Suomen presidentinvaalit (1956)

Vuonna 1956 Suomessa järjestettiin kaksivaiheiset presidentinvaalit . Yleisö valitsi 16. ja 17. tammikuuta presidentin valitsijat vaalilautakuntaan. [1] He vuorostaan ​​valitsivat presidentin. Tuloksena voitto Urho Kekkoselle , joka voitti kolmannella kierroksella Karl-August Fagerholmin . [2] Äänestysprosentti kansanäänestyksessä oli 73,4 %. [3]  Kekkonen on ollut Juho Kusti Paasikiven perillinen 1950-luvun alusta lähtien, koska hänellä on erinomaiset poliittiset taidot liittoutuman rakentamisessa, neuvotteluissa, riskinoton ja taktiikan, toiminnan ja retoriikan sopeuttamisessa vallitseviin poliittisiin tuuliin. Toisaalta hänen käyttäytymistään ja poliittista taktiikkaansa, mukaan lukien teräväkieliset puheet ja kirjoitukset, poliittisten vastustajien heikkouksien hyödyntäminen ja melko läheiset suhteet Neuvostoliiton johtajiin, kritisoitiin ankarasti eräiden hänen poliittisten vastustajiensa taholta. Kekkosen värikäs henkilökohtainen elämä, johon sisältyi satunnaista runsasta juomista ja ainakin yksi avioliiton ulkopuolinen suhde, antoi myös hänen väkivaltaisille vastustajilleen sanallisia ja poliittisia aseita hyökätäkseen häntä vastaan. Myös useat muut presidenttiehdokkaat ovat joutuneet arvostelun kohteeksi henkilökohtaisten ongelmien tai epäonnistumisten vuoksi. Kaikesta Kekkosen vastaisesta kritiikistä huolimatta hänen poliittinen puolueensa "Agrarit" onnistui saamaan presidentinvaalien välittömässä vaiheessa ensimmäistä kertaa saman ääniosuuden kuin eduskuntavaaleissa. Presidentti Paasikivi oli julkisesti eri mieltä eikä kieltäytynyt presidenttiehdokkaasta. Hän katsoi olevansa moraalisesti velvollinen toimimaan presidenttinä vielä pari vuotta, jos monet poliitikot vaativat sitä. Ensimmäisen ja toisen vaalilautakunnan äänestyksen välillä hän sai puhelun kansallisen kokoomuksen jäseneltä, jossa hän pyysi häntä kokoomuksen, Ruotsin kansanpuolueen ja kansanpuolueen (liberaalit) presidenttiehdokkaaksi. Aluksi Paasikivi kieltäytyi vaatien sosiaalidemokraattien ja maanviljelijöiden enemmistön tukea. Sitten hän maltillisti kantaansa, mutta uskoi virheellisesti saavansa sosialidemokraattisten, maatalous-, kommunististen ja kansandemokraattisten äänestäjien ääniä riittävästi siirtyäkseen ratkaisevaan kolmanteen äänestykseen. Näin ei käynyt, koska kaikki maatalouden äänestäjät pysyivät uskollisina Kekkoselle, kaikki sosiaalidemokraattien äänestäjät pysyivät uskollisina Fagerholmille ja kommunistien ja kansandemokraattien äänestäjät jakoivat äänensä Fagerholmin ja Kekkosen pääsemiseksi kolmanteen ääneen. Katkerasti suuttunut ja pettynyt presidentti Paasikivi julkisesti hylkäsi hänen ehdokkuutensa presidentiksi viime hetkellä kaksi päivää myöhemmin. Kekkonen valittiin presidentiksi pienimmällä äänten enemmistöllä - 151 ääntä vastaan ​​149.

Tulokset

Suosittu äänestys

Vaalikoulu

Muistiinpanot

1. ↑ Dieter Nohlen & Philip Stöver (2010) Vaalit Euroopassa: Tietokäsikirja, s. 606 ISBN 978-3-8329-5609-7
2. ↑ Nohlen & Stöver, s. 629
3. ↑ Nohlen & Stöver, s. 624