Kielikyky

Kielitaito  on erityinen psykofysiologinen mekanismi, joka muodostuu äidinkielenään puhujassa neurofysiologisten edellytysten perusteella ja verbaalisen kommunikoinnin kokemuksen vaikutuksesta [1] .

Kielitaitotasot

Kielitaidon puitteissa erotetaan tasot - alijärjestelmät, jotka mahdollisesti vastaavat kielijärjestelmän tasoja : foneettinen , leksikaalinen , morfologinen (mukaan lukien sananmuodostus ), syntaktinen [2] .

Kysymys synnynnäisestä kielitaidosta

Neuvostoliiton psyklingvistiikassa ajatus kielitaidosta "pohjimmiltaan sosiaalisena koulutuksena, joka muodostui viestintätoiminnan kehittämisprosessissa" oli laajalle levinnyt. Amerikkalaisessa perinteessä on kuitenkin perinteisesti oletettu, että kielitaito on luonteeltaan biologista ja kehittyy ihmisen ontogeneesissä [2] . Joten muunnoskieliopin puitteissa uskotaan, että vaikka puheympäristön vaikutus on välttämätön edellytys kielitaidon kehittymiselle, jälkimmäisen kypsyminen on geneettisesti määrättyä ja on suurelta osin riippumaton vahvistuksesta [1] . Siksi generatiivinen kielioppi puhuu synnynnäisestä kielitaidosta .

Funktionaalisten kielellisten teorioiden kannattajat kiistävät synnynnäisen kielitaidon "monopolin" kielirakenteiden muodostumisessa [3] :308 .

Arguments for innateness

Generatiivisen kieliopin kannattajien varhaisin argumentti kielen synnynnäisen kyvyn puolesta on "argumentti ärsykkeen köyhyydestä”, joka koostuu siitä, että itse puhekokemus, joka on lapsen ulottuvilla, sisältää ei- kieliopillisia lauseita ja on yleensä riittämätön kielen oppimiseen [4] .

Tämän suunnan kannattajien mukaan maailman kielten universaalin syntaksin muunnosrajoitusten generatiivisen kieliopin tutkimuksen olisi pitänyt paljastaa synnynnäisen kielikyvyn syntaktisen komponentin piirteet [5] :61 , yhteinen kaikille ihmisille.

Periaatteiden ja parametrien teoriassa yritettiin vähentää maailman kielten väliset erot minimiin - parametrien :5556][ominaisuuksia kiinteillä arvosarjoillauniversaalejajotka ovatjoukkoon japaniksi tai turkiksi , ja "täydennys ottaa peräkkäin jälkiasennon suhteessa alkuun", kuten venäjäksi tai englanniksi [6] :573-574 ); siten jokainen kieli omalla tavallaan voidaan kuvata parametriarvojen joukkona. Silloin on otettava huomioon, että kielen oppimisen aikana lapsi asettaa parametrit [7] :270 , poimien niiden arvot puheesta, jonka hän kuulee omaksumallaan kielellä. Täysi joukko mahdollisia arvoja mille tahansa parametrille katsotaan synnynnäiseksi.

Muistiinpanot

  1. ↑ 1 2 Leontiev A. A. Puheen psykofysiologiset mekanismit  // Yleinen kielitiede. Olemassaolomuodot, toiminnot, kielen historia. - M. , 1970. - S. 314-370 .
  2. ↑ 1 2 Shakhnarovich A. M. Kielitaito // Kielellinen tietosanakirja / Päätoimittaja V. N. Yartseva . - M .: Soviet Encyclopedia , 1990. - S.  http://tapemark.narod.ru/les/617a.html . — 685 s. — ISBN 5-85270-031-2 .
  3. ↑ Kibrik A. A., Plungyan V. A. Funkcionalismi // Moderni amerikkalainen kielitiede. perussuuntia. - M . : Kirjatalo "Librokom", 2010. - S. 276-339. – 480 s. - ISBN 978-5-397-01106-8 .
  4. ↑ Testelets Ya. G. Kieliopin luominen: säännöistä rajoituksiin // Johdatus yleiseen syntaksiin . - M .: RGGU, 2001. - S. 502-553. – 800 s. -5000 kappaletta.  — ISBN 5-7281-0343-X . Arkistoitu kopio (linkki ei saatavilla) . Haettu 16. huhtikuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 7. joulukuuta 2009. 
  5. ↑ Kazenin K. I., Testelets Ya. G. Syntaktisten rajoitusten tutkimus generatiivisessa kielioppissa // Modern American Linguistics. perussuuntia. 4. painos - M. , 2010. - S. 58-109. – 480 s.
  6. ↑ 1 2 Testelets Ya. G. Periaatteiden ja parametrien teoria // Johdatus yleiseen syntaksiin. - M. , 2001. - S. 554-613.
  7. ↑ Avrutin S. Kielten hankinta // Modern American Linguistics. perussuuntia. - M. , 2010. - S. 261-275.

Kirjallisuus