Wirkkala, Tapio

Kokeneet kirjoittajat eivät ole vielä tarkistaneet sivun nykyistä versiota, ja se voi poiketa merkittävästi 15. maaliskuuta 2018 tarkistetusta versiosta . tarkastukset vaativat 11 muokkausta .
Tapio Wirkkala
fin. Tapio Wirkkala
Nimi syntyessään fin. Tapio Veli Ilmari Wirkkala
Syntymäaika 2. kesäkuuta 1915( 1915-06-02 )
Syntymäpaikka Gangut , VKF
Kuolinpäivämäärä 19. toukokuuta 1985 (69-vuotias)( 1985-05-19 )
Kuoleman paikka Helsinki , Suomi
Maa  Suomi
Genre teollinen muotoilu, kuvanveisto, taidelasi, graafinen suunnittelu
Opinnot
Tyyli skandinaavinen muotoilu , orgaaninen muotoilu
Palkinnot Lunning -palkinto ( 1951 ) Kuninkaallinen teollinen muotoilija [d] ( 1964 )
Sijoitukset Suomen Akatemian jäsen
Palkinnot Pro Finlandia , Lunning-palkinto
Verkkosivusto wirkkala.fi ​(  englanti) ​(  suomi)
 Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa

Tapio Wirkkala ( suom. Tapio Wirkkala ; 2. kesäkuuta 1915 , Gangut , Suomen suuriruhtinaskunta  - 19. toukokuuta 1985 , Helsinki ) - suomalainen muotoilija ja kuvanveistäjä, sodanjälkeisen skandinaavisen muotoilun avainhenkilö . [yksi]

Yleiset ominaisuudet

Tapio Wirkkalaa pidetään yhtenä suomalaisen muotoilun johtavista henkilöistä [2] . 1950-1970-lukua, jota pidetään suomalaisen muotoilun "kulta-ajana" [3] , kutsutaan joskus "Wirkkala-kaudeksi". [neljä]

Wirkkala on suunnitellut useita klassikoita, kuten Kantarelli-maljakon sekä Koskenkorva- ja Finlandia -vodkapullojen suunnittelun . Tapio Wirkkalan tunnetuin työ oli Iittala -yritykselle luotu lasitavara . Tapio Wirkkalan ehkä tunnetuin teos Iittalalle on 1960-luvulla syntynyt Ultima Thule -sarja. [5]

Wirkkala on voittanut useita palkintoja Milanon triennaalissa . Vuonna 1955 hänelle myönnettiin Pro Finlandia -mitali , vuonna 1972 hän sai akateemikon arvonimen.

Hän on työskennellyt monien erilaisten materiaalien kanssa - muovista ja metallista lasiin, keramiikasta vaneriin - ja monenlaisissa tyyleissä. Hän keksi sekä massatuotteiden (astiat, kivitavarat, korut, huonekalut) että ainutlaatuisten taide-esineiden ulkoasun hämärtäen skandinaavisen muotoilun rajoja arjen ja taiteen välillä. Wirkkala hallitsi erinomaisesti perinteisiä suomalaisia ​​käsityötekniikoita (puuveistot, kuuma- ja kylmätaonta jne.) ja käytti niitä luovasti työssään. Suurelta osin Tapio Wirkkalan työn ansiosta muotoilu Suomessa koettiin kansallisen identiteetin symbolina. [6] Hänen perintönsä kattaa tuhansia malleja.

Elämäkerta

Tapio Wirkkala syntyi Hangossa vuonna 1915. Hänen isänsä Ilmari Virkkala oli arkkitehti ja äiti Selma puunveistäjä. Sisar Helena Korvenkontio ja veli Tauno Wirkkala ryhtyivät myös taiteilijoiksi. [4] Wirkkala kävi Töölön yhteiskoulussa.

Vuonna 1944 Wirkkala tapasi tulevan vaimonsa Ruth Brickin Taidehallin kerhossa, ja he menivät naimisiin vuonna 1945. Avioliittoon syntyi kaksi lasta: Sampsa (saame) Tuomas (1948) ja Maarija Piritta (1954). Lapset perivät vanhempiensa taiteelliset kiinnostuksen kohteet: Sampsasta tuli huonekalusuunnittelija, Maariasta suunnittelija ja taiteilija. Tapio Wirkkala on haudattu Hietaniemen hautausmaalle Taiteilijakukkulalle vaimonsa Ruth Brickin kanssa.

Ammatillinen toiminta ja suunnitteluprojektit

Koulutus ja 1930-luku

Vuonna 1933 Tapio Wirkkala tuli Taiteiden ja suunnittelun korkeakouluun (nykyinen Aalto-yliopisto) koristeveiston luokalle . Tapio Wirkkala opiskeli Tapion Taidekoulussa vuoteen 1936 asti. Samaan aikaan koulussa opiskelivat tulevat legendaariset muotoilijat Ilmari Tapiovaara , Armi Ratia ja Birger Kaipiainen .

