Lumikuningatar (sarjakuva, 1957)

Lumikuningatar  on Neuvostoliiton animaatioelokuva, joka perustuu Hans Christian Andersenin samannimiseen satuun (1844) . Soyuzmultfilm-studion yhdeksäs täyspitkä sarjakuva .

Juoni

Selostus tapahtuu gnome -velhon Ole Lukoyen puolesta . Samassa kaupungissa asuu naapurissa kaksi lasta, Kai ja Gerda, jotka rakastavat toisiaan kuin veli ja sisko. Heidän perheensä kasvattaa kukkia kourussa, joka yhdisti heidän talonsa. Kesällä Kai ja Gerda istuvat mielellään siellä ja hoitavat kukkia. Ystävyyden ja rakkauden merkiksi lapset istuttavat kaksi kaunista ruusua  - valkoisen ja punaisen - yhteiseen ruukkuun.

Talvella lapset kokoontuvat mielellään Gerdan taloon kuuntelemaan tarinoita, joita hänen isoäitinsä kertoo heille. Eräänä päivänä hän kertoo lapsille Lumikuningattaresta, joka lähettää lumimyrskyjä . Gerda pelkää häntä, mutta Kai rauhoittaakseen ystäväänsä vitsailee, että kuningattaren tavattuaan hän olisi laittanut hänet kuumalle liesille, ja sitten hän olisi sulanut. Juuri tällä hetkellä Lumikuningatar itse, katsoen taikapeiliinsä (jossa hän näkee kaikki maat, joissa sataa lunta), kuulee Kain sanat ja rikkoo peilin raivoissaan, minkä jälkeen hän lumoaa sirpaleet kutsuen niitä lentää ympäri maailmaa ja kaivaa ihmisten silmiin ja sydämiin tullakseen tunteettomiksi ja pahoiksi. Toinen näistä palasista osuu Kain silmään ja toinen hänen sydämeensä. Pojan luonne muuttuu välittömästi, ja hänestä tulee välinpitämätön, vihainen ja kylmä, minkä vuoksi hän alkaa loukata Gerdaa. Eräänä päivänä Kai menee aukiolle kelkkailemaan. Yhtäkkiä luudanvarsi nousee ja Lumikuningatar ilmestyy yhtäkkiä aukiolle suuressa reessä. Kai, Gerdan edessä, sitoo rekinsä tähän ja lähtee, vaikka Gerda yrittää estää häntä. Pian he lähtevät kaupungista, ja Lumikuningatar laittaa Kain rekiinsä, jäädyttää hänet lopulta ja vie hänet palatsiinsa.

Kun kevät tulee eikä Kai palaa, Gerda päättää lähteä itse etsimään häntä. Ensin hän kysyy pääskysiltä Kaista ja sitten pojalta, mutta saa kummaltakin kielteisen vastauksen. Ajatellessaan, että Kai on hukkunut, Gerda heittää uudet kenkänsä jokeen, mutta aalto tuo ne takaisin. Sitten Gerdan täytyy heittää kengät keskelle jokea veneen avulla. Tämän seurauksena Gerda purjehtii vanhan noidan taloon, jonka kukkapuutarhassa aina vallitsee kesä. Hänen viehätyksensä saa päähenkilön unohtamaan kaiken maailmassa, mutta eräänä yönä tyttö näkee kaksi ruusua, punaisen ja valkoisen, jotka auttavat häntä muistamaan Kain, ja Gerda pakenee kukkapuutarhasta. Matkallaan hän tapaa suuren mustan varis Caraxin, jonka morsian asuu kuninkaallisessa palatsissa. Karax kertoo, että äskettäin palatsiin ilmestyi prinssi , joka oli hyvin samanlainen kuin Kai, ja prinsessa piti siitä todella - heistä tuli erottamattomia ystäviä. Palatsipallon ja tervehdyksen jälkeen Gerda astuu korpin ja morsiamensa avulla palatsiin, minkä jälkeen he menevät makuuhuoneeseen. Mutta herännyt prinssin, Gerda näkee, ettei tämä näytä nimetyltä veljeltä, ja kaipaa lyhtyä peloissaan - jälkimmäinen särkyy pudotessaan ja sammuu. Prinsessa, kuultuaan rikkoutuneen lyhdyn äänen, herää myös ja soittaa peloissaan varikoita pidättäneille vartioille. Kun prinssi sytytti palatsin valot, Gerda kertoi hänelle, mitä oli tapahtunut. Sängyltä nouseva prinsessa näkee, mitä vartijat tekevät varisten kanssa, käskee vartijoita päästämään ne irti ja käskee sitten heitä poistumaan makuuhuoneesta. Gerda oli hirveän järkyttynyt, koska hän ymmärsi väärin. Prinsessa, joka istui Gerdan viereen, tunsi itsensä liikutetuksi.

