Vakaus (dynaamiset järjestelmät)

Stabiilisuus on differentiaaliyhtälön ratkaisun ominaisuus houkutella muita ratkaisuja itseensä edellyttäen, että niiden lähtötiedot ovat riittävän lähellä . Vetovoiman luonteesta riippuen erotetaan erilaisia ​​vakautta. Kestävyys on tutkimusaihe sellaisilla tieteenaloilla kuin stabiilisuusteoria ja dynaamisten järjestelmien teoria .

Määritelmät

Antaa olla vaiheavaruuden alue , , jossa . Tarkastellaan seuraavan muotoista differentiaaliyhtälöjärjestelmää:

(yksi)

jossa funktio on määritelty , jatkuva ja täyttää Lipschitzin ehdon paikallisesti alueella .

Näissä olosuhteissa mille tahansa järjestelmälle (1) on ainutlaatuinen ratkaisu, joka täyttää alkuehdot: [1] . Erottelemme jonkin välille määritellyn ratkaisun , niin että kutsumme sitä häiriöttömäksi ratkaisuksi.

Vakaus Ljapunovin mukaan

Järjestelmän (1) häiriötöntä ratkaisua kutsutaan Ljapunov-stabiiliksi , jos jollekin ja on olemassa , riippuen vain ja ei riippuvainen , niin että mille tahansa , jolle järjestelmän (1) ratkaisu alkuehdoilla ulottuu koko järjestelmään. puoliakseli ja jokaiselle täyttää epäyhtälön [1] .

Symbolisesti se on kirjoitettu näin:

Järjestelmän (1) häiriötöntä ratkaisua kutsutaan epästabiiliksi, jos se ei ole Ljapunov-stabiili, ts.

Tasainen vakaus

Järjestelmän (1) häiritsemätöntä ratkaisua kutsutaan tasaisesti stabiiliksi Ljapunovin merkityksessä, jos se edellisen määritelmän mukaan riippuu vain :

Asymptoottinen vakaus

Järjestelmän (1) häiritsemätöntä ratkaisua kutsutaan asymptoottisesti stabiiliksi, jos se on Ljapunovin stabiili ja houkutteleva, eli ehto täyttyy mille tahansa ratkaisulle , jolla on lähtötiedot , joille epäyhtälö pätee joillekin .

On olemassa tiettyjä asymptoottisen stabiilisuuden muotoja [2] . Järjestelmän (1) häiriötöntä ratkaisua kutsutaan:

Huomautus

Triviaaliratkaisua voidaan pitää järjestelmän häiriöttömänä ratkaisuna , mikä yksinkertaistaa vakausolosuhteet. Tätä varten on tarpeen tehdä siirtyvä muutos ja harkita järjestelmää

missä

Muistiinpanot

  1. 1 2 Afanasiev et ai., 2003 , s. 9.
  2. Rush et ai., 1980 , s. 19.

Kirjallisuus

Katso myös