| Palmeyrin englanti | |
|---|---|
| yleistä tietoa | |
| Tekijä | Francisco de Morais |
| Tyyppi | kirjallinen teos |
| Genre | romantiikkaa |
| Alkuperäinen versio | |
| Nimi | portti. Palmeirim de Inglaterra |
| Kieli | Portugalin kieli |
| Julkaisuvuosi | OK. 1544 (oletettavasti) |
| venäläinen versio | |
"Palmeirin English" ( port. Palmeirim de Inglaterra tai "Palmerin English" ( espanjaksi: Palmerín de Inglaterra , eng. Palmerin of England ); koko nimike "Chronicle of the kunniakas ja mahtava ritari Palmeirin of English, kuningas Don Duardushin poika, jossa kuvataan hänen rikostyötään ja hänen veljeään Florian Erakkoa ja joitakin Primalionin pojasta prinssi Florendushista" ( port. Cronica do famoso e muito esforçado caualleiro Palmeirim Dinglaterra, filho del rei dõ Duardos: no qual se cõtam suas proezas, e de Floriano do desetro seu e algũas do principe Florendos filho de primaliam . 1567) - Francisco de Moraisin vuonna 1544 luoma ritarillinen proosaromanssi portugalilaisessa kirjallisuudessa . Varhaisimmista säilyneistä painoksista teoksen käännös espanjaksi vuodelta 1547 on säilynyt tähän päivään . Kirjallisuustutkijat väittävät, että sen alkuperäinen portugalilainen versio ilmestyi ennen espanjankielistä käännöstä, mutta tämä ensimmäinen painos ei ole säilynyt. Teos kuuluu sarjaan espanjalaisia ja portugalilaisia hoviromaaneja palmeirineista ( port. ciclo dos palmeirins , palmerines espanjaksi Los palmerines ). Se sisältää espanjalaisen ritariromaanin " Palmerino Oliva " henkilöitä ja muita sitä seuranneita tämän syklin teoksia, joiden korpus sisältää noin 10 nimikettä. Käännöstä venäjäksi ei ole tehty.
Venäjänkielisissä lähteissä Cervantesin Don Quijoten käännösten jälkeen levisi espanjalainen nimen "Palmerin English" siirto pehmeällä konsonantilla " l ", kuten venäläisissä " mol "-käsitteissä. Portugalissa " l " (ei pidä sekoittaa yhdistelmään lh ) lausutaan aina vain kovana äänenä, kuten venäjän sanassa " mol " - "Palmeyrin English". O. A. Ovcharenko noudattaa nimeä siirretessään kuitenkin espanjalaisten ennakkotapausta - "Palmerin English" (1543-1544) [1] , koska aiemmin sama vaihtoehto löytyi ESBE :stä [2] , N. K. Derzhavinin artikkelissa ("Chronicle of Palmerin English") [3] , kirjoittanut I. A. Terteryan [4] . Ennakkotapauksista huolimatta M. F. Nadyarnykh on nyt äänittänyt ohjelman "Palmerin English" [5] .
Palmeyriineja koskevien hoviritarillisten romanssien kokoelma sisältää noin kymmenen nimikettä ja kuuluu Pascual de Gayangosin luokituksen mukaan kreikkalais-aasialaiseen kiertokulkuun [6] (eli bysanttilainen, mutta ei bretoni tai karolingilainen). M. Menendez ja Pelayo erottivat " Galin Amadiksen" ja sitä seuranneet romaanit, mukaan lukien palmeyriineja koskevan syklin, omaan ryhmään [6] . Osa syklin teoksista säilytetään edelleen käsikirjoitusten muodossa , osa painettiin vasta 1500-luvulla, eikä niitä myöhemmin julkaistu uudelleen [7] . Sarja alkoi vuonna 1511 tuntemattoman kastilialaisen romaanilla "Palmerino of Oliva" [8] . "Palmeirina English" -elokuvan nimihenkilö on Palmerinon Olivan pojanpoika [9] [10] . Morais sävelsi romaanin 1. ja 2. osan. Myöhemmin Chronicle of Palmeyrin English jatkoi muiden kirjoittajien romaanilla: Don Duardos the British ja Don Duardos II, kirjoittanut Diogo Fernandes ( sataman 3. ja 4. osa. Fernandes, Diogo. Dom Duardos de Bretanha. Dom Dvardos II , 1587 ) [11] ja Baltazar Goncalves Lobaton "Clarizol British" ( portin 5. ja 6. osa . Lobato, Baltazar Gonçalves. Quinta e Sexta parte de Palmeirim de Inglaterra. Chronica de D. Clarisol de Bretanha , 1602) [12] .
Ilmeisesti yksikään romaani perusteellinen tutkimus ei voinut olla mainitsematta Don Quijoten Miguel de Cervantes Saavedran arviota [13 ] . Espanjan kirjallisuuden arvovaltaisimman edustajan lainaus heijasti asennetta aikamme unohdettuihin suosituimpaan renessanssin ritariromaaniin , jonka menestyksestä todistavat käännökset eurooppalaisille kielille: espanja (1547), ranska (1553), italia ( 1553), englanti (1596).
