvonimi "Norjan perillinen, Schleswig-Holsteinin herttuatar, Stormarn ja Ditmarsen, Oldenburgin ja Delmenhorstin kreivitär" poistettiin [15] .
• 2. helmikuuta  ( 13 ),  1784  – Katariina II saa arvonimet "Tauric Chersonisin kuningatar", "Polottskin suurherttuatar", "Vitebskin suurherttuatar", "suurherttuatar Mstislavskaja" [16] .
• Paavali I lisää otsikkoon jäsenet "Iverskin, Kartalinskyn, Georgian ja Kabardian maiden hallitsija" [17] ja "Everskin hallitsija" (tarkoittaa Preussin Jeverin ruhtinaskuntaa - Anhalt-Zerbstin perinnöllistä omaisuutta) [18] , ja vuodesta 1798 alkaen myös - " Pyhän ritarikunnan suurmestari. Johannes Jerusalemista " (tätä otsikon osaa lakattiin käyttämästä Paavalin kuoleman jälkeen).

• 18. toukokuuta  ( 30 ),  1801  – Aleksanteri I luopui arvonimestä "Aikojen hallitsija ja Pyhän Johanneksen Jerusalemin Suvereenin ritarikunnan suurmestari.
• 25. joulukuuta 1808  ( 6. tammikuuta  1809 ) - Aleksanteri I ottaa arvonimen "Suomen suurherttua" [19] .
• 6. kesäkuuta  ( 18 ),  1815  – Aleksanteri I ottaa arvonimen "Puolan tsaari" [20] .
• 25. maaliskuuta  ( 6. huhtikuuta )  1828  - Nikolai I ottaa tittelin "Armenian alueen suvereeni" [21] .
• 3. marraskuuta  ( 15 ),  1882  – Aleksanteri III ottaa nimityksiä "Georgian tsaari" ja " Turkestanin hallitsija " [22] .
• Venäjän monarkian vallan loppuun mennessä (1917) koko Venäjän keisarien suuri arvonimi Art. Venäjän valtakunnan lakisäännöstön 59 artikla muotoiltiin seuraavasti:

"Jumalan armosta Me , NN, koko Venäjän keisari ja itsevaltias , Moskova , Kiova , Vladimir , Novgorod ; Kazanin tsaari , Astrahanin tsaari , Puolan tsaari , Siperian tsaari , Tauric Chersonisin tsaari , Georgian tsaari ; Pihkovan suvereeni ja Smolenskin , Liettuan , Volynin , Podolskin ja Suomen suurruhtinas ; Viron , Liivinmaan , Kurinmaan ja Semigalskin ruhtinas , Samogitsky , Belostokski , Korelski , Tverski , Jugorski , Permski , Vyatski , bulgaria ja muut; Novagorodin suvereeni ja suuri ruhtinas Nizovskiy , Chernihiv , Ryazan , Polotskiy , Yaroslavskiy , B-Zlozersky , Udorsky , Obdorskiy , Kondіyskiy , Vitebskiy , Msteislavsky ja maan maiden maat , Kartari ja Kartari ja Kartari ja Kartari ja Kartari Kartari ja Kartari ja Kartari ja Kartari ja Kartari Kartarini Cherkasy ja Vuoriruhtinaat ja muut perinnölliset hallitsijat ja haltijat ; Turkestanin hallitsija , Norjan perillinen , Schleswig-Holsteinin herttua, Stormarn, Dithmarsen ja Oldenburg ja muut, ja muut ja muut" [23] .

