203 mm haupitsi malli 1931 (B-4)

Kokeneet kirjoittajat eivät ole vielä tarkistaneet sivun nykyistä versiota, ja se voi poiketa merkittävästi 31. lokakuuta 2019 tarkistetusta versiosta . tarkastukset vaativat 68 muokkausta .

203 mm haupitsi-ase malli 1931 (B-4)
Maa	Neuvostoliitto
Huoltohistoria
Palveluksessa	Neuvostoliiton armeija
Tuotantohistoria
Vuosia tuotantoa	1937-1941
Myönnetty yhteensä	1011
Ominaisuudet
Paino (kg	17 700 ampuma-asennossa 19 000 säilytetyssä asennossa
Maantieliikenteen nopeus, km/h	607 m/s [1]
Pituus, mm	5070 mm [1]
Piipun pituus , mm	5087/25
ammus	203 mm korkea räjähdysaine [d] [1]
Kaliiperi , mm	203.4
Korkeuskulma	0° - 60°
Pyörimiskulma	8°
Tulinopeus , laukaukset/min	1 laukaus 2 minuutissa
Näkökulma , m	17 890
Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa

B-4 ( GAU-indeksi  - 52-G-625 ) - Neuvostoliiton suuri (erikois)tehoinen haupitsi , kaliiperi 203,2 mm (8 tuumaa ). Aseen täydellinen virallinen nimi  on vuoden 1931 mallin 203 mm haupitsi . Suomen ja Neuvostoliiton sodan aikana tällä aseella tuhottiin Mannerheim-linjan pillerilaatikoita ja bunkkereita . Tästä syystä suomalaiset kutsuivat haubitsaa "Stalinin vasaraksi". Sitä käytettiin aktiivisesti ja menestyksekkäästi toisessa maailmansodassa . Tehon, erinomaisen 1-12 muuttuvan latauksen ballistiikan ja 60 ° korkeuskulman ansiosta varmistettiin optimaalisen lentoradan valinta erilaisten kohteiden osumiseen. 203 mm haupitsi mod. 1931  oikeuttai kaikki siihen asetetut toiveet. Sitä käytettiin menestyksekkäästi sekä linnoitettujen väylien läpimurtamiseen että linnoitusten myrskyyn ja katutaisteluihin suurissa kaupungeissa, ja toisen maailmansodan jälkeen se oli pitkään Neuvostoliiton armeijan palveluksessa sekä hinattavana että hinattavana versiona. itseliikkuvassa asevaunussa.

Luontihistoria

Marraskuussa 1920 tykistökomitean (Artkom) alaisuudessa, jota johti R. A. Durlyakhov , perustettiin tykistösuunnittelutoimisto F. F. Lenderin johdolla . Hänelle tammikuussa 1926 uskottiin projektin "203 mm:n pitkän ulottuvuuden haubitsat" kehittäminen. F.F. Lenderin kuoleman jälkeen projekti siirrettiin Bolshevik-tehtaalle .

11. joulukuuta 1926 Artkomin kokouksessa tehtiin päätös: "Opastaa Artcomin suunnittelutoimistoa 46 kuukauden kuluessa kehittämään projekti 203 mm pitkähaubitsille ..." Kirjeellä nro mm runkoase, 203 mm ARGC-haupitsit ja 152 mm ARGC-tykit. Haupitsiprojekti valmistui 16. tammikuuta 1928 kahdessa versiossa: suujarrulla ja ilman. Molemmissa versioissa aseiden rungot ja ballistiset laitteet olivat samat. Tynnyri ilman suujarrua oli parempi. Haupitsin värähtelevän osan työpiirustukset kehitti Artkom-suunnittelutoimisto ja konekiväärin vaunun työpiirustukset teloilla Bolshevik-tehtaan suunnittelutoimisto. Ensimmäinen prototyyppi 203 mm:n haupitsista B-4 valmistettiin Bolshevik-tehtaalla vuoden 1931 alussa. Heinä-elokuussa 1931 NIAP:ia ammuttiin B-4:n panosten valitsemiseksi. Pitkien maa- ja sotilaallisten kokeiden jälkeen vuonna 1933 haubitsa otettiin käyttöön puna-armeijassa nimellä 203-mm haupitsi mod. 1931

