Parfenov, Leonid Gennadievitš

Leonid Gennadyevich Parfenov (s . 26. tammikuuta 1960 [1] , Tšerepovets [2] , Vologdan alue ) on neuvosto- ja venäläinen toimittaja , TV-juontaja , dokumenttielokuvantekijä , kirjailija , julkisuuden henkilö .

Televisio- ja kirjaprojektien " The Other Day " ja " Russian Empire " kirjoittaja, monien dokumenttien kirjoittaja, viisinkertainen TEFI -voittaja (vuosina 1995, 1999, 2000 (erikoispalkinto), 2002 ja 2004), Parthenon YouTuben kirjoittaja kanavalla ja julkaisi sillä dokumenttisyklin " Nmdni ".

Varhainen elämäkerta

Syntynyt 26. tammikuuta 1960 Cherepovetsissa , Vologdan alueella .

Äiti Alvina Andreevna Parfjonova (s. Shmatinina, syntynyt 1931), kotoisin Uloman kylästä , isänsä, metallurgian insinööri Gennadi Viktorovitš Parfjonovin (1931-2004) esi-isät Yorgista [3] [4] [5] . Isäni oli Tšerepovetsin metallurgisen tehtaan pääinsinööri (vapa-ajallaan hän halusi kalastaa ja metsästää ankkoja). Veli Vladimir Parfenov (s. 1966) [3]  - liikemies, lääketieteellisiä laitteita myyvän yrityksen omistaja; rakastaa metsästystä [6] .

Hän opiskeli Cherepovetsin koulussa numero 4 [7] . Vuonna 1973 hän sai junioritutkinnon Pionerskaya Pravdasta [8 ] . Ensimmäinen merkittävä materiaali valtionpalkintoa varten oli omistettu Sergei Solovjovin elokuvalle " Sata päivää lapsuuden jälkeen " (1975) [9] [10] . Vuonna 1977 hän tuli Zhdanov Leningradin yliopiston journalismin tiedekuntaan . Hän asui hostellissa bulgarialaisten opiskelijoiden kanssa , minkä ansiosta hän oppi bulgarialaisen kielen , joka on edelleen hänen omien sanojensa mukaan ainoa vieras kieli, jota hän puhuu sujuvasti [11] . Hän valmistui tiedekunnasta vuonna 1982 [12] .

Hänet julkaistiin Neuvostoliiton lehdistössä Krasnaja Zvezdasta ja Pravdasta Moskovskie Novostiin ja Ogonyokiin . Vuonna 1983 hän oli Vologda Komsomolets -sanomalehden kirjeenvaihtaja. Sanomalehteen hän kirjoitti artikkeleita kiireellisimmistä aiheista (nuorten kulttuuri, muoti, taide), erityisesti hän kirjoitti useita muistiinpanoja Leningrad Rock Clubista . Jonkin ajan kuluttua NSKP:n Vologdan aluekomitean puolesta seuraa kaksi päätöstä: "Vologda Komsomolets -sanomalehden puutteista" ja "Vologda Komsomolets -sanomalehden vakavista puutteista". Heidän jälkeensä Parfenov joutuu jättämään sanomalehden ja siirtymään töihin Vologdan aluetelevisioon Tšerepovetsiin [10] , jossa hän työskenteli Moskovaan lähtöön saakka vuonna 1986. Alueellisessa televisiossa hän johti televisiohaastattelun Aleksanteri Bovinin , häpeällisen musiikkitoimittajan Artemy Troitskyn ja Magnetic Band -ryhmän johtajan Gunnar Grapsin kanssa [10] [13] .

Journalistisissa piireissä hän oli ystäviä tulevan kuuluisan rockmuusikon Alexander Bashlachovian kanssa . Parfjonovin asunnossa syyskuussa 1984 tapahtui kohtalokas tapaaminen Bashlacheville Artemy Troitskyn kanssa, minkä jälkeen hän järjesti Bashlacheville ensimmäiset huoneistokonsertit Moskovassa ja Leningradissa [14] .

Televisioura

Vuonna 1986 hän oli Keskustelevision nuorisotoimituksen erikoiskirjeenvaihtaja ja työskenteli samanaikaisesti Rauha ja nuoriso -ohjelman kirjeenvaihtajana. Vuonna 1988 hän siirtyi töihin " Author's Televisioniin ". Vuonna 1989 hän kuvasi yhteistyössä Andrei Razbashin kanssa kolmiosaisen dokumenttielokuvan "XX kongressin lapset" 60- luvun sukupolvesta ( Jevgeni Jevtušenko , Len Karpinski , Jegor Jakovlev , Andrei Voznesenski ja muut) [15] .

Marraskuusta 1990 maaliskuuhun 1991 - tieto- ja analyyttisen ohjelman " The Other Day " kirjoittaja ja isäntä, jonka hän teki yhdessä televisioyhtiön "Author's Television" kanssa. Vuoden 1991 alussa Parfenov poistettiin ilmasta "virheellisten" lausuntojen vuoksi Eduard Shevardnadzen erosta ulkoministerin viralta [1] .

Vuonna 1992 hän teki sarjan "The Case" -ohjelmia, jotka kertoivat tapahtumista, jotka tapahtuivat maailmassa vuonna 1991.

Vuonna 1992 Parfenov, Konstantin Ernst , Igor Ugolnikov ja VID-televisioyhtiön entinen tuottaja Svetlana Popova perustivat Master TV -yhtiön tuottaakseen omia ohjelmiaan, jotka kestivät kolme vuotta.

Maaliskuusta 1992 toukokuuhun 1993 Channel 1 Ostankinossa Parfjonov oli dokumentaarisen havainnon "Muotokuva taustaa vasten" kirjoittaja ja juontaja. Aluksi hän puhui poliittisista hahmoista ( Gaidar , Rutskoy , Shevardnadze , Nazarbajev ) ja omisti sitten ohjelman jaksot ihmisille, jotka personoivat minkä tahansa aikakauden ( Zykina , Kirillov , Magomajev , Pugatšova , Grebenštšikov ). Joulukuussa 1992 osana tätä ohjelmaa Parfenov haastatteli Jevgeni Leonovia , joka, kuten myöhemmin kävi ilmi, oli viimeinen suositulle näyttelijälle [16] . Projektin viimeinen numero oli omistettu silloiselle suositulle laulajalle Bogdan Titomirille , joka sanoi ohjelman lähetyksessä lauseen " People hawala " [17] , josta tuli myöhemmin siivekäs [18] [19] .

"Neuvostoliitossa varttuneelle ja juuri 1970-luvulla aikuistuneelle historioitsijoiden ja tarkkailijoiden sukupolvelle on Leonid Parfjonov, jonka televisio-ohjelmat ja niiden liitteenä ylellisesti julkaistut kirjat johdattivat meidät 70-luvulle (sekä 60-luvulle, 80- ja 1990-luvuilla), koska "se mitä ilman emme voi kuvitella, on vielä vaikeampi ymmärtää". Parfenov antaa katsojalle mahdollisuuden alistua Neuvostoliiton arjen esineiden ja tapojen viehätykseen, ehkä jopa vaipua nostalgiaan, vaikka hän itse säilyttääkin tietyn ironisen etäisyyden.

Lokakuussa 1993 hän siirtyy töihin äskettäin perustettuun televisioyhtiöön NTV , jossa hän päättää käynnistää uudelleen ohjelman "Toinen päivä", mutta "ei-poliittisten uutisten viikoittainen uutisohjelman" muodossa. Parfjonov oli ensimmäinen Venäjällä, joka käytti vaaleanpunaisia ​​paitoja valkoisten paitojen sijaan ja lähti ilmaan ajettamattomana. Se oli osa formaattia, jota hän kutsui "infotainmentiksi" - uutisia viihteen kautta [21] .

Vuonna 1994 hän oli NTV - New Year's Television -projektin kirjoittaja ja juontaja, josta hän sai ensimmäisen TEFI -palkintonsa Entertainment Program -ehdokkuudessa [22] .

15. maaliskuuta 1995 Leonid Parfjonov isännöi Vladislav Listjevin Rush Hour -keskusteluohjelman julkaisua Channel 1 Ostankinossa [23] .

Vuosina 1995-1996 hän oli suositun uudenvuodenohjelman " Vanhoja lauluja pääasiasta " ( ORT ) kahden ensimmäisen osan kirjoittaja. Projektin idea syntyi yhdessä Konstantin Ernstin kanssa vuonna 1993, kun Nižni Novgorodissa kuvattiin Alla Pugacheva-elokuvaa sarjasta "Muotokuva taustalla" [24] , mutta idea toteutui vasta kaksi vuotta. myöhemmin, kun Ernstistä tuli ORT:n yleinen tuottaja [10] .

Lokakuusta 1995 tammikuuhun 1998 (vuorotellen Jevgeni Kiseljovin ja Pavel Lobkovin kanssa ) ja huhtikuusta toukokuuhun 2001 hän myös isännöi Päivän sankari -ohjelmaa [25] [26] .

Vuosina 1997-2001 hän johti historiallista ohjelmaa " The Other Day. Meidän aikamme " [27] [28] . Huhtikuun 2001 jälkeen kierto jatkui: joka joulukuun viimeinen sunnuntai vuoteen 2003 asti julkaistiin The Other Day -lehden vuosinumero päättyvän vuoden tapahtumista.

Huhtikuusta 1997 maaliskuuhun 1999 hän toimi NTV:n päätuottajana, joulukuusta 1997 lähtien hän oli tämän televisioyhtiön hallituksen jäsen [13] . Tässä tehtävässä hän vastasi kanavan ei-poliittisesta lähetyksestä sekä suunnittelusta, lähetysaikataulusta, ensi-illasta ja kolmannen osapuolen ohjelmista [29] . Hänen johdollaan syksyllä 1997 Elena Khangan kanssa käynnistettiin surullisen kuuluisa "About this" -ohjelma , josta tuli historian ensimmäinen venäläinen TV-keskusteluohjelma rakkaudesta ja seksistä [30] . Tässä tehtävässä hän kutsui suunnilleen samaan aikaan Lev Novozhenovin ja Dmitri Dibrovin televisioyhtiön henkilökuntaan [31] . Vuonna 1998 hän johti yhdessä Elena Khangan kanssa venäläistä versiota pelistä Fort Boyard [ 32] [33] . Keväällä 1999 hän jätti tehtävänsä omasta tahdostaan ​​[34] [35] .

1990-luvun lopulla - 2000-luvun lopulla hänet kutsuttiin usein KVN:n Major Leaguen tuomaristoon [36] [37] . Hän oli kahdesti " Voicing KiViN " -festivaalin tuomariston jäsen ( 1997 , 1999 ). Lokakuussa 2000 hän oli juontaja ja kommentaattori TEFI-2000- televisiopalkintoseremoniassa NTV:ssä [38] [39] [40] [41] . Marraskuusta 2000 toukokuuhun 2003 hän johti historiallista dokumenttiprojektia " Venäjän valtakunta " NTV:ssä [42] [43] [44] .

Tammi-huhtikuussa 2001 hän edusti kolumnia "The Un Certain Regard of Leonid Parfyonov" osana tieto- ja analyyttistä ohjelmaa " Itogi " [31] [45] [46] [47] . Hän oli useiden "Recent History" -sarjan elokuvien kirjoittaja ja juontaja [48] .

