"Lady Maisry" ( eng. Lady Maisry , myös Janet ; Lapsi 65 , Roud 45 [1] ) on skotlantilaista alkuperää oleva kansanballadi . Francis James Child tarjoaa kokoelmassaan siitä yksitoista muunnelmaa. Bertrand Harris Bronson viittaa tähän balladiin myöhemmissä teksteissä nimeltä "Bonnie Susie Cleland" , jolla on samanlainen juoni, mutta Robert Waltz uskoo, että tässä tapauksessa ei ole kyse kansantaiteesta, vaan tarkoituksellisesta uudelleenkirjoituksesta [2] [3] .
Balladin käänsi venäjäksi Ignatius Mikhailovich Ivanovsky [3] .
Skotlantilainen nainen Maesri (muissa versioissa hänen nimensä on Janet tai Marjorie) on lukuisten kosijoiden ympäröimä, mutta hän kieltäytyy heistä kaikista selittäen olevansa kihloissa englantilaisen lordin kanssa. Tämän kuulee keittiötyöntekijä, joka kertoo isälleen, mitä hän on oppinut. Muissa versioissa hänen sukulaisensa tulevat vuorotellen tytön luo, syyttäen häntä irstailusta, ja hän vastaa kantavansa lasta hänelle kihlatulta englantilaiselta. Maesrin isä (tai hänen veljensä) on raivoissaan siitä, että hänen tyttärensä (sisarensa) on pitänyt "englanninkoirasta" mieluummin kuin kaikki arvokkaat skotlantilaiset miehet, ja aikoo sytyttää hänet tuleen, kun tämä kieltäytyy luopumasta rakkaudestaan. Palvelijapoika suostuu auttamaan tyttöä, jolla on kiire kertoa tapahtuneesta neitilleen. Hän ratsastaa hevosella ja juoksee, ui joen yli rikkoutuneella sillalla ja saapuu englantilaiseen linnaan. Kun lordi William (yksi versiossa tämä on prinssi James) saa huonoja uutisia, hän käskee nopeimmat hevoset satuloita ja ryntää täydellä nopeudella saadakseen rakkaan pelastuksen. Hän, seisoessaan jo tulella, kuulee pelastajansa ja pyytää vähentämään tulta. Herra ei ehdi ajoissa ja kostaa rakkaansa kuoleman sytyttää tuleen kaikki tämän sukulaiset. Joissakin versioissa sen jälkeen hän heittää itsensä tuleen [3] .
Palvelijan matkan kuvauksessa on monia yhtäläisyyksiä balladin " Matty Groves " (lapsi 81) vastaavan jakson kanssa. Maria Tether uskoo, että tämä tarina saattaa liittyä kuuluisaan kansansatuun Rapunzelista . Varhaisin viittaus isän tyttären murhaan rangaistuksena on luultavasti tarina Pyhästä Barbarasta , kristitystä, joka asui pakanoiden keskuudessa 3. ja 4. vuosisadan vaihteessa. Tottelemattomuuden ja kielletyn rakkauden roviolla polttamista koskevat juonet ovat yleisiä kansanperinnössä [2] [3] .