Ivan Frankon kansallinen yliopisto Lviv ( I. Franko LNU ) | |||
---|---|---|---|
ukrainalainen Ivan Frankon mukaan nimetty Lvivin kansallinen yliopisto | |||
| |||
kansainvälinen titteli | Lvivin kansallinen Ivan Frankon yliopisto | ||
Entiset nimet |
Jan Kazimirin (1918-1939) mukaan nimetty Lvivin yliopisto, I. Frankon mukaan nimetty Lvivin osavaltion yliopisto (1939-1999) |
||
Motto | Patriae decori civibus educandis | ||
Perustamisen vuosi | 1661 | ||
Rehtori | Vladimir Melnik | ||
opiskelijat | 11 649 | ||
Laillinen osoite |
Ukraina ,Lviv, st. Yliopisto1 |
||
Verkkosivusto | Virallinen sivusto | ||
|
|||
Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa |
Ivan Franko National University of Lviv ( ukr. Ivan Franko National University of Lviv ) on yksi Itä-Euroopan vanhimmista yliopistoista ja Ukrainan vanhin yliopisto . Yksi maan johtavista yliopistoista. Aikaisemmin sitä kutsuttiin Lvivin Jan Casimir -yliopistoksi .
Atanas Figol väitti yliopistoa koskevassa artikkelissa Encyclopedia of Ukrainian Studies -lehdessä, että puolalaiset alkoivat 1900-luvun alusta korostaakseen yliopiston "puolaisuutta" väittää, että se ilmestyi vuonna 1661 jesuiittaakatemia, jonka perusti kuningas Jan II Kazimierz Lvivin jesuiittakollegiumista. Mutta kuninkaan päätöstä ei hyväksytty valtiopäivillä . Tämä lausunto hyväksyttiin ilman kritiikkiä Neuvostoliitossa ja muissa maissa. Muiden lähteiden mukaan Lvivin akatemia, jolla on yliopiston oikeudet, perustettiin vuonna 1661 kuningas Jan II Casimirin asetuksella, joka myönsi Lvovin jesuiittakollegiolle "akatemian arvon ja yliopiston arvonimen". Vuonna 1773 jesuiittaritarikunta kiellettiin ja yliopisto suljettiin. Kunnostettu vuonna 1784 nimellä Joseph University. Vuosina 1805-1817 - lyseum . Vuonna 1817 se perustettiin uudelleen Franz I -yliopistoksi .
Hetmanaatin ja Puolan välisen Gadyach-sopimuksen (1658) artiklojen mukaan Puolan hallitus lupasi avata tulevaisuudessa kaksi korkeampaa akatemiaa Hetmanaatissa: toisen Kiovassa ja toisen, jossa sille olisi sopiva paikka. Akatemioille luvattiin samat yliopistooikeudet kuin Krakovan yliopistolla . Kansainyhteisön vaikutusvaltaiset piirit eivät sulkeneet pois mahdollisuutta, että tiettyjen Ukrainan poliittisten olosuhteiden paineessa voitaisiin perustaa omia kansallisia yliopistoja. Samaan aikaan jesuiittaritarikunta asetti katolisuuden suojelemiseksi erityisiä toiveita solulleen Lvovissa. Jesuiitat ilmestyivät Lviviin 1500-luvun lopulla, ja vuonna 1608 he avasivat täällä lukio-opistonsa. 1600-luvun puoliväliin mennessä tämä kollegio oli rappeutunut, mutta jesuiitat pelastivat sen kuitenkin tuholta, koska se nautti puolalaisten magnaattien ohjauksesta ja tuesta .
Jesuiitat ymmärsivät mahdollisuuden luoda yliopisto veljeskoulun pohjalta Lviviin, ja siksi he pyrkivät jatkuvasti muuttamaan collegiumiaan akatemiaksi. Toistuvien vetoomusten jälkeen kuningas Jan II Casimir allekirjoitti 20. tammikuuta 1661 tutkintotodistuksen, joka myönsi Lvivin jesuiittakorkeakoululle "akatemian arvon ja yliopiston arvonimen" oikeuden opettaa kaikkia silloisia yliopiston tieteenaloja, palkita. kandidaatin, lisensiaatin, maisterin ja tohtorin tutkinnot. Kuitenkin heti diplomin allekirjoittamisen jälkeen akatemian perustaminen kohtasi Krakovan yliopiston ja tiettyjen valtion vaikutusvaltaisten henkilöiden voimakasta vastustusta, sitä kannatettiin. Esteistä huolimatta Lvivin Akatemian opetus oli muiden eurooppalaisten akatemioiden mallia. Ja sitten Puolan kuningas August III vuonna 1758 hyväksyi Jan II Casimirin 20. tammikuuta 1661 päivätyn tutkintotodistuksen. Akatemia suljettiin vuonna 1773.