Toimittajien ja uuden johdon välisen konfliktin aikana vuonna 2001 hän asettui viranomaisten puolelle; Kollegat (Dibrov [49] , Tochilin , Yusupov , Listova ja Nasibov ) kutsuivat häntä "petturiksi" [50] antropologiassa . 6. huhtikuuta 2001 Dibrovin ohjelman lähetyksen jälkeen Parfenov päätti jättää NTV:n "ei minnekään" [51] [52] [53] , kirjoitti avoimen kirjeen kanavan pääjohtajalle Jevgeni Kiseleville [54] eikä mennyt . viikoksi töihin. Toimittajaryhmän poistuttua 14. huhtikuuta 2001 Parfenov suostui tekemään yhteistyötä Boris Jordanin ryhmän kanssa [55] . 16. huhtikuuta 2001 perustettiin NTV:n toimituskunta, johon kuuluivat Parfenovin lisäksi Tatjana Mitkova , Vladimir Kulistikov ja joukko toimittajia [56] . Leonid ansaitsi maineen iskunmurtajana [57] , mutta hän itse korosti, ettei hän pelännyt tätä [58] . Vuonna 2018 Parfjonov selitti kantaansa konfliktin aikana, ja sanoi, että toimittajat käsittelessään NTV:n omistajanvaihdokseen liittyviä tapahtumia "menivät liian pitkälle yritysuskollisuudessa" ja "käyttivät väärin ilmaa", mitä hän itse vastusti [59 ] . Samalla hän huomautti, että hän oli palauttanut suhteet useimpiin NTV:stä lähteneisiin toimittajiin, mukaan lukien Jevgeni Kiseljoviin [59] .

Syyskuusta 2001 toukokuuhun 2004 - tiedotus- ja analyyttisen ohjelman "The Other Day" [60] [61] [62] kirjoittaja ja esittäjä . Ohjelmalle myönnettiin 31.1.2003 TEFI-palkinto Information and Analytical Program -ehdokkuudessa. Jotkut ohjelman toimittajat (mukaan lukien Andrey Loshak ja Aleksei Pivovarov ) saivat myös erikseen tämän palkinnon.

Vuoden 2003 alussa Parfjonovin johtama "Namedni"-ohjelman tiimi käynnisti tiedotusohjelman " Maa ja maailma ", joka esitettiin arkisin klo 22.00 NTV:ssä [10] [63] . Ohjelma kestää joulukuun 2004 loppuun [64] , jonka jälkeen Tänään klo 22.00 ja sitten klo 19.00 (pääjakso) jaksot muistuttavat tyylillisesti ohjelmaa Maa ja maailma.

Tammikuussa 2003 Namedni-ohjelmassa esitettiin Pavel Lobkovin satiirinen tarina NTV:n uudesta pääjohtajasta, lääketieteen tohtori Nikolai Senkevitšistä, Parfenovin ja Lobkovin pomosta, mikä aiheutti suurta julkista kohua. Tarinassa Lobkov lainasi todisteita, viitaten Senkevitšin artikkeliin "Neuvoja Voltairelle", että NTV:n uusi pääjohtaja lääketieteen erikoisalallaan ei ole niinkään terapeutti, vaan pikemminkin proktologi [65] . Sen jälkeen ohjelma "Toinen päivä" lähtee lomalle useiksi kuukausiksi ja lähtee taas lähetykseen 18. toukokuuta [66] .

Heinäkuussa 2003 ohjelma "Maa ja maailma" lähetettiin odottamatta lomalle ja melkein suljettiin [67] . Marraskuussa juoni Elena Tregubovan kirjasta "Tales of the Kremlin Digger" vedettiin pois "The Other Day" -sarjasta, jonka Parfjonov ilmoitti suoraan ohjelman lähetyksessä [68] . Samanlainen tarina tapahtui toukokuussa 2004, kun Parfjonov aikoi sisällyttää ohjelmaansa haastattelun Tšetšenian separatistin Zelimkhan Yandarbiyevin lesken kanssa . NTV:n päätoimittaja Aleksandr Gerasimov antoi määräyksen, jolla kiellettiin tämän jutun lähettäminen Euroopan televisiossa (juttu oli jo lähetetty maan itäosassa), väitetysti Venäjän erikoispalveluiden pyynnöstä, jottei vaikuttaa Qatarissa Jandarbievin murhasta epäiltyjen Venäjän kansalaisten oikeudenkäyntiin. Parfenov julkaisi määräyksen tekstin Kommersant - sanomalehdessä, jossa myös haastattelun koko teksti julkaistiin [69] [70] . Johto piti tätä yritysetiikkaa vastaan, ja 31. toukokuuta 2004 Namedni-ohjelma suljettiin ja Parfenov itse erotettiin NTV:stä [71] [72] [73] .

Toimintaa vuodesta 2004

Vuosina 2004–2014 hän oli Channel One -kanavan dokumenttien kirjoittaja [ 74] . Tänä työskentelykautena syntyi dokumentteja "Oh, maailma - olet urheilu!". [75] , "Lyusya", "Ja henkilökohtaisesti Leonid Iljitš", " Zvorykin-Muromets ", "Bird-Gogol", " Ridge of Russia ", " The Color of the Nation " [76] jne.

5. joulukuuta 2004 [77] - 20. joulukuuta 2007 [78] hän oli venäläisen Newsweek - lehden [79] päätoimittaja .

Syksyllä 2006 Parfjonovista piti tulla musiikkiprojektin " Kaksi tähteä " isäntä Channel Onella [80] [81] yhdessä Alla Pugachevan kanssa , kuitenkin ohjelman kuvauksen aikana elokuun lopussa. , hän mursi kantapääluunsa pudotessaan kahden metrin korkeudelta [10] .

Vuonna 2007 hän aloitti työskentelyn kirja-albumin " Toisena päivänä. Meidän aikamme ”, jaettu neljään osaan - vuosikymmenien mukaan. Parfenovin mukaan:

Kirja sisältää paljon enemmän tietoa kuin TV-projektissa. Tekstin volyymi on viisi kertaa suurempi. Hitaat, vanhat uutissarjat rajoittivat televisiota ankarasti. Lisäksi julkaisussa on useita aiheita, jotka eivät olleet TV-projektissa ollenkaan: elokuvanauhoista Nurejevin pakenemiseen .

Ensimmäinen osa julkaistiin 11. marraskuuta 2008 [82] . Neliosainen painos oli niin menestynyt, että vuoden 2010 lopussa Parfenov aloitti viidennen lisäosan työskentelyn [83] .

Keväällä 2008 hän äänesti venäläistä versiota animaatiosarjasta " 38 Monkeys ", joka esitettiin 2x2 -kanavalla [84] .

2000-luvun lopulta lähtien hän on esiintynyt säännöllisesti mainoksissa televisiossa [85] [86] [87] [88] .

Vuonna 2009 hän oli Channel One -ohjelman Minute of Glory -ohjelman [89] pysyvä jäsen . Vuodesta 2010 vuoteen 2011 hän isännöi yhdessä Tatjana Arnon kanssa ohjelmaa “ Mitä vuosimme ovat! "Channel Onella [90] . Vuodesta 2011 vuoteen 2013 hän isännöi tv-ohjelmaa "The Magical World of Disney" samalla kanavalla korvaten Ivan Urgantin [91] [92] [93] [94] .

25. marraskuuta 2010 tuli ensimmäinen Vladislav Listyev -palkinnon saaja . Palkintoseremoniassa puhuessaan Parfenov kritisoi tilannetta jyrkästi Venäjän televisiossa [95] [96] . Oletettiin, että "Parfenov yritti tällä tavalla pyytää anteeksi kollegoiltaan, jotka joutuivat hänen pelkuruutensa uhreiksi kriittisessä tilanteessa", viitaten NTV:n tappioon vuonna 2001. Juhlaa johtanut Vladimir Pozner " tiesi etukäteen Parfjonovin aikomuksesta" ja vieraiden reaktiosta, "joiden joukossa oli tv-kanavien johtajia, tunnettuja toimittajia ja TV-ohjaajia, presidentin hallinnon edustajia". ("ei reaktiota, paitsi suosionosoitukset") [97] . Ja 10. joulukuuta pidetyssä mielenosoituksessa petoksia vastaan ​​vuoden 2011 parlamenttivaaleissa hän sanoi, että moderni televisio on "rivo sulkapallon ja amforien kanssa " [98] .

2. joulukuuta 2011 Leonid Parfenov osallistui tietosanakirjan "Toinen päivä (2001-2005)" uuden osan esittelyyn Moskovan kirjojen talossa Novy Arbatissa. Leonid Parfenov kertoi kokouksessa, että hän halusi luoda suuren 2000-luvulle omistetun niteen, mutta ei mahtunut yhteen kirjaan, joten "The Other Day (2001-2005)" on ensimmäinen puolinide. Toinen puoliosa ("The other day (2006-2010)") julkaistiin maaliskuussa 2013 [99] .

Vuoden 2012 presidentinvaalien aattona Boris Berezovski sanoi, että hän haluaisi Leonid Parfjonovin Venäjän presidentiksi [100] [101] [102] .

1. maaliskuuta 2012 musiikkivideon "Bye, Bear!" ensi-ilta tapahtui Internetissä. Vasja Oblomovin laulu , joka on äänitetty yhdessä Ksenia Sobchakin ja Leonid Parfjonovin kanssa, nauraa Venäjän viranomaisten oppositiota koskeville käsityksille ja on omistettu presidentti Dmitri Medvedevin osallistumattomuudelle maan poliittiseen elämään. Saman vuoden toukokuussa tapahtui musiikkivideon toisen sarjan ensi-ilta, jossa he jo puhuvat Vladimir Putinista. Videon nimi on "VVP". 31. joulukuuta 2012 "Parfenov 2012" -ohjelma esitti Vasya Oblomovin, Ksenia Sobchakin ja Leonid Parfjonovin kolmannen videoleikkeen "Rap Prayer in Support of Faith" ( viittaus punk-rukoukseen " Jumalan äiti, aja Putin pois! " kirjoittanut Pussy Riot ).

8. huhtikuuta - 24. kesäkuuta 2012 - yksi Parfyonov- ja Pozner-ohjelman isännistä Dozhd-televisiokanavalla . Joka sunnuntai tunnetut juontajat kokoontuivat Dozhd-studioon klo 21.00 keskustelemaan viime päivien tärkeimmistä tapahtumista keskenään ja uutistoimittajavieraiden kanssa. Saman vuoden kesäkuussa siirto suljettiin. Channel One:n johto asetti Poznerin valinnan eteen - työskennellä joko Channel Onella tai Rainilla - ja hän valitsi Channel One -kanavan [103] [104] .

31. joulukuuta 2012 Parfyonov tiivisti vuoden 2012 tulokset Parfyonov 2012 -ohjelmassa, joka esitettiin Dozhd-televisiokanavalla. TV-juontaja kiinnitti huomiota muun muassa punkbändi Pussy Riotin , Venäjän ortodoksisen kirkon ja patriarkka Kirillin kelloon , protestiliikkeeseen ja valkoiseen nauhaan , V. Putinin lentoon Siberian Cranesin kanssa sekä Gangnam Style -kappaleen videoon. , joka sai yli miljardi katselukertaa YouTubessa [103] [105] .

