Bruttomaksu ( eng. bruttomaksu ) - vakuutusmaksun ( vakuutusmaksun ) koko määrä , jonka vakuutettu maksaa vakuutuksenantajalle vakuutussopimuksen mukaisesti .
Bruttomaksu lasketaan bruttovakuutusmaksun perusteella . Bruttokurssi koostuu nettokurssista ja kuormasta nettokurssiin [1] .
Nettokorko on tarkoitettu vakuutusrahaston muodostamiseen sen pääosin, joka on tarkoitettu vakuutusmaksuihin vakuutuskorvauksen ja vakuutusturvan muodossa . Nettokorko lasketaan vakuutuksenottajille aiheutuvan vahingon todennäköisyyden perusteella. Jos vakuutussopimuksen ehdoissa on useita vakuutusvastuutyyppejä, kokonaisnettokorko voi muodostua useiden yksityisten nettokorkojen summasta.
Nettokoron taakka on pääsääntöisesti pienempi osa bruttokorosta (käytännössä on kuitenkin tilanteita, joissa - tietyntyyppisissä vakuutussopimuksissa ja tietyissä vakuutusyhtiöissä - taakka lähestyy 90 prosenttia [2] ) . Nettokoron taakka sisältää kolme erilaista vakuutustoimintaan liittyvää kulua: hallinto- ja johtamiskulut, joita kutsutaan yleisesti liiketoiminnan kuluiksi; vähennykset ennaltaehkäisevistä toimenpiteistä; sekä vakuutusyhtiön voitot .
Liiketoiminnan kustannukset edustavat (analogisesti tuotantotoiminnan kanssa) vakuutustoiminnan kustannuksia ja sisältävät seuraavat kulut:
Vakuutuskoron oikean laskennan kannalta tärkeintä on nettokoron voimassaolo. Sen oikea määritelmä takaa vakuutuksenantajan taloudellisen vakauden. Samalla nettokoron laskenta on vaikein hetki vakuutuskoron määrittämisessä.
Vakuutustapahtuman todennäköisyys määritetään jälkikäteen eli aikaisemman kokemuksen perusteella. Klassisessa teoriassa nettokorko prosentteina laskettuna on vakuutustapahtuman todennäköisyys . Jos esimerkiksi sadasta samanarvoisesta vakuutukseen hyväksytystä esineestä keskimäärin yksi esine tuhoutuu vakuutuskauden aikana, niin tällaisen tapahtuman todennäköisyys tai vastaavasti menetyksen todennäköisyys on yksi prosentti. Vahingonkorvausrahaston muodostamiseksi vakuutusyhtiön on siis asetettava nettovakuutuskorkoksi yksi prosentti vakuutusmäärästä. Tietyltä ajalta maksetun vakuutuskorvauksen määrän ja kaikkien vakuutuskohteiden kokonaisvakuutusmäärän välistä suhdetta kutsutaan vakuutusmäärän vahinkosuhteeksi . Tämä indikaattori on perustana laskettaessa nettokorkoa niin sanotuille riskivakuutuksille eli sellaisille vakuutustyypeille, jotka eivät liity pitkäaikaiseen henkivakuutukseen.
Vakuutusyhtiö on laskenut havaintotietojen perusteella usean vuoden vakuutussumman keskimääräisen kannattamattomuuden ja arvioi tämän tunnusluvun pysyvyyttä matemaattisten tilastojen menetelmillä. Jos aikasarja on riittävän vakaa, lasketaan nettokorko vakuutussumman keskimääräisen kannattavuuden perusteella, johon lisätään vähintään keskihajonnan suuruinen riskipreemio. Tällaisella nettokoron arvon määrittelyllä voidaan 84 %:n todennäköisyydellä väittää, ettei vakuutusmäärän vahinkosuhde ylitä tätä laskettua arvoa. Jos vakuutussumman keskimääräiseen kannattamattomuuteen lisätään keskihajonnan kaksinkertainen arvo, niin todennäköisyys, että vakuutussumman kannattamattomuus ei ylitä tätä arvoa, nousee 98 prosenttiin.
Kun nettokoron arvo on näin määritetty, siihen lisätään kuorma ja määritetään vakuutuskoron suuruus . Vakuutuskorko määräytyy erityisten matemaattisten laskelmien perusteella, joita kutsutaan vakuutusmatemaattisiksi laskelmiksi .