Historiografiassa

Numeroiden käytön kuninkaiden arvonimissä otettiin ensimmäisen kerran käyttöön tsaari Pietari I , kun hän otti keisarillisen tittelin vuonna 1721 - siihen asti kaikkia suuria ruhtinaita ja kuninkaita kutsuttiin pääsääntöisesti etunimillään ja isännimet. V.N. _ Tatishchev 1720-30. Niinpä Vasili Dmitrievich , suurruhtinas Dmitri Donskoyn poika , kutsuttiin suurruhtinas Vasili II:ksi, Ivan Vasiljevitš Kamala kutsuttiin suurherttua Johannes V:ksi ja Ivan Ivanovich Young  - Johannes IV. Sen numerointia ei kuitenkaan jaettu enempää. Vuonna 1740, kun keisari John Antonovitš nousi Venäjän valtaistuimelle , otettiin hallitsevan senaatin ja pyhän hallitussynodin päätöksellä käyttöön selventävä digitaalinen etuliite ja hänen arvonimensä alkoi kuulostaa koko Venäjän keisari Johannes III Antonovitšilta, hänen isoisoisältä. sai määritellyn tittelin Koko Venäjän tsaari Johannes II Aleksejevitš ja tsaari Ivan Vasiljevitš Kamala sai määritellyn tittelin Koko Venäjän tsaari Johannes I Vasilyevich. Myöhemmin, vuonna 1818, Nikolai Karamzin "Venäjän valtion historiassa" esitteli historiankirjoitukseen uuden kuninkaiden laskennan alkaen Ivan Kalitasta , joten Ivan I Vasiljevitšistä (Kauhea) alettiin kutsua nimitystä Ivan IV Vasilyevich. säilyy tähän päivään asti [24] .

Kuvataiteissa

Suvereenin arvonimen kuvallinen ilmentymä sisälsi näiden maiden tunnukset tai vaakunat (katso esimerkiksi kuninkaallinen nimitys ). Usein se sijoitettiin kuninkaallisten rakennusten reliefeihin [25] [26]

"Vanhin kuninkaallinen titteli on laatta Spasskaja-tornista, jossa kirjoitus on annettu latinaksi. Se sisältää yhdeksän otsikkoa. Kuninkaallisen tittelin päällä oli kirjoitus kuparilevyistä tehdyn Faceted Chamberin friisissä. Valitettavasti sen teksti on kadonnut, joten voimme vain olettaa, että se on kirjoitettu venäjäksi ja oli muinaista alkuperää. Kultaisen keskikammion friisin ympärillä oli samanlainen kuparikirjoitus. Se tehtiin Ivan Julman johdolla vuonna 1561 ja sisälsi yksitoista nimikettä [25] »

Moskovan Kremlin museoissa on valkoista kiveä oleva rakennuslaatta Kremlin Spasskaja-tornista, joka on peräisin vuodelta 1491. Sen etupuolelle on kaiverrettu latinalainen teksti, jossa lukee [27] :

	Ioannes[,] Vasilii [filius,] Dei gratia magnvs dvx Volodimeriæ[,] Moscoviæ[,] Novogardiæ[,] Tiferiæ[,] Plescoviæ[,] Veticiæ[,] Ongariæ[,] Permiie[,] Bvolqalias totiæv ue], Raxiæ d[omi]nvs[,] an[n]o 30 imperii svi has tvrres co[n]dere f[ecit] et statvit Petrvs Antonivs Solarivs Mediolanensis an[n]on[ativit]a[tis] D [omi]ni 1491 K[alendis] M[artiis] i[ussit] p[onere].		Johannes Vasilievich, Jumalan armosta, Vladimirin, Moskovan, Novgorodin, Tverin, Pihkovan, Vjatkan, Jugorskin, Permin, Bulgarin ja muiden maiden suurruhtinas ja koko Venäjän hallitsija määräsi hallituskautensa 30. vuonna näiden tornien rakentaminen ja [ne] rakensi milanolainen Peter Anthony Solari , vuonna 1491, Herran inkarnaatiosta maaliskuun kalendeilla , hän käski laskea.
Johdatus latinalaiseen epigrafiaan

Laatta asennettiin Kremlin suuren jälleenrakennuksen aikana, jonka aloitti Ivan III.

"Kremlin linnoituksen ankarien tornien taustalla eräänlaisena koristeena toimi lautanen latinalaisella tekstillä, joka asennettiin vuonna 1491 Spasskaya-, Nikolskaya- ja Konstantin-Eleninskaya-tornin asennuksen kunniaksi. Se asetettiin muuraukseen Spasskaja-tornin kulkukaaren yläpuolelle. Levyllä oli monivärinen väri - tummansinisiä kirjaimia vaaleanpunaisella taustalla. Laatta on erityisen kiinnostava, koska se oli ensimmäinen monumentaalinen epigrafiamonumentti Ivan III:n ajalta, jolloin annettiin Moskovan suurruhtinaan koko arvonimi, Venäjän ruhtinaskuntien yhdistäminen Moskovan suojeluksessa ja Venäjän ruhtinaskuntien muodostaminen. uusi tila kirjattiin. Latinalaisen tekstin levy korosti Moskovan pääkaupungin eurooppalaista luonnetta, ja sen teksti oli ymmärrettävissä Kremliin kaupungin pääporttien kautta saapuneille eurooppalaisille suurlähettiläille” [28] .