Vuonna 1936 Wirkkala valmistui Taiteiden, suunnittelun ja arkkitehtuurin korkeakoulun kuvanveistotieteellisestä tiedekunnasta . Luovan uransa alussa hän harjoitti mainossuunnittelua. Toisen maailmansodan aikana Tapio Wirkkala toimi upseerina.

Taiteellista toimintaa 1940-luvulla

Vuonna 1946 Tapio Wirkkala aloitti yhteistyön lasitavaroiden valmistukseen erikoistuneen yrityksen [[Iittala (yhtiö) |Iittala]] kanssa [8] . Samana vuonna Wirkkala voitti taidelasin suunnittelukilpailun . Nämä teokset esiteltiin Tukholman näyttelyssä [9] . Näyttely itse asiassa merkitsi uuden suomalaisen muotoilijasukupolven syntymistä, jonka yksi tärkeimmistä edustajista oli Tapio Wirkkala [10] .

Milanon triennaali ja 1950-luku

Vuosina 1951–1954 Wirkkala toimi opettajana ja johtajana Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa . Vuonna 1951 Tapio Wirkkala osallistui IX Milanon triennaaliin, joka on suurin kansainvälinen muotoilunäyttely [11] . IX Triennaali vuonna 1951 oli käännekohta sekä suomalaiselle muotoilulle yleensä että uudelle suomalaisen muotoilijasukupolvelle, kuten Tapio Wirkkalalle. Vuoden 1951 triennaali oli Suomen voitto - Suomen esittämät muotoiluprojektit voittivat Grand Prix -palkinnon ja useita kultamitaleita erityisesti - lasisuunnittelusta. Eurooppalaiselle muotoilulle yleensä IX Triennaali oli suomalaisen muotoilun löytöhetki. [8] Vuoden 1951 triennaali merkitsi käännekohtaa Tapio Wirkkalan uralla.

Suomalaisen muotoilun menestys toistui vuonna 1954. Tapio Wirkkala ja Timo Sarpaneva palkittiin Grand Prix -palkinnolla. [12] Myös vuoden 1954 triennaalissa Tapio Wirkkala toimi suomenjaoston komissaarina. Triennaalilla oli ratkaiseva rooli Tapio Wirkkalan tunnustuksessa suomalaisen muotoilun johtavaksi edustajaksi ja suomalaisen lasin taiteelliseen asemaan. [13] Kuten venäläinen taidekriitikko Ekaterina Vasilyeva huomauttaa , "1950-luvun ajanjakso on mielenkiintoinen suomalaisen lasin mytologian lisäämisen kannalta, sovelletun materiaalin, joka oli tietyssä asemassa utilitaristisen kodin esineen ja taiteellisen esineen välissä" [14] . ]

Iittala, Venini ja 1960-luvun töitä

Tapio Wirkkala työskenteli 1960-luvulla suunnittelijana ja taiteellisena johtajana Iittala -yhtiössä . [15] Myös 1960-luvulla hän suunnitteli esineitä italialaiselle Veninin tehtaalle sekä malleja saksalaiselle Rosenthal -yritykselle . [16]

Tapio Wirkkala on suunnitellut kohteita muun muassa Ahlströmille, Airamille, Kultakeskukselle, Lapland Knifelle ja Orasille. Wirkkala on työskennellyt näyttelyarkkitehtina useissa näyttelyprojekteissa. Vuonna 1956 hän suunnitteli näyttelysuunnittelun Suomen lasiteollisuuden 275. vuosinäyttelyyn. Vuonna 1961 Wirkkala suunnitteli Ornamon 50-vuotisjuhlanäyttelyn. Vuonna 1979 hän loi näyttelysuunnitelman Suomen Käsityön Ystävät ry:n 100-vuotisjuhlanäyttelyyn. Vuonna 1981 Tapio Wirkkala suunnitteli Riihimäen Suomen lasimuseon sisustuksen ja näyttelytilan . [viisitoista]

Pääsarjat ja design-objektit

Tapio Wirkkala tunnetaan monipuolisena taiteilijana, joka on käyttänyt töissään lasia, puuta, posliinia, metallia ja muovia. [17]

1954-sarja

Vuonna 1954 valmistetut lasikupit olivat esineitä, joiden lasimassan keskellä oli ilmapisara [18] . Lasisarja on tehty Iittalalle ja se on suunniteltu massatuotantoon. Sarjassa yhdistyvät taidelasin ja kodin arjen astioiden ominaisuudet [19] . Tapio Wirkkalan vuonna 1954 luomaa sarjaa tuottaa edelleen Iittala .