Entä Kai? Hän on Lumikuningattaren palatsissa, jossa hän laittaa erilaisia ​​hahmoja jäästä. Kuningatar kertoi hänelle usein, ettei siellä ollut kukkien, kauneuden, ilon, runouden ja rakkauden tuoksua, eikä hän tiennyt kaikesta tästä, mutta muisti silti Gerdan. Lumikuningatar lupaa Kain unohtaa myös Gerdan, jolloin hänen sydämensä "täysin jäinen".

Tällä hetkellä prinssi ja prinsessa antavat Gerdalle kultaisen vaunun , jossa on valmentaja ja palvelijat , uudet kengät ja kauniita vaatteita. Päähenkilö lähtee taas liikkeelle, mutta rosvot hyökkäävät hänen kimppuunsa metsässä ja ottavat hänet vangiksi kullan ja turkisten kanssa. Pieni rosvo, päällikön tytär , jättää tytön luokseen. Hän esittelee Gerdalle eläintarhaansa, jossa on Lapin poroja , metsäkyyhkysiä ja muita eläimiä.

Kuultuaan Gerdan tarinan kyyhkyset kertovat nähneensä Kain Lumikuningattaren reessä ja olevansa matkalla Lappiin. Pikku rosvo Gerdan ystävällisyydestä liikuttuna vapauttaa tytön poron mukana etsimään Kaita jättäen kytkimen itselleen. Erotessaan Gerda suutelee rosvoa, ja hän purskahti itkuun epätoivosta ja vapauttaa kaikki vangitut eläimensä. Kuultuaan emännän huudon, vangit palasivat säälimään häntä, mutta hän ajaa heidät kaikin mahdollisin tavoin pois.

Poro tuo Gerdan vanhalle lapilaiselle naiselle, joka lähettää hänen kauttaan kuivatun kalan muodossa kirjeen Lumikuningattaren valtakunnan lähellä asuvalle vanhalle suomalaiselle . Hirvi pyytää mahtavaa suomalaista noitaa antamaan Gerdalle "kahdentoista sankarin voimaa ", mutta hän vastaa, ettei ole suurempaa voimaa kuin tytön rohkea ja omistautunut sydän. Saatuaan tietää, että on tarpeen kiirehtiä, Gerda lähtee välittömästi ja unohtaa kaikki asiat, jotka prinssi ja prinsessa olivat aiemmin lahjoittaneet. Päähenkilö saapuu Lumikuningattaren valtakuntaan yksin, koska uupuneena poro ei päässyt hänen mukanaan lumimyrskyn vuoksi.

Lumikuningattaren palatsissa, kylmästä sinisenä, Kai rakentaa edelleen jäästä hahmoja. Hän pyytää töykeästi Gerdaa lähtemään, mikä saa hänet kyyneliin. Viimeisellä yrittämällä hän halaa häntä, ja hänen kyyneleensä sulattavat sirpaleen hänen sydämessään. Kai tuntee kipua sydämessään ja itkee, jolloin toinen sirpale putoaa hänen silmästään. Hän tulee järkiinsä ja tulee samanlaisena, ja lapset pitävät hauskaa, mutta sitten Lumikuningatar palaa palatsiin. Gerda kuitenkin torjuu hänet, ja kuningatar yksinkertaisesti katoaa palatsinsa mukana.