Tuotanto

Tuotanto järjestettiin samanaikaisesti kahdessa tehtaassa ("Bolshevik" ja "Barrikada"). Jos ensimmäinen, joka aloitti haubitsojen tuotannon vuonna 1932 (6. maaliskuuta 1933 mennessä 7 asetta siirrettiin joukkoille), suurimmat vaikeudet syntyivät Barricades-tehtaalla . Vuonna 1933 tämä tehdas esitti toimitettavaksi vain yhden haubitsin, mutta he eivät voineet luovuttaa sitä ennen vuoden loppua. Ensimmäiset kaksi B-4-haupitsaa toimitettiin Barrikadyn tehtaalta vuoden 1934 ensimmäisellä puoliskolla. Vuonna 1940 tuotantoon osallistui Novokramatorskin tehdas, jonka vuosisuunnitelmaksi asetettiin 25 haubitsaa, kun taas Stalingradin tehtaalla se oli 10 kertaa suurempi.

Haupitsien työpiirustuksia muutettiin jokaisessa tehtaassa teknisten kykyjen mukaan. Tämän seurauksena lähes kaksi erilaista haubitsaa alkoivat tulla palvelukseen. Vuonna 1937 yhtenäisiä piirustuksia ei tehty suunnittelua muuttamalla, vaan järjestelemällä yksittäisiä osia ja kokoonpanoja, jotka oli jo testattu tuotannossa ja käytössä. Ainoa innovaatio oli asennus toukkaradalle, joka mahdollisti ampumisen suoraan maasta ilman erityisiä alustoja. Mutta Bolshevik- ja Barrikady-tehtaiden valmistamien haubitsojen täydellistä yhdistämistä ei saavutettu.

B-4 haupitsien sarjatuotanto

Valmistaja	1933	1934	1935	1936	1937	1938	1939	1940	1941	1942	Kaikki yhteensä
Bolshevik/nro 232 (Leningrad)	19	60*	13	12	42	49	48				243
Barrikadit/nro 221 (Stalingrad)		viisitoista				75	181	165	300	3	739
NKZ (Kramatorsk)								3	26		29
Kaikki yhteensä	19	75	13	12	42	124	229	168	326	3	1011

*Lisäksi aseen yksi värähtelevä osa tehtiin asennettavaksi SU-14:ään.

B-4 haupitsien tuotanto vuonna 1941

Valmistaja	1. puolisko	heinäkuu	elokuu	syyskuu	lokakuu	Kaikki yhteensä
Barrikadit/nro 221 (Stalingrad)	210	kolmekymmentä	kolmekymmentä	21	9	300
NKZ (Kramatorsk)	yksitoista	5	5	5		26
Kaikki yhteensä	221	35	35	26	9	326

Vuosina 1933-1942 valmistettiin yhteensä 1011 B-4-haupitsaa, joista 31 oli pienitehoisia.

Organisaation rakenne

Elokuussa 1939 hyväksytyn mobilisointisuunnitelman mukaan sillä piti olla korkean komennon tykistöreservissä 17 korkeatehoista (väli b / m) haubitseritykistörykmenttiä, joissa oli 36 haubitsaa, kaliiperi 203 mm ja henkilöstön vahvuus 1374 henkilöä. jokainen. Näistä 13 rykmentillä oli kaksoislähetys. Materiaalin puutteen vuoksi elo-syyskuussa 1939 muodostettiin kuitenkin vain 21 rykmenttiä. Vuoden 1940 alkuun mennessä niitä oli jäljellä enää 20. Rykmenttien jakautuminen piireittain 4.4.1940 näytti tältä [2] :

• LVO – 2 rako b/m (108, 402)
• BOVO – 1 rako b/m (318)
• KOVO - 4 rako b/m (324, 330, 168, 137)
• OdVO – 4 rako b/m (403, 430, 110, 120*)
• MVO – 1 aukko b/m (522)
• SKVO – 1 rako b/m (138)
• ZakVO – 2 aukko b/m (136, 350)
• SibVO – 1 aukko b/m (544)
• ZabVO – 1 aukko b/m (106)
• 1 OKA - 2 rako b/m (199, 549)
• 2 OKA - 1 rako b/m (550)

Aseiden kokonaistarve (612 kpl) katettiin täysimääräisesti, sota-ajan tarpeiden kattamiseksi suunniteltiin valmistavan vielä 571 haubitsaa.

