Murder Valleysta Valley Gateen

Murder Valleysta Valley Gateen
מגיא ההריגה לשער הגיא
Kirjan ensimmäisen painoksen kansi, 1967
Genre	muistelmat
Tekijä	Beni Wirtzberg
Alkuperäinen kieli	heprealainen
kirjoituspäivämäärä	1967
Ensimmäisen julkaisun päivämäärä	1967
kustantamo	Masada

"Murhalaaksosta portille laaksoon" ("Mi-gey ha-harega le- Shaar ha-Gai ", heprea מגיא ההריגה לשער הגיא ‏‎) on Wi-Fi israelilaisen kirjailijan , Holocausrztbergin , Benivorausrztbergin kirja . Ensimmäinen kirja Israelissa, joka näyttää holokaustin lapsen näkökulmasta sekä tapaamisen juutalaisen jishuvin kanssa Palestiinassa ja vuosia sopeutumista uudessa kotimaassa [1] . Kirja kirjoitettiin Eichmannin oikeudenkäynnin [2] ja sen seurauksena Israelin yhteiskunnan asenteessa holokaustiin [3] tapahtuneiden muutosten vaikutuksesta . Suuren joukon holokaustista selviytyneiden todistukset saivat israelilaiset aloittamaan avoimen julkisen keskustelun siitä, mitä näiden ihmisten täytyi käydä läpi.

Vuonna 1967 julkaistu kirja jäi huomaamatta valtavassa määrässä voittaneita kuuden päivän sodan julkaisuja [2] . Myöhemmin tätä kirjaa [4] aikaansa edellä arvostivat suuresti holokaustin historian asiantuntijat [1] , toimittajat [2] ja lukijat [5] . Vuonna 2008 kirjasta julkaistiin toinen, päivitetty painos.

Tietoja kirjasta

Kirjassa "Murhalaaksosta Valley Gateen" [comm. 1] . Wirtzberg kertoi elämänsä tapahtumista ja yhdeksästä ystävästä, jotka selvisivät hänen kanssaan holokaustista, osallistuivat vapaussotaan ja kävivät sopeutumisprosessin läpi Israelissa. Tämä kirja ei ole vain omaelämäkerta, se kertoo tapahtumista, jotka päättivät monien kohtalon [6] . Kirjoittaja puhuu elämästä ghetoissa, keskitysleireillä ja pakolaisten leireillä teini-ikäisen pojan näkökulmasta. Kirjalla Wirtzberg yritti vastata kysymykseen: miksi miljoonat kuolivat? Ensimmäisen painoksen esipuheessa hän kirjoitti [comm. 2] :

Silmieni edessä näkyi koko ajan kaava, joka kauhistutti minua syytöksellä, että menimme "kuin lampaat teurastukseen", vääristynyt näkemys, joka todistaa kerta toisensa jälkeen, että ihmiset jättävät huomiotta henkisen tuhon, joka on tarkoituksella suunniteltu yksityiskohtaisesti. , edelsi fyysistä tuhoa ja teki sen mahdolliseksi.

Alkuperäinen teksti  (heprea)[ näytäpiilottaa] בעיקר ריחפה לפני עיניי כל הזמן הנוסחה, המזעזעת אותי כל אימת שאשמענה, על אודות הליכתנו "כצאן לטבח יובל" - נוסחת סלף המוכיחה מדי פעם מחדש כי הבריות מתעלמים לחלוטין מן ההשמדה הנפשית שקדמה, במחשבה תחילה ובתכנון שיטתי, להשמדה הפיזית, ואפשרה אותה.

Kirjan toinen osa on tarina vaikeasta prosessista, jossa holokaustin lapset muutetaan maansa vapaiksi asukkaiksi ja Palmach -taistelijoiksi . Wirtzberg osoittaa, että kun eloonjääneillä oli mahdollisuus puolustaa kansansa tulevaisuutta aseilla käsissään, he osoittivat erityistä rohkeutta ja lujuutta [6] [7] . Samalla hän korostaa, että holokaustin kauhut on mahdotonta unohtaa , poistaa ne elämästä. Euroopan juutalaisten menneisyydessä kokemat kauhistuttavat tapahtumat ja uuden elämän koettelemukset maassaan ovat kaksi osaa yhdestä ihmisen kohtalosta, joita ei voida erottaa [7] :

Vähitellen, ajan mittaan ja intohimoisen halumme kasvaessa olla kuin sabr kaikessa , yritimme luopua menneisyydestämme: mutta tämän esti pieni tatuointi käsivarteen - numero, jota ei voi pyyhkiä pois. leiri ... Lyötettynä syvälle ruskettuneiden käsiemme ihoon, hän pystyi palvelemaan meitä ikuisesti muistutuksena kaikesta, jonka halusimme unohtaa.

Alkuperäinen teksti  (heprea)[ näytäpiilottaa] לאט לאט, עם חלוף הזמן ועם גבור מאוויינו להיות דומים בכול לצברים, נסינו גם להתכחש לעברנו: אלא שהפריעה לכך כתובת-קעקע זעירה על הזרוע — המספר, שאינו ניתן להימחק, ממחנה ההשמדה… חרות עמוק בעור זרועותינו השזופות, בכוחו להזכיר לנו לעולם את כל מה שהעדפנו לשכוח. - Murhalaaksosta portille laaksoon, s. 155

Juoni

Holokausti

Kirja alkaa muistoilla onnellisesta lapsuudesta rakastavassa perheessä, joka päättyi marraskuun iltana vuonna 1938, nimeltään Crystal Night . Sen jälkeen salainen poliisi ( Gestapo ) alkoi vainoamaan vanhempia, ja sitten perhe karkotettiin Puolaan . Puolan vangitsemisen jälkeen saksalaiset alkoivat juutalaisten vainoamista: liikkumisrajoitukset, ryöstöt, teloitukset, ruuan puute. Nälänhätä lisääntyi jatkuvasti, ja talveen mennessä taudit ja epidemiat olivat levinneet.

Tilanteen epätoivoisesta tilanteesta huolimatta Sosnowiecin juutalaisten joukossa oli edelleen optimisteja , heidän joukossaan isä Beni. Saksassa 1930-luvulla hän väitti, että natsien valta ei voisi kestää kauan, ja Puolassa, että kaikki järjestyy, olisi ihmisiä, jotka pelastaisivat juutalaiset. Hänen sanansa olivat rauhoittava huume hänen ympärillään oleville. Natsien vangiksi jäätyään ja jonkin aikaa saksalaisella työleirillä hän kuitenkin palasi hyvin laihana, laihtuneena, ilman jälkeäkään entisestä optimismistaan. Viimeisenä toivona juutalaiset kääntyivät Jumalan puoleen: vaarasta huolimatta he jopa pitivät Kol Nidrei -rukouksen Jom Kippurin aikaan . ”Tämä ei ollut tavallinen rukous; se oli pyyntö, katkera ja epätoivoinen, armonpyyntö siinä viimeisessä paikassa, jossa voitiin pyytää mitä tahansa muuta tässä julmassa maailmassa.

Vuonna 1942 kaikki kaupungin juutalaiset siirrettiin gettoon, jossa he olivat tiukasti vartioituina, ja vuotta myöhemmin eloonjääneet vietiin Auschwitziin . Wirtzbergin äiti lähetettiin kaasukammioon heti saavuttuaan leirille, ja tohtori Mengele valitsi useiden poikien joukosta Benin lääketieteellisiin kokeisiin. Beni kääntyi Mengelen puoleen epätoivoisella pyynnöllä pelastaa isänsä, ja jostain tuntemattomasta syystä Mengele suostui pyyntöön.

Wirzberg ja hänen isänsä päätyivät Auschwitz I -leirille . Beni nimitettiin sanansaattajaksi sairaalakortteliin ja hänen isänsä lähetettiin yleiskortteliin. Hänen vaimonsa kuolema mursi lopulta isänsä henkisesti ja päivittäinen kova työ - fyysisesti. Beni tunsi olevansa vastuussa isästään, tuki häntä niin paljon kuin pystyi ja hankki joskus ruokaa hänelle. Vuonna 1944 Beni muutti yleiskortteliin ollakseen lähempänä isäänsä ja alkoi käydä kovaa työtä joka päivä. Kerran kahdessa viikossa Beni palveli tohtori Mengelen ja hänen avustajiensa operaatioissa; näiden hirviömäisten operaatioiden tarina on hämmästyttävä tarkkuudeltaan ja yksityiskohtaisuudeltaan. Auschwitzin porttien yläpuolella oleva kirjoitus "Työ vapauttaa" ei jätä Wirtzbergin muistiin, ja se liittyy useisiin "vapautettuihin ruumiisiin", jotka vangit toivat leiriin jokaisen "työpäivän" päätteeksi. Wirzberg puhuu myös kapoista , sekä niistä, jotka hyötyivät vangeista, että niistä harvoista, jotka auttoivat heitä; leiriprostituoiduista ; _ eliitin konserteista ja juhlista.

Tammikuussa 1945 vaikein kuolemanmarssi alkoi. Wirtzbergin isä ei kestänyt kävelyvauhtia, ja SS-mies ampui hänet hänen poikansa edessä. Kaksi viikkoa myöhemmin kolonni saavutti rautatien. Vain pieni osa leiriltä lähteneistä selvisi hengissä. Laudoin laudoitetuissa vaunuissa he saavuttivat Mauthauseniin . He asuivat ensin kasarmissa ja sitten telttaleirillä [comm. 3] . Kuolleisuus lisääntyi, ruumiit makasivat teltoissa, siellä oli sietämätön haju.

