| Liu E | |
|---|---|
| 刘鹗 | |
| Kuva Zhenjianshi-lehdestä (1934) | |
| Syntymäaika | 18. lokakuuta 1857 |
| Syntymäpaikka | |
| Kuolinpäivämäärä | 23. elokuuta 1909 (51-vuotias) |
| Kuoleman paikka |
|
| Kansalaisuus | Qing-imperiumi |
| Ammatti | irrigaattori , yrittäjä , kirjailija |
| Vuosia luovuutta | 1888-1906 |
| Teosten kieli | baihua |
| Debyytti | "Lao Tsangin matka" |
Liu E ( kiinalainen trad. 劉鶚, ex. 刘鹗, pinyin Liú È [comm. 1] , 18. lokakuuta 1857, Dantu - 23. elokuuta 1909, Urumqi ) oli kiinalainen intellektuelli , irrigaattori , yrittäjä , Qingin kirjailija aikakausi . Hänet tunnetaan parhaiten ainoasta romaanistaan, The Journey of Lao Tsang (erillinen painos vuodelta 1907). Hän oli myös ensimmäinen Shangin ja Zhoun aikakausien ennustamiseen liittyvien luiden kirjoitusten tutkija .
Hän syntyi byrokraattisessa perheessä ja sai klassisen koulutuksen kunnioittaen syvästi perinteistä "maan palvelemisen" hyvettä, mutta hän kieltäytyi valtiontutkintojen tarjoamasta byrokraattisesta urasta . Hän oli kiinnostunut matematiikasta, kastelusta ja harjoitteli lääketiedettä Shanghaissa vuoden ajan . 1880-luvulla hän kiinnostui eklektisesta Taigu -koulusta ja aloitti lopulta kaupan, mutta epäonnistui.
Keltaisen joen padon läpimurron jälkeen vuonna 1888 hän osallistui patojen kunnostukseen ja suojaavan kastelusuunnitelman kehittämiseen, työskenteli tällä alueella yli kuusi vuotta, julkaisi kirjan "Seitsemän periaatetta jokien hillitsemiseksi" ( kiina trad. 治河七說, ex. 治河七说, pinyin zhìhé qī shuō , pall. Zhihe qi sho ). Hunanin kuvernööri Wu Dacheng kutsui hänet palvelemaan, ja hän nousi tuomarin arvoon. Kiinan ja Japanin sota 1894-1895 toi hänet pääkaupunkiin, jossa Liu omistautui modernisointiprojektien kehittämiseen. Vuoden 1897 jälkeen hän työskenteli useissa ulkomaisissa yrityksissä, jotka liittyivät hiilen ja muiden mineraalien kehittämiseen; oli yksi harvoista aikansa kiinalaisista yrittäjistä, joka osallistui todellisen teollisuuden kehittämiseen. Yihetuanin kansannousun aikana vuosina 1898-1899 hän myi Pekingissä Venäjän joukkojen kanssa tehdyn sopimuksen mukaisesti riisiä valtion varastoista nälkäiselle väestölle.
Hän oli kiinnostunut antiikkiesineistä, vuonna 1903 hän julkaisi Kiinan historian ensimmäisen kokoelman jäljennöksiä äskettäin löydetyistä Shang-aikakauden ennustavista kirjoituksista ( kiinalainen perinne鐵雲藏龜, ex.铁云藏龟, pinyin tiě yún cáng guī , pall . [kirjoitukset] Teyunin kilpikonnankuorissa”) [Comm. 2] . Liu E:n kokoelmaan kuului yli 5000 luuta. Ensimmäistä kertaa hän onnistui tunnistamaan oikein 34 Shan-kirjoituksen merkkiä verrattuna nykyaikaisiin hieroglyfimuotoihin. Teyunin monien tuttavien joukossa oli Luo Zhenyu , joka jatkoi työtään tällä alalla.
Vuonna 1908 Yuan Shikain kanssa käydyn konfliktin vuoksi Liu E:tä syytettiin maanpetoksesta (riisin myyntitapaus jäi hänelle mieleen) ja hän kuoli maanpaossa Xinjiangissa . Huhuttiin myös, että Manchu-prinssi Duanfang , Nanjingin kenraalikuvernööri, halusi ottaa haltuunsa kirjailijan posliini- ja kilpikonnankuoriakokoelman [3] .
Liu E:n ainoa romaani " The Journey of Lao Can " ( kiinalainen trad. 老殘遊記, ex. 老残游记, pinyin lǎo cán yóu jì , pall. Lao Can yuji ) julkaistiin luku luvulta eri aikakauslehdissä 1903- 1906 . Päähenkilö, suurelta osin omaelämäkerrallinen, on vaeltava älyllinen tohtori Lao Ts'an, joka yrittää pelastaa matkalla kohtaamansa ihmiset maallisesta helvetistä. Monien nykyaikaisten todellisuuksien joukossa romaanissa mainitaan uteliaasti Sherlock Holmes , jonka kuva alkoi saada suosiota koulutettujen kiinalaisten keskuudessa Doylen ensimmäisten käännösten ansiosta : "Holmesia" kutsutaan leikkimielisesti päähenkilöksi, joka lähetetään tutkimaan korkean profiilin murhaa [4 ] . Alkuperäinen kirjoittajan teksti sisälsi 20 lukua, tästä versiosta tehdään yleensä käännöksiä vieraille kielille. Myöhemmin kirjoittaja täydensi sitä erilaisilla jatko-osilla 6, 9 tai useammassa luvussa [5] .
Tekstiä arvostivat varhain aikalaiset, mukaan lukien Lu Xun ja Hu Shi , jotka sisällyttivät sen myöhäisen Qing-aikakauden neljän suuren romaanin joukkoon. Englanninkielisen käännöksen romaanin kolmannesta luvusta julkaisi Arthur Whaley vuonna 1929. Lin Yutang tuotti romaanista valikoidut englanninkieliset käännökset vuosina 1936 ja 1951; täydellisiä käännöksiä tehtiin myös englanniksi (1952 ja 1983), ranskaksi (1964), saksaksi ja tšekkiksi ( en:Jaroslav Průšek , 1947). Vladimir Semanovin venäjänkielinen käännös julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1958.