Heinäkuuhun 1940 mennessä 331. GAP RGK organisoitiin uudelleen GAP BM:ksi, joka joulukuussa 1939 siirsi kaiken kalustonsa Neuvostoliiton ja Suomen väliseen sotaan lähetetylle 137. rykmentille ja sai vastineeksi 152 mm:n ML-20:n.

Viimeisen sotaa edeltävän esikunnan mukaan rykmentin piti koostua 24 aseesta. Joillakin rykmenteillä oli kuitenkin lisämateriaalia toisen vaiheen rykmenttien muodostamiseksi.

1.1.1941 GAU KA:n taseessa oli 651 haubitsaa, joista 41 vaati ajankohtaisia ​​korjauksia, 22 oli tehdasvalmisteisia ja 1 oli poistettavia.

Vuoden 1941 ensimmäisinä kuukausina muodostettiin vielä neljä GAP BM:tä - 4., 5., 191. ja 440..

Puna-armeijalla oli 22. kesäkuuta 1941 836 haubitsaa, joista 794 oli armeijassa ja 42 varastoissa. Sodan alkuun mennessä he oli aseistettu 23 haubitseritykistörykmentillä, joilla oli voimakas RGK:

LVO - 1 (108)

POVO - 2 (110, 402)

ZOVO – 3 (5, 120*, 318)

KOVO - 4 (4, 168, 324, 330)

OdVO – 3 (137, 430, 522)

HVO - 1 (191)

SKVO - 2 (138, 440)

ZakVO – 2 (136, 350)

MVO - 1 (403)

SibVO - 1 (486)

ZabVO - 1 (106)

DVF - 3 (199, 549, 550)

*oli aseistettu vanhoilla 203 mm Mark VI:n englantilaisilla haupitseilla

Lisäksi toisen vaiheen 9 rykmenttiä muodostettiin mobilisaation alkamisen jälkeen olemassa olevien rykmenttien perusteella (515. ja 527. (OdVO), 519. (LVO), 526. ja 529. (KOVO), 537. ja 612. (ZOVO) , 544. (SibVO), 590. (MVO)).

Toisen maailmansodan loppuun mennessä RVGK KA:n tykistö koostui 30 gabria BM:stä ja 4 rakosta BM:tä. Lisäksi Japanin kanssa toukokuussa 1945 käytyä sotaa varten Kaukoidässä perustettiin kaksi muuta tällaista prikaatia Primorsky-joukkojen ryhmään.

Taistelukäyttö

B-4 haupitsit osallistuivat Suomen sotaan . Maaliskuun 1. päivänä 1940 Suomen rintamalla oli 142 B-4 haubitsaa. Kadonnut tai vammautunut 4 B-4 haupitsia. Neuvostoliiton sotilaat kutsuivat häntä "karjalaiseksi kuvanveistäjäksi" (suomalaisia ​​pillerirasiaa ammuttaessa B-4-ammunet muuttivat nämä rakenteet oudoksi betoni- ja rautahelapalaksi). Ja suomalaiset sotilaat kutsuivat sitä "Stalinin vasaraksi" sen tuhoisuutensa vuoksi.

Suuren isänmaallisen sodan alkuun mennessä B-4-haupitsit olivat vain RVGK:n suuritehoisissa haubitseritykistörykmenteissä.

Illalla 25. kesäkuuta 1941 Saksan armeijan 11. panssaridivisioona murtautui Dubnoon , jossa se valloitti 23 muodosteltavan RGK:n 529. tykistörykmentin B-4 203 mm haupitsia.