Mauthausenista vangit siirrettiin Melkin leiriin . Täällä Beni sai 25 iskua kepillä vankijonon edessä; useiden iskujen jälkeen hän menetti tajuntansa. Huhtikuussa saksalaiset räjäyttivät miinat venäläisten lähestymisen yhteydessä, suurin osa siellä työskennellyistä vangeista kuoli räjähdyksessä. Sen jälkeen vangit poistuivat leiriltä kiireellisesti. Vangit ajautuivat äärimmäiseen epätoivoon, lopulta kävi selväksi, ettei Jumala suojele heitä, hän oli natsien kanssa, joiden vyönsoljet olivat kaiverrettu: "Jumala on kanssamme." "Kyllä, hän on heidän kanssaan: no, ei luurankoihmisten kanssa, jotka horjuvat epätoivossa ja pelossa ilman toivoakaan." Kaksi viikkoa myöhemmin saavuimme "kuoleman metsään" - Gunskircheniin . Ruokaa tai juomaa ei käytännössä ollut. Ruumiiden vuori kasvoi, ja "elävien ruumiiden" määrä väheni. Saksalaiset rakensivat tänne rakennusta, jossa oli "suihkuhuoneita", mutta heillä ei ollut aikaa viimeistellä sitä ... Beni makaa maassa, joi vettä lätäköstä, kun amerikkalaiset joukot vapauttivat vangit ilmestyivät tielle.

Vapautus

Vangit kävelivät valtatietä pitkin tietämättä minne. Jotenkin kävi niin, että Benny oli 10 pojan ryhmässä, josta tuli hänen elinikäisiä ystäviään. He tulivat Welsiin , missä iäkäs itävaltalainen kutsui heidät viettämään yötä taloonsa. Kaksi viikkoa myöhemmin amerikkalaiset veivät kaikki Welsin ja ympäröivän alueen lapset pakolaisten leiriin . Leirillä lapset ruokittiin runsaasti, mutta tällä oli päinvastainen vaikutus: monien vuosien nälän seurauksena vankien ruumiit heikkenivät voimakkaasti eivätkä pystyneet sulattamaan ruokaa; monet sairastuivat, epidemioita nousi. Kuntoutusolosuhteiden parantamiseksi lapset siirrettiin orpokotiin Hörschingiin , jossa he alkoivat toipua. Huolimatta siitä, että kaverit olivat täynnä, he ottivat ruokaa roskiksesta ja piilottivat sen, ja joskus he varastivat sen. "Organisaatio" [comm. 4] ruoka oli veressämme. Palaamme tähän vielä tulevaisuudessa."

Muutamaa kuukautta myöhemmin lapset kuljetettiin valtavalle Leondingin leirille [comm. 5] . Täällä tapahtui tapahtuma, josta tuli "vedenjakaja" "ennen" ja "jälkeen" [8] välillä - tapaaminen juutalaisen prikaatin sotilaiden kanssa .

Näin suuren huminajoukon ja juoksin ulos kasarmista. Lähestyessäni näin kyyneleitä monien silmissä... En voinut uskoa silmiäni: pitkä, leveähartinen, sinisilmäinen mies, noin neljäkymmentä, pukeutunut sotilasunivormuihin, jossa oli sinivalkoinen tunnus, jossa oli Magen David . käsivarsi, seisoi ympyrän keskellä ja oli ehdottoman rauhallinen ja itsevarma puhuessaan lähellä olevien ihmisten kanssa. Kun kysyin, kuka tämä mies oli, he vastasivat minulle, että hän oli juutalainen sotilas Eretz Israelista !.. Näin saksalaisen SS-murhaajan, näin amerikkalaisen sotilaan, hyväsydämisen neekerin - mutta ylpeä juutalaissotilas palkituilla hänen rintaansa ja Magen Davidin tunnus kauniissa univormussa – en edes ruusuisimmassa unessani nähnyt tätä…

Alkuperäinen teksti  (heprea)[ näytäpiilottaa] ראיתי התקהלות גדולה והמולה רבה. יצאתי במרוצה מן הצריף. כשהתקרבתי. לא אמנתי למרא עיניי: גבר גב, רחב-כתפים, עם עיני תכלת, בשנ ארבע לערך לערך, לב מדי-צבא עט סמל כח-לבן עם עם מגן על מד מד מד עם עם עם עם מד מד עם עם עם עם עם עם עם עם עם עם עם עם עם עם עם עם עם עם עם עם עם על על על על על על על על על על על על על על על על על על על על על על על על על על על על על על על על על על על על על על על על על על על על על על על על על על על על על על על על נפש נפש נפש נפש נפש נפש נפש נפש נפש ע ש ש ש ש ש ש ש ש ש ש ש ש ש ש ש שאלתי מי הוא גבר חסון זה והשיבו לי! ראיתי ס.ס. גרמני מרצח; ראיתי חייל אמריקאי, כושי טוב-לב – אך חייל יהודי גאה, גבוה משכמו ומעלה עם עיטורים על חזהו וסמל "מגן דוד" על מדיו היפים – כזאת אף בחלום הוורוד ביותר לא יכולתי לראות… - Murhalaaksosta portille laaksoon, s. 109

Muutamaa päivää myöhemmin prikaatin sotilaat saapuivat Leondingiin ja yön varjossa täydellisessä hiljaisuudessa [comm. 6] vei pojat prikaatin leirille Trevisoon [comm. 7] , ja muutama päivä myöhemmin - Santa Mariaan [comm. 8] . Täällä 500 tyttöä ja poikaa valmistautui useiden kuukausien ajan muuttaakseen Palestiinaan : he ottivat aurinkoa, harrastivat urheilua, opettelivat hepreaa ja juutalaisen jishuvin lauluja .

Palestiina, Israel

Santa Mariasta kaverit saapuivat Haifaan tuhoajalla Princess Kathleen [comm. 9] [2] . Tuhannet ihmiset tapasivat heidät laiturilla.

Kaikki kymmenen poikaa valitsivat yksimielisesti paikan jatkaa nuorten aliyah -ohjelmaa  - Kibbutz Givat HaShlosha . Kibbutzniks tapasi eurooppalaiset kaverit niin, että he tunsivat heti olonsa kotoisaksi. Lasten sopeutuminen kibbutsiin ei kuitenkaan sujunut mutkattomasti: täällä varttuneet lapset juoksivat shortseissa ja T-paidoissa, sandaaleissa tai paljain jaloin, hiukset lentävät tuulessa - heidän ulkonäkönsä ilmaisi vapautta, rohkeutta ja terveyttä. . Sitä vastoin Galutin lapset , "holokaustin polttamat" [komm. 10] , olivat vaaleat, laihat ja epävarmat. Vaikka ruokaa oli tarpeeksi, he piilottivat leivän taskuihinsa, ja he pelkäsivät myös työskentelyä pellolla, kibbutzin porttien ulkopuolella, minkä he liittivät "vapauttavaan työhön" Auschwitzissa . Näiden ongelmien ratkaiseminen vaati molemmilta osapuolilta paljon vaivaa, ja vuoden kuluttua ei enää ollut mahdollista erottaa Euroopasta tulleita kibbutznikeista.

Pojat kunnioittivat erityisesti Palmachin jäseniä - hillittyjä ja itsevarmoja. Kaverit tekivät kaikkensa tullakseen palmutyöntekijöiksi sekä ulkoisesti että sisäisesti, ja he onnistuivat: syksyllä 1947 he astuivat Palmachiin:

Yksi kibbutznikeista vannoi uskollisuudenvalan Haganalle kanssamme ... Tunsin, että tämä ei ollut vain vala Haganahille, vaan vannoin useita: valan kostaa murhattujen vanhempien ja myrkytettyjen sukulaisten veren; valan kostaa kansani nöyryytetty arvo; valan kostaa juutalaisille, joiden sielut poltettiin uuneissa ja nousivat taivaalle savuhuippuina natsien "Työ tekee vapaaksi" savupiippujen läpi...

Alkuperäinen teksti  (heprea)[ näytäpiilottaa] אחד חברים שביע א שב שב אמים ל… רגשת רגשת רגשת כי אין אני נשבע אמים רק ל גנ אלא נשבע כמ שב שב שב שב שב שב שב שב אחר אחר מ שב שב מ מ מ מ נקמ נקמ נקמ נקמ נקמ נקמ נקמ נקמ נקמ נקמ נקמ נקמ נקמ נקמ נקמ נקמ נקמ נקמ נקמ נקמ נקמ נקמ נקמ נקמ נקמ נקמ נקמ נקמ נקמ נקמ נקמ נקמ נקמ נקמ נקמ נקמ kertoi שבועה לנקום כבוד עמי הנדכא והמושפל; שב Entiaalinen μ ה ל β ם של יהים, ש β פ in ️ ych ם במשרפ ש ש ag ב ym, מת אר "─ ─ tem ה uty" ה אצית ... - Murhalaaksosta portille laaksoon, s. 158

Palmachin koulutus tapahtui Bilun leirillä [comm. 11] ja sitten Kibbutz Huldaan . Beni sai konekiväärin sotilaallisen ammatin. Huldassa Beni tapasi tulevan vaimonsa Rayan. Benin ensimmäinen sotilasoperaatio oli ruokasaattueen saatto piiritettyyn Jerusalemiin Sha'ar HaGain kautta . Pylväs liikkui jatkuvan tulen alla rotkon rinteiltä, ​​sotilaat ampuivat takaisin seisoessaan kuorma-autojen päällä, molemmin puolin kuoli ja haavoittui monia, mutta ruokaa toimitettiin Jerusalemiin. Seuraavina kuukausina Wirtzberg oli Palmachin tukikohdassa Jerusalemin Beit HaKerem alueella , josta taistelijat lähtivät yöllä taistelemaan Jerusalemin ympärillä olevista korkeuksista [9] . Vaikeimmat olivat taistelut Castelin ja Nabi-Samuel -huipuista . Castel jäi juutalaisten käsiin, mutta Nabi Samuelia ei voitu vangita [comm. 12] .

