Dakchha on perinteinen oikeinkirjoitusmenetelmä tiibetin kielellä , ja se on samanlainen kuin muut konsonanttikirjoitusta käyttävien kielten " oikeinkirjoitus "-tekniikat (esim. assyriaksi Khugaya , Myanmarissa Saloopau , khmeriksi Prakop ) ja samankaltainen kuin kiinalainen tapa. hieroglyfin kirjoittamisen analysoiminen piirteiden perusteella . Lukemista tai oikeinkirjoitusta ei käytetä vain kielen opetuksessa, vaan myös tiibetiläisten jokapäiväisessä viestinnässä. Tiibetin kielen oppimisprosessissa Dakcha on erityisen tärkeä, koska tavussa olevien kirjainten määrä ylittää tavallisesti lausuttujen äänten määrän, ja kuten muissakin kiinalais-tiibetiläisen perheen kielissä. , Tiibetin sanakirjassa on monia homonyymejä eri kirjoitusasuilla.
Tiibetin tavun koostumuksessa erotetaan ensinnäkin juurikirjain, muut tavun graafiset komponentit - ääntely, "liite", toinen "liite", allekirjoituskirjain (jalusta), iso kirjain (etuliite) ja kirjoituskirjain ( supercharge) - saattaa puuttua. Siten monimutkaisimmassa tavussa voi olla seitsemän merkkiä, yksinkertaisimmassa - yksi. Pääkirjaimeen lisätään lisäkirjaimia myötäpäivään alkaen "liitteestä". Tämä periaate on sanakirjan sanojen järjestyksen taustalla.
Dakchha-menetelmä koostuu kirjainten nimien peräkkäisestä lukemisesta vasemmalta oikealle ja lopullisen ääntämisen lukemisesta.
Esimerkki: . Ba.
Esimerkki: . Bao ra gatag - ga, (ga - juuri, ra - laajennus). Laajennuksia on kolme: "la", "ra", "sa".
Esimerkki: . Bao ra gatag - ha. Gayatag - gya (olen jalusta). Telineitä on neljä: vazur , latag , ratag , yatag . Wa (wazur) ei vaikuta ääntämiseen.
Esimerkki: . Ba sammakko - höpö.