Suomen presidentinvaalit (1982)

Vuonna 1982 Suomessa järjestettiin kaksivaiheiset presidentinvaalit . Yleisö valitsi vaalilautakuntaan presidentin valitsijat 17. ja 18. tammikuuta. [1] He vuorostaan ​​valitsivat presidentin. Tuloksena oli SDP:n ensimmäisen maan korkeimpaan virkaan nostetun Mauno Koiviston voitto , ja hänen valintansa merkitsi sosialidemokraattien täydellistä integroitumista suomalaiseen julkiseen elämään ja kauden päättymistä. keskustapuolueen sota-asema .

Historia

Koivisto on ollut johtava julkisuuden henkilö 1960-luvun lopulta lähtien, jolloin hän toimi pääministerinä kaksi vuotta. Hän saavutti 1970-luvulla Suomen Pankin pääjohtajana ja hetkellisesti valtiovarainministerinä julkisen kunnioituksen talousennusteidensa oikeellisuudesta. Hänen persoonallisuutensa ja huomattava mediataito saavuttivat hänelle myös erittäin merkittävän henkilökohtaisen suosion puolueiden tasolla. Syntynyt vuonna 1923 Turussa , puusepän poika, hän taisteli rohkeasti toisen maailmansodan aikana . Sodan jälkeen hän palasi kotikaupunkiinsa ja väitteli vuosien kirjeenvaihto-opintojen kautta sosiologian tohtoriksi vuonna 1956. Hän oli aktiivinen SDP:n maltillisessa siivessä, mutta ei pyrkinyt vaaleihin. Hän aloitti pankkiuransa johtamalla suurta henkilöstösäästöpankkia Helsingissä .

Vuonna 1979 uudelleen pääministeriksi kutsuttu Koivisto säilytti julkisen kunnioituksen ja nousi vahvana potentiaalisena ehdokkaana vuoden 1984 presidentinvaaleissa . Keskustan poliitikot näkivät uhkana puolueensa presidentinvaaleille Urho Kekkosen välittömän eron jälkeen , ja Koivisto joutui eroamaan keväällä 1981 . Hän kieltäytyi ja kertoi Kekkoselle jatkavansa pääministerinä, kunnes hänen hallitukselleen saadaan näyttöä eduskunnan tuen puutteesta. Koiviston selviytyminen Kekkosen haasteesta huolimatta näki joidenkin tarkkailijoiden mielestä suomalaisen julkisuuden aikakauden päättymisenä, jolloin presidentti hallitsi suomalaista julkista elämää.

Syksyllä 1981 terveyden heikkeneminen pakotti Kekkosen eroamaan presidentin tehtävästä, ja Koivisto toimi virassa tammikuussa 1982 pidettyihin presidentinvaaleihin saakka, kaksi vuotta etuajassa. Hän voitti helposti, sosiaalidemokraattinen puolue sai 43 prosenttia äänistä 81,3 prosentin äänestysprosenttilla ja 145 äänestäjällä. Demokraattisen kansanliiton ehdokkaalle luvattu joidenkin äänestäjien tuella hän voitti vaalikollegion ensimmäisessä äänestyksessä 167 äänellä. Hänen suosionsa säilyi korkealla hänen ensimmäisellä kaudellaan, ja hän voitti helposti uudelleenvalintansa vuonna 1988. [2]

Tulokset

Suosittu äänestys

Vaalikoulu

Muistiinpanot

1. ↑ Dieter Nohlen & Philip Stöver (2010) Vaalit Euroopassa: Tietokäsikirja, s. 630 ISBN 978-3-8329-5609-7
2. ↑ Teksti PD-lähteestä: US Library of Congress: A Country Study: Finland Arkistoitu 14. helmikuuta 2015 the Wayback Machine , Library of Congress Call Number DL1012 .A74 1990.