19. maaliskuuta 2013 pidettiin The Other Day (2006-2010) 6. osan esitys [106] .

24. maaliskuuta 2013 ilmestyi yhteiskunnallis-poliittisen "viikko-TV-lehden" Parfyonov ensimmäinen numero, jota isännöi Parfjonov itse, ja päätoimittajaksi tuli Alexander Urzhanov, entinen NTV : n keskustelevisio- ohjelman päätoimittaja. . Perustajat olivat riippumattoman median tukisäätiö, joka käynnisti verkkosivuillaan joukkorahoituksen kerätäkseen varoja ohjelman tuotantoon [107] ja Dozhd -televisiokanava. Varoja kerättiin 12 tv-lehden numeron luomiseen. Ohjelma päättyi kesäkuun 2013 lopussa [108] . Dozhd-televisiokanavan ensi-illan jälkeen ohjelma jaettiin ilmaiseksi alueellisilla kanavilla [109] .

Tammikuussa 2016 hän valmisteli oppitunnin [110] uudesta mediakielestä, eliittivastuusta ja tulevaisuudesta avoimen yliopiston verkkokoulutusprojektiin.

14. huhtikuuta 2016 julkaistiin ensimmäinen sarja Mihail Fridmanin Genesis Foundationin kanssa yhteistyössä luodusta dokumenttiprojektista "Russian Jews" [111] . Jaksoja julkaistiin yhteensä kolme.

23. kesäkuuta - 25. elokuuta 2017 - musiikillisen keskusteluohjelman "Toinen päivä karaokessa" isäntä televisiokanavalla " RTVI " [112] [113] .

19. helmikuuta 2018 hän käynnisti oman YouTube-kanavansa ja Internet-ohjelmansa Parthenon [114] [ 115] , jossa hän jakaa vaikutelmansa menneistä tapahtumista. Kanava lähettää myös suoraa viestintää yleisön kanssa ja lataa Leonid Parfjonovin dokumentteja eri ajoilta, mukaan lukien " Venäjän juutalaiset " [116] .

Syyskuussa 2018 Parfenov ilmoitti aloittaneensa työskentelyn dokumentissa Russian Georgians [117] , ja huhtikuussa 2020 kahden kuukauden teatterilevityksen jälkeen [118] ensimmäinen kahdesta elokuvasta julkaistiin hänen YouTube-kanavallaan [119] . ] . Toisen elokuvan kuvaukset keskeytettiin COVID-19-pandemian ja georgialaisten näyttelijöiden kyvyttömyyden lentää Moskovaan vuoksi [120] . Tämän seurauksena sen julkaisu alkoi helmikuussa 2022 [121] .

Vuoden 2019 alussa tuli tiedoksi, että Parfjonov jatkaa projektiaan ”The Other Day” [122] , jonka uusien jaksojen ensi-ilta tapahtui 18.3.2019 hänen YouTube-kanavallaan. Vuonna 2019 julkaistut numerot on omistettu jokaiselle vuodelle Neuvostoliiton historiassa vuosina 1946–1960 [123] [124] . Vuodesta 1952 lähtien (julkaisu 30. syyskuuta) sana "toinen päivä" katoaa nimestä tekijänoikeuskiistan vuoksi NTV:n kanssa [125] . Keväällä 2020 "The Other Day" -projekti jatkuu vuosille 2004-2010 omistetuilla numeroilla [126] , ja syksyllä - vuosille 2011-2015 omistetuilla numeroilla uudella nimellä " #NMDNI " [127] . Projektin numeroissa käsitellyt aiheet vuosilta 1946-1960 ja 2004-2010 on otettu suoraan kirja-albumeista ”Toisena päivänä. Meidän aikamme". Keväällä 2021 alkoi vuosille 2016-2020 omistettu numerosarja. 21.6.2021 julkaistiin numero vuoden 1921 tapahtumista ja tarvittavan kroniikan etsintään liittyvän tauon jälkeen [120] lokakuussa 2021 alkoi ilmestyä numeroita vuosilta 1922-1930.

Henkilökohtainen elämä

Vaimo (vuodesta 1987) - Elena Lvovna Chekalova (s. 8. tammikuuta 1967). Hänen isänsä Lev Chekalov oli toimittaja, työskenteli sanomalehdessä " Sovet Russia ", sitten teollisuuden julkaisuissa [6] ; äiti oli toimittaja ja sanakirjojen kokoaja, ammatiltaan sanakirjailija [6] . Valmistunut Moskovan valtionyliopistosta M. V. Lomonosovin mukaan . Hän opetti vuoden ajan venäjän kieltä ja kirjallisuutta ulkomaalaisille opiskelijoille Geological Prospecting Institutessa. Sitten hän työskenteli toimittajana sanomalehdissä " Sovet Culture ", " Moskova News " ja muissa. Vuonna 1990 hän kirjoitti kirjat "Muotokuvamme palautetaan meille" (yhdessä aviomiehensä kanssa), "Ennen ja jälkeen" Look "," Night Live 1 " [6] [128] . Vuosina 2009-2013 hän johti kulinaarista ohjelmaa "Onnea on!" "Channel One" -kanavalla (aamuohjelman otsikko, 2010-2011 - erillinen ohjelma) [129] [130] . Maaliskuusta 2007 lähtien hän on kirjoittanut ruoasta kolumnia Kommersant - sanomalehteen.

Olin ystävä televisiotyöntekijöiden jatkokoulutuksen opettajan kanssa, joka näytti minulle säännöllisesti kuuntelijoittensa työtä - paikallisissa televisiostudioissa työskennelleet toimittajat. Ja näiden teosten joukossa törmäsin erään Cherepovetsin pojan aivan hämmästyttävän esseen akvaarioryhmästä , Boris Grebenštšikovista . Minua hämmästytti upea, ei stereotyyppinen tyyli - kevyt, iloinen, esteetön, mitä ei käytännössä tapahtunut Neuvostoliiton aikana. Muistan sanoneeni ystävälleni: "Galya, tämä on luultavasti jonkinlainen poikkeuksellinen kaveri." Hän sanoo: "Todella, erittäin mielenkiintoista. Kun hän saapuu Moskovaan, esittelen sinulle. Muuten, tilaa hänelle artikkeli sanomalehteäsi. Uskon, että hän pärjää hienosti." Ja kerran, kun toinen joukko kokoontui kotiini, hän tuli Lenyan kanssa. Tapasimme hänet, tilasin hänelle materiaalia, hän kirjoitti, sitten oli muita artikkeleita ...

• Poika - Ivan Leonidovich Parfyonov (s. 1988) - ekonomisti [131] , opiskeli Englannissa, Saksassa, missä hän valmistui lukiosta. Vuonna 2011 hän valmistui Bocconin yliopistosta . Vuosina 2011-2013 hän työskenteli RIA Novostissa edistäen Internet-projekteja [6] . Tammikuusta 2019 lähtien hän on toiminut Sport24-portaalin digitaalisen markkinoinnin ja digitaalisen tuotekehityksen johtajana [132] . 6. syyskuuta 2015 Ivan meni naimisiin Maria Mikhailovna Broitmanin kanssa, arkkitehti, investointipankkiirin tytär [131] [133] .

• Pojanpoika - Mihail Ivanovitš Parfenov (syntynyt 5. helmikuuta 2018) [131] [134] [135] .
• Tyttärentytär - Bella Ivanovna Parfenova (syntynyt 28. syyskuuta 2019) [136] .

• Tytär - Maria Leonidovna Parfenova (s. 2. syyskuuta 1992) [137] , opiskeli Italiassa British Council Schoolissa. Hän valmistui ravintola- ja hotellialan yliopistosta [6] ; laillistettu sosiologi, Teacher for Russia -hankkeen kehitys- ja varainhankintajohtaja, koululaisten lukihäiriön ja akateemisen epäonnistumisen asiantuntija [138] . Perusti dysleksiasta kärsivien lasten vanhempien yhdistyksen. Hän oli kihloissa liikemies Andrei Muravjovin kanssa, ei naimisissa [139] .

Yhteiskunnallinen toiminta

12.11.2012-2018 - kansalaisyhteiskunnan ja ihmisoikeuksien kehittämisen presidentin neuvoston jäsen . Työskennellyt pysyvän tiedonvapauden ja toimittajien oikeuksien komitean sekä historiallisen muistin pysyvän komitean jäsenenä. 2. maaliskuuta 2014 hän ilmaisi 26 muun ihmisoikeusneuvoston jäsenen ( Svanidze , Masyuk , Kucher jne.) kanssa eri mieltä liittoneuvoston luvasta Venäjän federaation presidentille käyttää venäläisiä joukkoja alueella. Ukrainan [140] [141] [142] .

1.-2.3.2021 Parfenovin henkilökohtainen 452 osan kirjasto laitettiin Subscription Editions -kirjakaupan hyväntekeväisyyshuutokauppaan . Tontti ostettiin 500 tuhannella ruplalla, tuotot käytettiin Nikita Kukushkinin "Apu"-projektin tukemiseen [143] .

Helmikuussa 2022 hän vastusti Venäjän hyökkäystä Ukrainaan [144] [145] .

