Laguz

Nimi	Proto - germaaninen	Vanha englanti	Vanha skandinaavinen
	Laguz / Laukaz	lagu	Logr
	"järvi"/" purjo "	"meri, meri"	"vesi, vesiputous"
Lomake	Vanhin Futhark	Futork	Juniori Futhark
Lomake
Unicode	ᛚU+16DA
Translitterointi	l
Transkriptio	l
JOS	[l]
Sijainti riimurivillä	21		viisitoista

Rune laguz

ᛚ

Kuva

◄

ᛖ

ᛗ

ᛘ

ᛙ

ᛚ

ᛛ

ᛜ

ᛝ

ᛞ

►

Ominaisuudet

Nimi

riimukirjain laukaz lagu logr l

Unicode

U+16DA

HTML-koodi

ᛚ tai ᛚ

UTF-16

0x16DA

URL-koodi

%E1%9B%9A

Tämä sivu tai osio sisältää riimuja .
Jos sinulla ei ole tarvittavia fontteja , jotkin merkit eivät välttämättä näy oikein.

Laguz (ᛚ, Laguz, Lagu) on vanhemman Futharkin 21. riimu .

Kirjaimessa tarkoittaa ääntä [ l ].

Sana *laguz protogermaanissa ja sen johdannaiset muissa muinaisissa germaanisissa kielissä tarkoittaa "kosteutta", "vettä", "järveä, merta", "virtaa" ( gootti. Lagus - vesi ).

Nuoremmassa Futharkissa sitä kutsutaan nimellä Lögr, joka muinaisnorjaksi tarkoittaa "vettä", "kosteutta". Keskiaikaisessa futharkissa runo ᛛ tulee siitä.

Anglosaksisessa Futharkissa sitä kutsutaan nimellä Lagu (OE " järvi").

Esoterismissa tämä riimu liittyy intuitioon, virtaukseen, joka johtaa. Tärkeimmät ominaisuudet: pehmeä, salainen, mukautuva. Paju liittyy Laguz-riimuun. Myös hänen kasvejaan ovat sipuli, valkosipuli (proto-saksasta Laukaz - villi sipuli, purjo).

Viitteet riimurunoissa [1]

Runo	Alkuperäinen	Käännös
Islannin riimuruno	metsuri vellanda vatn ok víðr ketill ok glömmunga grund.	Kosteus - kuohuvat vedet, ja leveä kattila ja kalaa tavallista.
pohjoismainen runo	(Lögr) er, er fællr ór fjalle fossi; fi lokki ero nosser.	Kosteus putoaa vuoren vesiputouksesta; kuin kulta on aarre.
Anglosaksinen riimuruno	Lagu biþ léodum langsum geþúht, gif híe sculon néþan on nacan tealtum ond híe sæyþa swíþe brégaþ ond sé brimhengest brídels ne giemeþ.	Meri on loputtomien ihmisten ajateltavaksi jos heidän on lähdettävä liikkeelle epävakaalla veneellä ja meren aallot pelottavat heitä suuresti ja meriori ei ole suitsien alainen.

Kirjallisuus

Venäjäksi

Blum R.H. Runojen kirja. - Kiova: Sofia, 2010. - ISBN 978-5-399-00032-9, ISBN 978-5-91250-810-3.
Weber E. Riimutaide. — Per. Skopintseva E. M. - St. Petersburg: Eurasia Publishing Group, 2002. - 160 s. ISBN 5-8071-0114-6.
Kolesov E., Torsten A. Runes. Futhark klassinen ja armaaninen. - Penza: kultaleikkaus, 2008. - ISBN 978-5-91078-045-7.
Korablev L. Riimukirjaimet. - M., 2015, itsenäinen julkaisu. — 592 s. - ISBN 978-5-9907446-0-8.
Pennik N. Maagiset aakkoset. — Per. Kaminsky M. - Kiova: Sofia, 1996. - 320 s. — ISBN 5-220-00005-5.
Platov A. V. Riimutaide: harjoitus. Harjoituskurssi. - M .: Sam Polygraphist LLC, 2012. - 352 s. - ISBN 978-5-905948-01-5.
Thorsson E. Riimunopetus. - M .: Sofia, Helios, 2002. - 320 s. — ISBN 5-344-00080-4.
Wirdan kieli (lukija kolmessa osassa). — Per. Blaze A. - M .: Thesaurus Deorum, 2016.

muilla kielillä

Arntz, Helmut. Die Runenschrift. Ihre Geschichte und ihre Denkmaeler. Halle/Saale: Niemeyer 1938.
Agrell, Sigurd . Zur Frage nach dem Ursprung der Runennamen. 1928.
Enoksen, Lars Magnar. juoksija. Historia, Tydning, Puhuminen. - Lund: Historiske Media, 1999. - ISBN 91-89442-55-5.
Grimm, Wilhelm Carl. Uber deutsche Runen. 1821.
Krause, Wolfgang. Oli mies Runenritztessä. 2. verbi. Aufl. Halle/Saale: Niemeyer 1943.
Odenstedt B. Riimukirjoituksen alkuperästä ja varhaisesta historiasta. - Coronet Books Inc, 1990. - 182 s. — ISBN 978-9185352203.