Dunash ben Labrath
| Dunash ben Labrath | |
|---|---|
| heprealainen דוֹנָש הלוי בֵּן לָבְרָט | |
| Syntymäaika | 920 [1] |
| Syntymäpaikka | |
| Kuolinpäivämäärä | 990 |
| Kuoleman paikka |
|
| Kansalaisuus (kansalaisuus) | |
| Ammatti | kielitieteilijä , runoilija , rabbi , kirjailija , kielioppi |
| Teosten kieli | heprealainen |
 Työskentelee Wikisourcessa | |
| Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa | |
Dunash Ben Labrat (920–990; hepr. Βוֹ huutokauppa `orn בֵּן לָבְרָט ; arabi. د/ uzz ول #وراط ) - muinaisen eurooppalaisen rabbiinin , runoilijan , kommentaattorin , muinaisen muinaisen muinaisen muinaisen tricologin B - lingerin kirjoittaja runous ( arabian mallin mukaan) .
Elämäkerta
Dunash ben Labrath syntyi n. 920 Fesissä [2] [3] . Dunashia kutsutaan joskus hänen heprealaisella nimellä Adonym ha-Levi . Dunash ben Labrath tuli hyvin varakkaasta ja jalosta perheestä ja oli kuuluisan Saadia Gaonin oppilas . Hän vietti nuoruutensa Fezissä ja ennen kuin hän täytti kolmekymmentä vuotta, hänet kutsuttiin juutalaisen lääkärin ja ministerin Hasdai ibn Shaprutin luo, joka asui emiiri Abd ar-Rahman III:n [4] hovissa .
Huolimatta siitä, että Dunash ben Labrath oli Saadian oppilas, hän kirjoitti terävän kritiikin arabiankieliselle Raamatun käännökselle (työ julkaistiin Robert Schroeterin käsikirjoituksesta, Breslau, 1866). Dunash ben Labrath pani merkille joukon virheitä käännöksessä ja havaitsi esimerkillisen heprean kielen tuntemuksen leksikaalisesti ja kieliopillisesti. Vastauksen tähän kritiikkiin antoi myöhemmin Abraham ibn Ezra erityisteoksessa ("Schefat Jeter") [4] [5] .
Kun Dunash ben Labrath sai kutsun Cordobaan, hän joutui kirjalliseen kiistaan Menachem ben Saruk kanssa, joka kokosi heprean raamatullisen kielen sanaston. Tämä kiista oli tärkeä tapahtuma heprean kielitieteen historiassa . Dunash ben Labrath osoitti ensimmäisenä, että heprean kielelle on ominaista kolmikirjaiminen juuri , ja näin ollen oli helppo erottaa yksittäisten sanojen juuret ja niiden taivutus. Dunash ben Labrathin kritiikki Menachemia kohtaan oli kirjoitettu ankaralla ja halventavalla sävyllä. On vaikea sanoa, liittyikö Menachemin ja hänen suojelijansa Hasdai ibn Shaprutin välinen kuilu tähän kritiikkiin. Kritiikki saattaisi terävöittää jo olemassa olevaa kitkaa. Dunash ben Labrath lähetti arvostelunsa Hasdai ibn Shaprutille erittäin imartelevan runollisen omistautumisen mukana, jossa hänen keksimäänsä metriikkaa sovellettiin ensimmäistä kertaa arabian mallin mukaisesti. Dedikaatio koostuu nelirivisistä säikeistä; Jokaisen säkeistön kolme riviä riimii keskenään, neljäs, viimeinen, rimmaa kauttaaltaan sanalla "aym". Tässä oleva metriikka määritellään ensimmäistä kertaa teknisellä ilmaisulla " mishkal " (tasapaino). Tätä omistautumista seurasi pommimainen runollinen johdanto silloisten arabitutkijoiden tyyliin, joka oli suunnattu Menachemia vastaan [6] [7] [4] [8] .
Uudenlainen heprealainen luovuus ilmeisesti herätti suurta kiinnostusta. Menachemin opetuslapset Isaac Hegustalia ja Isaac ben Judah ben Daoud kiirehtivät vastaamaan Dunash ben Labrathin kritiikkiin ja omistivat työnsä myös kaikkivoipalle hyväntekijälle Hasdai ibn Shaprutille [9] . Dedikaatio oli kirjoitettu samankokoisena kuin Dunash ben Labrathin omistus, jonka kääntäjät halusivat todistaa osaavansa myös tätä muotoa. Periaatteessa he kuitenkin hylkäsivät sen ja kutsuivat sitä mielivaltaiseksi ja haitalliseksi uudistukseksi heprean kielelle. Antikritiikki sävellettiin samaan loukkaavaan sävyyn, jolla kirjoitettiin Dunash ben Labrathin kritiikki [4] .