22.6.-1.12.1941 välisenä aikana katosi 75 B-4 haubitsaa ja teollisuudesta saatiin 105 haubitsaa. Vuonna 1942 katosi 42 haubitsaa ja yksi vuonna 1943. Toisen maailmansodan alettua osa RVGK:n suurikapasiteettisista haubitseritykistörykmenteistä vedettiin taakse. Maaliskuusta 1942 lähtien uusia rykmenttejä alettiin muodostaa olemassa olevien rykmenttien pohjalta. Itse asiassa 24. tykkirykmentti jaettiin kahteen osaan. Uuden organisaation mukaan rykmentti koostui kuudesta 2 aseen patterista. Melko aktiivisesti käytössä vuonna 1942 kaikilla rintamilla. Huhtikuussa 1943 aloitettiin BM-prikaatien muodostamisprosessi, joka yhdisti kaksi rykmenttiä. Jossain määrin palattiin sotaa edeltävään organisaatioon: 12 patteria 2 aseesta.

Saksalaiset vangitsivat useita B-4-haupitseja. Jotkut heistä tulivat palvelukseen Saksan armeijassa nimellä 20,3-cm H.503 (r). Maaliskuuhun 1944 mennessä saksalaisilla oli itärintamalla 8 haubitsaa 20,3 cm H. (r), joiden laukaukset valmistettiin Neuvostoliiton 203 mm G-620 betoninlävistyskuorista ja saksalaisista panoksista. Haupitseja käytettiin myös rannikon puolustuksessa.

B-4-kuoret muodostivat merkittävän uhan vihollisen linnoitusten lisäksi myös hänen panssaroiduille ajoneuvoilleen, mukaan lukien raskaat. Kurskin taistelun aikana yksi Ponyrin aseman alueella toimivista Ferdinandeista tuhoutui B-4-palossa. 100 kilon voimakkaan räjähdysherkän ammuksen suora osuma matkustamon ylempään panssarilevyyn johti raskaasti panssaroidun ajoneuvon täydelliseen tuhoutumiseen.

Ampumasäännöt eivät edellytä suoran tulen ampumista B-4-haupitseista. Mutta juuri sellaisesta ampumisesta, jonka seurauksena suomalaisten vangitsema voimakas Neuvostoliiton pillerirasia vaurioitui pahoin, mutta ei tuhoutunut, palkittiin kaartin 203 mm haubitsien patterin komentaja kapteeni I. Vedmedenko. Neuvostoliiton sankarin arvonimi.

Prikaatit, rykmentit, divisioonit aseistettu B-4:llä

Hyllyt

1. 108. suuritehoinen haubitseritykistörykmentti
2. 110. haubitseritykistörykmentti K. E. Voroshilova
3. 137. suuritehoinen haubitseritykistörykmentti
4. 318. suuritehoinen haupitsi tykistörykmentti
5. 330. voimakas haubitseritykistörykmentti (46 kappaletta B-4:ää 22.6.1941)
6. 400. suuritehoinen haubitseritykistörykmentti
7. 402. suuritehoinen haupitsi tykistörykmentti
8. 403. suuritehoinen haupitsi tykistörykmentti
9. 406. suuritehoinen haubitseritykistörykmentti
10. 409. suuritehoinen haubitseritykistörykmentti
11. 420. suuritehoinen haubitseritykistörykmentti
12. 515. suuritehoinen haupitsitykistörykmentti
13. 519. suuritehoinen haubitseritykistörykmentti
14. 529. suuritehoinen haubitseritykistörykmentti
15. 229. joukkojen raskas tykistörykmentti (yksi divisioona) (1936-1939 - 56. joukkojen suuri tykistörykmentti)