Kesäkuussa 1948 konekiväärikomppania lähetettiin jälleen Shaar HaGain alueelle , tällä kertaa tarkoituksenaan murtaa Jerusalemin piiritys. Vaikein taistelu Wirtzbergin elämässä oli tällä alueella - taistelu Latrun - kielekkeestä [comm. 13] . Latrun-kohdetta ei saatu kiinni, mutta operaatio onnistui laajentamaan aukkoa yhdellä valtatien osuudella, mikä mahdollisti pääsyn Derekh Burman kehätielle [comm. 14] ts. purkaa Jerusalemin piirityksen. Sitten Wirtzberg taisteli Siinain niemimaalla ja Negevissä , missä vaikein oli taistelu Rafahin etuvartioista [comm. 15] [comm. 16] .

Sodan jälkeen Wirtzberg ja Raya asuivat Givat HaShloshassa . Beni ja hänen ystävänsä yrittivät aina pysyä yhdessä, mutta sodan aikana he palvelivat eri yksiköissä ja osallistuivat erilaisiin taisteluihin. Yritykset asettua vierekkäin epäonnistuivat, ne kaikki päätyivät eri puolille Israelia.

Hahmot

Wirzbergin perhe

• Äiti - Rachel, kotoisin Saksasta. Menehtyi kaasukammioon saapuessaan Auschwitziin .
• Isä - Gavriel, syntyperäinen Puola. Hän oleskeli Auschwitzissa elokuusta 1943 tammikuuhun 1945 . Kuolemanmarssin aikana saksalainen vartija ampui hänet kuoliaaksi.
• Isänsä nuorempi veli - Hitlerin valtaantulon jälkeen hän lähti Saksasta ja meni Palestiinaan . Hän ja Benny olivat ainoat, jotka selvisivät sodasta koko perheestä.

Welsin pojat

• Veljesten Julek ja Tomek  - Wirzbergin ystävyys heidän kanssaan alkoi Mauthausenissa . Pojat kävelivät aina yhdessä keskitysleireillä ja vapautumisen jälkeen. Vaikka heidän ikäeronsa oli pieni, vanhin Tomek piti nuoremman Yulekin kädestä, ja hän katsoi häntä ihaillen ja totteli kaikessa. Yhdessä Benin kanssa he etsivät keittiön lähellä olevalta kadulta ruokaa, mutta löysivät vähän; eräänä päivänä he löysivät palan hevosenlihaa ja söivät sen raakana. Melkissä Julek ja Tomek työskentelivät kaivoksissa apulaiskaivostyöläisinä. Kun saksalaiset räjäyttivät miinat, he olivat yksi harvoista eloonjääneistä. Hörschingissä oleskelunsa aikana veljet ja Benny kiipesivät yhdessä aidan reiän läpi amerikkalaiseen sotilastukikohtaan "järjestämään" päivittäistavaroita. Negevin taistelujen aikana Yulek (joka otti nimen Jonathan) haavoittui vakavasti ja selvisi ihmeen kaupalla. Veljien äiti oli kaikkien poikien ainoa elossa oleva vanhempi; Vapaussodan lopussa hän tuli heidän seuraansa Givat HaShloshaan .
• Romek  - Saapui Auschwitziin vuoden 1944 lopussa . Ensimmäisenä päivänä tapasin Wirzbergin, joka oli tuolloin jo "kokenut" vanki. Romek sanoi, että hänet erotettiin vanhemmistaan ​​rautateillä, eikä hän tiedä mitä heille tapahtui. Beni tiesi sanojen "erottunut rautateillä" merkityksen, mutta ei kertonut Romekille. Tästä heidän ystävyytensä alkoi. Romek matkusti Krakovasta Auschwitziin junalla kolme kokonaista päivää. Myöhemmin Beni sai tietää, että rautatie oli tuolloin ruuhkainen juutalaisten kuljetuksista Unkarista, joten muut junat kulkivat edestakaisin, kunnes raiteet vapautettiin. Romek ja Beni nimitettiin korttelin siivoajiksi. Lattioiden ja sänkyjen pesun lisäksi heidän tehtäviinsä kuului ruokakattiloiden tuominen keittiöstä kortteihin. Joskus ruuan joukkoon kuului muhennoksen lisäksi makkaraa. Pojat keksivät joskus poimia muutaman makkaran. Kortteloon astuessaan he heittivät makkaran ovesta ulos, ja paluumatkalla veivät sen syömään myöhemmin huomaamatta. He tiesivät, etteivät he vieneet ruokaa pois tavallisilta vangeilta, koska ruokaa jakavat korttelin päälliköt ottivat kaikki makkarat itselleen.

Palmachissa Romek muutti nimensä Abraham Leideriksi ja toimi konekiväärinä. Kuollut kesäkuussa 1948 Latrunin taistelussa . Se oli vaikein taistelu Wirtzbergin elämässä ja ainoa, jolloin sotilaat eivät voineet kantaa kuolleiden ruumiita taistelukentältä, heidän joukossaan Romek.

• Yankale Gutwill  - Wirtzbergille tuntemattomista syistä hänellä oli lempinimi "Alla". Tapasin Wirzbergin matkalla Welsiin. Welsissä amerikkalaisen juutalaisen upseerin kanssa käydyn keskustelun aikana hän puhui enemmän ja aktiivisemmin kuin muut sodanaikaisista koettelemuksistaan. Hänellä oli taiteellista lahjakkuutta : Trevison juutalaisen prikaatin leirillä hän näytti yöllä sotilasyhtyeen esityksen jälkeen yhdessä toisen pojan kanssa improvisoituja kohtauksia menneestä elämästä, erityisesti "organisaation" Amerikkalainen ruokapohja.
• Gidek  - Palmachissa hän muutti nimensä Gideoniksi, oli sapööri . Ensimmäisen saattueessa Shaar ha-Gain läpi hän oli samassa panssaroidussa ajoneuvossa komppanian komentajan Yaakov Stotskyn kanssa. Pylvään nopeuden vähentyessä jyrkässä rinteessä kranaattiräjähdys sytytti auton ja sen edessä olevan kuorma-auton tuleen ja pysähtyi. Taistelijat hyppäsivät ulos autosta ja juoksivat ylös eteläistä rinnettä kohti arabien tulta jatkuvasti ampuen. Stotsky haavoittui kuolettavasti ja kuoli sotilaiden syliin [comm. 17] . Gideonin ja useiden muiden Stotskyn ryhmän taistelijoiden kanssa ei ollut yhteyttä useisiin päiviin. Heitä etsittiin Shaar ha-Gain yläpuolella olevilta vuorilta, mutta lopulta heidät löydettiin lähellä Beit Arzaa maassa makaamatta voimattomina. Kun heidät tuotiin Beit HaKeremiin, Gideon sanoi, että he kävelivät yöllä, kukin erikseen, pitkin rinnettä kohti Jerusalemia arabien linnoitusten välillä, piiloutuen päivällä luolissa kallioiden väliin. He joivat vettä pullosta pisara pisaralta, söivät ruohoa, johon Gideon oli tottunut kuolemanmarssien aikana. Intohimoinen halu selviytyä nyt, koska hän oli selvinnyt kuolemanleiriltä , ​​antoi hänelle voimaa. Epätoivo tuli vasta kun vesi loppui. Hän ei tiennyt olevansa jo juutalaisten alueella, kaukana kaivosta. Seuraavana iltana Gideon oli taas toiminnassa.

Toukokuussa 1948 sapööriryhmä, johon kuului Gideon, lähetettiin auttamaan kibbutsi Ramat Rachelin puolesta taistelevia joukkoja . Kibbutzin, joka vaihtoi omistajaa useita kertoja, vangittiin egyptiläiset. Ramat Rachel otettiin takaisin, mutta kustannukset olivat korkeat. Gideon haavoittui vakavasti miinan räjähdyksessä, jonka egyptiläiset asettivat kibbutzin sisäänkäynnille, jonka hän riisutti aseista. Gideon jäi ilman molempia käsiä ja yhtä silmää. Toverit jättivät hänet tajuttomana sairaalaan Jerusalemiin, kun he itse palasivat Shaar HaGaihin. Welsin ystävät halusivat mennä hänen luokseen, mutta eivät saaneet lupaa. Vain Gideonin tyttöystävä Helena, joka oli myös orpo, joka kävi läpi seitsemän helvetin kierrosta Euroopassa ja palveli nyt 4. Palmach-pataljoonassa, hyppäsi ensimmäiseen jeeppiin ilman lupaa ja joutui sairaalaan. Kun Gideon toipui hieman, hänet lähetettiin Yhdysvaltoihin hoitoon , Helena, joka muutti nimensä Yaeliksi, meni naimisiin hänen kanssaan ja lähti hänen kanssaan. Useiden Yhdysvalloissa tehtyjen leikkausten jälkeen Gideonin terveys parani niin paljon kuin mahdollista. Häneltä tuli kirje New Yorkista, ja siinä oli hänen kirjoittamansa runo, joka oli omistettu "noille päiville" [comm. 18] . Sodan jälkeen Gideon ja Yael palasivat Israeliin .

