Muotoilu on yhden sanan kieliopillisten muotojen muodostamista . Se vastustaa sananmuodostusta , joka yhdistää eri sanat yhteiseen juureen [1] .
Sen mukaan, mitkä muodot kuuluvat yhteen sanaan, käsite "muokkaus" vaihtelee. Jos yksi sana sisältää muotoja, joilla on yhteinen nominatiivinen ( kielenulkoista todellisuutta heijastava ) merkitys, mutta syntaktinen epätasainen (heijastaa sanamuotojen syntaktisia mahdollisuuksia ), muodonmuodostus lähestyy käännettä [2] .
Toisessa lähestymistavassa muotoiluun kuuluvat muodot, jotka eroavat yksinomaan kieliopillisesti (toisin sanoen välttämättä ilmaistuna) merkityksissä. Tässä tapauksessa parit pitävät venäjästä. unlearn - unlearn , ensimmäisessä lähestymistavassa, jota kuvataan sananmuodostussuhteella yhdistetyksi, kuuluvat muodonmuodostuksen piiriin. Joskus muokkaus sisältää muotoja, joissa on säännöllinen muodostus (esimerkiksi englanninkieliset adverbit , joissa on loppuliite -ly , muodostetaan mistä tahansa adjektiivista ) [1] .
On olemassa myös lähestymistapa, jossa muodonmuodostelmalla tarkoitetaan muotoja, jotka eroavat ei - syntaktisten kielioppikategorioiden merkityksistä eli nominatiivisista merkityksistä ( luvun muodot , aspekti tai kausatiivi ) [1] [3] . Tässä muodonmuodostelmalla on väliasema sananmuodostuksen ja taivutusmuodon välillä, minkä ansiosta voimme tarkastella erikseen kunkin kolmen ilmiötyypin morfologisia ilmaisukeinoja. Tämä mahdollistaa kielten tärkeiden typologisten piirteiden tunnistamisen; Siten slaavilaisissa kielissä syntaktiset kieliopilliset merkitykset ilmaistaan yleensä käännöksillä , kun taas muodon kategorioilla on muita ilmaisukeinoja: juurivaihtelut , pääte ja etuliite [2] . Tämän tulkinnan vieressä on muodonmuodostuksen ymmärtäminen sellaisena taivutusmuotona, joka, toisin kuin varsinainen taivutus , suoritetaan päätteiden tai funktiosanojen avulla [4] .
| Morfologia | |
|---|---|
| Peruskonseptit |
|
| Persoonallisuudet | |
| liittyvät aiheet | |
| Kieliopin luokat |
|
| |