Prikaatit

1. 101. haupitsitykistö Vladimir-Volynskajan Bogdan Hmelnitskin ritarikunta, 2. luokka, RGK:n suurvoimaprikaati.
2. RGK:n Kutuzovin ritarikunnan II asteen prikaatin 102. haupitsitykistö. Muodostettiin 23. huhtikuuta 1943 1020. ja 1191. haupitsitykistörykmenttien pohjalta. Komentaja - kesäkuusta 1944 lähtien eversti Pavlikov Viktor Grigorievich  (pääsemätön linkki) . 22. lokakuuta 1944 hänelle myönnettiin Kutuzovin 2. luokan ritarikunta murtautumisesta vihollisen puolustuksen läpi Riian lähellä. Ylipäällikön kiitollisuus ilmoitettiin 27. kesäkuuta 1944 Orshan vangitsemisesta ja 8. lokakuuta 1944 vihollisen puolustuksen murtamisesta lähellä Šiauliaita.
3. Suvorovin ritarikunnan II asteen 103. haupitsitykistö, RGK:n suurprikaati.
4. 104. haupitsitykistö Prahan Punaisen lipun Suvorovin ritarikunta, II aste, RGK:n voimakas prikaati . Perustettiin huhtikuussa 1943. Komentaja - syyskuusta 1944 lähtien eversti Pavel Mamontovich Solomienko. Myönnettiin vuonna 1944 Prahan kunnianimi Varsovan Prahan esikaupunkien valloituksesta. Hänelle myönnettiin Punaisen lipun ritarikunta maaliskuussa 1945 vihollisen puolustuksen läpimurtamisesta Veiksel-joen sillanpäässä. Vuonna 1945 hänelle myönnettiin Suvorovin 2. luokan ritarikunta vihollisen tuhoamisesta Berliinin kaakkoon.
5. 105. haubitseritykistö Sivashskaya Red Banner - ritarikunta Kutuzovin II asteen suurvoimaisen RGK - prikaatin . Muodostettiin huhtikuussa 1943 1021. ja 1154. haubitseritykistörykmenttien pohjalta. Komentaja - marraskuusta 1943 lähtien eversti Nikolai Fedorovich Lupakov (haavoittui taistelussa 12. helmikuuta 1945, kuoli haavoihin 25. helmikuuta 1945). Vuonna 1944 hänelle annettiin kunnianimi Sivashskaya ja hänelle myönnettiin Punaisen lipun ritarikunta Sevastopolin vapauttamisesta. Osallistui Zaporozhyen ja Szekesfehervarin valtaukseen. Hänelle myönnettiin 5. huhtikuuta 1945 Kutuzovin 2. luokan ritarikunta Budapestin valloituksesta.
6. Aleksanteri Nevskin suurvoimaprikaatin RGK:n 107. haubitsaritykistö. Elokuussa 1945 hän osallistui sotaan Japanin kanssa osana 1. Kaukoidän rintaman 5. armeijaa .
7. 108. haupitsitykistö Tarnopol Red Bannerin Kutuzovin II asteen ja Bogdan Hmelnitsky Prikaatin suurvoimainen RGK.
8. 109. haupitsitykistö Budapestin suurvoimaisen RGK:n prikaati.
9. 112. haubitseritykistö Elbingskaya Red Banner Kutuzovin ritarikunta, 2. luokka, RGK:n suurikapasiteettinen prikaati. Perustettu 1944. Komentajat - maaliskuusta 1945 lähtien eversti Kuleshov Georgi Petrovich, everstiluutnantti Semjonov. Kurskin alue. Prikaatissa oli 13 haubitsaa, jotka muodostettiin kesäkuussa 1943 318. ja 1022. haubitsaritykistörykmenttien pohjalta. Kunnianimi Elbingskaya myönnettiin Elbingin vangitsemisesta. Osallistui Danzigin vangitsemiseen.
10. Pääkomennon 119. haupitsi tykistöprikaati, jolla on suuri tehoreservi. [Combat Journal, s. 180]
11. Suvorov 2. luokan ja Kutuzovin 2. luokan suurvoimaprikaatin RGK:n 120. haupitsitykistö ja Punainen lippu.
12. 121. haupitsitykistö Novgorodin punalippuritarikunnan Suvorov II asteen, Kutuzovin II asteen ja Aleksanteri Nevskin suurvoimaisen RGK:n prikaatin. Muodostettiin vuonna 1943 430. ja 1197. haupitsitykistörykmenttien pohjalta. Komentaja - tammikuusta 1944, eversti Vasily Petrovich Solovjov. Myönnettiin vuonna 1944 Novgorodin kunnianimi Novgorodin valloituksesta. Osallistui Grudziadzin ja Danzigin vangitsemiseen.
13. Bogdan Hmelnitskin suurvoimaprikaatin RGK:n 124. Prahan haupitsitykistöritarikunta. Muodostettiin vuonna 1943 350. ja 1150. haupitsitykistörykmenttien pohjalta. Komentajat - syyskuusta 1943 alkaen eversti Georgi Konstantinovich Lyaske ja (syyskuusta 1944) eversti Grigory Lvovich Gutin. [3] . Myönnettiin vuonna 1944 Prahan kunnianimi Varsovan Prahan esikaupunkien valloituksesta. Osallistui Novorossiyskin, Kustrinin ja Reichstagin valtaamiseen.
14. RGK:n Kutuzovin ritarikunnan II asteen prikaatin 163. haupitsitykistö. Perustettu 1944. Komentaja - tammikuusta 1945 lähtien eversti Rakovich Stanislav Vladislavovich. Vuonna 1945 hänelle myönnettiin Kutuzovin 2. asteen ritarikunta Glogaun kaupungin ja linnoituksen valloituksesta. Osallistui Khmilnikin kaupungin vangitsemiseen.
15. 164. Kutuzovin haubitseritykistön ritarikunta, 2. luokka, RGK:n suurvoimaprikaati. Perustettu vuonna 1944. Komentaja - eversti Oleynikov Rodion Vasilyevich.
16. Suvorov II asteen 184 haupitsitykistömääräystä, Kutuzovin II asteen suurvoimaisen RGK:n prikaati. Muodostettiin vuonna 1944 550. ja 1194. haupitsitykistörykmenttien pohjalta. Komentaja - eversti Prozorov Pjotr ​​Grigorjevitš.

