Käyttöoikeus ( lat. usus - käyttö, lat. fructus - tulo) - asiallinen oikeus käyttää jonkun toisen omaisuutta, jolla on oikeus saada siitä kohtuullinen tulo, mutta sillä ehdolla, että sen koskemattomuus, arvo ja taloudellinen tarkoitus säilyvät. Käyttäjää kutsutaan tässä tapauksessa käyttö- ja tuotto- ja käyttöoikeudeksi. Käyttöoikeus voi olla asioita, joita voidaan käyttää tuhoamatta, kuten maa, eläimet ja klassisen roomalaisen oikeuden mukaan orjat [1] ; rahapääomaan ei voida soveltaa käyttö- ja tuotto-oikeutta [2]. Se on perustettu elinikäiseksi, määräajaksi tai jollain ehdolla, jonka täyttyessä käyttö- ja tuotto-oikeus lakkaa.
Roomalaisessa oikeudessa käyttöoikeus tarkoitti henkilökohtaista orjuutta . Käyttö- ja tuotto-oikeuden alkaessa hyödyn- ottaja inventoi hänelle luovutetun omaisuuden ja usein myös vakuutti takaajalle, että tämä käyttäisi omaisuutta hyvänä omistajana. Omistajan suorittama esineen myynti ei vaikuta käyttö- ja tuotto-oikeuden haltijan oikeuksiin. Käyttöoikeuden haltijalla ei ole oikeutta vaatia korvausta tekemistään parannuksista.
Siviilioikeus | |
---|---|
Siviilioikeudellinen suhde | |
Kansalaisoikeuksien kohteet | |
Oikeasti | |
Velvollisuuslaki | |
perintölaki | |
Henkiset oikeudet | |
Siviilioikeuden lähteet |
|
|