Filmografia

Dokumentit

1. 1988 - XX kongressin lapset (60- luvun sukupolvesta )
2. 1992-1993 - Muotokuva taustaa vasten
3. 1997-2022 - Toissapäivänä . meidän aikakautemme
4. 1998 - Kaikki Zhvanetsky (televisiossa kerätyt Mikhail Zhvanetskyn teokset )
5. 1998 - Lähihistoria. Seitsemäntoista kevään hetkeä 25 vuotta myöhemmin (TV-elokuvasta " Seitsemäntoista kevään hetkeä ")
6. 1998 - Solženitsynin elämä ( Aleksanteri Solženitsynin 80-vuotispäivänä ) yhdessä ohjaaja Aleksei Pischulinin ja tuottaja Juri Prokofjevin kanssa
7. 1999 - Nabokovin vuosisata ( Vladimir Nabokovin 100-vuotisjuhlaan ) [146]
8. 1999 - Lähihistoria. Kohtaamispaikka. 20 vuotta myöhemmin (TV-elokuvassa " Kokouspaikkaa ei voi muuttaa ")
9. 1999 - Elävä Pushkin ( A. S. Pushkinin 200-vuotispäivänä )
10. 1999 - 300 vuotta uutta vuotta [147]
11. 2000-2003 - Venäjän valtakunta
12. 2000 - kalenterin punainen päivä (neuvostovaltion kahdesta tärkeimmästä ideologisesta juhlapäivästä - 7. marraskuuta ja 1. toukokuuta ) [148] [149]
13. 2000 - Zykina ( Ljudmila Zykinasta )
14. 2000 - Gennadi Khazanov. Olin kerran ( Gennadi Khazanovista )
15. 2004 - Isäntä ( Vladimir Poznerin 70-vuotispäivänä ) [150]
16. 2004 - Voi maailma, olet urheilu! ( vuoden 2004 Ateenan olympialaisista) [151] [152]
17. 2005 - Tappava lento ( tapahtumien silminnäkijästä Alexander Bashlachevista )
18. 2005 - Lucy ( Ljudmila Gurchenkon 70-vuotispäivän kunniaksi )
19. 2005 - Krimin sota - kaikki on savussa ( Krimin sodan 150-vuotispäivänä ) [153]
20. 2005 - Yksityinen Rubens sadalla miljoonalla (yhden Rubensin tärkeimmistä mestariteoksista , maalauksen " Tarquinius ja Lucretia ", joka vietiin sodan jälkeen Saksasta Neuvostoliittoon ) kohtalosta [154]
21. 2005 - Gambit. Paikalla (TV-esipuhe elokuvalle " Turkkilainen Gambit ") [155]
22. 2006 - Ja henkilökohtaisesti Leonid Iljitš ( Leonid Brežnevin 100-vuotispäivänä ) [156] [157]
23. 2007 - Ikuinen Oleg ( Oleg Efremovin 80-vuotispäivän kunniaksi ) [158]
24. 2008 - Contemporary ( Galina Volchekin 75-vuotisjuhlan kunniaksi )
25. 2009 - Bird-Gogol ( Nikolaji Vasilyevich Gogolin 200-vuotispäivänä ) [159] [160] [161]
26. 2009 - Vankka merkki lopussa (100 vuotta perustamisesta ja 20 vuotta Kommersant-sanomalehden julkaisemisen jatkamisesta ) [162]
27. 2010 - Venäjän harju ( Uralin historia ) [163]
28. 2010 - Zworykin-Muromets ( television luomisen historia ja Vladimir Zworykinin elämäkerta ) [164]
29. 2011 - Hän tuli antamaan meille vapauden ( Mihail Gorbatšovin 80-vuotispäivänä ) [165] [166]
30. 2011 - Roderer: Tsaarien samppanja (270-vuotispäivänä samppanjan käytöstä Venäjällä ja samppanjan roolista kahden vallan - Venäjän ja Ranskan - elämässä) [167]
31. 2012 - Eye of God (kaksiosainen elokuva venäläisistä klassisen ja modernin maailmantaiteen keräilijöistä, omistettu Pushkin-museon 100-vuotisjuhlille ) [168]
32. 2012 - Täydellinen! (Italialaisen kahvin päätyypeistä ja niiden valmistussalaisuuksista) [169]
33. 2013 - Kansakunnan väri ( Sergei Prokudin-Gorskin 150-vuotispäivänä ja 100-vuotispäivänä 1913) [170] [171] [172]
34. 2016-2017 - Venäjän juutalaiset (kolme jaksoa) [173] [174] [175] [176] [177]
35. 2017 – #IPASSED (rintasyövän varhaisen diagnoosin tärkeydestä, kirjoittanut yhdessä Katerina Gordeevan kanssa ) [178]
36. 2019 - Tuli-, vesi- ja kuparikuutiot ( Macallan Scotch whiskystä )
37. 2020 - Venäjän georgialaiset. Elokuva 1
38. 2021 - Qvevri Veritasissa (Gorgialainen viininvalmistus ) [179]
39. 2021 - Venäjän tasku ( Nižni Novgorodin 800-vuotisjuhlan kunniaksi ) [120]
40. 2022 - Venäjän georgialaiset. Elokuva 2

Pelielokuvat

1. 1996  - Vanhoja kappaleita pääasiasta-2  - toisesta Joulupukista
2. 2000  - Still Whirlpools  - cameo
3. 2011  - Generation P  - cameo
4. 2011 - Boris Godunov  - virkailija Shchelkalov

Ääninäyttelijä

1. 2003-2005 – 38 apinaa 2x2:ssa –  2008 selostus [180] [181] [182] [84]
2. 2014  - Mr. Peabodyn ja Shermanin seikkailut  - Mr. Peabody  - dubattu [183]

Videokuvaus

• 2012  - "Hei, Medved !" (yhdessä Vasya Oblomovin ja Ksenia Sobchakin kanssa )
• 2012 - "BKT" (yhdessä Vasya Oblomovin ja Ksenia Sobchakin kanssa)
• 2012 - "Rap-rukous uskon tueksi" (yhdessä Vasya Oblomovin ja Ksenia Sobchakin kanssa)

Julkaisut

Kirjat

1. Parfenov L. , Chekalova E. Muotokuvamme palautetaan meille: Muistiinpanoja televisiosta. - M . : Taide, 1990. - 207 s. – 50 000 kappaletta.  — ISBN 5-210-00221-7 .
2. Parfenov L. Toissapäivänä . Meidän aikakautemme . 1961-1970. - M .: Hummingbird, Azbuka-Atticus, 2009. - 272 s. – 50 000 kappaletta.  - ISBN 978-5-389-00248-7 .
3. Parfenov L. Toissapäivänä . Meidän aikakautemme. 1971-1980. - M .: Hummingbird, Azbuka-Atticus, 2009. - 272 s. – 50 000 kappaletta.  - ISBN 978-5-389-00575-4 .
4. Parfenov L. Toissapäivänä . Meidän aikakautemme. 1981-1990. - M . : Hummingbird, Azbuka-Atticus, 2010. - 288 s. - 20 000 kappaletta.  — ISBN 978-5-389-00032-2 .
5. Parfenov L. Toissapäivänä . Meidän aikakautemme. 1991-2000. - M. : Hummingbird, Azbuka-Atticus, 2010. - 304 s. - 20 000 kappaletta.  - ISBN 978-5-389-01107-6 .
6. Parfenov L. Zworykin Muromets. - M. : Hummingbird, Azbuka-Atticus, 2011. - 160 s. -5000 kappaletta.  — ISBN 978-5-389-01502-9 .
7. Parfenov L. Toissapäivänä . Meidän aikakautemme. 2001-2005. - M. : Hummingbird, Azbuka-Atticus, 2012. - 224 s. - 10 000 kappaletta.  - ISBN 978-5-389-02329-1 .
8. Parfenov L. Toissapäivänä . Meidän aikakautemme. 2006-2010. - M. : Hummingbird, Azbuka-Atticus, 2013. - 240 s. - 20 000 kappaletta.  — ISBN 978-5-389-02757-2 .
9. Parfenov L. G. Venäjän valtakunta. 1689-1762. Pietari I, Anna Ioannovna, Elizaveta Petrovna. - M . : Eksmo, 2013. - 192 s. – 15 000 kappaletta.  - ISBN 978-5-699-60684-9 .
10. Parfenov L. G. Venäjän valtakunta. 1762-1801. Katariina II, Pavel I. - M. : Eksmo, 2013. - 192 s. - 10 000 kappaletta.  - ISBN 978-5-699-66961-5 .
11. Parfenov L. G. Venäjän valtakunta. 1801-1855. Aleksanteri I, Nikolai I. - M . : Eksmo, 2014. - 192 s. - 4000 kappaletta.  - ISBN 978-5-699-75848-7 .
12. Parfenov L. Toissapäivänä . Meidän aikakautemme. 1946-1960. - M. : Hummingbird, Azbuka-Atticus, Agey Tomesh / WAM, 2015. - 288 s. - 20 000 kappaletta.  - ISBN 978-5-389-06130-9 .
13. Parfenov, Leonid. Toinenpäivä. Meidän aikakautemme. 1931-1940 / Leonid Parfenov . - M. : AST Publishing House: CORPUS, 2017. - 224 s. - (Toisena päivänä. Meidän aikakautemme). -8000 kappaletta.  — ISBN 978-5-17-100364-7 .
14. Parfenov, Leonid Gennadievitš. Toinenpäivä. Meidän aikakautemme. 1921-1930 / Leonid Parfenov . - M. : AST Publishing House: CORPUS, 2021. - 200 s. - (Toisena päivänä. Meidän aikakautemme). - 7000 kappaletta.  — ISBN 978-5-17-108359-5 .
15. Parfenov, Leonid Gennadievitš. Toinenpäivä. Meidän aikakautemme. 2011-2015 / Leonid Parfenov . - M. : AST Publishing House: CORPUS, 2021. - 192 s. - (Toisena päivänä. Meidän aikakautemme). – 12 000 kappaletta.  — ISBN 978-5-17-136963-7 .

Artikkelit

• Esipuhe artikkeliin "Mihail Hodorkovski: Artikkelit, vuoropuhelut, haastattelut". ISBN 978-5-699-48993-0 [184]

Palkinnot ja ehdokkaat

TEFI

Muut palkinnot

• Venäjän journalistiliiton palkinto "Venäjän kultainen kynä " (2000) [185] [186] ,
• TV-lehdistöpalkinto nimityksessä "Televisiohenkilö" (28. marraskuuta 2002) [187] ,
• Liittovaltion lehdistö- ja joukkoviestintäviraston ja Moskovan kansainvälisten kirjamessujen "Vuoden kirja-2009" -kilpailun Grand Prix (kirja-albumille "Toinen päivä. Meidän aikamme. 1961-70") [188] ,
• Vuoden kirja "Afisha"-lehden lukijoiden äänestystulosten mukaan (kirja-albumille "Toinen päivä. Aikamme. 1961-70"),
• Liittovaltion lehdistö- ja joukkoviestintäviraston palkinto "Paras toimittajan kirja" (kirja-albumille "Toinen päivä. Meidän aikamme. 1961-70"),
• Palkinto "Hopeaharkko" radioasemalta " Silver Rain " vuoden 2008 tapahtumien joukossa (kirja-albumille "Toinen päivä. Meidän aikamme. 1961-70"),
• Vladislav Listyev -palkinto (25. marraskuuta 2010) [189] ,
• Venäjän toimittajien liiton palkinto: "Zvorykin-Muromets" "Poikkeuksetta palatyöstä kuljetintelevision taustalla" (2010) [190] ,
• "Vuoden ammattilainen" (2010) " Vedomosti " -lehden mukaan [191] [192] .

