Mongolian kansalliskirjasto

Mongolian kansalliskirjasto  ( mongol . Mongol ulsyn үndesniy nomyn san ) on Mongolian suurin ja vanhin säilynyt kirjasto . Sijaitsee Ulaanbaatarissa .

Historia

Neljä kuukautta kansanvallankumouksen jälkeen 9. marraskuuta 1921 pidetyn uuden hallituksen 24. kokouksen päätöslauselman 3. kappaleen mukaan tehtiin päätös Mongolian akateemisen komitean perustamisesta ja sen tavoitteet määriteltiin, ja 19. marraskuuta se perustettiin virallisesti. Uchkomin tavoitteita sen peruskirjan mukaan olivat: " käsikirjoitusten, suutrien , akateemista tutkintoa varten tehtyjen väitöskirjojen sekä Mongoliassa julkaistujen kirjojen ja aikakauslehtien sekä merkittävien ulkomaisten kirjojen ja aikakauslehtien kerääminen ja säilyttäminen yleisen kirjaston perustaminen, jotta lukijoille voidaan tarjota tehokkaasti edellä mainittuja aineistoja ja tarjota muille yleisille kirjastoille ammattimaisia ​​menetelmiä, ohjeita ja tietoa .

Urgaan saapui joukko RSFSR :n johtavien kirjastojen päteviä työntekijöitä, jotka osallistuivat kirjavaihdon perustamiseen Moskovan ja Leningradin suurimpien kirjastojen kanssa . O. Zhamyan , Ch. Bat-Ochir, D. Dashnyam ja Ts.Zh. Zhamtsarano loi Uchkoman alaisuudessa kirjaston, jossa oli 2000 heidän henkilökohtaista kirjaansa. [1] Neuvostoliiton bibliografit aloittivat ensimmäisen retrospektiivisen "Mongolian kirjojen bibliografisen hakemiston" kokoamisen. [2]

24. marraskuuta 1923 Uchkomin alaisuudessa perustettu julkinen lukusali avattiin ensimmäisen kerran; painokone perustettiin. Vuonna 1963 avattiin tieteellisen kirjallisuuden sali, vuonna 1981  harvinaisten ja arvokkaiden kirjojen museo. Vuonna 2002 avattiin aikakauslehtihalli; Vuonna 2011 kirjasto käynnisti Maailmanpankin taloudellisella tuella Kansan Messenger -ohjelman ( Ardyn Elch ), jonka tavoitteena on tuoda kirjoja vaikeapääsyisillä alueilla asuville nomadeille , Ulaanbaatarin jurtan esikaupunkien asukkaille , sotilashenkilöstölle. , vangit, vammaiset, eläkeläiset ja eivät opiskele lasten koulussa. Tällä hetkellä Kansalliskirjasto konsultoi noin 1 500 kirjastoa maassa; rahastoihin tulee vuosittain noin 7 000 uutta julkaisua. [3]

Kirjastorakennus

Aluksi akateeminen komitea ja kirjakokoelma sijaitsivat talossa, joka kuului aiemmin venäläiselle kauppias Kozinille. Vuonna 1940 kirjasto sai Akateemisen komitean johtokunnan päätöksellä itsenäisen aseman Valtion yleisen kirjaston ( Uls niitiin nomyn san ) nimellä. Vuonna 1951 kirjasto, joka sai nimensä Stalinin 70-vuotissyntymäpäivänä , sijaitsi modernissa kolmikerroksisessa rakennuksessa, jonka suunnitteli N. M. Shchepetilnikov . Samassa rakennuksessa toimii Mongolian kansantasavallan tiedeakatemia. Kirjastorakennuksen sivujulkisivulla on seinämaalaus, joka perustuu D. Amgalanin luonnokseen "Kapitalismin ohittaminen" ( Kapitalismyg algasagch ). Vuoteen 1990 asti pääsisäänkäynnin edessä oli Stalinin muistomerkki ; vuonna 2005 sen tilalle pystytettiin B. Rinchenin muistomerkki .