"Sitten hän avasi seuraavan kirjan: se oli Oliivin palmeriini, ja sen vieressä seisoi toinen, jonka nimi oli Englannin palmeriini. Nähdessään heidät lisensiaatti sanoi: "Tämä oliivi on välittömästi tuhottava ja poltettava, jotta siitä ei jää tuhkaa; ja pidä englantilaista palmua jalokivinä ja tee sille arkku, samanlainen kuin Aleksanteri löysi Dareioksen aarteista ja jonka hän määräsi tallentamaan Homeroksen runoja . Tämä kirja, rakas ystävä, ansaitsee kunnioituksen kahdesta syystä: Ensinnäkin se on sinänsä erittäin hyvä, ja toiseksi, huhujen ääni osoittaa sen yhdelle viisaalle Portugalin kuninkaalle. Kaikki seikkailut Miragwardin linnassa ovat erinomaisia ja taitavasti keksittyjä, tyyli on tyylikäs ja selkeä ja puheet on sovitettu taitavasti ja tyylikkäästi puhujien luonteeseen ja asemaan. Siksi uskon, että jos vain hyvä suostumuksesi, señor maese Nicolas, tämä romaani ja Gallialainen Amadis voivat välttää tulen, ja loput eivät ole katsomisen arvoisia: anna heidän kaikkien kuolla" [14] .
Parturien suuhun laitettiin sekä teoksen korkea arvostus että sen tekijäongelma, mikä aiheutti asiantuntijoiden keskusteluja, jotka eivät laantuneet koko 1800-luvulla ja päättyivät 1900-luvun ensimmäisten vuosikymmenten lopputulokseen - Francisco de Euroopan johtavat asiantuntijat tunnustivat Moraisin teoksen tekijäksi. Koska venäjänkielistä käännöstä ja kotimaisten kirjallisuuskriitikkojen sitä käsitteleviä teoksia ei ole saatavilla, venäjänkielisen lukijan on keskityttävä tietosanakirjojen ilkeisiin ja harvinaisiin mainintaan [2] [3] [4] [5] ja Cervantesin lakoninen arvio.
Romaanin painoshistoria on epätavallinen ja viihdyttävä, samoin kuin 1800-luvulla levinneet pitkät keskustelut sen kirjoittajista . Koska nimeä Francisco de Morais ei mainittu väitetyssä portugalilaisessa alkuperäisessä (1544, ei säilynyt), eikä toisessa portugalilaisessa painoksessa ( Evora , 1564-1567 [15] [16] ), jota pidettiin virallisesti ensimmäisenä portugalilaisena, eikä Painetun lähteen ensimmäisinä säilyneinä päivinä (espanjankielinen käännös, 1547-1548, Toledo ), eikä sen ranskan-, italian- ja englanninkielisissä käännöksissä 1600-luvulla , bibliofiilit ja bibliografit noudattivat Cervantesin ohjeita yhden maan kuninkaan kirjoittamisesta. Portugali, jolla he tarkoittivat João II :ta [17] tai hänen João III :n poikaa , joka kuoli vuonna 1557 [18] . Kirjoittajan nimi esiintyi ensimmäisen kerran vuoden 1592 portugaliksi ( Lissabon ) [19] , jota pidettiin virallisesti toiseksi portugaliksi, ja jälleen vuoden 1786 Lissabonin painoksen prologissa, jossa oli merkintä "kopio vuoden 1592 painoksesta" [20] [ 21] , jota pidetään virallisesti kolmanneksi portugaliksi. Portugalissa ei ollut epäilystäkään siitä, että romaani oli peräisin Morais'n kynästä. Tekijäkysymys nostettiin esille Espanjassa, jossa teoksen ansioksi katsottiin joko Luis Hurtado tai Miguel Ferrer [22] .
Vuonna 1860 julkaistiin brasilialaisen tutkijan Manuel Odorico Mendesin ( Manuel Odorico Mendes ) teos, joka osoitti vakuuttavasti Morais'n kirjoittajan [23] . M. Menendez Pelayo lainasi Cervantesin arviota ja yhtyi M. O. Mendezin väitteisiin, vaikka hän myönsikin jonkin verran pätevyyttä kannattajien väitteissä, joiden mukaan romaanin olisi kirjoittanut Luis Hurtado [24] . Mutta tämän näkökulman kyseenalaisti se, että jos Hurtado olisi luonut tämän teoksen, hän olisi tehnyt sen liian nuorena, 15-vuotiaana [25] .
Vuonna 1904 William Edward Purser julkaisi laajan monografian, jossa hän suoritti perusteellisen analyysin eri osapuolten argumenteista ja tiivisti monien vuosien keskustelun: kirjoitettu portugaliksi ja sen kirjoittaja oli Francisco de Morais" [26] . ESBE tallensi nyt hylätyn version 1800 - luvun espanjalaisista tutkijoista Luis Hurtadon kirjoittajuudesta [2] .