Muistiinpanot

1. ↑ 1 2 Onnittelut vuosipäivän johdosta ottaa vastaan ​​yksi kirkkaimmista venäläisistä toimittajista Leonid Parfenov . Channel One (26. tammikuuta 2010). Haettu 9. lokakuuta 2018. Arkistoitu alkuperäisestä 31. heinäkuuta 2018. (Venäjän kieli)
2. ↑ Parfenov Leonid Gennadievitš / . Venäjän federaation presidentin alainen neuvosto kansalaisyhteiskunnan ja ihmisoikeuksien kehittämisestä . Haettu 21. tammikuuta 2016. Arkistoitu alkuperäisestä 26. syyskuuta 2015. (Venäjän kieli)
3. ↑ 1 2 Leonid Parfenov. Esivanhempani. Julkaisu 05.02.2011 . Channel One (5. helmikuuta 2011). Haettu 9. lokakuuta 2018. Arkistoitu alkuperäisestä 9. lokakuuta 2018. (Venäjän kieli)
4. ↑ Äänittäjä K. Nizhegorodskaya . Leonid Parfjonov: "Minulla ei ole koskaan ollut komplekseja ..." (Keskustelu NTV-ohjelman TV-toimittajan L. Parfjonovin kanssa hänen saapuessaan Tšerepovetiin) , Ensiesitys (1. joulukuuta 1999). Arkistoitu alkuperäisestä 14. heinäkuuta 2014. Haettu 11. kesäkuuta 2014.
5. ↑ Svetlana Leusheva . Venäjästä puhuen, edustan aina Vologdan aluetta , meidän aikaamme. Arkistoitu alkuperäisestä 3. elokuuta 2017. Haettu 11. kesäkuuta 2014.
6. ↑ 1 2 3 4 5 6 7 Elena Chekalova: "Kävelyn aikana Parfjonov hämmästytti minut" . 7 päivää (19. huhtikuuta 2010). Haettu 9. lokakuuta 2018. Arkistoitu alkuperäisestä 30. kesäkuuta 2018. (Venäjän kieli)
7. ↑ Miksi Parfenov erotettiin? . Komsomolskaja Pravda (2. kesäkuuta 2004). Haettu 23. huhtikuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 23. huhtikuuta 2019. (Venäjän kieli)
8. ↑ Parfyonov @ ru . Argumentit ja tosiasiat (28. helmikuuta 2001). Haettu 13. kesäkuuta 2017. Arkistoitu alkuperäisestä 31. heinäkuuta 2017. (Venäjän kieli)
9. ↑ Leonid Parfenov: "Beavis ja Butt-Head ovat ihania ihmisiä" . Argumentit ja tosiasiat (10. lokakuuta 2001). Haettu 23. toukokuuta 2018. Arkistoitu alkuperäisestä 24. toukokuuta 2018. (Venäjän kieli)
10. ↑ 1 2 3 4 5 6 Fedor Razzakov. Neuvostoliiton television kuolema. - Eksmo, 2009. - 528 s.
11. ↑ Parfenov - seuraajasta, Serebrennikovista ja kaverista / vdudista YouTubessa
12. ↑ video.mail.ru: Leonid Parfenov Toisen päivän toisen osan esittelyssä
13. ↑ 1 2 Häväistynyt tv-toimittaja lepää . Utro.ru (2. kesäkuuta 2004). Haettu 29. huhtikuuta 2018. Arkistoitu alkuperäisestä 13. heinäkuuta 2018. (Venäjän kieli)
14. ↑ Artemy Troitskyn huomautus Aleksanteri Bashlachev-levylle "The Time of Bells", jonka Melodiya-yhtiö julkaisi Bashlachev-kuoleman vuonna 1988.
15. ↑ Heillä on jätettävä paikka. Musiikin totuus. . Haettu 4. toukokuuta 2012. Arkistoitu alkuperäisestä 27. maaliskuuta 2012. (Venäjän kieli)
16. ↑ Paperikääreet. TV-viikon katsaus . Russian Journal (7. toukokuuta 2002). Haettu 27. syyskuuta 2015. Arkistoitu alkuperäisestä 28. syyskuuta 2015. (Venäjän kieli)
17. ↑ "Muotokuva taustalla" Bogdan Titomirin kanssa (pääsemätön linkki) . parfenovonline.ru . Haettu 30. maaliskuuta 2016. Arkistoitu alkuperäisestä 18. elokuuta 2017. (Venäjän kieli) 
18. ↑ Muotokuva taustalla: Bogdan Titomir Leonid Parfenov (1993 ) YouTubessa
19. ↑ Vadim Serov Ensyklopedinen sanakirja siivekkäistä sanoista ja ilmaisuista Arkistoitu kopio 25. syyskuuta 2015 Wayback Machinessa
20. ↑ Lovell S. "Seitsemäntoista kevään hetkeä" ja 70-luvut. Käännös N. Poltavtseva  // Uusi kirjallisuuskatsaus: lehti. - 2013. - Nro 5 .
21. ↑ Zvereva N.V. Viestinnän taika: se voidaan oppia!. - Alpina Publisher, 2021. - S. 22. - 262 s. - ISBN 978-5-9614-6935-6 .
22. ↑ TEFI-1995 -kilpailun voittajat . Säätiö "Venäjän television akatemia". - Kansallinen televisiokilpailu "TEFI". Haettu 12. syyskuuta 2013. Arkistoitu alkuperäisestä 25. huhtikuuta 2016. (Venäjän kieli)
23. ↑ Vladislav Listjevin työtoverit jatkavat hänen projektiaan . Kommersant (11. maaliskuuta 1995). Haettu 28. elokuuta 2016. Arkistoitu alkuperäisestä 4. maaliskuuta 2016. (Venäjän kieli)
24. ↑ Videokanava OK yhteyttä! Leonid Parfjonov Odnoklassniki-studion lähetyksessä YouTubessa
25. ↑ Leonid Parfenov: "Ihmeellinen kiipeää selliin" . Moskovsky Komsomolets (7. kesäkuuta 2001). Haettu 15. toukokuuta 2015. Arkistoitu alkuperäisestä 18. toukokuuta 2015. (Venäjän kieli)
26. ↑ Leonid Parfjonov piti "Päivän sankarin" . NEWSru.com (16. huhtikuuta 2001). Haettu 15. toukokuuta 2015. Arkistoitu alkuperäisestä 20. huhtikuuta 2015. (Venäjän kieli)
27. ↑ Uusi "Toisena päivänä". Parfenov Hruštšovin kanssa - aivan kuten Forrest Gump Kennedyn kanssa
28. ↑ Pohjoisen hillitty viehätys (pääsemätön linkki) . Moskovsky Komsomolets (5. helmikuuta 2001). Haettu 15. toukokuuta 2015. Arkistoitu alkuperäisestä 25. syyskuuta 2015. (Venäjän kieli) 
29. ↑ Kasvotusten Leonid Parfenovin kanssa (1997) . Radio Liberty (15. helmikuuta 2018). Haettu 1. toukokuuta 2018. Arkistoitu alkuperäisestä 2. toukokuuta 2018. (Venäjän kieli)
30. ↑ POIS NÄKYMÄSTÄ - POIS VERKKOSTA . MK-Boulevard (6. kesäkuuta 2007). Haettu 5. helmikuuta 2018. Arkistoitu alkuperäisestä 5. helmikuuta 2018. (Venäjän kieli)
31. ↑ 1 2 LEONID PARFENOV: "MINÄ EN TAISTELLE - TEIN TYÖSTÄ" . Työ (26. huhtikuuta 2001). Haettu 3. kesäkuuta 2018. Arkistoitu alkuperäisestä 5. heinäkuuta 2018. (Venäjän kieli)
32. ↑ NTV:n ranskalaiset ajat . Uutiset (3. lokakuuta 1998). Arkistoitu alkuperäisestä 7. maaliskuuta 2015. (Venäjän kieli)
33. ↑ Venäläiset valloittivat Bayarin linnoituksen // 7 päivää . - 1998 - 31. elokuuta.
34. ↑ Toissapäivänä PARFENOV jätti tärkeimmät . Antenna-Telesem (12. huhtikuuta 1999). (Venäjän kieli)
35. ↑ NTV:ssä ei tapahtunut mitään. Leonid Parfjonovin eron lisäksi . Kommersant (26. maaliskuuta 1999). Haettu 22. syyskuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 22. syyskuuta 2019. (Venäjän kieli)
36. ↑ KVN Major League (1999) - Ensimmäinen 1/2 
37. ↑ KVN Major League (1999) - Toinen 1/2 
38. ↑ TEFI-seremonia. Double six  // Novaya Gazeta. - 2000. - 16. lokakuuta ( nro 76 ).
39. ↑ TEFI-2000 palkintojenjakotilaisuus (NTV, 21.10.2000) - osa 1 
40. ↑ TEFI-2000 palkintojenjakotilaisuus (NTV, 21.10.2000) - osa 2 
41. ↑ TEFI-2000 palkintojenjakotilaisuus (NTV, 21.10.2000) - osa 3 
42. ↑ TV näyttää edelleen meitä !!! . Argumentit ja tosiasiat (6. syyskuuta 2000). Haettu 13. tammikuuta 2018. Arkistoitu alkuperäisestä 22. joulukuuta 2017. (Venäjän kieli)
43. ↑ Leonid Parfenov: valtakunta elää! . Kommersant (5. marraskuuta 2000). Haettu 13. tammikuuta 2018. Arkistoitu alkuperäisestä 14. tammikuuta 2018. (Venäjän kieli)
44. ↑ 300 VUOTTA JA SEITSEMÄN PÄIVÄÄ . Labor (5. kesäkuuta 2003). Haettu 13. tammikuuta 2018. Arkistoitu alkuperäisestä 23. lokakuuta 2017. (Venäjän kieli)
45. ↑ KUTSUT, ONNITTELUT NAISET 8. maaliskuuta! . Antenna-Telesem (19. maaliskuuta 2001). Arkistoitu alkuperäisestä 27. helmikuuta 2002. (Venäjän kieli)
46. ↑ Elävä itsemurha . Moskovsky Komsomolets (9. huhtikuuta 2001). Haettu 15. toukokuuta 2015. Arkistoitu alkuperäisestä 30. kesäkuuta 2015. (Venäjän kieli)
47. ↑ Leonid Parfjonov: "Olen erillinen" . Moscow News (19. kesäkuuta 2001). Arkistoitu alkuperäisestä 25. kesäkuuta 2001. (Venäjän kieli)
48. ↑ Leonid Parfjonov: "Nousin kukkulalle - älä loukkaannu, jos he sanovat, että kasvot ovat vinot." Eilen NTV alkoi näyttää uusia Venäjän valtakunnan jaksoja. Ensiesityksen aattona kirjailija kommunikoi KP:n lukijoiden kanssa . Komsomolskaja Pravda (14. kesäkuuta 2001). Haettu 13. kesäkuuta 2017. Arkistoitu alkuperäisestä 17. elokuuta 2018. (Venäjän kieli)
49. ↑ Värivallankumous on harmaaseen kyllästyneiden mellakka . Novaya Gazeta (25. tammikuuta 2012). Käyttöpäivä: 21. helmikuuta 2015. Arkistoitu alkuperäisestä 29. tammikuuta 2015. (Venäjän kieli)
50. ↑ Jos Parfenov on petturi, Dibrovin on aika mennä Kashchenkon luo . KP.RU. _ Haettu 21. marraskuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 27. tammikuuta 2012. (Venäjän kieli)
51. ↑ Kuinka Leonid Parfenov jätti NTV:n . Kommersant (3. kesäkuuta 2004). Haettu 7. huhtikuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 7. huhtikuuta 2019. (Venäjän kieli)
52. ↑ Parfenov (ei) jättää NTV:n. 2001 . NTV (6. huhtikuuta 2019). Haettu 7. huhtikuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 7. huhtikuuta 2019. (Venäjän kieli)
53. ↑ Boris Jordanin ensimmäinen voitto: Leonid Parfjonov jätti NTV:n "ei minnekään" . Lenta.ru (7. huhtikuuta 2001). Haettu 7. huhtikuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 7. huhtikuuta 2019. (Venäjän kieli)