Ultima Thule -sarja

Tapio Wirkkala loi 1960-luvulla Ultima Thule -sarjan . Aluksi se tehtiin läpinäkyvästä valkoisesta lasista ja jäljitteli sulavaa jääpintaa . Myöhemmin ilmestyi himmeästä ja värillisestä lasista valmistettuja versioita. Sarjaan kuului erikokoisia laseja , astioita ja kulhoja [20] . Sarja meni lopulta massatuotantoon, vaikka se suunniteltiinkin pienilevikiseksi fiktioksi [21] . Sarjan esineet valmistettiin alun perin puumuotteihin - niihin kaadettiin sulaa lasimassaa. Jokainen malli sai siten ainutlaatuisia ominaisuuksia. [22] Ultima Thule -lasisarja on edelleen massatuotannossa ja on edelleen yksi Iittalan tunnetuimmista sarjoista .

Karhvit

Vuoden 1954 triennaalin jälkeen Tapio Wirkkala kehitti sarjan karahvit , joita valmistettiin 1960-1980-luvuilla pieninä sarjoina ja yksittäisinä näytteinä. 1960-luvulla Wirkkala valmisti karahvit, joiden numerot olivat 2512, 2513, 2515 ja 2516. Wirkkalan yksinkertainen, kaavamainen muoto oli aikaansa edellä [18] . Hänen luomaansa karahvia käytettiin usein punaviinin karahvina . [23]

Vanerituotteet

Jo 1940-luvulla Tapio Wirkkala aloitti työskentelyn lentokonevanerin parissa , josta tuli tärkeä materiaali hänen projekteissaan. [24] Vuonna 1951 valmistettiin sarja astioita ja astioita lentokonevanerista - erityisesti ovaalin tai lehtien muotoisia puisia astioita . Astiat valmisti Soinne & Kni Oy.

Graafinen suunnittelu

Vuonna 1947 Wirkkala voitti Suomen Pankin setelisuunnittelukilpailun . [25] Tapio Wirkkalan suunnittelema suomalainen postimerkki tuli liikkeeseen vuonna 1955.

Perintö ja tunnustus

Tapio Wirkkalaa pidetään Suomen tärkeimpänä muotoilijana [26] ja yhtenä 1900-luvun vaikutusvaltaisimmista muotoilijoista [19] . Hänen minimalistinen tyylinsä loi pohjan muotoilun kehitykselle 1900-luvun jälkipuoliskolla. Tapio Wirkkala liitetään yleensä sodan jälkeiseen muotoilijasukupolveen, jonka ansiosta suomalaisen muotoilun kansainvälinen tunnustus saavutettiin. Tapio Wirkkalan töitä on esillä museoissa, kuten Museum of Modern Art New Yorkissa ja Victoria and Albert Museum Lontoossa . [kaksikymmentä]

Tapio Wirkkalan ja hänen vaimonsa Ruth Brickin taiteellista perintöä säilytetään Tapio Wirkkalan Ruth Brick -säätiössä. Vuonna 2011 TWRB-säätiö lahjoitti useiden tuhansien esineiden kokoelmansa Espoon Modernin taiteen museolle. Museon näyttelykeskuksen aulassa on pysyvä, vuosittain vaihtuva näyttely, joka on nimetty Wirkkalan toimistoksi