• Zalman  - Syntyi uskonnolliseen perheeseen, hänen äidinkielensä oli jiddish . Hän teki uskomattomia ponnisteluja "poistaakseen" geton kuvan itsestään , hänestä tuli erottamaton pioneereista - maan asukkaista, sekä ulkoisesti että sisäisesti. Halusin todella palvella Palmachissa , mutta kohtalo päätti toisin. Zalman kuoli sähköiskusta, kun Atid-ryhmälle rakennettiin telttaleiri osana Palmachia.
• Janusz Shapir  - Palmachissa hän muutti nimensä Yaakoviksi, häntä kutsuttiin myös Yaakov Schwarbiksi. Hän kuoli taistelujen aikana Negevissä matkalla Rafahiin . Kuorma-auto, jossa Itamar, Jonathan ja Yaakov Shapir olivat, sekä Benin kuorma-auto ajoivat toistensa takana. Matkalla he näkivät hylätyn egyptiläisen jeepin, jota oli paljon ympärillä. Yankale Shapir, josta oli tuolloin tullut ryhmän johtaja, lähestyi jeeppiä tarkistaakseen, onko siellä aseita. Koska lähellä ei ollut egyptiläisiä joukkoja, hän oli varma, että auto oli tyhjä. Katsoessaan sisään hän näki egyptiläisen makaamassa kyljellään ja näyttäen kuolleelta. Yhtäkkiä egyptiläinen hyppäsi ulos jeepistä, veti esiin pistoolin ja ampui. Yankale kuoli paikalla ennen kuin kukaan tajusi mitä oli tapahtunut. Egyptiläinen pakeni ja kaikki yritykset saada hänet kiinni epäonnistuivat. Ystävät ottivat Yankalen ruumiin ja jatkoivat matkaansa.
• Koba Brauner  - Muutti nimensä Yaakoviksi Palmachissa. Hän kuoli samana päivänä, kun Gideon haavoittui vakavasti. Neve Ilaniin ja Maal ha-Hamisha jääneille taistelijalle oli vietävä ruokaa . Yaakov, joka teki pari kierrosta autolla Givat HaShloshassa ja piti siksi itseään kokeneena kuljettajana, lähti vapaaehtoisesti mukaan toisen taistelijan kanssa. He olivat melkein päässeet kiemurtelevia polkuja siirtokunnalle, kun kranaatinheitinhyökkäys alkoi. Yankale menetti hallinnan ja jeeppi vierii alas rinnettä. Kun ne löydettiin, Yankale oli jo kuollut, ja hänen toverinsa haavoittui vakavasti.
• Benjamin  - Hän oli pienin pojista, kaikki kutsuivat häntä Moisheleksi. Welsistä hän lähti Amerikkaan juutalaisen amerikkalaisen upseerin kanssa, jonka pojat tapasivat kaupungissa. Upseeri kyseli pojilta pitkään, mitä heille tapahtui sotavuosina, kuunteli katsettaan irti heistä, takertuen tuoliin, kuin kivettyneenä. Hänen silmissään oli kyyneleitä. Hän kutsui kaikki mukaansa, mutta pojat päättivät mennä toistaiseksi virran mukana tekemättä mitään päätöksiä ja katsoa kuinka kävi. Amerikkalainen tuskin suostutteli ainakin yhtä, pienintä, lähtemään mukaansa.
• Emil  - Ei ollut niiden 10 pojan joukossa, jotka tulivat "kuoleman metsästä" ja kävelivät yhdessä moottoritietä pitkin Welsiin. Hän ystävystyi Wirzbergin kanssa Auschwitzissa ja oli myös Mauthausenissa ja Melkissä . Yhdessä Bennyn kanssa hän lähti Melkistä, hänen ruumiinsa oli nahkaa ja luita, ja hänen kasvonsa olivat kuin kuolleen miehen kasvot. Emil väsyi ja kaatui, Beni yritti tukea häntä, mutta joutui lähtemään ja liittymään veljien Tomekin ja Yulekin joukkoon. Wirzberg tapasi Emilin uudelleen Juutalaisprikaatin leirillä Trevisossa . Beni ei voinut uskoa, että hän vielä palaisi elämään, ja hän selviytyi vain liittoutuneiden armeijoiden lääkäreiden ennennäkemättömien ponnistelujen ansiosta. Emil liittyi poikien joukkoon ikään kuin lähteneen Moishelen sijaan, ja heitä oli taas kymmenen. Hän kulki heidän kanssaan aina kotiuttamiseen asti, Palmachissa hän muutti nimensä Amnoniksi.

Kibbutzniks from Givat HaShlosha

• Chaim  - Tapasi Atid-ryhmän Haifan satamassa; oli saattajana bussissa, joka vei Benin ja hänen ystävänsä Atlitiin. Chaim puhui jiddishiä kavereiden kanssa ja matkan aikana hän onnistui luomaan keskinäisen ymmärryksen heidän kanssaan. Hänestä tuli heille israelilaisen - vapaan miehen - symboli maassaan. Kun Atlitissa pojille tarjottiin valita asuinpaikka Eretz Yisraelista , kaikki valitsivat poikkeuksetta kibbutzin Givat ha-Shloshan vain siksi, että se oli kibbutsi Chaim [10] .

Ensimmäisen kuukauden kibbutsissa Beni asui Chaimin veljen Shmuelin talossa. Täällä hän näki ensimmäisen kerran Bialikin , Shimonovichin ja Maxim Gorkin kirjat . Chaim oli yksi opettajaryhmästä, jonka kibbutz oli määrännyt opettamaan Euroopasta tulleita lapsia ; opetti matematiikkaa ja heprealaista runoutta. Kun hän luki luokassa Bialikin runoja ja Shimonovichin idylleja, oppilaat kuuntelivat henkeä pidätellen; näytti siltä, ​​että hän itse sävelsi nämä runot ympärillä tapahtuvista asioista. Hän juurrutti lapsilleen rakkauden kärsivää Galutin juutalaisuutta kohtaan ja elämään uudessa, juuri rakenteilla olevassa maassa [11] . Sodan jälkeen Chaim työskenteli Euroopassa ja palasi sitten kibbutsiin. Kun hänen oppilaansa kutsuttiin Palmachiin, Chaim palasi kenttätyöhön, jota hän oli aina rakastanut, mutta myöhemmin hän liittyi Palmachiin vapaaehtoisena. Kesäkuussa 1948 viimeisten taistelujen aikana Jerusalemin läheisyydessä Wirzberg tapasi Chaimin [12] .

• Shulamit  - Oli ainoa nainen eurooppalaisten lasten parissa työskentelevien opettajien joukossa. Hänen tehtävänsä oli tarjota lapsille kaikki tarvittava ja ratkaista lukuisia ongelmia, joista hän selviytyi parhaalla tavalla. Kun lapsille kerrottiin, että he opiskelisivat puolet päivästä ja työskentelevät puolet päivästä, he olivat kauhuissaan ja inhottuneita tarpeesta työskennellä leirin ulkopuolella: Auschwitzin iskulause "Työ vapauttaa" oli syvällä alitajunnassa. Kibbutznikit päättivät antaa lapsille aikaa parantua menneisyyden haavoista, mutta aika ei auttanut. Ja sitten Shulamit vakuutti kaikki, että poikien pitäisi mennä töihin, vain työ vapauttaa heidät menneisyydestä. Alkuaikoina kuorma-autoissa, jotka veivät heidät Nazlan alueelle [comm. 19] , lapset kalpenivat ja vapisivat pelosta, mutta kun he näkivät, että täällä työ oli täysin erilaista ja ohjaajat työskentelivät eniten, lapset tottuivat siihen vähitellen ja toipuivat todella.

”Riippumatta siitä, kuinka akuutti kriisi on”, Shulamit sanoi, ”heidän täytyy mennä töihin; meidän on saatava heidät vakuuttuneiksi siitä, että työ on pyhin asia; meidän on kitkettävä heiltä ne väärät käsitykset, joita Auschwitzissa on kylvänyt "vapauttava työ". Kriisi oli todellakin äärimmäisen vaikea, mutta jos meistä tuli ajan mittaan hyviä työntekijöitä, koko kibbutsin parhaiden joukossa, meidän täytyy kiittää tästä Shulamit... Kun nyt vertasin miltä toverini näyttivät - ruusuiset posket, pyöreät vartalot, kimaltelevat silmät - sellaisena kuin ne olivat, kun tuskin vaelsimme Welsiin johtavaa tietä pitkin , ymmärsin, että Shulamit oli oikeassa: "Nazla" vapautti meidät "Auschwitzista".

Alkuperäinen teksti  (heprea)[ näytäpiilottaa] יהא המשבר חריף כאשר יהא, אמרה שולמית; ; עלינו לעקור מלבם את המושגים המסולפים ש"העבודה המשחררת מאושויץ שתלה בהם."… אמנם, היה המשבר קשה עד מאד, אך אם במרוצת הימים נהפכנו לעובדים טובים, מן הטובים בקיבוץ כולו, עלינו להודות על כך לשולמית… כשהשויתי עכשיו את מראה חברי — שלחייהם אדימ, ג תעגל עינים בר בר עם מרא מרא מרא מרא מרא ב בים שנסחבנ בכבד כ כ כ על על כביש מיל לילס, ידעתי שאכן צדק צדק צדק מ מ "א" א "א" א "א" א "א" א "א" א "א" - Murhalaaksosta portille laaksoon, s. 148-150

Palmachniki

• Uli  - Wirzberg-komppanian ensimmäinen komentaja Palmachissa , pitkä vaalea, vakava ja lakoninen [comm. 20] . Taistelujen aikana Pohjois-Afrikan autiomaassa hän oli Palmach [comm. 21] Britannian armeijassa; suoritti tiedustelutehtäviä saksalaisten perässä SS-upseerin varjolla. Ensimmäisen taistelun edessä oleville eurooppalaisille kavereille ei voisi olla parempaa komentajaa kuin se, joka osoitti erityistä rohkeutta taistelussa natseja vastaan . Ulin taistelukokemus ja kyky toimia nopeasti vaikeissa olosuhteissa tulivat esille Sha'ar HaGain taisteluissa . Kun Benin kuorma-auto puhkaisi suurimmalla nopeudella jatkuvassa tulessa renkaan ja kuljettaja pysäytti auton, komentajan jeepillä ohi kulkeva Uli avasi ikkunan ja huusi: "Jatka liikkeessä renkaasta riippumatta, takapyörät ovat kaksinkertaiset." Kuljettaja yritti lähteä liikkeelle, mutta moottori ei käynnistynyt. Uli hyppäsi jeepistä liikkeellä, meni rekan luo, korjasi moottorin muutamassa minuutissa, ja kun rekka lähti liikkeelle, pysäytti seuraavan jeepin ja lähti siihen. Nämä yksinkertaiset toimet oikeaan aikaan pelastivat ruokaauton ja siinä olleet ihmiset [13] .