A. J. Saraiva kiinnitti huomion siihen, että portugalilaisen kirjailijan palmeyriineja käsittelevän syklin jatkossa Iberian niemimaan kahden pääkirjallisuuden proosan keskinäinen riippuvuus ilmenee jälleen kerran , mikä tässä tapauksessa johti levinneeseen hypoteesiin tietyllä hetkellä romaanin kastilialaisesta alkuperästä [8] . Ovcharenko ilmaisi monien nykyajan tutkijoiden mielipiteen kirjoittaessaan englantilaisesta Palmeyrinistä: "Vaikka aikoinaan Espanjan ja Portugalin välillä oli kova kiista sen tekijästä, nyt voidaan jo katsoa todistetuksi, että romaanin on kirjoittanut portugaliksi Francisco de Murais” [27 ] .
Venäläisen käännöksen puutteen vuoksi kotimainen lukija sai käsityksen teoksesta vain Don Quijoten parturien sanojen ansiosta (I osa, luku VI). Ilmeisesti romaanista ei tullut Neuvostoliiton kirjallisuuskritiikin tutkimuskohde. Hänen ensimmäinen tietosanakirjamainintansa tuosta aikakaudesta on tallennettu Literary Encyclopedia [3] . Myöhemmin Terteryan kuvasi romaanista ytimekkäästi: ”Yleiseurooppalaisen tyyppisistä ritarillisista romaaneista ei ollut pulaa. Näistä silmiinpistävin oli Francisco de Morais'n Palmerino English, joka julkaistiin espanjankielisenä käännöksenä vuonna 1547 ja alkuperäisenä vuonna 1567. Juonen monimuotoisuus, fantastisten aiheiden rikkaus, maalaukselliset kuvaukset tekevät romaanista yhden merkittävimmistä. tämän genren teoksia " [4] .
Ovcharenko arvioi tätä teosta sen vaikutuksen perusteella Lusiadin kirjoittajan työhön : " Camões kuitenkin ilmeisesti suhtautui tähän romaaniin skeptisemmin kuin Cervantes. Joka tapauksessa ei voida väittää, että "Palmerinilla" olisi ollut erityinen vaikutus Camõesin sanoituksiin tai eepokseen" [27] .
Portugalilainen tutkija Caroline Michaelis de Vasconcelos arvosti korkeasti teoksen merkitystä ja piti sitä parhaaksi Iberian niemimaalla 1500 -luvulla luodun ritarillisen romaanina [28] . Kirjallisuuskriitikko mainitsi Cervantesin arvovaltaisen mielipiteen kirjan arvosta, jonka Don Quijoten parturi ilmaisi, pelasti Palmeyrin-englannin auto-da-fésta ja tarjoutui säilyttämään sen kultaisessa arkussa [29] . Vasconcelos kirjoitti: "Palmeyrin Anglian arvo ja merkitys piilee siinä tosiasiassa, että meille esitetään ainutlaatuinen, ehdottomasti romanttinen, fantasiaa täynnä oleva teos, jossa elegantti proosa on sekoitettu rakkausrunoihin ja jonka hovimies João III omisti. Infanta elämänsä ensimmäisellä puoliskolla" [30] .
M. Menendez y Pelayo huomautti, että romaani ei ollut kovin suosittu Espanjassa eikä sitä ollut painettu uudelleen vuosisatojen ajan, mikä osoitti, että hän tiesi löytäneensä vain kaksi kopiota ensimmäisestä kastilialaisesta painoksesta, mikä on harvinaisuus [24] . Mutta Elizabeth I :n aikakauden Englannissa sävellys saavutti laajan suosion, jossa monissa tuon ajan näytelmissä viitattiin englantilaisten Palmeyriniin [31] . A. J. Saraiva kuvaili teosta palmeyriinisyklin tunnetuimmaksi ja mielenkiintoisimmaksi romaaniksi [8] .
Alkuperäisen ensimmäistä julkaisua portugaliksi ei ole säilynyt. Tutkijat ehdottavat, että tämä numero ei ilmestynyt Portugalissa, vaan Ranskassa , mahdollisesti Pariisissa , ja se julkaistiin noin vuonna 1544 ennen kuin se käännettiin espanjaksi. Portugalinkielinen painos vuodelta 1564 (väitetysti toinen portugali) ei tunnistanut tekijää, eivätkä myöskään 1500-luvun käännökset espanjaksi, italiaksi ja englanniksi Toledon painoksista.
1500 -luvun Italiassa Venetsiassa teos kävi läpi 8 painosta. Ranskassa julkaistiin 3 käännöstä (1533, 1574; 1829 - portugalinkielisestä painoksesta) [34] . Vuonna 1596 Englannissa Anthony Munday käänsi Palmeyrinin englannin ranskankielisestä painoksesta [35] . 1600 -luvulla romaani painettiin siellä kokonaan tai osittain uudelleen muissa käännöksissä 8 kertaa, mukaan lukien italialaisesta painoksesta. Vuonna 1807 Robert Southey tuotti romaanista tarkistetun englanninkielisen käännöksen [31] , joka verrattiin portugalinkieliseen painokseen. 2000-luvulla julkaistiin uusintapainos englannin (southey) ja espanjan käännöksistä [36] .