Lapset palaavat kotiin onnellisina ja tapaavat kaikki, jotka auttoivat heitä tapaamaan uudelleen matkan varrella. Kain ja Gerdan ruusut kukkivat jälleen, ja Ole Lukoye nousee esiin Gerdan ruususta ja päättää sarjakuvan vetoomuksella yleisöön :

Uskallan ajatella, että heillä ja sinulla on vielä monia upeita tarinoita edessä. Ja sinä itse ymmärrät tämän.

Elokuvaa työstettiin

• Käsikirjoitus: Georgy Grebner , Lev Atamanov , Nikolai Erdman
• Runot: Nikolai Zabolotsky
• Sanat: Mikhaila Svetlova
• Lavastus: Lev Atamanov
• Ohjaaja: Nikolai Fedorov
• Tuotantosuunnittelijat: Alexander Vinokurov , Leonid Shvartsman (nimellä " I. Shvartsman ")
• Animaatiotaiteilijat:
  • Fedor Khitruk ,
  • Elena Khludova ,
  • Konstantin Chikin ,
  • Renata Mirenkova ,
  • Tatjana Fedorova,
  • Vladimir Krumin ,
  • Lidia Reztsova ,
  • Viktor Likhachev ,
  • Igor Podgorsky ,
  • Vadim Dolgikh ,
  • Elizaveta Komova ,
  • Gennadi Novožilov
• Kuvaaja: Mikhail Druyan
• Säveltäjä: Artemy Ayvazyan
• Ääniteknikko: Nikolay Prilutsky
• Toimittaja: Lydia Kyaksht
• Taiteilija-assistentit: B. Korneev, Lidia Model , A. Dudnikov
• Ohjaajan assistentit: V. Shilina, L. Gorjatšova, N. Orlova
• Kamera-avustajat: Nina Klimova, Ekaterina Rizo
• Taustataiteilijat: Irina Svetlitsa , Olga Gemmerling , Pjotr ​​Korobajev , Dmitri Anpilov
• Kuvan ohjaaja: Fedor Ivanov

Roolit äänestetty

Festivaalit ja palkinnot

• 1957  - IX kansainvälinen lasten ja nuorten elokuvafestivaali Venetsiassa ( Italia ): ensimmäinen palkinto
• 1958  - XI IFF Cannesissa ( Ranska ): palkinto sarjakuvasta
• 1958 - Rooman  kansainvälinen animaatioelokuvafestivaali ( Italia ): ensimmäinen palkinto
• 1958  - All-Union-elokuvafestivaali Moskovassa ( Neuvostoliitto ): Eri festivaaleilla palkitun elokuvan erikoispalkinto
• 1959  - III Kansainvälinen festivaalielokuvien arvostelu Lontoossa ( Englanti ): Palkinto

Retrospektiivit [4]

• 2000  - XIII kansainvälinen elokuvafestivaali TIFF Tokiossa ( Japani )
• 2006  - XIV Venäjän elokuvafestivaali Honfleurissa ( Ranska )
• 2008  - XXXVI Kansainvälinen elokuvafestivaali La Rochellessa ( Ranska )
• 2010  - VIII Venäjän festivaali Paussa ( Ranska )
• 2010  - Soyuzmultfilm -studion retrospektiivi ranskalaisessa elokuvateatterissa Pariisissa ( Ranska )
• 2011  — XIII kansainvälinen elokuvafestivaali "Skazka" Moskovassa ( Venäjä )
• 2011  - V venäläisen elokuvan festivaali "Sputnik Puolan yllä" Varsovassa ( Puola )
• 2011  - XI FICAM International Animaatioelokuvafestivaali Meknesissä ( Marokko )
• 2012  - V elokuvafoorumi "Minä ja perhe" Moskovassa ( Venäjä ) [5]