• Jinji  (punainen) - Kibbutzin jäsen Givat HaShlosha , oli yksi kuljettajista, joka vei kaverit maataloustöihin Nazlaan. Kuljettajien ystävällisyys, heidän luottamus siihen, että holokaustin lapset tottuisivat normaaliin työhön, oli yksi niistä tekijöistä, jotka johtivat siihen, että kaverit paranivat Auschwitzin kylvämästä työn pelosta [14] . Kun saattueet kulkivat Sha'ar HaGain läpi, Jinji oli myös yksi kuorma-autonkuljettajista, ja myös täällä hänen rauhallisuutensa ja itseluottamuksensa auttoivat nuoria sotilaita taistelemaan pelkoa ensimmäisissä taisteluissaan [15] . Myöhemmin hänestä tuli Palmachissa sijaitsevan komppanian komentaja, joka koostui ihmisistä, jotka selvisivät hengissä holokaustista ja saapuivat Israeliin Gahal - ohjelman [comm. 22] . Sotilailleen Jinji ei ollut vain komentaja, vaan myös isä ja mentori, hän piti tavoitteensa kasvattaa näitä holokaustin kauhujen taivutettuja ihmisiä henkisesti ja fyysisesti. Jinji kuoli taistellessaan Rafahin etuvartioiden puolesta.

Hän onnistui nostamaan ne, mutta hän itse kaatui. Mutta hänen yrityksensä Gahalin henki ei laskenut. He sulkivat rivejä ja taistelivat niukoilla aseillaan ja kuihtuneilla ruumiillaan, ja heidän sielunsa elivät kuolleen komentajan muistossa... Hän oli heidän komentajansa elämän aikana ja kuoleman jälkeen.

Alkuperäinen teksti  (heprea)[ näytäpiilottaa] הוא הצליח להקימם, ונפל. אך רוח פלוגת

ג "Iary של לא  β פל.

- Murhalaaksosta portille laaksoon, s. 204

• Ehud - Eretz Israelin kotoisin , 27 vuotias. Hän tapasi Wirtzbergin Castelin taistelujen aikana rappeutuneessa rakennuksessa, jossa sotilaat lepäsivät harvoin tunteina, kun arabien hyökkäyksiä ei ollut. Vuonna 1939 Ehud ja hänen vanhempansa tulivat Puolaan sukulaisten luona muutama päivä ennen kuin saksalaiset miehittivät maan . He eivät voineet lähteä Puolasta. Vanhemmat kuolivat, mutta Ehud selvisi hengissä ohittaessaan leirit ja kuolemanmarssit. Wirtzberg hämmästyi Ehudin lauseesta: ”Kuinka tapahtui, että menimme teurastukseen kuin lampaat? En koskaan anna itselleni tätä anteeksi." Ehudin ansiosta Beni tajusi, että hänen oma syyllisyytensä siitä, ettei hän puolustanut itseään, ei kuulunut vain Galutin juutalaisiin, vaan kaikille, jotka joutuivat samanlaisiin olosuhteisiin.

Tiesin, että ei ollut juuri mitään mahdollisuutta puolustaa itseäni, ei mahdollisuuksia puolustautua... Kun saavuin Eretz Israeliin ja näin uusia, vapaita juutalaisia, aseet käsissään, ajattelin usein ja kysyin itseltäni, mitä voisi tapahtua nämä juutalaiset tapahtuivat meille. Ja sitten Ehudin tarina paljasti minulle, että me Galut-juutalaiset emme ole niin syyllisiä. Ehud melkein paransi minut piilossa olevasta alemmuuden tunteesta, joka asui minussa.

Alkuperäinen teksti  (heprea)[ näytäpiilottaa] ידﬠתי שלא היתה קיימת כמﬠט כל אפשרות להתגונן, כל סיכוי להתגונן… בהגיﬠי לארץ-ישראל, וברארתי את היהודי החפשי החדש, היהודי האוחז בנשק, הייתי תוהה לﬠתים ושואל את ﬠצמי אם אמנם אפשר היה שיקרה ליהודים כאלה מה שקרה ﬠמנו… והנה בא סיפורו של אהוד . . - Murhalaaksosta portille laaksoon, s. 189 Ehud kuoli arabien hyökkäyksen aikana, Wirzbergin tapaamisen jälkeisenä päivänä, suoraan ammuksen osumaan [16] .

Natsit

• Tri Mengele  - Natsi, ammatiltaan lääkäri, suoritti lääketieteellisiä kokeita Auschwitzin vangeilla . Wirzberg näki hänet ensimmäisen kerran saapuessaan Auschwitz-Birkenauhun korkea-arvoisten natsiupseerien joukossaseisomassa pöydän ympärillä lähellä vankeja. Miesvankien ryhmästä, joka oli matkalla kohti kuorma-autoja ja tiesi jo, että heidät viedään kuoliaaksi kaasukammioihin, Mengele valitsi henkilökohtaisesti noin 17 13-14-vuotiasta poikaa, heidän joukossaan Benin, ja pyysi heitä kohteliaasti "liittymään" joukkoon. upseerit. Tämän ensimmäisen tapaamisen aikana Wirtzberg kiinnitti huomion Mengelen ja muiden vanhempien upseerien "tavalliseen kohteliaisuuteen". Myöhemmin, kun tuli selväksi, mitä tämä lääkäri teki vankien kanssa, tämä pettymätön kohteliaisuus oli kauhistuttavaa, toisin kuin hänen kauhea työnsä. Mengele, vastauksena itkevän Benin pyyntöön, pelasti isänsä kuolemalta, jolloin hän pääsi mukaan lasten ryhmään.

Auschwitz I -leirillä , jossa Wirzberg oli lääkärin henkilökohtainen avustaja leikkausten aikana, Mendele ei ollut vain kohtelias pojalle, vaan jopa kohteli häntä suklaalla . Siitä huolimatta Beni pieneni ikäänsä niin paljon kuin pystyi, jottei hän joutuisi leikkaukseen: kohteliaisuus tai lahjat eivät merkinneet häntä sääliä. Eräänä päivänä Benny astui leikkaussaliin heti sen jälkeen, kun Mengele suoritti yhdelle pojista kivesten poistoleikkauksen: lääkärin kasvoilla oli rauhan ja seesteisyyden ilme, aivan kuin hän olisi tehnyt inhimillisen leikkauksen pelastaakseen ihmishengen [17 ] . Viimeisen kerran Beni näki Mengelen ensimmäisen kuolemanmarssin lopussa: hän johti vankien lähettämistä rautateitse Mauthauseniin . Lääkäri tunnisti Benin, pahoitteli, ettei hänellä ollut suklaata mukanaan, ja käski pojan tuomaan lasillisen vettä:

Onko se todellakin niin monia ihmisiä tuhonnut hirviö, joka on suorittanut kastraatioleikkauksia juutalaisnaisille ja -miehille, onko siinä todella jäljellä inhimillisiä tunteita... Vai onko se tapa huolehtia käänteisen sielunsa tarpeista?

Alkuperäinen teksti  (heprea)[ näytäpiilottaa] אם מפלצת ז אשר קבע ג של מספר כ רב של בנ בנ בנ בנ בנ בנ בנ בנ בנ בנ בנ בנ רב נ נ Dayt עי ב בנש כל רב נ Dayt עים נ כ א א א כל כל כל כל כל כל כל כל כל כל כל כל כל כל כל כל כל כל כל כל כל כל כל כל כל כל כל כל כל כל כל כל כל כל כל כל כל כל ז ז ז ז ז ז. - Murhalaaksosta portille laaksoon, s. 74

• Horst Schumann - Luftwaffen obersturmführer , lääkäri. Hän osallistui useimpiin Mengelen operaatioihin. Yleensä hän otti pullot ihmiselimistä, joissa jokaisessa oli sen pojan nimet, jolta elin otettiin, ja saksalaisen lentäjän, jolle se olisi pitänyt siirtää.
• Oswald Kaduk  - SS Unterscharführer , joka tunnetaan leirin kauheimpana sadistina, joka nautti vankien kiusaamisesta. Häntä kutsuttiin sadistien kuninkaaksi [18] . Kun hänen isänsä ei läpäissyt seuraavaa valintaa, Beni päätti epätoivoiseen tekoon: hän juoksi Kadukin luo. SS-mies kysyi: "Mitä haluat, kaunis juutalainen", ja poika vastasi tuskin kuuluvalla äänellä, että hänen isänsä vietiin krematorioon ja hän pyysi pelastusta. Matalasta arvostaan ​​huolimatta Kaduk oli kaikkivoipa leirissä. Beni oli varma, että Kaduk lähettäisi hänet kuolemaan, ja tämä ajatus jopa rauhoitti häntä, mutta SS-mies johti hänen isänsä ulos miehistä tuhottavaksi ja vapautti hänet.

Block päälliköt

• Saksalainen kristitty vanki - Kolmio hänen rinnassaan tarkoitti "poliittista [comm. 23] ". Olin iloinen voidessani tavata Wirzbergin isän ja tulin usein hänen luokseen puhumaan saksaa. Sain hänelle työpaikan korttelini varastosta, mutta valitettavasti ei kauaa. Jonkin ajan kuluttua tämä korttelin pää korvattiin toisella, joka erottui julmuudesta vankeja kohtaan. Uusi pomo siirsi Wirzbergin isän yleiskortteliin, mikä merkitsi päivittäistä kovaa työtä leirin ulkopuolella.
• Seksuaalirikollinen, pedofiili - kohteli lapsia makeisilla, antoi heille lahjoja. Jotkut lapset pakotettiin tarjoamaan hänelle seksipalveluja. Muut lapset, saatuaan tietää, kuka hän oli, yrittivät, jos mahdollista, olla kiinnittämättä hänen huomiotaan. Tämä lohkopäällikkö pelasti Wirzbergin yhdestä valinnasta ilmoittamalla valintaa suorittavalle SS-upseerille, että Bennyä ja hänen takanaan seisovaa poikaa tarvittiin työskentelemään sanansaattajina sairaalakorttelissa.
• Yakov  - Juutalainen, lohkon nro 11 päällikkö, jossa leirivankila sijaitsi. Hän oli valtavan kokoinen, leveähartinen, poikkeuksellisen fyysisesti vahva mies, joka hallitsi ryhmäänsä ylin. Juutalaiset kutsuivat häntä "Shimshon-Eisen" ("Iron Simson", heprea שמשון -אייזן ‎) [comm. 24] . Hän pystyi taivuttamaan rautatangon kiskon leveydelle, joten paitsi vangit, mukaan lukien saksalaiset, myös SS-miehet pelkäsivät häntä. Jakov oli ystävällinen ja hellä juutalaisille lapsille ja kohteli heitä usein makeisilla [19] .