Ammattipolku

Galleria

Avena maljakko (1970) Koristepullot Venini Maljakko Kantarelli

Katso myös

Muistiinpanot

  1. ↑ Vasilyeva E. Suomalainen lasimuotoilu: omaksuminen, identiteetti ja kansainvälisen tyylin ongelma // Muotiteoria: vaatteet, keho, kulttuuri. 2020. nro 1 (55). s. 260-281; Koivisto K. Korvenmaa P. Lasi Suomesta Bischofberger-kokoelmassa. Milano: Rizzoli International Publications, 2015.
  2. ↑ Vasilyeva E. Suomalainen lasimuotoilu: omaksuminen, identiteetti ja kansainvälisen tyylin ongelma // Muotiteoria: vaatteet, keho, kulttuuri. 2020. nro 1 (55). s. 260-281; Kivirinta MT. Tapio Wirkkala - taiteilija. Helsinki: Maahenki Oy, 2019.
  3. ↑ Kivilinna H. Suomalaisen muotoilun kulta-aika // Kultainen sukupolvi. Modernismi suomalaisessa arkkitehtuurissa ja muotoilussa. (Näyttelyluettelo). St. Petersburg: State Hermitage Publishing House, 2015. s. 45-54
  4. ↑ 1 2 Kalha H. Wirkkala, Tapio (1915–1985) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 2.10.1998. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  5. ↑ Matiskainen, Heikki (toim.): Tapio Wirkkala: Lasin ja hopean runoilija – Runoilija lasissa ja hopeassa. Näyttely Suomen lasimuseossa 17.5.–31.12.2013. Riihimäki: Suomen lasimuseo, 2013.
  6. ↑ Vasilyeva E. Kansallinen romanssi ja kansainvälinen tyyli: identiteettiongelmaan suomalaisen muotoilun järjestelmässä // Mies. Kulttuuri. koulutus. 2020, 3 (37), s. 57-72.
  7. ↑ Tapio Wirkkala: Finnisches Design-Glas und Silber: Collection Kakkonen. Grassi Museum für Angewandte Kunst Leipzig Stuttgart: Arnoldsche, 2016.
  8. ↑ 1 2 Vasilyeva E. Suomalainen lasimuotoilu: omaksuminen, identiteetti ja kansainvälisen tyylin ongelma // Muotiteoria: vaatteet, keho, kulttuuri. 2020. nro 1 (55). s. 260-281.
  9. ↑ Koivisto K. Korvenmaa P. Lasi Suomesta Bischofberger-kokoelmassa. Milano: Rizzoli International Publications, 2015.
  10. ↑ Vasilyeva E. Suomalainen lasimuotoilu: omaksuminen, identiteetti ja kansainvälisen tyylin ongelma // Muotiteoria: vaatteet, keho, kulttuuri. 2020. nro 1 (55). S. 270
  11. ↑ Koivisto K. 100 lasissa. Riihimäki. Suomen lasimuseo, Premedia Helsinki Oy, 2017
  12. ↑ Koivisto K. Korvenmaa P. Lasi Suomesta Bischofberger-kokoelmassa. Milano: Rizzoli International Publications, 2015.
  13. ↑ Vasilyeva E. Kansallinen romanssi ja kansainvälinen tyyli: identiteettiongelmaan suomalaisen muotoilun järjestelmässä // Mies. Kulttuuri. koulutus. 2020, 3 (37), s. 71.
  14. ↑ Vasilyeva E. Suomalainen lasimuotoilu: omaksuminen, identiteetti ja kansainvälisen tyylin ongelma // Muotiteoria: vaatteet, keho, kulttuuri. 2020. nro 1 (55). S. 278.
  15. ↑ 1 2 Koivisto K. 100 lasissa. Riihimäki. Suomen lasimuseo, Premedia Helsinki Oy, 2017.
  16. ↑ Matiskainen H. Tapio Wirkkala: Lasin ja hopean runoilija – Runoilija lasissa ja hopeassa. Riihimäki: Suomen lasimuseo, 2013.
  17. ↑ Matiskainen H. Tapio Wirkkala: Lasin ja hopean runoilija – Runoilija lasissa ja hopeassa. Näyttely Suomen lasimuseossa 17.5.–31.12.2013. Riihimäki: Suomen lasimuseo, 2013.
  18. ↑ 1 2 Kenttä C. & P. ​​Skandinavian muotoilu. Köln: Taschen, 2002. s. 662-677.
  19. ↑ 1 2 Vasilyeva E. Suomalainen lasimuotoilu: omaksuminen, identiteetti ja kansainvälisen tyylin ongelma // Muotiteoria: vaatteet, keho, kulttuuri. 2020. nro 1 (55). s. 260-281.
  20. ↑ 1 2 Koivisto K. Korvenmaa P. Lasi Suomesta Bischofberger-kokoelmassa. Milano: Rizzoli International Publications, 2015.
  21. ↑ Vasilyeva E. Suomalainen lasimuotoilu: omaksuminen, identiteetti ja kansainvälisen tyylin ongelma // Muotiteoria: vaatteet, keho, kulttuuri. 2020. nro 1 (55). S. 271
  22. ↑ Koivisto K. 100 lasissa. Riihimäki. Suomen lasimuseo, Premedia Helsinki Oy, 2017
  23. ↑ Europaeus J. Muotoja. Etiketti. Alkon asiakaslehti 1/2009
  24. ↑ Kivirinta MT. Tapio Wirkkala - taiteilija. Helsinki: Maahenki Oy, 2019.
  25. ↑ Kalha H. Wirkkala, Tapio (1915–1985) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 2.10.1998. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura
  26. ↑ Fiell C. & P. ​​Skandinavian muotoilu. Köln: Taschen, 2002. s. 662 - 677; Koivisto K. Korvenmaa P. Lasi Suomesta Bischofberger-kokoelmassa. Milano: Rizzoli International Publications, 2015.

Kirjallisuus

Linkit

  Siirry Wikidata-kohteeseen  Temaattiset sivustot
Sanakirjat ja tietosanakirjat
Sukututkimus ja nekropolis