Lvivin yliopisto oli perustamisestaan lähtien vuoteen 1773 asti täysin jesuiittaritarikunnan hallinnassa ja Rooman jesuiittakenraalin alainen. Yliopiston johtaja oli rehtori. Yliopiston tilat olivat lähellä Krakowska-katua Lvivin keskustassa. Oppilaitos rakensi ja osti uusia tiloja, sillä oli oma kirjasto, Lvivin suurin painotalo.
1870-luvulla Ivan Franko, tunnettu ukrainalainen ajattelija, kirjailija, tiedemies, kääntäjä, psykologi, poliittinen ja julkisuuden henkilö, joka tuli kulttuurin historiaan "työn titaanina", opiskeli Lvivin yliopiston filosofian tiedekunnassa. . Vuonna 1894 yliopistossa avattiin Ukrainan historian laitos, vaikka sitä kutsuttiinkin "Maailman historiaksi, jossa on erityinen katsaus Itä-Euroopan historiaan". Uutta osastoa johti 28-vuotias Mihail Grushevsky. Tänä vuonna Lvivin yliopiston venäläisen kirjallisuuden osaston silloisen johtajan Emelian Ogonovskin kuoleman jälkeen Ivan Franko yritti täyttää tämän avoimen viran, mutta Galician kuvernööri kreivi Kazimir Badeni teki kaikkensa estääkseen kirjailijaa pääsemästä yliopisto, joka kehotti Ukrainan kansaa sosiaaliseen ja sosiaaliseen kansalliseen vapautumiseen.
Ivan Franko National University of Lviv edustaa arvokkaasti ukrainalaista akateemista yhteisöä maailmassa. Yliopisto solmi vuosina 2016-2017 15 yhteistyösopimusta ja kaksi kaksoissertifiointisopimusta, kahta sopimusta jatkettiin. Kaikkiaan korkeakoulujen ja laitosten kanssa on allekirjoitettu 147 sopimusta 38 maailman maasta. Ulkomaisissa laitoksissa oli tänä aikana suunnilleen yhtä paljon yliopiston tieteellisiä ja tieteellis-pedagogisia työntekijöitä.
Yliopisto on aktiivisesti mukana allekirjoittamassa Euroopan yliopistojen peruskirjaa. Vuonna 2000 yliopistosta tuli Euroopan Puolan ja Ukrainan yliopistojen (Lublin, Puola) perustaja. Belskin valtionyliopiston (Balti, Moldova) ja Krakovan Pedagogisen Akatemian (Puola) kanssa tehtyjen sopimusten voimassaoloaikaa on jatkettu.
Maantieteen, historian ja kansainvälisten suhteiden tiedekunnan opiskelijat harjoittelevat harjoittelua Puolassa, Saksassa, Itävallassa, Unkarissa, Tšekissä ja Slovakiassa. Mekaniikan ja matematiikan, filologian, kemian, kansainvälisten suhteiden ja soveltavan matematiikan ja informatiikan tiedekunnan työntekijät työskentelivät korkeakouluissa Puolassa, Kolumbiassa, Ranskassa, Sveitsissä ja Itävallassa opetussopimuksilla. Monet valmistuneet jatkavat opintojaan korkeakouluissa Yhdysvalloissa, Puolassa, Saksassa, Itävallassa, Isossa-Britanniassa ja Ranskassa. Vuoteen 2016 mennessä Lvivin Ivan Frankon kansallinen yliopisto järjesti 5 kansainvälistä kesäkoulua.
Vuonna 2016 syntyi aktiivista kansainvälistä yhteistyötä ulkomaisten kumppaneiden kanssa. Yliopisto teki kahdenvälistä tieteellistä tutkimusta Wienin yliopiston (Itävalta), Kaunasin teknillisen yliopiston (Liettua), US Civil Research and Development Foundationin ja Hiroshima Institute of Technologyn (Japani) kanssa, joita opetus- ja tiedeministeriö rahoitti. Ukrainasta.
