Philomel

Philomela  ( toinen kreikkalainen Φιλομήλα ) on hahmo antiikin kreikkalaisessa mytologiassa , Ateenan kuninkaan Pandionin ja Zeuxippen tytär, Procnen , Erechtheuksen ja Butan sisar . Hesiod ja Sappho mainitsevat jo pandionidipääskysen [2] . Häntä koskeva myytti sijoittuu joko Phokiseen tai Traakiaan .

Hän asui Davlidissa [3] . Tereuksen toinen vaimo , joka leikkasi kielensä. Vainon välttämiseksi Tereya muuttui pääskyiseksi Davlidin kaupungissa [4] (toisessa versiossa - satakieli [5] ).

Joko saapui Ateenaan ja kuoli suruun [6] . Tulkinnan mukaan hän oli puutunut häpeästä, ei kielen leikkaamisesta [7] .

Davlidissa pääskyset eivät munineet tai kuorineet munia, koska he pelkäsivät Tereuksen maata [8] . Pääskysiä kutsutaan Davlidiksi [9] .

Toisen myytin version mukaan Philomela, Ateenan kuninkaan tytär, oli sisarensa Proknen, kuningas Phokisin vaimon Tereuksen kanssa. Tereus joutui Philomelan kohteeksi väkivallan kohteeksi, ja salatakseen rikoksensa hän repäisi tämän kielen. Philomela kertoi tästä siskolleen kirjottamalla kankaalle. Raivostuneena Procne tappoi Tereuksen poikansa, Itis , ja ruokki miehensä tämän lihalla. Zeus muutti Philomelan pääskysteen, Procnen satakieliksi ja Tereuksesta hoopoen . Myöhemmät lähteet ( Ovidius , Hyginus ja Apollodorus ) väittävät, että Philomela muutettiin satakieliksi ja Procne pääskyiseksi.

Procnen tarina muodosti perustan useille muinaisille näytelmille, mukaan lukien Sophoklen tragedia Tereus .

Nykyajan kulttuurissa

Philomelan ja Proknin (Progne ) myytti toimi monien New Age -kirjallisten teosten lähteenä . Dramaattisessa muodossa sitä edustaa I. A. Krylovin tragedia "Philomela" vuonna 1783. Hänen juoninsa muodosti myös perustan La Fontainen tarulle , jonka K. N. Batjushkov käänsi venäjäksi  - "Philomela ja Progna. (Lafontainesta)" (kirjoitettu vuonna 1811 ja sitten julkaistu Vestnik Evropyssa " [10] ); tarun alaviite kertoi lyhyesti myytin juonen [11] . Nykyajan eurooppalaisessa runoudessa Sidneystä ja Shakespearesta Eliotiin Philomela tarkoittaa satakieliä joko sen suorassa merkityksessä tai luovuuden symbolina, todellisen runoilijan ruumiillistumana. Esimerkiksi Batjuškovin elegissa "Viimeinen kevät" (1815) [12] :

Puro murisi vapaasti,
Ja Philomelan kirkas ääni
lumoi synkän metsän:
Kaikki uusi elämä juo hengityksen!

tai A. A. Delvig " Damonin" ( 1821 ) idyllit [13] :

Miellyttäviä ovat siivekkäiden laulajien suloisen kuuloiset laulut -
Miellyttävämpää on keskiyön laulusi, Philomela!

V. A. Žukovskin elegissa "Ilta" (1806) [14] :

"Raisrääkän ruohossa kuulen villin huudon,
metsässä philomelan valituksen..."

I. A. Brodskin runossa "Kynttiläjalka" (1968):

"... Ja Philomela sirkutti jossain."

• Philomela (1705) - Louis Lacosten ooppera (musiikin tragedia).
• Philomela ( 1964 ) on Milton Babbittin sarjasävellys sopraanolle ja syntetisaattorille .

Jeffrey Hartman teoksessaan "Scars of the Spirit" ( Scars of the Spirit , 2002 ) käynnistää "Philomela-projektin": antaa ääni niille, joilta se on historiallisesti riistetty (s. 90).

Vuonna 1879 löydetty asteroidi (196) Philomela on nimetty Philomelan mukaan.

Muistiinpanot

1. ↑ Lübker F. Philomele // Klassisen antiikin oikea sanakirja Lübkerin mukaan / toim. F. F. Zelinsky , A. I. Georgievsky , M. S. Kutorga , F. Gelbke , P. V. Nikitin , V. A. Kansky , käännös. A. D. Veisman , F. Gelbke , L. A. Georgievsky , A. I. Davidenkov , V. A. Kansky , P. V. Nikitin , I. A. Smirnov , E. A. Vert , O. Yu. Klemenchich , N. V. Rubinsky - Pietari. : Klassisen filologian ja pedagogiikan seura , 1885. - S. 1032.
2. ↑ Hesiodos. Töitä ja päiviä 569;. Hesiodos, fr. 312 M.-U.; Sappho, fr. 135 Lobel-sivu
3. ↑ Ei. Dionysoksen teot IV 321
4. ↑ Pseudo Apollodorus. Mytologinen kirjasto III 14, 8
5. ↑ Gigin. Myytit 45; Ovid
6. ↑ Pausanias. Hellas I 41, 8:n kuvaus
7. ↑ Tertullianus. Pakanoille I 8
8. ↑ Pausanias. Hellas X 4, 9:n kuvaus
9. ↑ Plutarch. Taulukkopuhe VIII 7, 2
10. ↑ Batjuškov K. N. Philomela ja Progna. (La Fontainesta) // Vestnik Evropy , osa LX. - 1811. - Joulukuu ( nro 23 ). - S. 186-187 .
11. ↑ Pilštšikov, I. A. Kommentti K. N. Batjuškovin elegiaan "Viime kevät" . Venäjän virtuaalikirjasto (25. huhtikuuta 2004). Haettu 29. elokuuta 2008. Arkistoitu alkuperäisestä 13. lokakuuta 2011. (määrätön)
12. ↑ Batyushkov K. N. Viime keväänä // Teokset / Entry. artikkeli ja tiivistelmä. V. V. Gura. - Arkhangelsk: North-Western Book Publishing House, 1979. - S. 69. - 400 s. - (Pohjoinen Venäjän). - 100 000 kappaletta.
13. ↑ Delvig A. A. Damon (Idylli) // Teokset: Runot. Artikkelit. Letters / Comp., merkintä. Art., kommentti. V. E. Vatsuro. - Leningrad: Kaunokirjallisuus, 1986. - S. 23. - 472 s. - 100 000 kappaletta.
14. ↑ Žukovski V. A. Ilta. elegia . rvb.ru. Haettu 16. heinäkuuta 2017. Arkistoitu alkuperäisestä 17. heinäkuuta 2017. (Venäjän kieli)