Luomisen ominaisuudet

Lumikuningattaren ulkonäkö on hyvin erilainen kuin muiden sarjakuvahahmojen ulkonäkö. Tämä selittyy sillä, että Lumikuningatar piirrettiin rotoskooppimenetelmällä näyttelijä Maria Babanovan kanssa, joka äänesti häntä [6] (kotimaisessa animaatiossa tätä menetelmää kutsuttiin nimellä "eclair" - valmistajan tuotemerkin mukaan. pitkä pöytä, jolla kaikki manipulaatiot suoritettiin - ja sitä levitettiin laajalti 1940-1950-luvuilla). Tällä menetelmällä kuvattiin täysin sovitettu näyttelijä, jonka jälkeen saatu kuva siirrettiin kuva ruudulta selluloidille piirroksiksi.

Yanina Zheymo , joka äänesti Gerdaa, osallistui myös sankaritarnsa "rotoskooppiin", mutta vain joihinkin kohtauksiin. Ole Lukoyen kuva piirrettiin ilman apukuvauksia, Fjodor Khitruk oli henkilökohtaisesti vastuussa animaatiostaan ​​[7] . Taiteelliset kuvat hahmoista loi Leonid Shvartsman [8] , ja maalauksen toinen taiteilija Alexander Vinokurov [9] vastasi maisemien ja taustojen kehittämisestä.

Video edition

1980-luvulla Neuvostoliitossa sarjakuvaa alettiin tuottaa lisensoiduilla videokasetteilla neuvostoliittolaisen valmistajan Video Program of the USSR Goskinon toimesta ja aluksi SECAMissa.

Vuonna 1990 julkaistiin animoitu almanakka "Lapland Tales", jossa siihen sisältyvien sarjakuvien välissä näytettiin uudelleen äänitetyt katkelmat Ole Lukoyesta tästä Hans Christian Andersenin satu "Lumikuningatar" (1957) elokuvasovituksesta. 1990-luvun puolivälissä sarjakuva "Lapland Tales" julkaistiin Studio PRO Videon parhaiden Neuvostoliiton sarjakuvien VHS-kokoelmassa Hi-Fi Stereolla ja PAL-järjestelmällä nauhoitetuille videokaseteille.

1990-luvun alussa Krupny Plan -elokuvayhdistys julkaisi sen VHS:nä Neuvostoliitossa ja Venäjällä. 1990-luvun puolivälissä Studio PRO Video julkaisi kokoelman parhaista Neuvostoliiton sarjakuvista VHS:llä. Vuonna 1995 Sojuz Video -studio julkaisi tämän sarjakuvan VHS:llä erikseen kokoelmassa nro 6. VHS-versiot Venäjällä jaettiin PAL-järjestelmässä.

Vuonna 1998 Ole-Lukoye toimi videokasetin "Karaoke for Children 2" ("Sojuz Videon" jakelija) juontaja. 2000-luvun alusta lähtien sarjakuva on entisöinyt ja julkaissut DVD:llä Krupny Planin ja Sojuz Videon toimesta. Krupny Plan julkaisi myös tämän sarjakuvan MPEG-4-levyillä.

Elokuvan partituurit

Elokuvaasiantuntija L. Zakrževskaja väitti, että sarjakuva "Lumikuningatar" on varmasti yksi parhaista esimerkkeistä maailman klassisesta animaatiosta [10] .

Kuuluisa animaattori I. P. Ivanov-Vano kirjoitti, että "elokuva Lumikuningatar on yksi sarjakuvaklassikoidemme mestariteoksia" [11] .

Vaikuttaa

Japanilainen animaatioohjaaja Hayao Miyazaki myönsi, että Atamanovin elokuvalla Lumikuningatar oli ratkaiseva vaikutus, kun hän valitsi, mitä hän tekisi elämässään [12] .

Kinoexpert-verkkosivuston mukaan Lumikuningatar on ensimmäisellä sijalla ulkomailla suosittujen Neuvostoliiton sarjakuvien joukossa [13] .