54. ↑ Leonid Parfjonovin avoimen kirjeen teksti . Haettu 7. huhtikuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 7. huhtikuuta 2019. (Venäjän kieli)
55. ↑ Mitkova ja Parfjonov palasivat NTV:hen auttamaan uutta johtoa . Lenta.ru (14. huhtikuuta 2001). Haettu 7. huhtikuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 13. maaliskuuta 2016. (Venäjän kieli)
56. ↑ Kanavalle jääneet NTV - toimittajat valitsivat toimituskuntansa . NEWSru.com (16. huhtikuuta 2001). Haettu 26. helmikuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 24. huhtikuuta 2019. (Venäjän kieli)
57. ↑ Leonid Parfenov. Kuka arvasi laittaa virran työpajaan? . Haettu 21. marraskuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 3. joulukuuta 2013. (Venäjän kieli)
58. ↑ Leonid Parfenov Ekho Moskvyssa. Ei tyhmiä. 27.02.2008
59. ↑ 1 2 "Luulin, että menin liian pitkälle tällä yritysuskollisuudella" . Haettu 12. tammikuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 12. tammikuuta 2019. (Venäjän kieli)
60. ↑ Leonid PARFENOV: "Toisena päivänä" tarkoittaa "näinä päivinä" . Uutiset (14. syyskuuta 2001). Haettu 13. tammikuuta 2018. Arkistoitu alkuperäisestä 30. toukokuuta 2017. (Venäjän kieli)
61. ↑ Eettisten normien rikkoja. "Parfjonov olisi voinut lähettää tuon tarinan. Emme purisi kaapelia läpi ”, NTV:n pääjohtaja Nikolai Senkevitš sanoi haastattelussa Jezhedelny Zhurnalin kirjeenvaihtaja Alexander Ryklinille . Viikkolehti (8. kesäkuuta 2004). Arkistoitu alkuperäisestä 26. joulukuuta 2004. (Venäjän kieli)
62. ↑ Jos tähdet sammuvat, joku tarvitsee sitä. "Ah, Parfenov erotettiin! Mutta kuinka he kehtaavat?!!”... Ja sanomme näin: se oli kauan myöhässä. Renegateilla ei ole sijaa Venäjän televisiossamme . Viikkolehti (8. kesäkuuta 2004). Arkistoitu alkuperäisestä 26. joulukuuta 2004. (Venäjän kieli)
63. ↑ Oddities TV-2003 . Moskovsky Komsomolets (15. tammikuuta 2004). Haettu 4. kesäkuuta 2018. Arkistoitu alkuperäisestä 27. lokakuuta 2020. (Venäjän kieli)
64. ↑ NTV:ssä ei ole sellaista "maata" ja sellaista "maailmaa". "Parfenovshchinan" jäänteet on tuhottu . Moskovsky Komsomolets (23. joulukuuta 2004). Haettu 4. kesäkuuta 2018. Arkistoitu alkuperäisestä 13. kesäkuuta 2018. (Venäjän kieli)
65. ↑ NTV:n uusi toimitusjohtaja on kotka
66. ↑ 2004. Parfenov ja Pozner keskustelevat Parfenovin erosta NTV : stä YouTubessa
67. ↑ Maa ja maailma -ohjelma lähetetty hätälomalle . NEWSru.com (17. heinäkuuta 2003). Haettu 26. helmikuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 31. elokuuta 2018. (Venäjän kieli)
68. ↑ Lenta.ru: Joukkomedia: NTV:n johto otti lähetykseen tarinan kirjasta "Tales of the Kremlin Digger"
69. ↑ "Pyyntö oli niiden luokasta, joita ei voida hylätä"  // Kommersant. Arkistoitu alkuperäisestä 31. elokuuta 2018.
70. ↑ "Naimisiin Zelimkhan" . Kommersant-lehti. Haettu 17. toukokuuta 2018. Arkistoitu alkuperäisestä 17. toukokuuta 2018. (Venäjän kieli)
71. ↑ Lenta.ru: Joukkomedia: NTV:n johto erotti Leonid Parfenovin
72. ↑ Leonid Parfjonov erotettiin NTV:stä. "Toisen päivän" ohjelma ja nettisivut on suljettu, tilat sinetöity . NEWSru.com (1. kesäkuuta 2004). Haettu 26. helmikuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 5. elokuuta 2018. (Venäjän kieli)
73. ↑ Leonid Parfjonov - päivän sankari . www.ng.ru _ Haettu 26. helmikuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 8. marraskuuta 2018. (Venäjän kieli)
74. ↑ Leonid Parfenov esiintyy Channel Onessa . NEWSru.com . Haettu 9. joulukuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 13. lokakuuta 2014. (Venäjän kieli)
75. ↑ SARJA SYKSYLLÄ. Lokakuun ilmat osoittautuivat kotimaisten sarjojen täyteläiseksi, kuten sanotaan, silmäluomiin . Twinkle (1. marraskuuta 2004).  (Venäjän kieli) (linkki ei saatavilla)
76. ↑ Olympialaisten ja Ukrainan televisio: lähetys ilman politiikkaa . Forbes (3. heinäkuuta 2014). Haettu 13. kesäkuuta 2017. Arkistoitu alkuperäisestä 4. huhtikuuta 2017. (Venäjän kieli)
77. ↑ Leonid Parfjonov Venäjän Newsweekin johtajaksi . Lenta.ru (5. joulukuuta 2004). Haettu 29. toukokuuta 2013. Arkistoitu alkuperäisestä 29. toukokuuta 2013. (Venäjän kieli)
78. ↑ Leonid Parfjonov jättää Russian Newsweekin. Päätoimittaja jättää lehden omasta tahdostaan . Moskovsky Komsomolets (20. joulukuuta 2007). Haettu 15. toukokuuta 2015. Arkistoitu alkuperäisestä 4. maaliskuuta 2016. (Venäjän kieli)
79. ↑ Pionerskaja Pravdan paras junkuri johti venäläistä Newsweekiä. Leonid Parfjonov on nimitetty lehden päätoimittajaksi . Kommersant (6. joulukuuta 2004). Haettu 15. toukokuuta 2015. Arkistoitu alkuperäisestä 4. maaliskuuta 2016. (Venäjän kieli)
80. ↑ Olga Bakushinskaya , Anna Fedina. Uuden ohjelman kuvaaminen päättyi Leonid Parfenovin loukkaantumiseen . Sanomalehti " Izvestia " (23. elokuuta 2006). Arkistoitu alkuperäisestä 17. kesäkuuta 2013. (Venäjän kieli)
81. ↑ Parfenov palaa televisioon . Sanomalehti " Izvestia " (21. elokuuta 2006). Arkistoitu alkuperäisestä 17. kesäkuuta 2013. (Venäjän kieli)
82. ↑ Leonid Parfenov esitteli kirjan ensimmäisen osan ”Toisena päivänä. Meidän aikakautemme. 1961-1970" . NEWSru.com (11. marraskuuta 2008). Haettu 6. joulukuuta 2010. Arkistoitu alkuperäisestä 26. joulukuuta 2008. (Venäjän kieli)
83. ↑ parfenov-l . Toinen päivä - XXI. Uudet historian ääriviivat 2000-luvulla . LiveJournal (22. syyskuuta 2010). Haettu: 15. helmikuuta 2012. (Venäjän kieli)
84. ↑ 1 2 Leonid Parfenov. Iron Man . Rolling Stone (1. elokuuta 2008). Arkistoitu alkuperäisestä 3. huhtikuuta 2011. (Venäjän kieli)
85. ↑ Leonid Parfenov: "Olen puolinäyttelijä" . Antenna-Telesem (21. huhtikuuta 2010). Haettu 12. tammikuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 12. tammikuuta 2019. (Venäjän kieli)
86. ↑ "Menestys on käsissäsi": uusi mainoskampanja Samsung Galaxy Note9:lle . Samsung (26. lokakuuta 2018). Haettu 12. tammikuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 13. tammikuuta 2019. (Venäjän kieli)
87. ↑ Leonid Parfjonov: "Olen tottunut olemaan luottamatta keneenkään" . Twinkle (18. maaliskuuta 2013). Käyttöpäivä: 16. helmikuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 17. helmikuuta 2019. (Venäjän kieli)
88. ↑ Rosgosstrakh Venäjän jalkapallon mestaruus . Haettu 16. helmikuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 16. helmikuuta 2019. (Venäjän kieli)
89. ↑ TV-tulokset - 2009: ihmisiä viihdytetään yhä enemmän. Ja hän oli jo kyllästynyt pitämään hauskaa . Yksityinen kirjeenvaihtaja (31. joulukuuta 2009). Haettu 16. kesäkuuta 2017. Arkistoitu alkuperäisestä 31. heinäkuuta 2017. (Venäjän kieli)
90. ↑ Leonid Parfenov. Heijastus televisiossa. TV-johtajat // 22.-28.11 . Kommersant (1. joulukuuta 2010). Käyttöpäivä: 18. lokakuuta 2014. Arkistoitu alkuperäisestä 6. lokakuuta 2014. (Venäjän kieli)
91. ↑ Leonid Parfenov ja Disneyn maaginen maailma
92. ↑ Leonid Parfjonovista tulee Disney-sarjan juontaja . Lenta.ru . Haettu 3. toukokuuta 2012. Arkistoitu alkuperäisestä 24. huhtikuuta 2012. (Venäjän kieli)
93. ↑ Leonid Parfenovista tuli Channel One -kanavan "The Magical World of Disney" -ohjelman uusi juontaja! (linkki ei saatavilla) . Disney.ru . Haettu 24. syyskuuta 2015. Arkistoitu alkuperäisestä 25. syyskuuta 2015. (Venäjän kieli) 
94. ↑ Leonid Parfenovista tuli Channel One -kanavan "The Magical World of Disney" -ohjelman uusi juontaja . Haettu 20. lokakuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 16. lokakuuta 2011. (Venäjän kieli)
95. ↑ "Korkein voima esiintyy rakkaana kuolleena: siitä vain hyvää tai ei mitään" . Kommersant. Haettu 27. marraskuuta 2010. Arkistoitu alkuperäisestä 29. marraskuuta 2010. (Venäjän kieli)
96. ↑ Vl. Listyev 2010. Leonid Parfenovin koko puhe YouTubessa
97. ↑ Viime viikon 5 parasta tapahtumaa, toimintaa ja lausuntoa . Haettu 21. marraskuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 17. lokakuuta 2012. (Venäjän kieli)
98. ↑ Joukkotiedotusvälineet: Parfenov vaati antamaan ilmaa oppositiolle . Lenta.ru . Haettu 12. joulukuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 10. joulukuuta 2011. (Venäjän kieli)
99. ↑ Kirjauutuudet. Parfjonov: Vaikeita julmista ajoista . Haettu 29. helmikuuta 2012. Arkistoitu alkuperäisestä 9. maaliskuuta 2012. (Venäjän kieli)
100. ↑ B. Berezovski haluaa Leonid Parfjonovin Venäjän presidentiksi (pääsemätön linkki) . Top.rbc.ru. _ Haettu 31. maaliskuuta 2012. Arkistoitu alkuperäisestä 15. huhtikuuta 2012. (Venäjän kieli) 