Yliopiston tutkijat ovat viime vuosina toteuttaneet aktiivisesti kansainvälisten järjestöjen rahoittamia tutkimusprojekteja, kuten Max Planck Institute for Biophysical Chemistry (Saksa), Harvard Medical School (USA), Novartis Institute for Biomedical Research (USA), Kanadan instituutti. Ukrainan opinnot Albertan yliopistossa, International Center for Diffraction Data (USA), Andrew W. Mellon Foundation (USA), Trust Educational Foundation for Tree Research (USA), materiaali. Vaiheet. Data. System Company (Sveitsi).
CrossRef - toimiston kanssa allekirjoitettiin sopimus , joka mahdollistaa DOI:n toimeksiannon yliopistojulkaisun toimesta. Yliopistolla on Ukrainan opetus- ja tiedeministeriön taloudellisella tuella EU:n Horisontti 2020 -puiteohjelman kansallinen yhteyspiste teemaalueilla "Tulevaisuus ja uusimmat teknologiat" ja "Kattava, innovatiivinen ja älykäs". Yhteiskunta".
Yliopiston menestymisen indikaattorina voidaan pitää asemaa kansallisissa ja kansainvälisissä yliopistoluokissa. Vuonna 2015 Lvivin yliopisto nousi kolmen parhaan yliopiston joukkoon Ukrainassa University Ranking by Academic Performance mukaan.
Scopus-scientometrisen tietokannan mukaan Ukrainan korkeakoulujen luokittelun tulosten mukaan Lvivin yliopisto sijoittui huhtikuussa 2017 neljännelle sijalle Ukrainan yliopistojen joukossa. Huhtikuussa 2017 Lvivin yliopiston tutkijoiden julkaisujen määrä oli 5823, artikkelien viittausten määrä oli 28547, h-indeksi oli 50.
Yksi maailman arvostetuimmista yliopistoluokista on Webometrics (Webometrics Ranking of World's Universities), joka kattaa kaksitoista tuhatta yliopistoa eri puolilta maailmaa ja julkaistaan kahdesti vuodessa. Yliopisto on viimeisen vuoden aikana parantanut merkittävästi asemaansa rankingissa. Tammikuussa 2018 julkaistun ranking-julkaisun mukaan yliopisto sijoittui Ukrainan yliopistojen kolmen parhaan joukkoon.
Vuonna 2018 Ivan Franko National University of Lviv sisällytettiin yhteen suosituimmista maailmanluokista, The Times Higher Education World University Rankingsista, joka on Times Higher Education -lehden mukaan vuosittain julkaistava yliopistojen ranking.
Sosiaalisissa verkostoissa | ||||
---|---|---|---|---|
Valokuva, video ja ääni | ||||
Sanakirjat ja tietosanakirjat | ||||
|
Lvivin yliopiston rehtorit | |
---|---|
Joseph II:n mukaan nimetty Lvivin yliopisto A. V. Betansky (1784/85) B. Borzaga (1785/86) B. Shiverek (1786/87) V. Vreha (1787/88) J. Wimmer (1788/89) J. Ambrose (1789/90) A. Capuano (1790/91) W. Gann (1791/92) J. A. de Potochki (1792/93) D. Z. Kefil (1793/94) W. Pressen (1794/95) J. Holfeld (1795/96) Anthony (Angelovich) (1796/97) S. Grzhembsky (1797/98) B. Shiverek (1798/99) Y. Sporck (1799/1800) K. Kitsky (1800/01) B. Borzaga (1801/02) F. Masoch (1802/03) J. Zemancek (1803/04) N. Skorodinsky (1804/05) F. Kodesh (1805) Lvivin lyseo J. Ambrose (1805/06) W. Pressen (1806/07) E. Echsner (1807/08) J. N. Hoffman (1808/09) Y. Arbter (1809/10) F. d. P. Neuhauser (1810/11) J. Golfeld (1811/12) A. Zeisl (1812/13) M. A. Füger (1813/14) F. Babel von Fronsberg (1814/15) F. Kodesh (1815/16 ja 1816/17) Francis II Lvivin