Saman tornin sisäpuolella ajoradan yläpuolella roikkuu samanlainen kilpi, jossa on vanha venäläinen teksti, jossa on kullan jälkiä [29] :

	Kesällä ҂ѕцчѳ҃ їꙋlїа. Jumalan armosta nopean nuolen tehtiin Ivan Vasilievich Grⷣ ja kaikkien rꙋin omatoimisen sekä Volodimerin ja Moskovan ja Novogorodin ja Pihkovan ja Tverin ja Jugran ja Permin ja Bulgarian ja muiden suurherttua .		Heinäkuussa 6999 [maailman luomisesta lähtien ] Jumalan armosta tämä torni rakennettiin John Vasilyevichin, koko Venäjän suvereenin ja itsevaltaisen sekä Vladimirin, Moskovan, Novgorodin, Pihkovan ja Tverin suurruhtinan käskystä. , Yugra, Vyatka, Perm, Bulgar ja muut [maat], hänen hallituskautensa 30. vuonna, ja [tornin] rakensi Peter Anthony Milanon kaupungista

Katso myös

• koko Venäjän suvereeni
• koko Venäjä
• valkoinen kuningas

Muistiinpanot

1. ↑ 1 2 3 Lakier A. B. §66. Sinetin ympärillä kirjoitukset. Heidän kirjeenvaihtonsa osavaltion otsikon kanssa. // Venäläinen heraldiikka. - Pietari. , 1855.
2. ↑ Neuvostoliiton muinaisten asiakirjojen valtion keskusarkisto. Opas. Neljässä osassa. Osa 1 (linkki ei saatavilla) . Haettu 23. kesäkuuta 2008. Arkistoitu alkuperäisestä 26. elokuuta 2009. (määrätön) 
3. ↑ Macarius (Bulgakov) . Luku I. Patriarkka Nikon - ennen kuin hän lähti katedraalista: hänen kirkkonsa hallinnan aika. // Venäjän kirkon historia . – 1882.
4. ↑ Zoltan A. Venäjän esihistoriaan. "suvereeni"  // Venäjän kulttuurin historiasta. Kiovan ja Moskovan Venäjä / Comp. A. F. Litvina, F. B. Uspensky . - M . : Slaavilaisen kulttuurin kielet, 2002. - T. II. Kirja. 1 . - S. 554-590 . Arkistoitu alkuperäisestä 24. helmikuuta 2015.
5. ↑ Agoshton, M. Moskovan valtion hallitsijan arvonimi (1474–1533) // Volgogradin valtionyliopiston tiedote . Sarja 4: Historia. Aluetutkimukset. Kansainväliset suhteet. - 2004. - nro 9. - s. 6–15. - UDC  94 (470) "1150/15" .
6. ↑ Lakier A. B. Venäjän hallitsijoiden tittelin historia  // Julkisen koulutuksen ministeriön lehti . - Pietari. , 1847. - T. LVI , nro 10 . - S. 108 .
7. ↑ Kuninkaallinen ja keisarillinen otsikko // Encyclopedic Dictionary of Brockhaus and Efron  : 86 nidettä (82 osaa ja 4 lisäosaa). - Pietari. , 1890-1907.
8. ↑ Lakier A. B. Venäjän suvereenien tittelin historia  // Opetusministeriön lehti. - Pietari. , 1847. - T. LVI , nro 11 . - S. 111, 121 .
9. ↑ Lakier A. B. Venäjän suvereenien tittelin historia  // Opetusministeriön lehti. - Pietari. , 1847. - T. LVI , nro 11 . - S. 125 .
10. ↑ Sorokin Yu. A. Ortodoksiset perinteet Venäjän itsevaltiudessa 1500-1600-luvuilla  // Historiallinen vuosikirja: lehti. - 1997. - S. 5-17 . — ISBN 5-7779-0044-5 . Arkistoitu alkuperäisestä 4. toukokuuta 2008.
11. ↑ Aluksi vuoden 1654 otsikossa oli vain "Suuri ja pieni Venäjä", ja "Valkoinen Venäjä" lisättiin hieman myöhemmin, vuonna 1655.