Kansainvälinen yhteistyö

Toisen maailmansodan puhkeamiseen saakka mongolilaiset kirjastot tekivät yhteistyötä vain Neuvostoliiton kirjastojen kanssa. 1940 -luvun lopulta lähtien he alkoivat olla aktiivisesti vuorovaikutuksessa muiden maiden kirjastojen, ensisijaisesti sosialistisen leirin, kanssa, mukaan lukien: vuodesta 1948  - Unkarin kirjastojen kanssa , vuodesta 1963 - Bulgarian  kirjastojen kanssa . Vuonna 1965 kirjasto teki yhteistyötä 26 maailman kirjastojen kanssa 49 kirjaston varoilla. Tällä hetkellä sillä on kirjanvaihto-ohjelmia 100 kirjaston kanssa 70 maassa.

Vuonna 2005  kirjastossa avattiin Turkin lukusali (1600 painosta, yli 600 lukijaa vuodessa); vuonna 2009 Korean kansalliskirjaston avustuksella  Korean Information Center (3 600 nimikettä).

Perusteet

• Mongolian käsikirjoitusten rahasto : vanhat mongolilaiset käsikirjoitukset ja muut Mongolian historiaan liittyvät lähteet; prinssien ja khaanien sukupuut; kerätyt teokset ( sumbumit ) mongolialaisista laamoista; kotimaiset ja ulkomaiset tieteelliset paperit ja muut tieteelle arvokkaat asiakirjat.
• Mongolian kirjarahasto : c. 160 000 mongoliankielistä kirjaa, jotka on lueteltu sähköisessä luettelossa.
• Far Eastern Printing Fund : yli 100 000 kirjaa kiinaksi , japaniksi, koreaksi, vietnamiksi ja mantšuksi. [neljä]
• Aikakauslehtirahasto : n. 200 000 mongolilaista ja ulkomaista aikakauslehteä.
• Western Foundation : c. 600 000 kirjaa venäjäksi, englanniksi, saksaksi, espanjaksi, bulgariaksi ja muilla eurooppalaisilla kielillä.
• Tiibetin rahasto : yli miljoona tiibetinkielistä buddhalaista kirjaa , mukaan lukien 10 erilaista Kanjurin painosta , muun muassa: Nartang, Derge, Urga, Mongolian käsikirjoituskaanoni, "Golden Kanjur", "Silver Kanjur" sekä Kanjur, musteella kirjoitettu yhdeksän erilaista helmiä. Osa tämän rahaston kirjoista on digitoitu.

Ulaanbaatar Children's Library, joka oli entinen kansalliskirjaston osasto, sisältää 100 000 kirjaa mongoliksi, venäjäksi ja englanniksi. [5]

Bibliografia

• Bazar Sh . Mongol ulsyn tov nomyn sangiin tүүkhen tovchoo. - 96 n.: Zur. – Ulaanbaatar, 2000.
• Nasalmaa A. Mongolian kansainvälisten suhteiden kehittämisen eräistä näkökohdista kirjastotyön alalla. // Kirjastotyö-2002. Kirjastokoulutus ja -käytäntö: keskinäisen ymmärryksen etsintä. M., 2002 - S. 182-183

Muistiinpanot

1. ↑ Onkhodyn Zhamyan - Mongol Ulsad nomyn san undeslen baiguulagch
2. ↑ VALTION JULKINEN KIRJASTO (pääsemätön linkki) . Haettu 20. heinäkuuta 2012. Arkistoitu alkuperäisestä 4. maaliskuuta 2016. (määrätön) 
3. ↑ MYNS-giin taniltsuulga
4. ↑ "Osallistuja: Mongolian kansalliskirjasto." LALORC Project Survey, American Center for Mongolian Studies. Ei päivämäärää. Käytetty 1. heinäkuuta 2008. Arkistoitu alkuperäisestä 30. syyskuuta 2011.
5. ↑ Mongolian valtion keskuskirjasto. Kirja Palace lapsille. CDNLAO-uutiskirje. 49 (2004). Katsastettu 7. toukokuuta 2008. Arkistoitu alkuperäisestä 16. kesäkuuta 2008.