Sotilaallinen sensuuri on yksi armeijan ja muiden valtion elinten valvontamuodoista avoimen tiedon (lehdistö, radio , televisio , elokuva, kuvataideteokset, museonäyttelyt jne.) ja joskus yksityisen kirjeenvaihdon hallinta.
Sotilassensuurin tarkoituksena on estää sotilasalaisuudeksi muodostuvan tiedon eli valtion erityisen suojeleman sotilaallisen tiedon julkistaminen ja paljastaminen avoimissa lähteissä eräänlaisena valtiosalaisuutena . On olemassa sekä sodan että rauhan aikana, ja se on eräänlaista osastojen sensuuria .
Erillisenä valtion instituutiona sotilassensuuri muodostui 1800-luvulla , vaikka se oli olemassa eräänlaisena sensuurin valvonnan muotona jo aikaisemmin. Esimerkiksi Venäjällä ensimmäinen sotilasensuurivirka otettiin käyttöön vuonna 1810 [1] .
Yhdysvalloissa sotilaallinen sensuuri otettiin ensimmäisen kerran käyttöön sisällissodan aikana vuonna 1861 . Lehden sulkemisen ja pidätyksen uhalla toimittajia kiellettiin julkaisemasta tietoja, jotka voisivat hyödyttää Konfederaatiota [2] .
Ensimmäisen ja toisen maailmansodan aikana sensuuri kontrolloi sotakirjeenvaihtajien toimintaa ja sotilashenkilöstön kirjeenvaihtoa [3] .
Venäjällä piirien päämajaan perustettiin ensimmäisen maailmansodan alussa sotilassensuurilautakunnat, jotka olivat suoraan sotilaallisen päätoimikunnan alaisia. Paikallisten toimikuntien tehtäviin kuului kansainvälisen ja paikallisen kirjeenvaihdon tutkiminen ja paikallisten aikakauslehtien sensuuri. Toimikuntien henkilökuntaan kuului kokeneita santarmiupseereja ja filologeja-kääntäjiä, sillä heidän oli työskenneltävä kirjeenvaihdon ja julkaisujen parissa eurooppalaisella ja itämaisella kielellä. Syksyllä 1917 sotilasensuurin toimikunnat lakkautettiin, ja osa sotilasensuurin tehtävistä oli sotilasposti- ja lennätinvalvontatoimisto. [neljä]
Nykyaikainen sotilassensuurin valvonta [5] :
| Sensuuri | |
|---|---|
| Historiassa |
|
| Nykymaailmassa |
|
| Toimialan mukaan | |
| Menetelmien mukaan | |
| Kritiikkiä ja oppositiota | |
| |