101. ↑ Berezovski ehdotti Parfenovia, Kandelaki - Malakhovia (pääsemätön linkki) . Käyttöpäivä: 31. maaliskuuta 2012. Arkistoitu alkuperäisestä 31. maaliskuuta 2012. (Venäjän kieli) 
102. ↑ Fasetit. Ru // Berezovsky: Haluaisin nähdä Parfenovin presidenttinä
103. ↑ 1 2 Vladimir Pozner piti Channel Onea parempana kuin Rain . Tape.Ru. Haettu 16. maaliskuuta 2013. Arkistoitu alkuperäisestä 4. helmikuuta 2013. (Venäjän kieli)
104. ↑ Posner lähtee Dozhdista Channel One:n painostuksesta . BBC:n venäläinen palvelu (25. kesäkuuta 2012). Haettu 18. lokakuuta 2014. Arkistoitu alkuperäisestä 23. elokuuta 2012. (Venäjän kieli)
105. ↑ Leonid Parfjonov tekee yhteenvedon Dozhdin vuoden tuloksista. 25. joulukuuta 2012 . Lenta.Ru . Haettu 21. heinäkuuta 2014. Arkistoitu alkuperäisestä 28. heinäkuuta 2014. (Venäjän kieli)
106. ↑ Leonid Parfenov esittelee "The Other Day" 6. osan . Aikalisä. Haettu 24. syyskuuta 2015. Arkistoitu alkuperäisestä 25. syyskuuta 2015. (Venäjän kieli)
107. ↑ Free Media Support Foundation käynnistää Leonid Parfenovin uuden ohjelman
108. ↑ parfenov-l . Bolkonskyn talo, energia ja oranssi jäännökset . LiveJournal (8. huhtikuuta 2013). Haettu: 27. huhtikuuta 2013. (Venäjän kieli)
109. ↑ Siviilitelevisio alkaa Leonid Parfjonovilla . Haettu 16. maaliskuuta 2013. Arkistoitu alkuperäisestä 16. maaliskuuta 2013. (Venäjän kieli)
110. ↑ "Teimme pelottavan vähän, melkein mitään" . Leonid Parfenov uuden median kielestä, eliittivastuusta ja tulevaisuudesta . Avoin yliopisto . Käyttöpäivä: 4. helmikuuta 2016. Arkistoitu alkuperäisestä 4. helmikuuta 2016. (Venäjän kieli)
111. ↑ Virallinen traileri elokuvasta "Venäjän juutalaiset " YouTubessa
112. ↑ Elokuvan "Toinen päivä karaokessa" ensi-ilta Leonid Parfenovin kanssa tapahtui Odnoklassnikissa . MK Israelissa (25. kesäkuuta 2017). Haettu 21. lokakuuta 2017. Arkistoitu alkuperäisestä 28. huhtikuuta 2018. (Venäjän kieli)
113. ↑ Leonid Parfjonov: "2000-luvun Brežnev on vahva". Legendaarinen tv-juontaja laulaa ja puhuu siitä, miksi Neuvostoliiton menneisyys ei päästä meitä irti . Novaya Gazeta (14. heinäkuuta 2017). Haettu 21. lokakuuta 2017. Arkistoitu alkuperäisestä 24. helmikuuta 2019. (Venäjän kieli)
114. ↑ Leonid Parfjonov: "En ole katsonut televisiota 15 vuoteen" . Keskustelukumppani (27. helmikuuta 2018). Haettu 1. maaliskuuta 2018. Arkistoitu alkuperäisestä 2. maaliskuuta 2018. (Venäjän kieli)
115. ↑ Besogonin ja Parthenonin välillä. Kuinka ei pelata itseäsi, vaan olla oma itsesi . Novaya Gazeta (7. maaliskuuta 2018). Haettu 22. maaliskuuta 2018. Arkistoitu alkuperäisestä 23. maaliskuuta 2018. (Venäjän kieli)
116. ↑ Parfjonov julkaisi kaikki kolme "Venäjän juutalaisten" osaa YouTubeen. Esipuheilla ja vastauksilla katsojille . Meduza (7. toukokuuta 2018). Haettu 2. tammikuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 3. tammikuuta 2019. (Venäjän kieli)
117. ↑ Maria Masaltseva. Parthenon on palannut lomalta! Katso sarjan uusi jakso . Poster Daily (24. syyskuuta 2018). Haettu 2. tammikuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 3. tammikuuta 2019. (Venäjän kieli)
118. ↑ Lelya Mingaleva. Leonid Parfenov esittelee elokuvan "Russian Georgians . https://www.znak.com/ (17. helmikuuta 2020). Haettu 14. marraskuuta 2020. Arkistoitu alkuperäisestä 26. marraskuuta 2020. (Venäjän kieli)
119. ↑ Venäjän georgialaiset. Elokuva ensin YouTubessa
120. ↑ 1 2 3 "En työskentele mallin kanssa". Leonid Parfenov venäläisen kapitalismin syntymäpaikasta ja dokumenttielokuvan supertehtävistä . Kommersant (29. heinäkuuta 2021). Haettu 24. elokuuta 2021. Arkistoitu alkuperäisestä 24. elokuuta 2021. (Venäjän kieli)
121. ↑ Leonid Parfjonovin elokuvan "Russian Georgians" toinen osa julkaistaan . Business FM (22. helmikuuta 2022). Haettu 25. helmikuuta 2022. Arkistoitu alkuperäisestä 22. helmikuuta 2022. (Venäjän kieli)
122. ↑ Kara-Murza V. Norkin kopioi Solovjovia . Keskustelukumppani (19. maaliskuuta 2019). Haettu 22. syyskuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 22. maaliskuuta 2019. (Venäjän kieli)
123. ↑ "The Other Day" -projektin jatkaminen . Arkistoitu alkuperäisestä 23. helmikuuta 2019. Haettu 22. helmikuuta 2019.
124. ↑ Leonid Parfjonovin ohjelma "Toinen päivä" julkaistaan ​​Youtubessa . Kommersant (22. helmikuuta 2019). Käyttöpäivä: 22. helmikuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 22. helmikuuta 2019. (Venäjän kieli)
125. ↑ Sana "Toisena päivänä" katosi Leonid Parfjonovin ohjelmasta. Hän selitti meille miksi . Znak.com (15. lokakuuta 2019). Haettu 25. kesäkuuta 2020. Arkistoitu alkuperäisestä 26. huhtikuuta 2020. (Venäjän kieli)
126. ↑ Jekaterinburgista, ihmisten halveksunnasta ja Ksenia Sobchakista : Leonid Parfjonovin haastattelu E1.RU:lle. Jekaterinburg Online (24. helmikuuta 2020). Haettu 25. kesäkuuta 2020. Arkistoitu alkuperäisestä 26. kesäkuuta 2020. (Venäjän kieli)
127. ↑ #NMDNI YouTubessa _
128. ↑ Elena Lvovna Chekalova Arkistokopio 26. joulukuuta 2013 Wayback Machinessa // Biblus
129. ↑ Elena Chekalova: "Laitan hyvän keittiön kerrostaloon" . Time Out (5. maaliskuuta 2010). (Venäjän kieli)
130. ↑ Leonid Parfenovin vaimo ei enää työskentele TV-juontajana Channel Onella, mutta ei omasta tahdostaan . Arkistokopio 26. joulukuuta 2013 Wayback Machinessa // NEWSru.com
131. ↑ 1 2 3 Leonid Parfenovin pojanpoika syntyi upeassa synnytyssairaalassa . Komsomolskaja Pravda (6. helmikuuta 2018). Haettu 5. kesäkuuta 2018. Arkistoitu alkuperäisestä 21. helmikuuta 2018. (Venäjän kieli)
132. ↑ Ivan Parfenov johti Sport 24:n digitaalista markkinointia . Sostav.ru (18. tammikuuta 2019). Haettu 30. maaliskuuta 2020. Arkistoitu alkuperäisestä 8. elokuuta 2020. (Venäjän kieli)
133. ↑ Leonid Parfenovin poika sai häälahjaksi todistuksen syntymättömän lapsen syntymästä . Hei! (16. syyskuuta 2015). Haettu 4. kesäkuuta 2018. Arkistoitu alkuperäisestä 3. kesäkuuta 2018. (Venäjän kieli)
134. ↑ Elena Chekalova  Instagramissa
135. ↑ Parfenovin pojanpoika syntyi. Venäläinen toimittaja Leonid Parfenov tuli isoisäksi ensimmäistä kertaa . Gordon Boulevard (6. helmikuuta 2018). Haettu 2. maaliskuuta 2018. Arkistoitu alkuperäisestä 3. maaliskuuta 2018. (Venäjän kieli)
136. ↑ Maria Broytman- Parfenova  Instagramissa
137. ↑ Masha Parfenova  Instagramissa
138. ↑ "Sain rohkeutta puhua julkisesti diagnoosistani": Maria Parfenova lukihäiriöstä . RT (26. syyskuuta 2019). Haettu 20. marraskuuta 2020. Arkistoitu alkuperäisestä 29. marraskuuta 2020. (Venäjän kieli)
139. ↑ Leonid Parfenovin lapset: poika Ivan ja tytär Maria . wellnesso.ru _ Haettu 19. huhtikuuta 2021. Arkistoitu alkuperäisestä 19. huhtikuuta 2021. (Venäjän kieli)
140. ↑ Venäjän federaation presidentin alainen neuvosto kansalaisyhteiskunnan ja ihmisoikeuksien kehittämisestä. Asiakirja . TASS. Haettu 9. huhtikuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 5. elokuuta 2018. (Venäjän kieli)
141. ↑ Neuvoston jäsen, toimittaja, TV-juontaja Leonid Parfjonov juhlii tänään syntymäpäiväänsä - HRC . presidentti-sovet.ru Haettu 9. huhtikuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 15. helmikuuta 2018. (Venäjän kieli)
142. ↑ Suurin voima . Radio Liberty (3. maaliskuuta 2014). Haettu 22. syyskuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 22. syyskuuta 2019. (Venäjän kieli)
143. ↑ Leonid Parfjonovin henkilökohtainen kirjasto (452 ​​kirjaa!) myytiin hyväntekeväisyyshuutokaupassa. Huutokaupan piti "Subscription Editions" . "Paperi" (1. maaliskuuta 2021). Haettu: 1.5.2022. (Venäjän kieli)
144. ↑ Parfenov: Tämä on sotaa Venäjän ja Ukrainan tulevaisuutta vastaan! YouTubessa _
145. ↑ "Se on meidän häpeämme". Venäläiset kirjailijat, toimittajat ja ohjaajat vaativat sodan lopettamista Ukrainaa vastaan
146. ↑ Parfjonov on kyllästynyt juoksemaan perhosen perässä Vladimir Nabokoville omistetun ohjelman kuvauksissa . Komsomolskaja Pravda (23. huhtikuuta 1999). Haettu 31. joulukuuta 2018. Arkistoitu alkuperäisestä 31. joulukuuta 2018. (Venäjän kieli)
147. ↑ Hei, Wolfych, uusi vuosi! . Argumentit ja tosiasiat (29. joulukuuta 1999). Haettu 12. elokuuta 2017. Arkistoitu alkuperäisestä 30. maaliskuuta 2019. (Venäjän kieli)
148. ↑ VOITONPÄIVÄ TELEKÄYTTÖÄ. Ainutlaatuiset tyylimme . Nezavisimaya Gazeta (13. toukokuuta 2000). (Venäjän kieli)