yliopisto A. A. Ankvich (1817/18) J. Winivarter (1818/19) F. Stecher (1819/20) J. Gütter (1820/21) M. Grinevetsky (1821/22) M. A. Füger (1822/23) P. Krausnecker (1823/24) J. Mauss (1824/25) F. K. Zakharjasevich (1825/26) F. Polberg (1826/27) F. Masoch (1827/28) N. Napadievitš (1828/29) Venedikt Levitsky (1829/30) K. Krauss (1830/31) V. Zherdinsky (1831/32) A. Kunzek (1832/33) O. Krinitsky (1833/34) J. Dobzhansky (1834/35) F. d. P. Neuhauser (1835/36) J. Stieber (1836/37) M. Barvinsky (1837/38) A. Geimberger (1838/39) F. Babel von Fronsberg (1839/40) E. Golzgetan (1840/41) Y. Gerovsky (1841/42) J. Reiner (1842/43) K. Stransky (1843/44) A. Pfeiffer (1844/45) A. Manastirsky (1845/46) F. Tuna (1846/47) B. Wagner (1847/48) C. Tangle (1848/49) S. Tichinsky (1849/50) F. Kotter (1850/51) J. Mauss (1851/52) K. Zhmigrodsky (1852/53) E. Gerbst (1853/54) I. Lemokh (1854/55) O. Krinitsky (1855/56) J. Pazdera (1856/57) A. Wacholz (1857/58) O. Krinitsky (1858/59) A. Fangor (1859/60) Grigori (Jakhimovitš) (1860/61) L. Malinovsky (1861/62) F. Rulf (1862/63) J. Holovatsky (1863/64) L. Soletsky (1864/65) E. More (1865/66) W. Kergel (1866/67) I. Delkevich (1867/68) F. Rulf (1868/69) G. Schmidt (1869/70) F. Kostek (1870/71) F. Kotter (1871/72) A. Maletsky (1872/73) A. Filjarski (1873/74) M. Kabat (1874/75) E. Cherkavsky (1875/78 ja 1876/77) Z. Venclevsky (1877/78) L. f. Bilinsky (1878/79) K. Liske (1879/80) K. Sarnicki (1880/81) L. Pentak (1881/82) B. L. Radzishevsky (1882/83) E. Rittner (1883/84) L. Kloss (1884/85) L. Zhmurko (1885/86) T. Z. Pilatus (1886/87) E. Cherkavsky (1887/88) L. Pentak (1888/89) K. Sarnicki (1889/90) T. Stanetsky (1890/91) R. Pilatus (1891) A. Balasits (1891/92) M. Palivoda (1892/93) L. Tsviklinsky (1893/94) T. Wojciechowski (1894/95) O. M. Balzer (1895/96) I. Komarnitsky (1896/97) A. Reman (1897/98) G. Kady (1898/99) W. Abraham (1899/1900) B. Kruchkevich (1900/01) L. Ridiger (1901/02) V. Okhenkovsky (1902/03) J. Fialek (1903/04) A. Kalina (1904) Y. Puzina (1904/05) V. Gluzinsky (1905/06) B. Dembinsky (1907/08) A. Mars (1908/09) S. Glombinsky (1909/1010) B. Yashovsky (1910/11) L. Finkel (1911/12) A. Beck (1912/13) S. Stazhinsky (1913/14) K. Tvardovsky (1914/17) C. Weiss (1917/18) Jan Casimir Lvivin yliopisto A.S. Yurash (1918/1919) A. Galban (1919/20) E. Mahek (1920/21) J. Kasprowicz (1921/22) S. Narayevsky (1922/23) Y. Makarevitš (1923/24) V. Seradsky (1924/25) E. Porembovich (1925/26) I. Semiradsky (1926/27) A. Gertsman (1927/28) L. Pininsky (1928/29) S. Witkowski (1930/31) S. Krzemenevsky (1931/32) A. Gertsman (1932/33) G. Galban (1933/34) Ya. Chekanovsky (1935/36) S. Kulchinsky (1936-38) E. Bulanda (1938/39) R. Longchamp de Berrier (1939) Ivan Franko Lvivin osavaltion yliopisto M. I. Marchenko (1939/40) G. S. Bychenko (1940/41) V. I. Simovich (1941) N. N. Pashe-Ozersky (1944) I. I. Belyakevich (1944/48) G. N. Savin (1948/51) E. K. Lazarenko (1951/63) N. G. Maksimovich (1963/81) V. P. Chugaev (1981/90) I. A. Vakarchuk (1990/2007) V. S. Vysochansky (2007/10) I. A. Vakarchuk (2010/13) V. P. Melnik (vuodesta 2014) |
Yliopistot Lvivissä | ||
---|---|---|
|