Klorofylli d

Klorofylli d
Kenraali
Chem. kaava	C54H70N4O6Mg _ _ _ _ _ _ _ _
Fyysiset ominaisuudet
Moolimassa	895,4618 g/ mol
Luokitus
Reg. CAS-numero	519-63-1
PubChem	16070025
Hymyilee	CC(C)CCC[C@H](C)CCC[C@H](C)CCCC(\C)=C\COC(=O)CC[C@H]6[C@H]( C)C=5/C=C/2\N\1[Mg]n4c(\C=C\3/N=C(/C=C/1C(\C=O)=C\2\C) C(/C)=C/3/CC)c(C)c7c4\C(=C6/N=5)[C@H](C(=O)OC)C7=O
InChI	InChI = 1S/C54H71N4O6.Mg/c1-12-38-34(7)42-27-46-40(29-59)36(9)41(56-46)26-43-35(8)39( 51(57-43)49-50(54(62)63-11)53(61)48-37(10)44(58-52(48)49)28-45(38)55-42)22- 23-47(60)64-25-24-33(6)21-15-20-32(5)19-14-18-31(4)17-13-16-30(2)3;/h24 ,26-32,35,39,50H,12-23,25H2,1-11H3,(H-,55,56,57,58,59,61);/q-1;+2/p-1/ b33-24+;/t31-,32-,35+,39+,50-;/m1./s1QXWRYZIMSXOOPY-SKHCYZARSA-M
CHEBI	CHEBI: 38199
ChemSpider	16736116 ja 32697930
Turvallisuus
NFPA 704	0 0 0
Tiedot perustuvat standardiolosuhteisiin (25 °C, 100 kPa), ellei toisin mainita.

Klorofylli d   on yksi klorofylleistä, 3-desvinyyli-3-formyyliklorofylli a . Orgaanisten liuottimien liuoksissa sen punaisen absorptiomaksimi on alueella 690-697 nm, siirtynyt 30 nm pitkän aallonpituuden puolelle verrattuna klorofylliin a ja elävissä organismeissa - 710 nm, eli jo rajalla. infrapuna- alueelta .

Klorofylli d löydettiin ensimmäisen kerran vuonna 1943 punaleväuutteista [1] , mutta sitä syntetisoiva symbioottinen syanobakteeri , nimeltään Acaryochloris marina , löydettiin vasta vuonna 1993 ja kuvattiin virallisesti vuonna 1996 [2] .

Myöhemmin meri- ja mannervesistöistä eristettiin muita symbioottisia ja vapaasti eläviä syanobakteerikantoja, jotka sisältävät klorofylli d :tä [3] [4] . 16S-RNA:n nukleotidisekvenssistä päätellen ne kaikki ovat lähellä ensimmäistä eristettyä kantaa ja kuuluvat Acaryochloris -sukuun [4] . Nämä organismit ovat sopeutuneet erityisiin valo-olosuhteisiin, joissa lähi-infrapunasäteily on hallitsevampi kuin punainen valo, jonka klorofylli a ja muut sinilevien ja levien pigmentit absorboivat [5] . Tällaiset olosuhteet ovat tyypillisiä esimerkiksi punaleväthallin alapuolelle, mikä ilmeisesti selittää sen alkuperäisen löydön [5] [4] .

Tunnetuissa Acaryochloris -suvun kannoissa klorofylli d on pääklorofylli ja sen määrä ylittää 90 % kaikista klorofylleistä. Se ei ole läsnä vain valonkeräysantennissa, vaan se myös korvaa klorofyllin a ensisijaisena luovuttajana molempien valojärjestelmien reaktiokeskuksissa [4] .

Äskettäin on havaittu, että monet yleiset sinilevät syntetisoivat pieniä määriä klorofylli d :tä yhdessä klorofylli f :n kanssa, kun niitä kasvatetaan lähi-infrapuna- (IR) valossa (aallonpituudella 710–750 nm) [6] [7] . Toisin kuin Acaryochloris -suvun lajeissa , näissä organismeissa klorofylli d ei ole osa reaktiokeskuksia, eikä sen määrä IR-valaistuksessakaan ylitä 1–2 % klorofyllin kokonaispitoisuudesta.

Muistiinpanot

1. ↑ Manning WM, Harold H., Kanta HH Chlorophyll d, vihreä pigmentti punalevissä  // J. Biol. Chem.. - 1943. - Voi. 151, nro 1 . - s. 1-19.
2. ↑ Miyashita H., Ikemoto H., Kurano N., Adachi K., Chihara M. Klorofylli d  pääpigmenttina  // Nature . - 1996. - Voi. 383, nro 6599 . - s. 402-402. - doi : 10.1038/383402a0 .
3. ↑ Larkum AWD, Kühl M. Klorofylli d: palapeli ratkaistu  //  Trends in Plant Science. - 2005. - Voi. 10, ei. 8 . - s. 355-357. — ISSN 1360-1385 . - doi : 10.1016/j.tplants.2005.06.005 .
4. ↑ 1 2 3 4 Loughlin P., Lin Y., Chen M. Chlorophyll d and Acaryochloris marina : nykyinen tila  //  Photosynthesis Research. - 2013. - Vol. 116, nro 2-3 . - s. 277-293. - doi : 10.1007/s11120-013-9829-y .
5. ↑ 1 2 Kühl M., Chen M., Ralph PJ, Schreiber U., Larkum AWD Ecology: a niche for cyanobacteria among chlorophyll d // Nature. — Voi. 433, nro 7028 . - s. 820-820. - doi : 10.1038/433820a .
6. ↑ Gan F., Shen G., Bryant D.A. Kaukopunaisen valon valoakklimaation (FaRLiP) esiintyminen erilaisissa syanobakteereissa  //  Elämä. - 2014. - Vol. 5, ei. 1 . — s. 4–24. - doi : 10.3390/life5010004 .
7. ↑ Gan F., Zhang S., Rockwell NC, Martin SS, Lagarias JC Syanobakteerien fotosynteettisen laitteen laaja uudistus kaukopunaisessa valossa   // Tiede . - 2014. - Vol. 345, nro 6202 . - s. 1312-1317. - doi : 10.1126/tiede.1256963 .