Landsmålsalfabetet ("Ruotsin murteiden aakkoset", ruotsi svenska landsmålsalfabetet , englannin ruotsin murreaakkoset ), Lundell-aakkoset [1] on ruotsalaisen kielitieteilijän Johan August Lundellin kehittämä foneettinen aakkoset ruotsin kielen murteiden foneettiseen transkriptioon .
Aakkoset perustuvat latinalaisiin aakkosiin monilla muokkauksilla, kuten kirjaimilla erilaisilla koukkumuunnelmilla ja laajennuksilla, joiden joukossa ovat kreikkalaiset kirjaimet γ ja φ sekä kyrilliset kirjaimet ы ja л . Tässä tapauksessa yksi tai toinen symbolin muunnelma vastaa nimetyn äänen samaa muutosta [2] . Lisäartikulaatio (esimerkiksi pyöristetty ääntäminen [ k ] ennen vokaalia [ u ] englanniksi cool ) on osoitettu alaindeksimerkillä [3] [4] : k u . Myös diakriittisiä merkkejä käytetään, joka näyttää kielen supersegmenttiyksiköt ; erityisesti alla oleva makro osoittaa äänen pituusasteen [5] . Landsmålsalfabetet käyttää yleensä pieniä kirjaimia kursiivilla , vaikka yleisempi transkriptio on kirjoitettu roomaksi [6] [7] .
Aluksi aakkosto koostui 89 kirjaimesta [8] , vähitellen se laajeni yli 200 grafeemiin ; muiden kielten transkriptio tuli mahdolliseksi, mukaan lukien venäjä, kiina ja englannin murteet [9] .
Samankaltaisia järjestelmiä Tanskan ja Norjan osalta ovat Tanska ja Norja [10] [11] .
1870-luvulla Uppsalan yliopistoon perustettiin lukuisia opiskelijayhdistyksiä , joiden tarkoituksena oli vahvistaa ruotsin kielen murteita, ja jokainen niistä käytti omaa foneettista merkintää. Johan Lundell, joka oli silloin vielä opiskelija, uskottiin universaalien aakkosten luomiseen. Vuonna 1878 syntynyt järjestelmä on edelleen käytössä kielitieteessä , pääasiassa Ruotsissa ja Suomessa [9] .
Aakkosia varten 42 kirjainta lainattiin Carl Jakob Sundevalin Om phonetiska bokstafverissa (Foneettisista kirjaimista; Tukholma, 1856) [6] [8] [12] ehdottamasta transkriptiojärjestelmästä .
Vuonna 1928 Lundell julkaisi artikkelin Studia Neophilologica -lehdessä , jossa kuvataan yksityiskohtaisesti hänen järjestelmäänsä ja annetaan esimerkkejä sen käytöstä ruotsin ja venäjän kielillä [13] . Aakkosissa oli tuolloin 144 merkkiä [6] .
Aakkostoa käyttää ruotsalainen Svenska landsmål och svenskt folkliv ("Ruotsin murteet ja kansanperinne") [9] , jonka Lundell on perustanut [14] , sekä myös sanakirjassa Ordbok över folkmålen i övre Dalarna ("Dictionary"). murteet Ylä- Dalarnassa ") [15] [16] . Uppsalan ruotsalaisen kielen ja kansanperinteen instituutin paikkanimiarkisto sisältää kortteja, joissa on transkriptioita Landsmålsalfabetetissa [17] . Järjestelmää ovat käyttäneet kielitieteilijät, kuten Adolf Gotthard Nuren [18] ja Wilhelm Eliel Victorinus Wesmann [19] [16] .