Talvella 1944 leiri toteutti teloituksen hirttämällä 7 juutalaista, jotka yrittivät paeta työskennellessään leirin ulkopuolella. Tässä yhteydessä Adolf Eichmann itse saapui leirille . Kaikki leirin vangit asetettiin jonoon tarkkailemaan teloitusta. Jakov toi vangit käsiraudoissa teloituspaikalle, käski heitä seuraamaan häntä hirsipuun tasolle ja laittoi silmukat heidän kaulaansa. Teloituksen jatkon suoritti SS. Viime hetkellä vangit huusivat yhtäkkiä: "Hitleriläiset, teidän loppunne on lähellä!" [20] .

Kirjoitus- ja julkaisuhistoria

Wirtzberg päätti kirjoittaa kirjan holokaustin todistajista silloin, kun Eichmannin oikeudenkäynti oli käynnissä Jerusalemissa . Wirtzberg osallistui melkein kaikkiin kokouksiin, vaikka hänen täytyi matkustaa Beershebasta tehdäkseen sitä . Ystävän mukaan hän oli oikeudenkäynnin aikana masentunut, menneisyys valtasi hänet jälleen, hän ei voinut hyväksyä sitä tosiasiaa, että hän oli selvinnyt, hän tunsi syyllisyyttä siitä, ettei hän voinut pelastaa isäänsä.

Oikeudenkäynnin päätyttyä Wirtzberg puhui usein haluavansa kuvailla elämänsä tapahtumia. Ystävät väittävät, että vapaussodan aikana ja sen jälkeen huolimatta siitä, että se oli vaikeaa ja ystävät kuolivat, Benille ei ollut ominaista masennuksen tila. Kirjan kirjoittaminen toi hänet takaisin holokaustin kauhuihin ja johti masennukseen. Tämän vahvistavat Wirzbergin itsensä sanat. Kirjan johdannossa hän kirjoitti:

Olen erityisen kiitollinen vaimolleni, joka oli kaiken täällä kirjoitetun ensimmäinen kuuntelija ja arvostelija, joka inspiroi minua hermoromahdusten hetkinä, kauhun hetkinä, jotka tulivat sekunneissa kirjan kirjoittamisen aikana.

Alkuperäinen teksti  (heprea)[ näytäpiilottaa] ווYnkקר unc painemomentti -Murder Valleysta Valley Gateen, s. 8

Kirjan julkaisemisen osalta Wirzberg teki hakemuksen Moreshetille (silloin osana Sifriat Poalim -kustantamoa ) ja Tsakhal- kustantamolle , mutta se evättiin. Lopulta maaliskuussa 1967 allekirjoitettiin sopimus kustantamo "Masada" kanssa kirjan julkaisemisesta alkuperäisellä nimellä - " Kristalliyöstä yötaisteluihin " ( Hepr . Wirtzberg maksoi tästä työstä kustantamolle 7000 liiraa , mikä oli hänen tyttärensä mukaan tuolloin perheelle huomattava summa. Kirja julkaistiin vuoden 1967 lopulla lopullisella nimellä From Murder Valley to Valley Gate.

Kirjan julkaiseminen inspiroi Wirzbergiä; hän uskoi, että se auttaisi kumoamaan Israelissa tuolloin vallinneen käsityksen, jonka mukaan Euroopan juutalaiset menivät kuolemaan "kuin lampaat teurastettaviksi". Wirzberg piti tätä mielipidettä vääristävänä todellisuutta. Kirjaa ei kuitenkaan otettu hyvin vastaan ​​ja se myytiin huonosti aikana, jolloin kaupat olivat täynnä albumeja kuuden päivän sodan voitosta . Vaikka Wirtzberg oli menestyvä ammattilainen, jolla oli rakastava perhe ja monia ystäviä, kirjan epäonnistuminen oli hänelle kova isku, josta hän ei koskaan toipunut.

40 vuotta kirjan ensimmäisen painoksen julkaisemisen jälkeen, holokaustitutkijan Hana Yablonkan (1997) ja kirjailija Dov Goldsteinin teosten julkaisemisen ansiosta, Wirzbergin kirjan merkitys holokaustitutkimukselle on tullut selväksi. Sitä on opiskellut korkeakouluissa 1980-luvulta lähtien. Kirjailijan tytär Dalia Wirtzberg-Rofé joutui kuitenkin tekemään kovasti töitä saadakseen sen uudelleen julkaistuksi. Yad Vashem ja Elie Wiesel Foundation ilmoittivat julkaisevansa ennen kaikkea kirjoja, joita ei ole julkaistu aiemmin. Vaikeuksista huolimatta kirjan julkaisi vuonna 2008 Carmel. Julkaisun rahoittivat Yad Vashem Foundation ja Jewish National Fund [2] .

Elokuussa 2017 Yad Vashem julkaisi Wirtzbergin kirjan englanniksi nimellä : From Death to Battle. Auschwitz Survivor ja Palmach Fighter" [21] .

Arvostelut ja kritiikki

Professori Hana Yablonka viittaa usein julkaisuissaan ja puheissaan Wirzbergin kirjaan. Artikkelissa "Kouluttajat Euroopasta ja tietoisuus holokaustista" ( hebr . עולי אירופה ותודעת השואה ‏‎) puhutaan sen erityispiirteistä, jotka liittyvät kotimaahansa eloonjääneiden riippuvuuteen ja kotimaahansa eloonjääneiden asenteisiin. että Benny Wirtzberg ilmaisi tämän erityisen hyvin . Sitten hän lainaa kirjasta "Murhalaaksosta porttiin laaksoon" tarinaa uskollisuusvalan vannomisesta Haganahille Kibbutz Givat HaShloshassa [22] .

Artikkelissa "Holocaust Survivors and Israel - Events and Processes" Yablonka kiinnittää huomion kirjoittajan kahteen omistukseen: "Muistomerkki rakkaalle isälleni ja äidilleni, jotka kuolivat Auschwitzissa" Vapaussodassa " Itse Wirzbergin kirjassa holokaustin aikaisia ​​koettelemuksia ja sopeutumista Eretz Israeliin kuvataan vastaaviksi elämänkokemuksiksi sen sankarien elämässä. Kaikki Israeliin muuttaneet holokaustista selviytyneet kävivät läpi nämä kaksi koettelua.

Yablonka arvioi tätä kirjaa seuraavasti [1] :

Murhalaaksosta porttiin laaksoon on yksi tärkeimmistä Israelissa kirjoitetuista aihetta koskevista kirjoista. Se oli ensimmäinen holokaustista selviytyneiden kirjoittama kirja, josta puolet kertoo tapaamisesta Eretz Israelin ja sen asukkaiden kanssa. Wirtzberg kuvaili rohkeasti ja tarkasti israelilaistumisprosessia. Tämä tarina sai traagisen ilmapiirin, kun Wirtzberg teki itsemurhan pian kirjan julkaisun jälkeen.

Alkuperäinen teksti  (heprea)[ näytäpiilottaa] . היה זה ספר זיכרוail.Ru הרא wood שון שון ו #lement uncצול, וכמצית ממümpa בומפ׉ס . .

Holokaustihistorioitsija tohtori Avigu Ronen, joka kiinnittää huomion ensisijaisesti Wirzbergin kirjassa oleviin holokaustin dokumentaarisiin todisteisiin, huomauttaa myös, että on tärkeää kertoa Israelin ensimmäisten vuosien vaikeuksista [4] :

Luin tämän kirjan hengitystä pidätellen. Tämä on aikaansa edellä oleva erityinen kirja, joka sisältää erittäin tärkeitä ensikäden todisteita. Wirzbergin kertomuksessa on tärkeä piirre, joka erottaa sen holokaustia koskevien todistusten ja tarinoiden kirjosta. Akateemiselle tutkimukselle Wirtzbergin kirja tarjoaa pohjan ymmärtää, mitä lapset kokivat holokaustin aikana sekä niiden vaikeuksia, jotka selvisivät ja aloittivat uuden elämän Israelissa kehitysvuosina.

Alkuperäinen teksti  (heprea)[ näytäpiilottaa] קראתי את הספר בנשימה עצורה. . . מבחי canni אק uction ספר של וירצברג ה ailell

Ronen viittaa Wirzbergin todistukseen kirjassaan Condemned to Live - Heiki Klingerin päiväkirjat ja elämä - elämä Sosnowiecissa , häätö Shrodul- ghettoon ja sitten getosta Auschwitziin [23] .

Liikemies ja hyväntekijä Noam Lanier koululaisten ohjelmassa "Learning Together" sanoo, että Wirzbergin kirja muutti hänen elämänsä. Hän luki kirjan lapsena, ja tarina pojasta, joka keskitysleirin kauheissa olosuhteissa onnistui paitsi olematta menettämättä mielenvoimaansa, myös ryhtymään isänsä tukihenkilöksi, sai hänet uudelleen. arvioi itseään ja ongelmiaan. Lanir lukee opiskelijoille kaksi sivua (67-68) kirjasta Benin isän pelastamisesta kuolemasta natsi Kadukin toimesta [5] .

Maariv -sanomalehden kirjoittaja ja toimittaja Dov Goldstein tarinassa ”Benin viimeinen suojelija” yrittää ymmärtää Wirtzbergin psykologista tilaa hänen viimeisinä elämänsä vuosina, hänen muistissaan nousevia kuvia menneestä, muistoja. murhatuista vanhemmista sekä pojista, joista tuli tohtori Mengelen uhreja. Tarina on kirjoitettu kirjan "Murhalaaksosta porteille laaksoon" sekä Goldsteinin keskustelujen Wirzbergin ystävien kanssa [24] pohjalta .