Erilliset divisioonat

1. 34 erillistä taidetta. divisioona OM RGVK (taistelu Berliinistä)

Ammusten ominaisuudet ja ominaisuudet

• Lataus: erillinen korkki, suunniteltiin käytettäväksi täyttä ja 11 muuttuvaa latausta. Tässä tapauksessa täyden latauksen massa oli 15,0-15,5 kg ruutia ja yksi muuttuja - 3,24 kg.
• Ammusten nimikkeistö:
  • Räjähtävä ammus F-625D
  • Räjähtävä F-625-ammus (ruuvin kannalla)
  • Betonia lävistävä ammus G-620
  • Betonia lävistävä ammus G-620T
  • Ammus ydinpanoksella. Paino 150 kg. Ampumaetäisyys 18 km. Vielä palveluksessa.
• Ammuksen suunopeus, m/s:
  • Räjähtävä F-625(D): 288 - 607
  • Betoninmurtaja: 607
• Räjähtävän F-625(T) ammuksen massa, kg: 100
• Betonia lävistävän ammuksen G-625(T) paino, kg: 100-146

203 mm:n haupitsi B-4:n suorituskykyominaisuudet

Tynnyri

• Kaliiperi, mm: 203,2
• Piipun pituus, mm/klb: 5087/25
• Kanavan pituus, mm: 4894
• Kierreosan pituus, mm: 3981
• Rifling-iskun pituus, klb: 20
• Urien lukumäärä: 64
• Leikkaussyvyys, mm: 2,0
• Leikkausleveys, mm: 6,0
• Kentän leveys, mm: 3,97
• Tynnyrin paino pultilla, kg: 5200

Kuljetus

• Kulma VN, aste: 0-60°
• Kulma GN, aste: ±4°
• Palautuspituus muuttuva, mm: 850-1400
• Tulilinjan korkeus, mm: 1920
• Matkaleveys (telaketjujen keskellä), mm: 1910
• Järjestelmän pituus taisteluasennossa, mm: 9365
• Järjestelmän leveys taisteluasennossa, mm: 2490
• Raideleveys, mm: 460

