Hiranyagarbha ( Skt. हिरण्यगर्भ , IAST : hiraṇyagarbha ) on hindulaisuuden "kultainen alkio" , joka kellui kosmisissa vesissä ja synnytti elämän.
Hiranyagarbha on yhden vedalaisen uskonnon kehittämän maailmankaikkeuden luomisen varhaisten käsitteiden keskiössä . Rig Vedassa on hymni (X, 121) [1] , jonka kirjoittaja anukramanin mukaan on Hiranyagarbha, Prajapatin poika [2] . Mille tietylle jumalalle hymni on omistettu, ei tiedetä. On vain raportoitu, että hän sai alkunsa kultaisena alkiona, toisin sanoen Hiranyagarbhana, ja loi edelleen taivaan ja maan. Hymnin lopussa mainitun Prajapatin perusteella tutkijat yhdistävät häneen tuntemattoman jumalan, jolle hymni on omistettu. Tämän version mukaan Hiranyagarbha esiintyy Prajapatin alkuperäisenä muotona. Atharva Vedassa (IV, 2) Hiranyagarbhaa pidetään jo Prajapatin jälkeläisenä [3]
Myöhemmässä kirjallisuudessa, nimittäin brahmiineissa , upanishadeissa , itihasoissa , Hiranyagarbhan käsitettä kehitetään edelleen. Pääversio on seuraava: vedet ilmestyvät kaaoksesta, synnyttäen Tulta, joka on identtinen Hiranyagarbhan kanssa [4] . Vuoden kuluttua jakamalla kuoren kahteen osaan Brahma itse nousee Hiranyagarbhasta ja luo taivaan ja maan kahdesta puolikkaasta ja asettaa niiden väliin kahdeksan aluetta ja vettä [5] . Manun laeissa Hiranyagarbhasta tulee yksi tämän jumalallisen demiurgin nimistä [6] .
Hiranyagarbhan käsite edelsi kosmisen munan kuvan syntymistä ja kehittymistä klassisessa hindulaisuudessa [7] .
सिरण्यगर्भः
सदाधार पृथ्वीं
hiraṇyagarbhaḥ samavartatāgre bhūtasya jātaḥ patirekaāsīt
sa dādhāra pṛthivīṁ dyāmutemāṁ kasmai devāyahaviṣā vidhema ||1
यआत्मदाबलदा
.
ya ātmadā baladā yasya viśva upāsate praśiṣaṁ yasyadevāḥ
yasya cāyāmṛtaṁ yasya mṛtyuḥ kasmai devāyahaviṣā vidhema ||2
.
.
yaḥ prāṇato nimiṣato mahitvaika id rājā jagato babhūva
ya īśe asya dvipadaścatuṣpadaḥ kasmai devāya haviṣāvidhema ||3
.
.
yasyeme himavanto mahitv ā yasya samudraṁ rasay ā sah ā huḥ
yasyem ā ḥ pradi ś o yasya b ā h ū kasmai dev ā ya haviṣ ā vidhema ||4
येनदयौरुग्रा
.
yena dyaurugrā pṛthivī ca dṛḻhā yena sva stabhitaṁ yenanākaḥ
yo antarikṣe rajaso vimānaḥ kasmai devāyahaviṣā vidhema ||5
यं करन्दसी अवसा
.
yaṁ krandasī avasā tastabhāne abhyaikṣetāṁ manasārejamāne
yatrādhi sūra udito vibhāti kasmai devāyahaviṣā vidhema ||6
.
.
āpo ha yad bṛhatīrviśvamāyan garbhaṁ dadhānājanayantīragnim
tato devānāṁ samavartatāsurekaḥkasmai devāya haviṣā vidhema ||7
यश महिन प दक दध दध।।।
.
yaścidāpo mahinā paryapaśyad dakṣaṁ dadhānājanayantīryajam
yo deveṣvadhi deva eka āsīt kasmaidevāya haviṣā vidhema ||8
म नो हिंसीज यः प। प जज।।।।।
यश ब देव हविष विधेम ॥९ ब ब ॥९ ॥९ ॥९ ॥९
mā no hiṁsījjanitā yaḥ pṛthivyā yo vā divaṁsatyadharmā jajāna
yaścāpaścandrā bṛhatīrjajānakasmai devāya haviṣā vidhema ||9
.
यत्कामास्ते जुहुमस्तन नो अस्तु ुॸॸयय
prajāpate na tvadetānyanyo viśvā jātāni pari tābabhūva
yatkāmaste juhumastan no astu vayaṁ syāma patayorayīṇām ||10
![]() |
---|