149. ↑ Vapun nostalgia . Snob (30. huhtikuuta 2015). Haettu 16. helmikuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 16. helmikuuta 2019. (Venäjän kieli)
150. ↑ Parfenov vei Posnerin Pariisiin . Komsomolskaja Pravda (31. maaliskuuta 2004). Haettu 2. syyskuuta 2015. Arkistoitu alkuperäisestä 4. maaliskuuta 2016. (Venäjän kieli)
151. ↑ Leonid PARFENOV: "Minusta tuli" Olympiadin kuvaus " . Izvestija (8. lokakuuta 2004). Käyttöpäivä: 15. toukokuuta 2015. Arkistoitu 14. joulukuuta 2014. (Venäjän kieli)
152. ↑ Parfenov saa ensi-iltansa Firstissä . Komsomolskaja Pravda (30. syyskuuta 2004). Haettu 15. toukokuuta 2015. Arkistoitu alkuperäisestä 7. maaliskuuta 2016. (Venäjän kieli)
153. ↑ Televisio näyttää Venäjän historiaa paremmin ja totuudenmukaisemmin kuin nykyaika . Izvestia (6. lokakuuta 2005). (Venäjän kieli)
154. ↑ Leonid Parfenov: "Yksikanavalla olen työntekijäkirjeenvaihtaja" . Rossiyskaya Gazeta (18. helmikuuta 2005). Haettu 21. helmikuuta 2015. Arkistoitu alkuperäisestä 21. helmikuuta 2015. (Venäjän kieli)
155. ↑ Parfenov ja Akunin ylittivät Tonavan . Komsomolskaja Pravda (3. maaliskuuta 2005). Haettu 2. syyskuuta 2015. Arkistoitu alkuperäisestä 4. maaliskuuta 2016. (Venäjän kieli)
156. ↑ Leonid Gennadievitš Leonid Iljitšistä. Channel One esittää Parfenovin elokuvan Brežnevistä . Venäläinen sanomalehti (8. joulukuuta 2006). Haettu 15. toukokuuta 2015. Arkistoitu alkuperäisestä 4. maaliskuuta 2016. (Venäjän kieli)
157. ↑ TV-johtajat 11.-17.12 . Kommersant (20. joulukuuta 2006). Haettu 15. toukokuuta 2015. Arkistoitu alkuperäisestä 4. maaliskuuta 2016. (Venäjän kieli)
158. ↑ Arina Borodina. Leonid Parfenov ja Svetlana Sorokina: joskus he palaavat. TV-johtajat 1.-7.10 . Kommersant (10. lokakuuta 2007). Haettu 15. toukokuuta 2015. Arkistoitu alkuperäisestä 14. kesäkuuta 2015. (Venäjän kieli)
159. ↑ Harvinainen lintu Leonid Parfyonov . Rossiyskaya Gazeta (7. toukokuuta 2009). Haettu 15. toukokuuta 2015. Arkistoitu alkuperäisestä 5. maaliskuuta 2016. (Venäjän kieli)
160. ↑ LINTU GOGOL, elokuva 1. Leonid Parfenovin esipuheella 
161. ↑ LINTU-GOGOL. Elokuva 2 
162. ↑ Murtautui läpi: Leonid Parfjonov ja Channel One kunnioittivat Kommersantia . Lenta.ru (1. joulukuuta 2009). Käyttöpäivä: 15. toukokuuta 2015. Arkistoitu alkuperäisestä 9. huhtikuuta 2015. (Venäjän kieli)
163. ↑ Kevätkimppu - TV saa väriä . venäläinen sanomalehti (5. maaliskuuta 2010). Haettu 2. syyskuuta 2015. Arkistoitu alkuperäisestä 24. syyskuuta 2015. (Venäjän kieli)
164. ↑ Kanavat puhuvat keksijöistä ja sankareista . RIA Novosti (16. huhtikuuta 2010). Haettu 2. syyskuuta 2015. Arkistoitu alkuperäisestä 13. kesäkuuta 2018. (Venäjän kieli)
165. ↑ "Hän tuli vapauttamaan meidät". Televiikko Irina Petrovskajan kanssa . Novaya Gazeta (4. maaliskuuta 2011). Haettu 15. toukokuuta 2015. Arkistoitu alkuperäisestä 24. kesäkuuta 2016. (Venäjän kieli)
166. ↑ Gorbatšovin 80-vuotissyntymäpäivä. Parfjonovin elokuva ja 35 muuta maailmankulttuurin teosta, joihin sisältyy Neuvostoliiton presidentti . Juliste (2. maaliskuuta 2011). (Venäjän kieli)
167. ↑ Kuninkaiden samppanjasta tehtiin elokuva (pääsemätön linkki) . Drinktime (15. joulukuuta 2011). Haettu 2. syyskuuta 2015. Arkistoitu alkuperäisestä 4. maaliskuuta 2016. (Venäjän kieli) 
168. ↑ Leonid Parfenov astui museoon. TV-johtajat // 28. toukokuuta - 3. kesäkuuta . Kommersant (6. kesäkuuta 2012). Haettu 15. toukokuuta 2015. Arkistoitu alkuperäisestä 4. maaliskuuta 2016. (Venäjän kieli)
169. ↑ Leonid Parfenov teki elokuvan kahvista. Philips toi Namedni - tiimin mainostamaan Saeco - tuotemerkkiä . Sostav.ru (24. joulukuuta 2012). Haettu 15. toukokuuta 2015. Arkistoitu alkuperäisestä 4. maaliskuuta 2016. (Venäjän kieli)
170. ↑ Kansakunnan väri. Leonid Parfjonovin elokuva, jossa kirjailija esipuhe YouTubessa
171. ↑ Leonid Parfjonov karkotettaessa paratiisista, profeetta Jobs ja vino kaftaani (pääsemätön linkki) . Haettu 2. huhtikuuta 2013. Arkistoitu alkuperäisestä 1. kesäkuuta 2013. (Venäjän kieli) 
172. ↑ Leonid Parfenov: "Prokudin-Gorskin valokuvassa Venäjä on erittäin valoisa maa" . Argumentit ja tosiasiat (12. kesäkuuta 2014). Haettu 15. toukokuuta 2015. Arkistoitu alkuperäisestä 28. huhtikuuta 2015. (Venäjän kieli)
173. ↑ Parthenon. Erikoisnumero: Venäjän juutalaiset. Elokuva on ensimmäinen. Leonid Parfjonovin esipuheella. 
174. ↑ Venäjän juutalaiset. Elokuva toinen. Leonid Parfjonovin esipuheella. 
175. ↑ Venäjän juutalaiset. Elokuva on kolmas. Leonid Parfjonovin esipuheella. 
176. ↑ Parfenovin armeija . Haettu 21. maaliskuuta 2016. Arkistoitu alkuperäisestä 22. maaliskuuta 2016. (Venäjän kieli)
177. ↑ Leonid Parfjonov: "Ukrainalaisten ei pitäisi reagoida Venäjälle ollenkaan, mitä Kreml on sinulle?". Leonid Parfenov toi Ukrainaan dokumenttitrilogian "Venäjän juutalaiset" toisen osan . "Apostrofi" (7. kesäkuuta 2017). Haettu 21. lokakuuta 2017. Arkistoitu alkuperäisestä 22. lokakuuta 2017. (Venäjän kieli)
178. ↑ Rintasyövän varhaisen diagnosoinnin tärkeydestä on julkaistu elokuva #I PASSED . Wonderzine (12. lokakuuta 2017). Haettu 26. elokuuta 2018. Arkistoitu alkuperäisestä 26. elokuuta 2018. (Venäjän kieli)
179. ↑ Leonid Parfjonov kuvaa dokumentin Georgian viineistä . Kaukasuksen kaiku (20.9.2020). Haettu 24. elokuuta 2021. Arkistoitu alkuperäisestä 24. elokuuta 2021. (Venäjän kieli)
180. ↑ "38 apinaa" . 2×2 . Haettu 31. maaliskuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 25. elokuuta 2011. (Venäjän kieli)
181. ↑ Leonid Parfenov äänesti apinaa (pääsemätön linkki) (12. toukokuuta 2008). Haettu 31. maaliskuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 30. marraskuuta 2010. (Venäjän kieli) 
182. ↑ Leonid Parfenov 50! (linkki ei saatavilla) . Haettu 31. maaliskuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 8. maaliskuuta 2016. (Venäjän kieli) 
183. ↑ Leonid Parfjonov äänesti koiraa . kino-teatr.ru (7. helmikuuta 2014). Haettu 24. syyskuuta 2015. Arkistoitu alkuperäisestä 9. marraskuuta 2014. (Venäjän kieli)
184. ↑ KIRJA "MIHAIL HODORKOVSKI: ARTIKKEJA, VUOROPUHELUJA, HAASTATTELUJA"
185. ↑ Venäjän journalistiliiton voittajat vuodelta 2000 (linkki ei saavutettavissa) . Venäjän toimittajien liitto . Haettu 20. marraskuuta 2016. Arkistoitu alkuperäisestä 21. marraskuuta 2016. (Venäjän kieli) 
186. ↑ Venäjän journalistiliiton palkinnon saajat julkistettiin . Novaya Gazeta (1. helmikuuta 2001). Haettu 21. marraskuuta 2016. Arkistoitu alkuperäisestä 7. elokuuta 2017. (Venäjän kieli)
187. ↑ Moskovassa, Journalistien keskustalossa, jaettiin TV-lehdistöpalkinnot . NEWSru.com . Haettu 2. tammikuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 23. tammikuuta 2009. (Venäjän kieli)
188. ↑ Vuoden 2009 Kirja -palkinnon voittajat julkistettiin MIBF:ssä . NEWSru.com (3. syyskuuta 2009). Haettu 24. syyskuuta 2015. Arkistoitu alkuperäisestä 25. syyskuuta 2015. (Venäjän kieli)
189. ↑ Parfenov totesi venäläisen televisiojournalismin kuoleman . Lenta.ru (26. marraskuuta 2010). Haettu 26. marraskuuta 2010. Arkistoitu alkuperäisestä 28. syyskuuta 2011. (Venäjän kieli)
190. ↑ Syyskuun 16. päivänä pidettiin Telepress Clubin palkintojenjakotilaisuus . Venäjän televisioakatemia (16. syyskuuta 2010). Arkistoitu alkuperäisestä 15. elokuuta 2013. (Venäjän kieli)
191. ↑ Vuoden ammattilainen Arkistokopio , päivätty 2. tammikuuta 2011 Wayback Machinessa // Vedomosti , 30.12.2010, 248 (2766).
192. ↑ Andrei Jablokov. "Starkors": Lohikäärmeen temppeli  // Open Space.ru : Elektroninen media. - M. , 2009. - Numero. joulukuuta 15 .

Linkit

• leonidparfenov.ru - Leonid Parfenovin virallinen verkkosivusto
• Leonid Parfenov avoimessa yliopistossa  ( linkki ei saavutettavissa)
• Leonid Parfenovin blogi sivustolla " Snob.ru "

Sosiaalisissa verkostoissa	Yhteydessä Live-journal Luokkatoverit Luokkatoverit Viserrys Viserrys Facebook Facebook Instagram Telegram
Valokuva, video ja ääni	YouTube  (venäjä) Zen
Temaattiset sivustot	Internet-elokuvatietokanta Kinopoisk MusicBrainz Forbes.ru
Sanakirjat ja tietosanakirjat	Lentapedia Venäjän television akatemia Auttakaa RIA:ta Auttakaa RIA:ta Tietosanakirja TASS
Bibliografisissa luetteloissa GND : 138096260 ISNI : 0000 0003 7440 2531 J9U : 987007337452005171 LCCN : nro 96019989 NKC : js20211117586 SUDOC : 13330101X VIAF : 88160441 WorldCat VIAF : 88160441