Bulk Summary

• Sisäänvedettävät osat piipun kanssa: 5440 kg
• Kääntöosa: 7900 kg
• Kantavuus: 12 500 kg
• Järjestelmä taisteluasennossa: 17 700 kg
• Vaunun paino karjalla: 13 800 kg

Tykkivaunu Br-10

• Tyhjän vaunun paino, kg: noin 5400
• Br-10-vaunun massa tynnyrillä, kg: noin 10 600

Asekärry traktorityyppisillä pyörillä

• Vaunun massa tynnyrillä, kg: 9590

Asekärry B-29 (telaketju)

• Vaunun massa ilman tavaratilaa, kg: noin 7700
• Vaunun massa tynnyrillä, kg: noin 12 900

Käyttötiedot

• Laskutus , ihmiset: 15
• Palonopeus, rds/min: 0,5
• Tienopeus, km/h: 5-15
• Siirtymäaika matkustamisesta taisteluun maasta ja vuodenajasta riippuen: 45 minuutista 2 tuntiin.
• Traktori - "Voroshilovets" Suuren isänmaallisen sodan aikana, AT-T sodan jälkeisellä kaudella.

Entiset operaattorit

•  Neuvostoliitto  - siirtyi Venäjälle
•  Venäjä  – 40 B-4M-yksikköä varastossa vuonna 2016 [4]

Missä nähdä

• Sevastopolissa, Sapun-vuorella
• UMMC -museokompleksissa ( Verkhnyaya Pyshma , Sverdlovsk Region ) kaksi mod. 1932: tuotantolaitoksen nro 221 "Barrikadit" ja tehtaan nro 232 "Bolshevik" tuotanto [5] [6] .
• Chitassa Walk of Fame -näyttelyn Officers Housen puistossa.
• Krasnodarissa voiton 30-vuotispäivän puistossa.
• Novorossiyskissä, sotatarvikemuseossa.
• Yksi yksikkö on myös Pietarin tykistö- ja ohjusvoimien keskusmuseossa.
• Ukrainassa on yksiköitä Kiovan toisen maailmansodan museon ja entisen Sumyn korkeamman sotilastykistökoulun alueella sekä Odessassa 411. rannikkopatterin muistomerkillä .
• Kolomnan kaupungissa MO Memorial Parkissa.
• Trans-Baikalin alueella, Chitan kaupungin alueellisessa keskustassa, Offices Housen alueella.
• Tykistömuseossa Pietarissa .

Katso myös

• 203 mm haupitsi B-4M
• SU-14
• S-51

Sen jälkeen, kun Neuvostoliiton hallitus otti käyttöön aakkoslliset indeksit koneenrakennusteollisuudelle, näissä yrityksissä kehitetyt tuotteet saivat nämä indeksit nimissä. Bolshevikkitehdas (Leningrad) sai B-indeksin, ja tässä tehtaassa kehitetyt tuotteet nimettiin B-4, B-10 jne. [7]

Muistiinpanot

1. ↑ 1 2 3 Hogg I. V. Twentieth-Century Artillery - Friedman/Fairfax Publishers , 2000. - s. 79. - ISBN 978-1-58663-299-1
2. ↑ Selvitys joukkojen tykistörykmenttien ja RGC:n tykistöjen jakautumisesta alueittain rauhan aikana (4.4.1940) . Haettu 2. helmikuuta 2022. Arkistoitu alkuperäisestä 9. elokuuta 2020. (määrätön)
3. ↑ Prikaati koostui neljästä divisioonasta. Jokaisessa divisioonassa on kolmen pariston koostumus. Kaiken kaikkiaan prikaatilla oli 24 tykkiä, joiden kaliiperi oli 203 mm. Taistelupolku: Tbilisi (muodostelma) - Novorossiysk - Dnepropetrovsk - Kovel (1BF) - Kustrin - Varsova - Berliini.
4. ↑ MThe Military Balance 2016, s. 190
5. ↑ Voiton aseet . Sanomalehti "Kommersant" (29. huhtikuuta 2015). Haettu 19. huhtikuuta 2018. Arkistoitu alkuperäisestä 19. huhtikuuta 2018. (määrätön)
6. ↑ Ruzaev S.V. Tykistöjärjestelmät UMMC:n sotatarvikemuseon kokoelmasta. - Jekaterinburg: Uralin työntekijä, 2017. - 80 s. - 1000 kappaletta.  — ISBN 978-5-85383-687-7 .
7. ↑ A. V. Isaev. Antisuvorov. - M .: Yauza-Eksmo, 2006, s. 144.