Monet ruotsalaisen sinologin Bernhard Carlgrenin keskikiinan rekonstruktiossa käyttämistä transkription symboleista on otettu Landsmålsalfabetetista [ 10] . Hänen järjestelmänsä ensimmäinen versio, Karlgren a , on vuosilta 1915-1919 [20] [21] ; vuonna 1922 transkriptioon tehtiin muutoksia ( Karlgren b ), ja vuonna 1923 sen yksinkertaistettua versiota, Karlgren c , käytettiin hänen Analytic Dictionary -sanakirjassaan ( englanniksi " Analytical Dictionary"). Vuoden 1954 muinaisen ja arkaaisen kiinan fonetiikan kokoelmassa Karlgren muokkasi järjestelmää viimeisen kerran ( Karlgren d ). Useat muiden sinologien keksimät foneettiset aakkoset perustuvat vuorostaan Karlgrenin transkriptioon [22] .
Ordbok över Finlands svenska folkmål , Suomessa puhuttujen ruotsin murteiden sanakirja , käyttää omaa transkriptiotaan lainaten Landsmålsalfabetetista, mukaan lukien ⱸ, ⱹ ja ⱺ [23] [16] . Sanakirja Ordbok över Sveriges dialekter ("Ruotsin murteiden sanakirja") käyttää aakkosten yleistettyä versiota katkaistulla merkistöllä [16] , jossa on myös iso kirjainmuoto. Tässä tapauksessa käytetään isoa kirjainta a , kun taas iso A vastaa pientä ɑ . ʃ isoilla kirjaimilla näyttää pitkältä S ( ) [24] .
Lisäksi jotkut Landsmålsalfabetet-symbolit on otettu käyttöön Folke Hedblomin transkriptiossa [25] .
Jotkut dialektologian merkit ovat olleet Unicodessa sen ensimmäisestä versiosta lähtien, koska ne sisältyvät IPA :han tai muihin aakkosiin. Jo vuonna 2001 Unicode-konsortiolle esiteltiin luonnos merkkikoodauksesta foneettista transkriptiota varten [26] . Vuonna 2008 julkaistun version 5.1 myötä aakkosten kolme kirjainta, ⱸ, ⱹ ja ⱺ, sisällytettiin Ordbok över Finlands svenska folkmål -sanakirjan standardiin [27] [16] . Merkit ovat lohkossa " Extended Latin - C " ( Eng. Latin Extended-C ) koodipaikoissa U + 2C78, U + 2C79 ja U + 2C7A, vastaavasti, ja ne sijaitsevat virheellisesti alilohkossa "Lisäyksiä Uralille Foneettinen aakkoset " ( eng. Additions for UPA ) [28] .
Vuonna 2008 Michael Everson jätti hakemuksen 106 lisäkirjaimen sisällyttämiseksi tähän aakkoseen sekä symboleihin useisiin muihin foneettisiin transkriptioihin, mutta se ei sisältänyt todisteita niiden käytöstä [29] . Standardin versiosta 14.0 lähtien ehdotusta ei ole hyväksytty, vaikka tietyt ensisijaisesti teuthonista -aakkosissa käytetyt merkit on koodattu muiden sovellusten seurauksena (osittain eri koodipisteillä kuin Eversonin) [30] [31] [ 32] . Foneettiset laajennukset-A -lohkolle ehdotettu koodialue 1E000-1E0FF on tällä hetkellä osittain katettu Glagolitic Supplement -lohkolla [ 33 ] .
Koska koodausstandardissa ei ole merkkejä, Landsmålsalfabetetissä on tietokonekirjoitukseen suunniteltuja ei-Unicode- fontteja , kuten Dialekt Sve [34] ja landsm_t [35] . Dialekt Uni on Unicode-yhteensopiva ja näyttää skandinaavisten dialektologioiden puuttuvat merkit yksityiskäytössä [34] .
Konsonanttitaulukko Landsmålsalfabetet 1879
Dialekt Uni -kirjasinten kuviot Unicode Private Use Area -alueella (kaikki merkit eivät puuttuu standardista)
Sundevalin aakkoset (1856). Isot ja pienet kirjaimet
Vänernjärven nimi ( ruotsiksi Vänern ), kirjoitettu foneettisella transkriptiolla Landsmålsalfabetet.
Variantti Imperial - puristimesta lisänäppäimistöllä Landsmålsalfabetetille