Ulkomaanvaluuttarupla - ruplamääräinen ulkomaan valuutta [1] , tavanomainen rahayksikkö, jota käytetään ulkomaisissa taloudellisissa selvityksissä sekä tilillä oleva valuutta, ruplamääräinen . Termi, jota käytettiin Neuvostoliitossa tarkoittamaan Neuvostoliiton Vneshtorgbankissa olevilla tileillä olevia ruplamääräisiä rahayksiköitä , jotka voitiin muuntaa ulkomaan valuutaksi ulkomaisten taloudellisten transaktioiden suorittamiseen [2] [3] [4] . Myös Neuvostoliiton antama apu mitattiin valuuttaruplissa.
Yksi ensimmäisistä bolshevikkien [5] asetuksista perusti monopolin ulkomaankauppaan maassa. Itse asiassa tämä merkitsi samalla valtion valuuttamonopolin perustamista [6] .
Valtion valuuttamonopolin olosuhteissa, jotka toimivat melkein kaikki neuvostovallan vuodet , Neuvostoliiton ruplan vaihtokurssin määrittämiseen käytettiin erilaisia menetelmiä. [7]
Sen jälkeen kun Neuvostoliitossa tehtiin vuosien 1922-1924 rahauudistus, tšervonettien kultapitoisuus (10 ruplaa) otettiin ruplamääräisen valuuttakurssin perustaksi. Yksi chervonets vastasi 7,74234 g puhdasta kultaa ja se muutettiin ulkomaan valuutoiksi kultapitoisuuden mukaan [7] .
Seuraavina vuosina Neuvostoliiton vähittäismyyntihinnoissa tapahtui merkittävä muutos. Tämän seurauksena ruplan ostovoima heikkeni. Neuvostoliiton kansankomissaarien neuvoston 29. helmikuuta 1936 antaman asetuksen perusteella kaikissa vientiä ja tuontia koskevissa laskelmissa 1. huhtikuuta 1936 alkaen alettiin soveltaa kurssia 1 rupla = 3 Ranskan frangia . Tämä merkitsi itse asiassa muutosta ruplan kultapitoisuudessa [7] .
Vuoteen 1950 asti ruplan kurssi ei muodostu suoraan ruplan kultapitoisuuden ja ulkomaan valuutan perusteella, vaan ulkomaan valuutan kautta, joka oli enemmän tai vähemmän vakaa. Tämä oli epämiellyttävää, koska vieraan valuutan kultapitoisuutta muutettaessa oli tarpeen muuttaa ruplan kurssia tätä valuuttaa vastaan. Vuonna 1937 Ranskan hallitus hylkäsi yleisesti valuuttansa vakiintuneen kiinteän kultapitoisuuden, joten Ranskan frangin sijaan otettiin käyttöön tuolloin vakain valuutta - Yhdysvaltain dollari , jonka suhteen kurssi 5 ruplaa 30 kopekkaa oli asetettu 1 Yhdysvaltain dollarille, mikä merkitsi jonkin verran ruplan kultapitoisuuden laskua [7] .
Neuvostoliiton ministerineuvoston asetuksen " Ruplan siirtämisestä kultapohjaan ja ruplan vaihtokurssin nostamisesta suhteessa ulkomaisiin valuuttoihin" mukaisesti 1. maaliskuuta 1950 alkaen Neuvostoliiton kultapitoisuus ruplaksi vahvistettiin 0,222168 grammaa puhdasta kultaa [7] .
Neuvostoliiton sodan runteleman kansantalouden palautumisen ja Neuvostoliiton kansantalouden kehityksen sekä Neuvostoliiton ruplan vakauden kasvun myötä sen kultapitoisuus kasvoi. Vuodesta 1961 lähtien rahauudistuksen seurauksena kotimaan hintojen asteikko on kymmenkertaistunut ja kultapitoisuus on nostettu 0,987412 grammaan puhdasta kultaa, ja dollarin vaihtokurssi oli 0,90 ruplaa per Yhdysvaltain dollari.
Marraskuuhun 1990 asti dollarin vaihtokurssi oli noin 0,60 ruplaa per 1 Yhdysvaltain dollari [8] .
Neuvostoliiton rupla oli suljettu valuutta. Vuonna 1918 perustetun valtion valuuttamonopolin mukaan kaikki maahan saapuva valuutta oli pakollista vaihtaa rupliksi Neuvostoliiton valtionpankin virallisen vaihtokurssin mukaan. Neuvostoliiton valtionpankilla oli yksinoikeus suorittaa liiketoimia järjestöiltä ja kansalaisilta ostamiseksi ja valuutta-arvojen myymiseksi heille . Muut organisaatiot saattoivat suorittaa näitä operaatioita vain Neuvostoliiton valtionpankin puolesta [6] .
Neuvostoliiton lainsäädännön mukaisesti kaikki maksut Neuvostoliiton alueella voitiin suorittaa vain Neuvostoliiton ruplissa. Ulkomaan valuutan ja muiden valuuttaarvojen käyttö Neuvostoliiton alueella oli sallittua vain ulkomaankaupan operaatioiden selvityksiin, joita voivat suorittaa vain Neuvostoliiton ulkomaankauppaministeriön erikoistuneet ulkomaankauppajärjestöt ja muut kansainväliset selvitykset. Neuvostoliitto. Poikkeuksena oli ulkomaan valuutan käyttö erikoisliikkeissä ja muissa organisaatioissa Neuvostoliiton ministerineuvoston erityisluvalla [6] .
Kaikki valuutta, jonka ulkomaankaupan organisaatiot saivat tavaroiden ja palveluiden viennistä, myytiin epäonnistumatta Neuvostoliiton Vneshtorgbankille, ja Vneshtorgbank maksoi niille ns. ruplaekvivalenttia Neuvostoliiton valtionpankin virallisen kurssin mukaan.
Valuuttapankki ja Vneshtorgbank perustivat valuuttatilit ja luettelon valuutoista, joissa ne avattiin. "A"-tyyppiset ("ilmaiset") [9] käyttötilit avattiin vain ulkomaisille yksityishenkilöille ja oikeushenkilöille, kansainvälisille järjestöille, ulkomailla pysyvästi oleskeleville Neuvostoliiton kansalaisille sekä henkilöille, jotka saapuvat Neuvostoliittoon pysyvään oleskeluun. A-tyypin tilin haltijat saattoivat siirtää valuuttaa näiltä tileiltä ulkomailla, käyttää sitä Neuvostoliitossa tavaroiden ostamiseen erikoisliikkeissä, nostaa käteistä ulkomaille vientiä varten ja muuntaa sen rupliksi virallisen kurssin mukaan [10] .
B-tyyppiset käyttötilit ("osittain rajoitettu") [9] avattiin Neuvostoliiton ja ulkomaiden kansalaisille, ulkomaisille oikeushenkilöille ja kansainvälisille järjestöille. Näiltä tileiltä saatuja varoja voitiin käyttää siirtoihin ulkomaille tai maksaa käteisenä vientiin ulkomaille vain niissä tapauksissa, joissa tämä oli sallittua voimassa olevan lainsäädännön tai Neuvostoliiton valtiovarainministeriön erityisluvalla. B-tyyppisten tilien varoja voitiin käyttää Neuvostoliitossa tavaroiden ostamiseen erikoisliikkeistä tai käteisruplan vastaanottamiseen [10] .
Neuvostoliiton sisäiseen siirtokuntiin käytetyn Neuvostoliiton ruplan ohella eri aikoina ulkomaan valuutan ruplalle oli useita vaihtoehtoja [11] :