12. ↑ Lakier A. B. Venäjän suvereenien tittelin historia  // Opetusministeriön lehti. - Pietari. , 1847. - T. LVI , nro 11 . - S. 149 .
13. ↑ Ageeva O. G. Otsikko "keisari" ja käsite "imperiumi" Venäjällä 1700-luvun ensimmäisellä neljänneksellä  // Historian maailma: Venäjän sähköinen lehti. - 1999. - Nro 5 .
14. ↑ PSZRI (ensimmäinen kokous). T. 15. S. 876 (nro 11392).
15. ↑ PSZRI (ensimmäinen kokous). T. 16. S. 6-7 (nro 11590).
16. ↑ PSZRI (ensimmäinen kokous). T. 22. S. 17 (nro 15919).
17. ↑ Lakier A. B. Venäjän suvereenien tittelin historia  // Opetusministeriön lehti. - Pietari. , 1847. - T. LVI , nro 11 . - S. 151-152 .
18. ↑ Myöhemmin Aleksanteri I hylkäsi tämän ruhtinaskunnan Hollannin kuninkaan hyväksi (katso Solovjov S. M. IV. Toinen koalitio // Keisari Aleksanteri I. Politiikka, diplomatia. - Pietari , 1877. )
19. ↑ PSZRI (ensimmäinen kokous). T. 30. S. 750 (nro 23421).
20. ↑ PSZRI (ensimmäinen kokous). T. 33. S. 195 (nro 25875).
21. ↑ PSZRI (toinen kokous). T. 3. S. 331 (nro 1897).
22. ↑ PSZRI (kolmas kokous). T. 2. S. 433 (nro 1159).
23. ↑ Ensimmäinen osa. Luku kuusi. // Venäjän valtakunnan lakikoodi. - Pietari. , 1912. - T. I. - S. 4-5.
24. ↑ V. Boyko-Veliky, Ensimmäisen Venäjän tsaari Ivanin kunniakkaasta arvonimestä Arkistokopio 12.6.2020 Wayback Machinessa
25. ↑ 1 2 Grashchenkov A. V. Kuninkaallinen titteli Moskovan Kremlin palatsien friiseissä  // Tiivistelmät raportista All-Russian Symposiumissa "Venäjän Kremli". - M. , 23.-26.11.1999.
26. ↑ D.A. Petrov. Otsikkokirjoitukset Moskovan Kremlissä . – 2016.
27. ↑ Tämän jälkeen ligatuurit irrotetaan, transkriptit lisätään hakasulkeisiin, luettavuuden vuoksi latinalainen mauscule muutetaan isoksi ja vanhan venäjänkielisessä tekstissä otsikoiden alla olevat sanat puretaan
28. ↑ Katalogi näyttelystä "Koko Venäjän suuriruhtinas ja suvereeni Ivan III", Moskovan Kremlin museot, 2013
29. ↑ Girshberg V. B. Materiaalit kivilaattojen kirjoitusten keräämiseen Moskovassa ja Moskovan alueella. Osa 1. XIV-XVI vuosisatojen kirjoitukset. - NE, 1. M., 1960, s. neljätoista

Kirjallisuus

• Ivanovsky VV § 23. Keisarillinen arvonimi. // Valtion laki. Kazanin yliopiston uutisia ja tieteellisiä muistiinpanoja. Painoksen nro 5/1895 - nro 11/1896 mukaan.
• Kuninkaallinen ja keisarillinen nimike // Encyclopedic Dictionary of Brockhaus and Efron  : 86 osassa (82 osaa ja 4 lisäosaa). - Pietari. , 1890-1907.
• Lakier A. B. Venäjän suvereenien arvonimikkeen historia  // Kansankasvatusministeriön lehti . - Pietari. , 1847. - T. LVI , nro 10-11 . - S. 81-156 .
• Talina G.V. Venäjän autokraattinen ensimmäisten Romanovien monarkia aikalaisten ja jälkeläisten silmissä  // Slovo-portaali.
• Shvetsov N. Mistä kuninkaallinen arvonimi kertoi .

Sanakirjat ja tietosanakirjat	Brockhaus ja Efron