Katso myös

• Lumikuningatar (elokuva, 1966)
• Kylmä sydän

Muistiinpanot

1. ↑ Deutsche Synchronkartei | elokuva | Die Schneekönigin . www.synchronkartei.de Haettu 15. joulukuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 15. joulukuuta 2019. (määrätön)
2. ↑ Snödrottningen (1957) - SFdb  (ruotsi) . Haettu 15. joulukuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 1. elokuuta 2020.
3. ↑ La Reina de la Nieve  (espanja) . Lisää Wikiä. Haettu 15. joulukuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 15. joulukuuta 2019.
4. ↑ La Reine des neiges . www.kinoglaz.fr. Haettu 15. joulukuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 6. maaliskuuta 2016. (määrätön)
5. ↑ Elokuvafoorumi "Minä ja perhe"  (englanniksi) . bg.ru. Haettu 15. joulukuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 15. joulukuuta 2019.
6. ↑ Animator.ru | Uutiset | Näyttely aukeaa Solyanka Galleriassa 23.12., pos... . www.animator.ru Haettu 15. joulukuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 11. elokuuta 2020. (määrätön)
7. ↑ "Animaatio on kaikkea plus jotain muuta" - Numero 92 . www.kinozapiski.ru Haettu 15. joulukuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 20. helmikuuta 2014. (määrätön)
8. ↑ Animator.ru | Artikkelit | "ATAMANOV" . www.animator.ru Haettu 15. joulukuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 4. maaliskuuta 2016. (määrätön)
9. ↑ 5 vähän tunnettua faktaa Lumikuningattaresta . Yandex Zen | Alusta kirjailijoille, kustantajille ja brändeille. Haettu 3. syyskuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 3. syyskuuta 2019. (Venäjän kieli)
10. ↑ Zakrževskaja, 1972 , s. 23.
11. ↑ Ivanov-Vano, 1980 , s. 224.
12. ↑ Nro 11 (613) / Taide ja kulttuuri / Erikoisprojekti / He piirtävät - he elävät . www.itogi.ru Haettu 15. joulukuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 2. toukokuuta 2018. (määrätön)
13. ↑ Mitkä Neuvostoliiton sarjakuvat ovat erittäin suosittuja ulkomailla? . Elokuvan asiantuntija . Internet-markkinointikeskus «SEO-City». Käyttöpäivä: 11. tammikuuta 2017. Arkistoitu alkuperäisestä 1. tammikuuta 2017. (määrätön)

Kirjallisuus

• Zakrževskaja L. Lev Atamanov // Neuvostoliiton animaation mestarit. Artikkelikokoelma / Toim. D.N. Babichenko. - M . : Taide, 1972. - S. 9-32. — 191 s.
• Ivanov-Vano I.P. Kuva kuvalta. - M . : Taide, 1980. - S. 224. - 240 s.

Linkit

• "Lumikuningatar"  Big Cartoon -tietokannassa
• "Lumikuningatar" sivustolla "Encyclopedia of Russian Cinema"
•  1959 amerikkalainen traileri (sarjakuva näytettiin nimellä The Snow Queen )
• "Lumikuningatar": kaikkien aikojen satu. Natalia Rudenko, 2007
• Näyttely "Lumikuningatar" 55 - Kylmä ja kauneus
• Kansallisen elokuvan viimeisin historia. 1986-2000 Elokuva ja konteksti. T. IV. St. Petersburg, Session, 2002. Animaatioelokuvateatteri Neuvostoliitossa  (pääsemätön linkki)
• Englanninkielisen version jälkiäänityksen kulissien takana: Sandra Dee, Patty McCormack ja Tommy Kirk (kuva) Arkistoitu 4. maaliskuuta 2016 Wayback Machinessa
• Amerikkalaisen elokuvan juliste

Temaattiset sivustot	AlloCine Elokuvan affiniteetti Internet-elokuvatietokanta Animator.ru
Bibliografisissa luetteloissa	BNF : 164621898 VIAF : 305897588 WorldCat VIAF : 305897588