Kirjailija ja Israel-palkinnon voittaja Hanoch Bartov kirjoittaa kirjasta [25] :

Aloin lukea, enkä voinut laskea sitä käsistäni. Tämä on yksi kauheimmista ja totuudenmukaisimmista todistuksista, joita olen lukenut Auschwitzin helvettiin tuomitun lapsen elämästä, teini-ikäisen oikeudenkäynneistä vapautumishetkestä paluuseen Eretz Israeliin. pari vuotta kibbutsissa ja taas elämä täynnä vaaroja Palmachissa Huldasta Jerusalemiin. Tämän kirjan voima on tarkasti kirjoitettu, vapisee ja kuvailee, kuinka kauhea tappaja Mengele suostuu täyttämään lapsen, yhden useista uhreista, jonka hän jätti eläväksi barbaaristen tarpeidensa vuoksi, pyynnön ja antaa hänelle jopa isän elämän, joka häipyy. hänen silmiensä edessä. Olen lukenut monia holokaustista selviytyneiden kirjoittamia kirjoja, mutta tämä on ainoa, en koskaan unohda sitä. Harmi, että kirjan ensimmäinen painos ei vastaanotettu ansaitsemallaan tavalla.

Alkuperäinen teksti  (heprea)[ näytäpiilottaa] התחלתי לקרוא ולא יכולתי להינתק. זו אחת התעודות המזעזעות והאמינות ביותר שקראתי על חייו של ילד… נדון לחיות בגיהינום אושוויץ, חוויותיו של הנער מרגע השחרור עד לעלייה ארצה, השנים הקצרות בקיבוץ ושוב בסכנת-חיים מתמדת בפלמ"ח מחולדה עד ירושלים. עוצמתו של הספר היא בכתיבתו המדוייקת, המצמררת גם באותם מקומות שהרוצח הגדול, מנגלה, נענה לבקשת הילד, אחד מאותם קורבנות ספורים שהותיר בחיים לצרכיו הברבריים ואף "מעניק" לו את חיי אביו המתרסק לעיניו. קראתי ספרים לא מעטים פרי-עטם של ניצולים, וזה אחד ויחיד, לא אשכח אותו עוד. מה , שהספר במקורו לא זכה להתקבל כראוי לו.

Verkkosanomalehdessä "News Ben-Ezer" toimittaja Rami Harari kirjoittaa muistavansa, kuinka vaikeaa holokaustista selvinneiden lasten oli noina vuosina tottua Sabr-yhteiskuntaan, ja tämä ei ole eurooppalaisten lasten vika. Wirzbergin kirjassa ei kuitenkaan ole sanaakaan valitettavaa Israelin alkuperäisasukkaiden asenteesta häntä ja hänen ystäviään kohtaan [26] .

Benny Wirtzberg on yksi neljästä We're Here -sarjan hahmosta. Holokaustista selviytyneet Israelin valtiossa”, Yad Vashem julkaisee Israelin valtion 60-vuotisjuhlan kunniaksi. Albumi sisältää erityisesti lainauksen kirjasta, joka kertoo eurooppalaisten lasten kohtaamisesta Haifan satamassa:

Telakka oli täynnä ihmisiä, satoja tuhansia. Tulivatko kaikki nämä ihmiset näin aikaisin tapaamaan meitä - ensimmäisiä lapsia, jotka pääsivät ulos natsien helvetistä? Käsimeri heiluttelee nenäliinoja meille: ovatko he kaikki juutalaisia? Kyyneleet tukahduttavat kurkkuni. Katsoin ystäviäni: kuka laulaa, kuka itkee. Sillä hetkellä meidät kutsuttiin kannelle laulamaan HaTikvaa . Se oli hämmästyttävä HaTikva ja sydämeni oli täynnä ylpeyttä, jollaista en koskaan ennen tuntenut. Itse en osannut laulaa, kyyneleet tukahduttivat minut. Emme ole enää orpoja... Tuhannet sijaisvanhemmat odottavat meitä. Muistin vanhempani: ehkä he ovat iloisia siitä, että ainakin minulla oli mahdollisuus elää tämän hetken mukaan.

Alkuperäinen teksti  (heprea)[ näytäpiilottaa] הרציפים המו מאדם. מאות ואלפי-אלפים. Ishing טריח כ imes אל את ω בשאת ב כ מ ughterunk, כ️ לרא א ude - ראש uty הי yx היצים מ ה porn אצי? ים של ידיים מניפות לעברנו מטפחות：דמעות חונקות את גרוני. הסתכלתי בחברי: מקצתם שרו, מקצתם בכו. אותו רגע נקראנו למרכז הסיפון לשיר את "התקוה". . אני עצמי לא יכולתי לשיר. שוב אין אנו יתומים… . — "Murder Valleysta Valley Gateen", s. 129

Kirjoittajat huomauttavat myös, että "Yaakov Sad ja Benny Wirtzberg puhuivat valtavan joukon holokaustista selviytyneiden puolesta, jotka alkoivat saapua maahan sodan jälkeen" [27] .

Holocaust Institute -lehden numerossa . H. Eibschitz , omistettu Saksan juutalaisille holokaustin aikana [28] , antaa Wirzbergin todistuksen Kristalliyöstä ja sitä seuranneista tapahtumista. Kirjoittajat kirjoittavat: ”Benny Wirtzberg oli pieni poika Kristalliyön tapahtumien aikana Hampurissa. Trauma oli niin voimakas ja painunut pojan muistiin, että hän muisti kuvat noista tapahtumista aikuisiässä." Lisäksi kirjasta lainataan tarinaa rikkoutuneesta kaupasta, isän ja muiden Hampurin juutalaisten pidätyksestä ja sitä seuranneesta isän karkottamisesta Puolan rajalle.

Tohtori Yoel Rapel, juutalaisuuden, juutalaisten historian ja Israelin maan asiantuntija [29] , sanoo, että kirja on sekä koukuttava että koskettava ja kutsuu sitä "kirjallisuuden helmiksi". Kol Yisrael -kanavan radiolähetyksessä hän luki kaksi otetta kirjasta ja lausui sen yhteenvedon. Kirjasta kiinnostui poikkeuksellisen paljon katsojia, puhelin ei lakannut soimasta ohjelman aikana [30] .

Amir Haskel , holokaustin tutkija ja yksi Witnesses in Military Uniform -ohjelman järjestäjistä, esittää kirjassaan Head of Unit 11 [31] lyhyen Wirzbergin elämäkerran ja otteen kirjasta Murhalaaksosta portille. laaksoon Jaakobin ympärillä - vankilakorttelin päällikkö. Haskel käyttää Wirzbergin tarinaa muiden todisteiden ohella paljastaakseen päähenkilön Yakov Kozalchikin kuvan ja arvioida hänen persoonallisuuttaan.

