Korintin piiritys (Byron)

Korintin piiritys
Englanti  Korintin piiritys

Ensimmäinen painos The Siege of Corinth
Genre Romanttinen eeppinen runous
Tekijä George Byron
Alkuperäinen kieli Englanti
kirjoituspäivämäärä 1816
Ensimmäisen julkaisun päivämäärä 1816 John Murray

Korintin piiritys  on Lord  George Byronin traaginen runo . Alpit-runon päähenkilö on nuori venetsialainen, joka on rakastunut kuvernöörin tyttäreen Francesca Minottiin ja pyytää tämän kättä, mutta vanha isä ei suostu siihen.

Luontihistoria

Runon julkaisi vuonna 1816 John Murray Lontoossa yhdessä runon "Parisina" kanssa. Se sai inspiraationsa Acrocorinthia pitävän venetsialaisen varuskunnan ottomaanien verilöylystä vuonna 1715 - ottomaanien valloituksen aikana Morean ottomaanien ja venetsialaisten aikakaudella. sodat [1] .

Juoni

Merkittävä osa runosta kuvaa hyökkäystä linnoitusta vastaan, kaikenlaisia ​​tapoja pakottaa vastahakoinen Korintin antautumaan.

Byron kertoo venetsialaisten lopullisesta, epätoivoisesta puolustuksesta päivänä, jolloin ottomaanien armeija ryntäsi Akrokorintiin : paljastaa konfliktin viimeiset kohtaukset Alpan (Ottomanien puolesta taistellut venetsialainen luopio ) ja Francescan (kuvernöörin kaunis tytär) silmin. ) Venetsian varuskunnan: Minotti) [1] .

Alpin, joka rakasti syvästi Francescan kättä ja pyysi häntä avioliittoon, hänen isänsä Minotti hylkäsi aiemmin. Myöhemmin hän pakeni Venetsian valtakunnasta sen jälkeen, kun nimettömät syyttäjät tuomitsivat hänet väärin kuuluisan "Leijonan suun" kautta Dogen palatsissa. Astuessaan armeijaan Turkin lipun alla hän luopuu sekä kotimaastaan ​​ja uskonnostaan ​​että vanhasta nimestään Lanciotto, mutta viimeistä hyökkäystä edeltävänä iltana Francesca itse haastoi hänet katumaan luopumustaan, antamaan anteeksi syyttäjilleen ja pelastaa venetsialaisen varuskunnan välittömältä verilöylyltä [1] .

Alpin tuloksena oleva moraalinen dilemma, nimittäin: antaa anteeksi niille, jotka syyttivät häntä väärin, ja pelastaa hänen vihollistensa hengen; tai jatkaa kostoa Venetsialle käyttämällä kaikkia hänen komennossaan olevia turkkilaisia ​​joukkoja - tämä on kehittyvän draaman huipentuma, kun ottomaanien ja venetsialaisten välinen taistelu päättyy [1] .

Vihollinen Alp ei unohtanut
näiden upeiden päivien loistoa.

Vaeltaessaan yön hiljaisuudessa
Hän muisti ajatuksissaan menneitä,
niitä antiikin sankareita,
joiden verta vuodatettiin maan kunniaksi.

Ja tästä ajatuksesta hän nolostui,
Hän ymmärsi kuinka säälittävä hän on,
Petturi, joka veti miekkansa
Isänmaata vastaan ​​taistelun melussa,

Virtaili petosten kentällä
Seinien pyhäinhäväisyydelle.
Oi,
menivätkö johtajat taisteluun vihollista vastaan, jonka tuhka oli ympärillä?

He johtivat falangin taisteluun Pyhien
kotimaan puolustamiseksi;
He kuolivat, mutta
heidän ikuinen kykynsä on elävä huhu.

Käännökset venäjäksi

Muistiinpanot

  1. ↑ 1 2 3 4 Byron George Gordon. Korintin piiritys . az.lib.ru . Haettu 4. marraskuuta 2020. Arkistoitu alkuperäisestä 8. heinäkuuta 2020.
  2. Žatkin Dmitri Nikolajevitš, Milotajeva Olga Sergeevna. Runo "Korintin piiritys" kirjoittaja J.-g. Byron venäjäksi kääntänyt D. E. Mina  // Uutisia korkeakouluista. Volgan alue. Humanitaariset tieteet. - 2012. - Ongelma. 1 . — ISSN 2072-3024 . Arkistoitu 25. maaliskuuta 2020.
  3. Antiikkiteema Byronin "Itäisen runon" teoksessa The Siege of Corinth . www.school-essays.info . Haettu 4. marraskuuta 2020. Arkistoitu alkuperäisestä 11. syyskuuta 2019.

Kirjallisuus

Linkit