Bingata ( jap. 紅型) on perinteinen okinawalainen tapa värjätä kankaita [1] , samoin kuin itse tällä tavalla värjätty kangas ja siitä valmistettuja tuotteita. Käytetään kimonossa ja haorissa , vyössä , norenissa , pöytäliinoissa , lautasliinoissa , laukkuissa ja muissa [2] . Perinteisiä aiheita ovat kukat, aallot, linnut, pilvet.
Bingatissa käytetään luonnonvärejä , joten tällä tekniikalla värjätyt kankaat ovat erittäin kirkkaita, trooppisia värejä. Mukana on myös vanha tyyli ( jap. 古紅型 kobingata ) , jolle on ominaista värien pidättyvyys ja pienet kuviot. Perinteisiä kankaita bingatin värjäykseen ovat silkki, puuvilla ja abaca ( valmistettu banaanipalmukuiduista ) [3] . Rami löytyy usein [4] . Tavalliset ihmiset käyttivät kesällä banaanivaatteita ja talvella puuvillavaatteita, kun taas aatelisto käytti silkkiä ympäri vuoden [5] . Kuviotyypin mukaan erotetaan neljä bingaattityyppiä: suurella kuviolla (kolme stensiiliä, joiden mitat ovat 60 × 45,5 cm), keskisuurella kuviolla (2/3 tai puolisuuri kuvio), keskikokoisella kuviolla (a neljännes suuresta) ja pienellä kuviolla [6] . Toisin kuin kimonot, bingataa käytetään kuluvasta vuodenajasta riippumatta [7] .
Sinistä saadaan strobilant cusian fermentoiduista lehdistä , keltaista garcinia subellipticasta ja orpimentista , viininpunaista caesalpinia sappan , punaista punaisesta vahalangasta ja kokinillista , musta kirjoitusmusteesta [2] . Valkoinen saadaan jättämällä kangas värjäämättä.
Bingatin tuotantoon tarvitaan stensiili , joka leikataan paksusta paperista. Itse värjäysprosessi sisältää kaksi tekniikkaa [8] :
katatsomi ( jap. 型染め) - riisipasta ( jap. 伏せ糊 fusenori ) levitetään kankaalle stensiilin läpi ja vapaat alueet värjätään; tämän tekniikan oletetaan lainatun Kiinasta [2] ; tsutsugaki ( jap. 筒描き) - käytä sarvia, jossa on tahna kankaalle, merkitse kuvion rajat, joka levitetään sitten siveltimellä; tähän tekniikkaan vaikutti todennäköisesti japanilainen yuzen [2] tekniikka .Värjäys tapahtuu useissa vaiheissa, jokaisen jälkeen kangas pestään perusteellisesti vanhasta tahnasta. Värjäyksen viimeinen vaihe on taustavärin levittäminen leveällä siveltimellä. Sitten kangas altistetaan tunniksi vesihöyrylle , joka kiinnittää maalin, ja huuhdellaan ja kuivataan uudelleen [9] .
Sana "bingata" tulee merkkien "bin" ( jap. 紅) yhdistelmästä , kirjallisessa japanissa tarkoittaen "punaista", mutta jota käytetään merkityksessä "väri, värit yleensä" [10] [11] ja "kata" ( jap. 型) eli "tyyppi, tyyli" tai "stencil" [12] .
Bingata syntyi 1400-luvulla, kun itsenäinen Ryukyun osavaltio sijaitsi nykyaikaisen Okinawan alueella , joka käytti aktiivisesti kauppaa Kiinan kanssa [3] [2] . Värjäämiseen käytetyt tekniikat kehitettiin Etelä-Aasiassa ja ne tulivat Ryukyulle meritse [10] [13] . Bingat-malleissa on yleensä selkeä kiinalainen vaikutus [8] . Kiinalainen Fujianin maakunta oli pigmenttien toimittaja bingatille [14] , 1700-luvulla sieltä tuotiin lintu- ja kukkapiirroksia, mikä muutti radikaalisti kankaan tyyppiä ja vuonna 1766 - menetelmää stensiilipaperin valmistamiseksi. [12] . Suuria ja kirkkaita piirroksia saivat käyttää vain kuninkaallisen perheen jäsenet, keltaisten kimonojen käyttö oli sallittu vain heille ja vaaleansininen ja valkoinen - aristokratia [15] .
Ryukyun hallitus kielsi virallisesti bingatan tuotannon kaikille paitsi kolmen perheen jäsenille: Takushi, Chinen ja Gusukuma ( tai Shiroma ) [10] . Japanin Ryukyun liittämisen jälkeen päälliköiden oli etsittävä omia markkinoita, monet muuttivat toimintaansa. Tämä osui tähän taiteeseen kovasti [16] [17] .
Toinen maailmansota melkein sai bingatin katoamaan [10] : monet kaupat suljettiin, mikä pakotti tekstiilitaiteilijat luopumaan ammatistaan. Eiki Shiromalla (城 間栄喜 shiroma eiki ) oli tärkeä rooli bingatan elpymisessä , sillä hän keräsi kokoelman monia perinteisiä stensiilejä [10] . Vuonna 1950 perustettiin Bingatan suojeluyhdistys, ja vuonna 1984 tämä käsityö sai perinteisen taiteen ja käsityön aseman ( Jap. 伝統工芸 dento:ko:gei ) [18] . Vuodesta 2011 lähtien Japanin kansallinen taiteen edistämisyhdistys listasi 11 bingataa tuottavaa manufaktuuria: kaksi Nahassa , kaksi Yomitanissa , yksi Motobussa , Kumejimassa , Miyakojimassa , Ishigakissa , Taketomissa , Yonagunissa ja Ogimissa [19] . Tekstiilisuunnittelija Keisuke Serizawa sai inspiraatiota bingatasta ennen oman katazome -lajitelman luomista .