Käyttöoikeus

Käyttöoikeus ( lat.  usus  - käyttö, lat.  fructus  - tulo) - asiallinen oikeus käyttää jonkun toisen omaisuutta, jolla on oikeus saada siitä kohtuullinen tulo, mutta sillä ehdolla, että sen koskemattomuus, arvo ja taloudellinen tarkoitus säilyvät. Käyttäjää kutsutaan tässä tapauksessa käyttö- ja tuotto- ja käyttöoikeudeksi. Käyttöoikeus voi olla asioita, joita voidaan käyttää tuhoamatta, kuten maa, eläimet ja klassisen roomalaisen oikeuden mukaan orjat [1] ; rahapääomaan ei voida soveltaa käyttö- ja tuotto-oikeutta [2]. Se on perustettu elinikäiseksi, määräajaksi tai jollain ehdolla, jonka täyttyessä käyttö- ja tuotto-oikeus lakkaa.

Roomalaisessa oikeudessa käyttöoikeus tarkoitti henkilökohtaista orjuutta . Käyttö- ja tuotto-oikeuden alkaessa hyödyn- ottaja inventoi hänelle luovutetun omaisuuden ja usein myös vakuutti takaajalle, että tämä käyttäisi omaisuutta hyvänä omistajana. Omistajan suorittama esineen myynti ei vaikuta käyttö- ja tuotto-oikeuden haltijan oikeuksiin. Käyttöoikeuden haltijalla ei ole oikeutta vaatia korvausta tekemistään parannuksista.

Katso myös

Muistiinpanot

  1. Gaius-instituutiot - Kirja 2 asioista n. 30, 32, 33
  2. Pobedonostsev K.P. Siviilioikeuden kurssi. Ensimmäinen osa: Perimonioikeudet. . Haettu 16. huhtikuuta 2009. Arkistoitu alkuperäisestä 2. toukokuuta 2008.

Kirjallisuus