Kommentit

1. ↑ Kirjan nimi viittaa näiden kahden nimen yhtäläisyyksiin. "Murhalaakso" - lause Tanakhista , profeetta Jeremian kirjasta ; käytetty luvussa 7, jae 32 ja luvussa 19, jae 6. Tämä on Ben Ginomin laakso , jossa joidenkin lähteiden mukaan uhrattiin ihmisuhreja (uhreja poltettiin tulessa). Tänne ennustuksen mukaan ihmiset haudataan viimeisen tuomion jälkeen . Katso F. Rinecker, G. Mayer. Hinnomin poikien laakso // Brockhaus Bible Encyclopedia . - 1994. (Venäjän kieli) , Rabbi Mikhail Kovsan, Tanakhin kirjat käännöksinä ja kommentein . Shaar ha-Gai (kirjaimellisesti, laakson portti) - vapaussodan veristen taisteluiden paikka , yksi tämän sodan symboleista
2. ↑ Kirjan toisessa painoksessa välilehdellä on kirjoittajan esipuhe
3. ↑ Katso Mauthausenin leiristä elämä Mauthausenin keskitysleirillä Yad Vashemin verkkosivuilta
4. ↑ Leirikielessä "organisaatio" on tapa saada ruokaa tai tavaroita varastamatta tovereiltasi, vaan varastamalla ne saksalaisista varastoista. Katso myös Auschwitz#Camp ammattislangia
5. ↑ Wirzberg kutsuu leiriä "Leondingiksi". Tämän nimisestä leiristä ei ole tietoa, mutta Linzin kaupungin ympäristö oli yksi suurimmista kotiseudultaan siirtymään joutuneiden henkilöiden ja pakolaisten keräyskeskuksista, mistä kerrotaan Joint [1] ja ORT [2] -järjestöjen verkkosivuilla. ja leirien luettelossa [3] . Erilliset leirit: Bindermichl, Ebelsberg ja Wegscheid ilmestyivät alueelle vasta vuonna 1946. Linzin kaupunginosassa on kaupunki , Leonding , johon luultavasti osoitti kyltti
6. ↑ Operaatio oli salainen, koska. Britannian miehitysviranomaiset kielsivät juutalaisten kotiuttamisen Euroopasta Palestiinaan
7. ↑ Sodan lopussa Juutalaisprikaatin leiri oli Trevisossa , katso myös Yishuv toisen maailmansodan aikana  (heprea) . Machanaim . Haettu: 10. elokuuta 2013.
8. ↑ Santa Maria on pieni kaupunki Pugliassa Italiassa .
9. ↑ Palestiinaan saapui maahanmuuttaja prinsessa Kathleenin kyydissä, joka sai poikkeusluvan Britannian viranomaisilta. Yishuvin asukkaat olivat eri mieltä siitä, toivotetaanko hänet tervetulleeksi vai jätetäänkö hän huomiotta protestina muiden holokaustista selviytyneiden maahantulokiellolle. Tämän seurauksena valtava määrä ihmisiä tuli edelleen tapaamaan häntä satamaan.
10. ↑ Ilmaus "katastrofin polttamana" ( hepr. אודים מוצלים מאש ‎, "Udim mutsalim me-esh") tarkoittaa kirjaimellisesti "Tulesta vedetyt palaneet puut". Lähde: Tanakh , Sakarjan kirja , luku 3, jae 2
11. ↑ Bilun sotilasleiri sijaitsi lähellä Bilu kylää , joka on nimetty pioneeriliikkeen mukaan
12. ↑ katso myös Israelin sotilasoperaatiot arabien ja Israelin välisessä sodassa 1947-1949, 3.- 15.4.1948
13. ↑ katso myös Israelin sotilasoperaatiot arabien ja Israelin välisessä sodassa 1947-1949, 8.-9.6.1948
14. ↑ katso myös Israelin sotilasoperaatiot arabien ja Israelin välisessä sodassa 1947-1949, 8.- 18.5.1948
15. ↑ katso myös Israelin sotilasoperaatiot arabien ja Israelin välisessä sodassa 1947-1949, 28. joulukuuta 1948 - 7. tammikuuta 1949
16. ↑ katso myös Vapaussota - artikkeli Electronic Jewish Encyclopediasta
17. ↑ Palmachin verkkosivuston mukaan Yakov Stotskyn ryhmä tuhosi suuren määrän vihollisia ja pelasti siten saattueen. Katso myös Yakov Stotsky Nizkor et Kulam -verkkosivustolla Arkistoitu 24. huhtikuuta 2014 Wayback Machinessa , Yitzhak Rabin Yakov Stotskylla (heprea)  
18. ↑ Runon teksti on annettu kirjassa
19. ↑ Nazla on arabiankielinen nimi Rosh HaAyinin lähellä sijaitsevalle alueelle ja Yarkonin lähteille , jossa kibbutzin maatalousmaa sijaitsi, katso Kibbutz Givat HaShloshan verkkosivusto . Haettu 27. huhtikuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 27. huhtikuuta 2019.  (määrätön) ja arkisto Petah Tikvan (heprea) historiasta  . Haettu: 16. elokuuta 2013.
20. ↑ Shmuel (Uli) Giv'on ( hepr. שמואל (אוֹלי) גבעון ‏‎, 1923 - 2008)  (heprea) . Palmachin virallinen verkkosivusto. Haettu 20. maaliskuuta 2014. Palmachin arkistossa on 20 minuutin elokuva Uli Giv'onista: Shmuel (Uli) Giv'on, 1923-2008  (heprea) . Palmachin tietokeskus, elokuvaosasto (2008). Haettu: 5. tammikuuta 2014.
21. ↑ Palmachin saksalainen osasto koostui taistelijoista, jotka puhuivat saksaa äidinkielensä tasolla. Hän toimi pääasiassa Saksan joukkojen takana
22. ↑ Gahal - Giyus Huts la Aretz ( hepr. גיוס חוץ לארץ ‏‎), mobilisaatio ulkomailla
23. ↑ Leirillä olevien vankien luokkien määrittelyä varten katso Auschwitz - Vankien luokat
24. ↑ Jakov Kozalchik . Ennen toisen maailmansodan puhkeamista hän asui Krinkin kaupungissa (Puola), ja sodan aikana hän oli Auschwitzin korttelin nro 11 päällikkö . Katso myös Yakov Kozalchikin elämäkerta täältä

Muistiinpanot

1. ↑ 1 2 3 Chana Jablonka, teksti kirjan "Murhalaaksosta portille laaksoon" kannessa  (heprea)
2. ↑ 1 2 3 4 5 β ליה קרפל סיפ של ב inder וירצברג, β זר בכפיה Overn מלאך מ מ מא Ynarn יpäint מ Ymphal , 13.2.2009 (“ Dalia Karpel. Angel. Mengele  (Heprea) , Gaareze . 9, 2013.
3. ↑ " Khana Yablonka. "Eichmannin ja israelilaisten oikeudenkäynti :  40 vuotta myöhemmin " Oppimisteknologiakeskuksen verkkosivusto מטח. Haettu: 5. lokakuuta 2013.
4. ↑ 1 2 Avigu Ronen, teksti kirjan "Murder Valley to Valley Gate" kannessa  (heprea)
5. ↑ 1 2 " Noam Lanier. Tietoja Benny Wirzbergin kirjasta ohjelmassa "Oppiminen yhdessä" ( heprea לומדים ביחד ‏‎)  (heprea) . Israelin television toinen kanava. Haettu: 14.5.2013.
6. ↑ 1 2 Toimittajan huomautus, teksti kirjan "Murhalaaksosta portille laaksoon" kannessa  (heprea)
7. ↑ 1 2 3 Khan Yablonka. Holokaustista selviytyneet ja Israel -  Tapahtumat  ja prosessit Friedrich Ebert Foundation . Haettu 6. huhtikuuta 2014. Arkistoitu alkuperäisestä 11. elokuuta 2014.
8. ↑ Ehud Ben Ezer. Beni Wirtzberg, "Murhalaaksosta portille laaksoon"  (heprea) . verkkolehti Ben Ezer News . Haettu: 16. joulukuuta 2013.
9. ↑ katso myös Jerusalem. Historiallinen katsaus - artikkeli Electronic Jewish Encyclopediasta
10. ↑ Wirzberg, 2008 , s. 131.134.
11. ↑ Wirzberg, 2008 , s. 137,147.
12. ↑ Wirzberg, 2008 , s. 167,197.
13. ↑ Wirzberg, 2008 , s. 167-168, 180.
14. ↑ Wirzberg, 2008 , s. 148, 149.
15. ↑ Wirzberg, 2008 , s. 171, 180.
16. ↑ Wirzberg, 2008 , s. 189-190.
17. ↑ Wirzberg, 2008 , s. 54.
18. ↑ Wirzberg, 2008 , s. 60.
19. ↑ Wirzberg, 2008 , s. 53.
20. ↑ Wirzberg, 2008 , s. 58.
21. ↑ Kuolemasta taisteluun. Auschwitz Survivor ja Palmach Fighter.  (englanniksi) . Yad Vashem . Haettu: 29. elokuuta 2017. )
22. ↑ Khana Yablonka. Euroopasta palaavat  ja holokaustitutkimus _ _ Oppimisteknologiakeskuksen verkkosivusto מטח. Haettu: 18. toukokuuta 2013.
23. ↑ אביהו uct רו ail.Ru לחיי - יומurt וחיה של שיקה קלי canni wood הוצise אפו1 . 320 (Avigu Ronen, Elämään tuomittu – Haiki Klingerin päiväkirjat ja elämä, Haifan yliopiston toim. ja Yediot sfarim , 2011, s. 320)  (heprea) ISBN 9789655452082
24. ↑ גולוו lateטיין, "הכuction האחרון של בinder" בספר "כאלה הם היו", הוצאת אחיאסף, £ '197-183 ( Goldstein , "The last cartridge of Beni" in the book "They were such", ed. 1974, s. 183-197)
25. ↑ Hanoch Bartov. Tietoja kirjasta Benny Wirzberg  (heprea) . Sanomalehti Ben-Ezer News, numero 741. Haettu 2. helmikuuta 2014.
26. ↑ Rami Harari. Yksi merkittävimmistä Israelin herätyksen kirjoittajista  (heprea) . Sanomalehti Ben-Ezer News, numero 743. Haettu 2. helmikuuta 2014.
27. ↑ Olemme täällä, 2008 , s. 40.
28. ↑ Gideon Rafael Ben-Michael. Juutalaiset Saksassa holokaustin aikana ( heprea יהדות גרמניה בתקופת השואה ‏‎)  (heprea)  (linkki ei käytettävissä) . Journal of Holocaust Commemoration, Issue 41, s. 72. Käytetty 4. helmikuuta 2014. Arkistoitu 28. syyskuuta 2013.
29. ↑ (" Dr. Yoel Rapel  (heprea)  (pääsemätön linkki) . Avshalom Institute tutkimaan Eretz Israelia. Käyttöpäivämäärä : 22. kesäkuuta 2013. Arkistoitu 28. syyskuuta 2013.
30. ↑ Yoel Rapel. Tietoja kirjasta Benny Wirzberg  (heprea) . Verkkosanomalehti Ben Ezer News, numero 742. Haettu 4. helmikuuta 2014.
31. ↑ אמיר השכל (Amir Haskel). הסוהר מבלוק 11 (lohkon 11 pää). - יבנה (Yavne): שורשים (Shorashim), 2013. - 160 s.  (Heprealainen)

Kirjallisuus

• Benny Wirtzberg. Murhalaaksosta portille laaksoon. - Jerusalem ;: Carmel, 2008. - 224 s. - ISBN 978-965-407-904-4 .  (Heprealainen)
• Bella Guterman, Hana Yablonka; Avner Shalev. Olemme täällä. Israelin valtion holokaustista selviytyneet. - Jerusalem;: toim. Yad Vashem, 2008. - 307 s.  (Heprealainen)

Linkit

• Dmitri Avdosiev. "Palvelu Mengelessä pelasti pojan hengen" (pääsemätön linkki) . jewish.ru Käyttöpäivä: 13. lokakuuta 2013. Arkistoitu alkuperäisestä 22. huhtikuuta 2014. (Venäjän kieli) 
• Valinta. Benny Wirtzberg. "Kuolemanlaakso" (ote) . MASSUAH. Haettu: 13. lokakuuta 2013. (Venäjän kieli)
• Rangaistus ja valinta. Benny Wirtzberg. "Kuolemanlaakso" (ote) . MASSUAH. Haettu: 13. lokakuuta 2013. (Venäjän kieli)
• Sairaala. Benny Wirtzberg. "Kuolemanlaakso" (ote) . MASSUAH. Haettu: 13. lokakuuta 2013. (Venäjän kieli)
• Dalia Wirzberg. Isäni kirjan julkaisu  (heprea) . Yad Vashem (19. maaliskuuta 2019). Haettu: 27.5.2019.