Maksimovich, Desanka

Kokeneet kirjoittajat eivät ole vielä tarkistaneet sivun nykyistä versiota, ja se voi poiketa merkittävästi 28.7.2020 tarkistetusta versiosta . tarkastukset vaativat 6 muokkausta .
Desanka Maksimovich
serbi Desanka Maksimoviћ
Syntymäaika 16. toukokuuta 1898( 16.5.1898 ) [1] [2] [3]
Syntymäpaikka
Kuolinpäivämäärä 11. helmikuuta 1993( 11.2.1993 ) [1] [2] [3] (94-vuotias)
Kuoleman paikka
Kansalaisuus (kansalaisuus)
Ammatti professori , runoilija , kirjailija , lastenkirjailija , opettaja
Vuosia luovuutta vuodesta 1920 lähtien
Palkinnot
Kansojen ystävyyden ritarikunta - 1988 Kunniamerkki - 1967
 Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa

Desanka Maksimovich ( serbi Desanka Maksimoviћ ; 16. toukokuuta 1898 , Rabrovica [4]  - 11. helmikuuta 1993 , Belgrad ) - serbialainen kirjailija ja runoilija . Serbian tiede- ja taideakatemian jäsen vuodesta 1959 [ 4] .

Elämäkerta

Hän syntyi 16. toukokuuta 1898 Rabrovitsan kylässä lähellä Valevon kaupunkia maalaisopettajan perheeseen . Hän vietti lapsuutensa Brankovinassa, serbialaisessa kylässä [5] .

Vuonna 1919 hän muutti Belgradiin. Vuonna 1924 hän valmistui Belgradin yliopiston filosofian tiedekunnasta . Sitten hän opiskeli Sorbonnessa, jossa hän puolusti työtään Jeanne d'Arcista . Hän opetti serbiaa naisten lukioissa. Vuonna 1933 hän meni naimisiin venäläisen emigrantin Sergei Slastikovin [6] kanssa .

Sitä alettiin julkaista vuodesta 1920 lähtien , ensimmäinen runokokoelma julkaistiin vuonna 1924 ja myöhemmin - yli kaksikymmentä runokokoelmaa sekä romaaneja.

Kansallinen maine tuli runoilijalle toisen maailmansodan jälkeen, kun hänelle myönnettiin useita palkintoja ja hänet valittiin Serbian akatemiaan.

Hän kuoli 11. helmikuuta 1993 Belgradissa .

Luovuus

Maksimovich on kuuluisa sekä rakkausrunoistaan, jotka " joiden vuosikymmenten ajan tämän maan nuoret miehet ja naiset, jotka ovat nopeasti oppineet ulkoa, muistavat koko elämänsä " [7] , ja isänmaallisista. Yleensä hänen runoutensa on elämää vahvistavaa, romanttista.

Säkeen perusta on serbian kielen luonteesta johtuva melodia ja rytmi. Maalauksellinen-plastinen puhe on leksikaalisesti rikasta, mutta vailla monimutkaisuutta, sisältää kansankielisiä idioomeja ja epiteettejä.

Hänen tunnetuin kokoelmansa, I Demand Ardon, on kirjoitettu vapaassa säkeessä satunnaisesti riimeillä ja sisältää monologeja tsaari Stefan Dushanista - autoritaarisesta, persoonattomasta, lain  valtaa puolustavasta , sekä vastavuoroisia monologeja runoilijasta, joka puhuu kansan puolustamiseksi, heikkoja, langenneita, harhaoppisia, puolustamaan rakkautta ja runoutta.

Korkeimpien eettisten arvojen järjestelmän noudattaminen antaa D. Maksimovichille sisäisen vapauden ja hänen runoudelleen - esteettisen eheyden. Klassista perinnettä noudattaen hän poetisoi visuaalista maailmaa ja romanttista mielikuvitusta, luonnollisuutta ja luottamuksellista yksinkertaisuutta, rakastaa ja anteeksiantoa osaavan ihmisen ylpeää arvokkuutta. [kahdeksan]

Hän osasi hyvin venäjää, ranskaa ja puolaa; käänsi venäläistä ja puolalaista runoutta [9] .