Kirjallisuus

• Shunkov V. N. Puna-armeijan aseet. - Mn. : Harvest, 1999. - ISBN 985-433-469-4 .

Neuvostoliiton tykistö suuren isänmaallisen sodan aikana
Panssarintorjunta - aseet	37 mm ase mod. 1930 (1-K) 37 mm ase mod. 1944 (ChK-M1) 45 mm ase mod. 1932 (19-K) 45 mm ase mod. 1937 (53-K) 45 mm ase mod. 1942 (M-42) 57 mm ase mod. 1941 (ZIS-2) 100 mm ase mod. 1944 (BS-3)
Pataljoona ja rykmenttiaseet _	45 mm haupitsi mod. 1929 76 mm ase mod. 1927 76 mm ase mod. 1943 (OB-25)
vuoristotyökalut	76 mm vuoristopistooli mod. 1909 76 mm vuoristopistooli mod. 1938
Divisioonan aseet	76 mm ase mod. 1902/30 76 mm ase mod. 1933 76 mm ase mod. 1936 (F-22) 76 mm ase mod. 1939 (USV) 76 mm ase mod. 1942 (ZIS-3) 85 mm ase mod. 1941 (U-10) 107 mm ase mod. 1940 (M-60) 122 mm haupitsi mod. 1909/37 122 mm haupitsi mod. 1910/30 122 mm haupitsi mod. 1938 (M-30) 152 mm laasti mod. 1931 (NM)
Joukko ja armeijan aseet	107 mm ase mod. 1910/30 122 mm ase mod. 1931 (A-19) 122 mm ase mod. 1931/37 A-19 152 mm haupitsi mod. 1909/30 152 mm haupitsi mod. 1910/37 152 mm haupitsi mod. 1938 (M-10) 152 mm haupitsi mod. 1943 (D-1) 152 mm ase mod. 1910/30 152 mm ase mod. 1910/34 152 mm haupitsiase mod. 1937 (ML-20)
Suuret ja erikoisvoimaiset aseet	152 mm ase mod. 1935 (Br-2) 203 mm haupitsi mod. 1929 203 mm haupitsi mod. 1931 (B-4) 210 mm ase mod. 1939 (Br-17) 280 mm Schneder laasti malli 1914/15 280 mm laasti mod. 1939 (Br-5) 305 mm haupitsi malli 1915 305 mm haupitsi mod. 1939 (Br-18)
kranaatit	37 mm laastilapio 50 mm laasti mod. 1938 50 mm laasti mod. 1940 50 mm laasti mod. 1941 82 mm laasti mod. 1936 82 mm laasti mod. 1937 82 mm laasti mod. 1941 82 mm laasti mod. 1943 107 mm vuoripakkaus laasti so. 1938 120 mm laasti mod. 1938 120 mm laasti mod. 1943 160 mm laasti mod. 1943
Rakettikranaatit	BM-8-36 BM-8-24 Katyushat ( BM-8-48 , BM-13 , BM-13N ) BM-31-12
ilmatorjunta-aseet	25 mm ase mod. 1940 (72-K) 37 mm ase mod. 1939 (61-K) 76 mm ase mod. 1914 76 mm ase mod. 1931 76 mm ase mod. 1938 85 mm ase mod. 1939 (52-K)
Rautatieaseet _	TM-1-180 TM-1-14 TM-2-12 TM-3-12
laivan aseet	B-1-K B-1-P B-2 B-2LM B-7 B-13 B-24 B-34 B-37 B-38 KLO 11 MK-3-180 21-K 34-K 92-K 70-K