Kvanttikaivo äärettömillä seinillä

Kvanttikaivo, jossa on äärettömät seinät (Infinite rectangular potencial well) - avaruuden alue, jonka koko on luokkaa kyseisen hiukkasen de Broglien aallonpituutta (ainakin yhteen suuntaan), jonka ulkopuolella potentiaalienergia on ääretön. Joskus tätä aluetta kutsutaan "laatikoksi" ( eng. hiukkanen laatikossa ).  

Hiukkasen käyttäytymisen pääpiirteiden havainnollistamiseksi kaivossa sellaiset potentiaalienergiaprofiilit ovat käteviä, joissa liike tapahtuu itsenäisesti kolmea suorakulmaista koordinaattia pitkin ja Schrödingerin yhtälön muuttujat erotetaan toisistaan . Usein suorakaiteen muotoinen alue analysoidaan kaikissa ulottuvuuksissa (suorakulmainen "laatikko"), ja siinä olevan potentiaalienergian oletetaan olevan nolla.

Voidaan harkita järjestelmiä, joissa hiukkasten liike on rajoitettu yhtä koordinaattia pitkin ( itse kaivo ), kahta koordinaattia pitkin ( kvanttilanka ) tai kolmea koordinaattia pitkin ( kvanttipiste ). Yhtä koordinaattia pitkin rajoitettuna "laatikko" on taso-rinnakkaiskerros, ja äärettömyyden inversio heijastuu matemaattisesti reunaehtoihin olettaen, että aaltofunktiot ovat yhtä suuret kuin nolla vastaavan segmentin päissä. Kun rajoituksia on useita koordinaatteja, Dirichlet-rajaehdot asetetaan rajoihin.

Yksiulotteinen potentiaalikaivo äärettömillä seinillä

Yksiulotteisen potentiaalikaivon potentiaalilla, jolla on äärettömät seinät, on muoto

Kiinteä Schrödingerin yhtälö välissä

Kun merkintä on annettu , se on muodossa:

On kätevää esittää yleinen ratkaisu parillisten ja parittomien funktioiden lineaarisena välinä:

Raja-arvoilla on muoto:

Ne johtavat homogeeniseen lineaariseen yhtälöjärjestelmään:

jolla on ei-triviaaleja ratkaisuja edellyttäen, että sen determinantti on nolla :

joka trigonometristen muunnosten jälkeen saa muodon:

Tämän yhtälön juuret ovat

Korvaamalla järjestelmän, meillä on:

Siten ratkaisut jakautuvat kahteen sarjaan - parillisiin ja parittoihin:

Se, että ratkaisut jaetaan parillisiin ja parittoihin, johtuu siitä, että potentiaali itsessään on parillinen funktio. Normalisointi huomioiden

saamme normalisointitekijöiden eksplisiittisen muodon:

Tuloksena saadaan Hamiltonin ominaisfunktiot :

vastaavalla energiaspektrillä:

Kirjallisuus