Maksimovitšin venäjänkielisiä kääntäjiä olivat Anna Akhmatova , Margarita Aliger (kokoelman käännös kokoelmasta Pyydän anteeksi), Leonid Martynov , David Samoilov , Boris Slutski , Joseph Brodsky , Vasily Konov, Juri Loštšits . Hänen runojensa käännöskokoelmia julkaistiin erityisesti venäjäksi, ukrainaksi, liettuaksi ja armeniaksi.

Muistotilaisuus

Jo runoilijan elinaikana , 27. lokakuuta 1990, pystytettiin ensimmäinen monumentti Desanka Maksimovichille Valjevon kaupunkiin ( Serbia Kolubarin alue ). Hän oli närkästynyt tästä, mutta hän oli vakuuttunut siitä, että tämä oli runouden muistomerkki - Desanka Maksimovichin kasvot [10] .

27. elokuuta 2007 myös Desanka Maksimovićin muistomerkki paljastettiin Tasmajdan-puistossa Belgradissa. Kuvanveistäjä on Svetlana Karovich-Deranich [11] .

Painokset

Alkuperäiset kirjat

Puolustamaan runoutta [12]

 ... Rukoilen ensimmäistä hellyyttä,
ensimmäisen rakkauden jännitystä, joka asuu lauluissa, laulujen
hauraissa kammioissa, hauraissa käytävissä,
viattomuuden puolesta, jota ei voi piilottaa uteliaisuuden silmukoilta,
kun mielikuvituksen tuulimyllyt alkavat kääntää siipiään
vain yhdellä tehtävällä saadakseen vastauksen,
mistä, kenen takia ja milloin suru alkoi,
miksi surusta tuli runoilijan ensimmäinen laulu;
Puolustan niin sanottuja runollisia syntejä,
kun, tietämättä todellista mittaa,
ne heitetään ajattelematta nämä syntit Arkangelin vaa'alle,
tekopyhät kokoontuvat yhteen. … [13]

Tärkeimmät kokoelmat:

Venäjän käännökset

Tutkimus

Muistiinpanot

  1. ↑ 1 2 Desanka Maksimovic // FemBio : Tietopankki tunnetuista naisista
  2. ↑ 1 2 Desanka Maksimović // Brockhaus Encyclopedia  (saksa) / Hrsg.: Bibliographisches Institut & FA Brockhaus , Wissen Media Verlag
  3. ↑ 1 2 Kuvataidearkisto - 2003.
  4. ↑ 1 2 Maksimovich (Maksimoviћ) Desanka - artikkeli Great Soviet Encyclopediasta . 
  5. ↑ katso runo "Lapsuus" (Maximovich D. Poems. M., 1971. S.200-206)
  6. ↑ [1] Arkistoitu 8. syyskuuta 2009 Wayback Machinessa ; [2] Arkistoitu 7. kesäkuuta 2013 Wayback Machinessa
  7. ↑ sanat B. Mikhailovich-Mikhiz, op. Itä-Euroopan kirjallisuuden historian mukaan ... V.2. M., 2001. P.322
  8. ↑ Itä-Euroopan kirjallisuuden historiaa ... V.1. M., 1995. P.377 (osion kirjoittaja on G. Ya. Ilyina)
  9. ↑ katso tiivistelmä
  10. ↑ Desanka Maksimovichin säätiö. (linkki ei saatavilla) . Haettu 5. marraskuuta 2009. Arkistoitu alkuperäisestä 14. syyskuuta 2009. 
  11. ↑ 27. elokuuta Belgradiin (Serbia) pystytettiin muistomerkki runoilija Desanka Maksimovichille. . Haettu 5. marraskuuta 2009. Arkistoitu alkuperäisestä 9. toukokuuta 2012.
  12. ↑ kokoelmasta "Pyydän anteeksi"
  13. ↑ Käännös: M. Aliger (Maksimovich D. Poems. M., 1971. S.336-337)

Linkit

  Siirry Wikidata-kohteeseen  Temaattiset sivustot
Sanakirjat ja tietosanakirjat