Yehuda ibn-Shishat vastasi tähän esseeseen, myös erittäin ankarassa muodossa. Pitkässä runollisessa johdannossa (154 säkeistöä), joka on kirjoitettu Dunash ben Labratin runon metrillä ja riimellä, Shishat huomauttaa opettajansa tärkeydestä, moittii antikriitikkoja ja vahvistaa kaiken, mitä Dunash ben Labrat toi Menahemia vastaan [10] [4 ] .
1100-luvun puolivälissä kaikki nämä kirjoitukset, kritiikki ja antikritiikki, päätyivät kuuluisan oppineen rabbi Jacob ben Meirin (Rabbanu Tam) käsiin, joka yritti kuntouttaa Menachemia [11] . Yleisesti ottaen pohjoissaksalainen eksegeettien ja filologien koulu jatkoi Menachemin teorioiden noudattamista Dunash ben Labrathin vastalauseista huolimatta. Tieteellisesti katsottuna Dunash ben Labrathin teoria, johon liittyivät heprean kieliopin ja leksikografian klassikot, voitti myöhemmin [4] .
Sitä, toimiko Dunash ben Labrath myös liturgisena runoilijana, on nyt mahdotonta selvittää, koska hänen nimensä akrostikilla varustetut säkeet eivät välttämättä kuulu Dunash ben Labrathille: kuten tiedetään, monet juutalaiset tutkijat kantoivat tätä nimeä. Kielen ja koon mukaan kolme liturgista sävellystä voidaan lukea Dunash ben Labrathin ansioksi (sapatti ja kaksi uskonnollisen sisällön häälaulua [12] . Yehuda Alkharisi puhui Dunash ben Labrathista runoilijana, " jonka runoja erottaa armo ." Ehkä hän tiesi muita Dunash ben Labratin teoksia, jotka eivät ole säilyneet tähän päivään asti [4] .
Dunash ben Labrath kuoli n. 990 espanjalainen Cordoba [4] .
Muistiinpanot
- ↑ Dunash ben Labrat Ha-Levi // Diccionario biográfico español (espanja) - Real Academia de la Historia , 2011.
- ↑ Luzzato. Beth ha-Ozar, I, 1847.
- ↑ Muiden lähteiden mukaan Bagdadissa (katso Dunash-ben-Labrat // Encyclopedic Dictionary of Brockhaus and Efron : 86 osassa (82 osaa ja 4 lisäosaa). - Pietari , 1890-1907. ).
- ↑ 1 2 3 4 5 6 7 8 Bernfeld S. Dunash ben Labrat // Jewish Encyclopedia of Brockhaus and Efron . - Pietari. , 1908-1913.
- ↑ Bacher . Winter und Wünsche, Jüdische Literatur, II, s. 149.
- ↑ Suuri venäläinen tietosanakirja : [35 nidettä] / ch. toim. Yu. S. Osipov . - M . : Suuri venäläinen tietosanakirja, 2004-2017.
- ↑ Julkaistu Filippovichin käsikirjoituksen mukaan, Lontoo, 1855.
- ↑ Cole, Peter. Runon unelma: Heprealaista runoutta muslimeista ja kristityistä Espanjasta, 950-1492, Princeton University Press, 2007, s. 23-27 ("Dunash Ben Labrat" ja "Dunashin vaimo").
- ↑ Julkaisija S. G. Stern, Wien, 1870
- ↑ Julkaissut myös S. G. Stern yllä mainitussa kirjassa
- ↑ Filippovsky-painos, Lontoo, 1856.
- ↑ Landshut. Amude ha-Abodah, s. 61; Zunz, Literaturgesch., 484
Kirjallisuus
- Geiger, A. Das Judenthum und seine Geschichte, osa II.
- Pinsker . Likkute Kadmonioth (Liite, s. 157 et al., 162-166).
Linkit
 Temaattiset sivustot | ||||
|---|---|---|---|---|
| Sanakirjat ja tietosanakirjat |
| |||
| ||||