Jugoslavian kansan armeija

Kokeneet kirjoittajat eivät ole vielä tarkistaneet sivun nykyistä versiota, ja se voi poiketa merkittävästi 1. heinäkuuta 2022 tarkistetusta versiosta . tarkastukset vaativat 5 muokkausta .
Jugoslavian kansan armeija
Serbohorv. Jugoslavian kansan armeija / Jugoslovenska narodna armija
kroatia. ja bosn. Jugoslovenska narodna armija on
slovenia. Jugoslovanska ljudska armada
serbi. , musta. ja tehty. Jugoslavian kansan armeija

JNA:n tunnus
Vuosia olemassaoloa 22. joulukuuta 1951 - 20. toukokuuta 1992
Maa Jugoslavian liittotasavalta
Alisteisuus Puolustusministeriö SFR Jugoslavia
Mukana SFR Jugoslavian asevoimat
Tyyppi Armeija
Sisältää
maaliskuuta JNA maaliskuu
Sodat Kymmenen päivän sota
Kroatian
sota Bosnia ja Hertsegovinan sota
Osallistuminen
Erinomaisuuden merkit
Edeltäjä Jugoslavian kansan vapautusarmeija
Seuraaja Jugoslavian liittotasavallan asevoimat
 Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa
Serbian armeijan historia
Serbian armeija keskiajalla
Serbian kuningaskunnan armeija
Jugoslavian kuninkaallinen armeija
Jugoslavian kansan vapautusarmeija
Jugoslavian armeija kotona
Jugoslavian kansan armeija
Serbian Krajinan tasavallan asevoimat
Serbitasavallan asevoimat
Jugoslavian liittotasavallan asevoimat
Serbia ja Montenegron asevoimat
Serbian asevoimat

Jugoslavian kansanarmeija tai JNA _ _ _ _ _ _ _ _ ja bosn. Jugoslovenska narodna armija , JNA , Slovenia. Jugoslovanska ljudska armada , JLA , serbi. , musta. ja tehty. Jugoslavian kansanarmeija , JNA ) - Jugoslavian sosialistisen liittotasavallan asevoimat .

Historia

Säätiö

Toisen maailmansodan aikana , 21. joulukuuta 1941, Stalinin syntymäpäivänä , Rudon kaupunkiin perustettiin Jugoslavian kansan vapautusvoimien ensimmäinen proletaarinen kansan vapautusshokkiprikaati ( Serbohorv . NOV ) . Toisen maailmansodan lopussa ( 1945 ) asevoimat saivat nimen Jugoslavian armeija ( Serbo-Chorvian Jugoslav Army , JA ). Jugoslavian kansanarmeija sai lopullisen nimensä joulukuussa 1951 .

Uskonpuhdistus ennen Jugoslavian hajoamista

Vuonna 1987 sotilaallinen uudistus alkoi narinalla, jonka tarkoituksena oli järjestää armeija uudelleen, nostaa sen komentoa ja teknistä tasoa. Armeijan koko pieneni 180 000 mieheen. Samaan aikaan paljon vanhentuneita aseita putosi reserviin ja siksi tasavaltojen alueellisen puolustuksen käyttöön. Armeija alkoi ryhmitellä joukkojaan. Henkilömäärän vähentämisen yhteydessä sotilaskokoonpanot organisoitiin uudelleen. Joten divisioonan sijaan prikaatista tuli suurin sotilasyksikkö, mikä tarjosi enemmän joustavuutta taisteluoperaatioissa. Tällainen uudelleenjärjestely oli täysin sopusoinnussa Euroopan poliittisen levottomuuden kanssa . Osana armeijan uudelleenjärjestelyä Jugoslavian alue jaettiin ns. sotilasalueisiin: Belgrad (Itä-Kroatia, Keski- ja Pohjois-Serbia Vojvodinan, Bosnia ja Hertsegovinan kanssa); Zagreb (Slovenia, Pohjois-Kroatia); Skopje (Makedonia, koko Etelä-Serbia, Montenegro). Vuonna 1990 sotilasalueita oli jo viisi.

Voidaan olettaa, että tällainen uudelleenjärjestely suunniteltiin maan romahtamisen skenaarioon, mutta sotilaallisen uudistuksen lisäanalyysin perusteella voidaan todeta, että nämä uudelleenjärjestelytoimet jatkoivat kansanpuolustuksen ajatusta. Seuraavat tosiasiat toimivat todisteena tästä: aluepuolustuksen ja puolustusdoktriinin säilyttäminen, yhden tutka- ja valvontakeskuksen "Bihac" rakentaminen Bosnia ja Hertsegovinaan, suuri lentotukikohta " Zhelyava ", josta osa oli maan alla. Ilmeisesti nämä ovat esineitä, jotka on tarkoitettu puolustautumaan ulkoista vihollista vastaan. Myös seuraava seikka on tärkeä: huolimatta siitä, että tasavallan hallintorakenteissa, mukaan lukien poliisissa, tapahtui "kansallinen puhdistus", JNA pysyi edelleen uskollisena "veljeyden ja yhtenäisyyden" periaatteelle. JNA säilyi monikansallisena armeijana, ja kroaatit hallitsivat kenraaleja. JNA, joka oli hyvin aseistettu ja runsas, ei kyennyt sopeutumaan maan romahtamisen todelliseen poliittiseen tilanteeseen liiallisesta ideologisoitumisestaan ​​ja byrokratisoitumisestaan ​​johtuen. On myös ilmeistä, että harvat Jugoslavian ylimmistä johdoista halusivat tätä mukautusta, koska Jugoslavian liittotasavallan puheenjohtajiston jäsenet ja monet muut puoluejohtajat olivat jo haukkumassa ajatusta tasavaltojensa erosta. Jugoslavian kansanarmeijasta tuli valtion puolustaja, jonka kohtalo sinetöitiin.

Oppi

JNA:lla oli ainutlaatuinen sotilaallinen oppi: hyökkäyksen sattuessa armeijan tehtävänä oli viivyttää vihollisen etenemistä, kunnes siviiliväestön reservi, Territorial Defensen (TO) yksiköt mobilisoitiin. ja otettu käyttöön. Sen jälkeen JNA:n ja TO:n oli määrä aloittaa kattava sissisota (ns. All-People's Defense ( Serbo-Chorv. Opštenarodna odbrana , ONO )) vihollisen ylivoimaisten joukkojen tyhjentämiseksi.

Neuvostoliiton johtamien ATS-joukkojen saapuessa Tšekkoslovakiaan 18. syyskuuta 1968 "kansanpuolustuslaki" hyväksyttiin hallituksen kokouksessa [1] . Syynä lain hyväksymiseen oli Jugoslavian väliintulon jyrkkä tuomitseminen ja sitä seurannut Neuvostoliiton ja Jugoslavian liittotasavallan suhteiden jyrkkä jäätyminen. Koska Jugoslavia ei ollut Varsovan liiton jäsen , oli olemassa hypoteettinen mahdollisuus Neuvostoliiton joukkojen puuttumiseen Jugoslaviaan. Lisäksi Jugoslavian liittotasavallan uhkana oli mahdollinen konflikti Varsovan sopimukseen osallistuvien maiden ja Nato-maiden välillä. Koska Jugoslavia ei kuulu mihinkään taistelevaan leiriin, jompikumpi vastapuoli saattoi pitää Jugoslaviaa ponnahduslautana vihollisuuksien suorittamiseen tai joukkojen sijoittamiseen, koska maa miehitti kätevän strategisen sijainnin ja miehitti laajan alueen. Tästä johtuen Jugoslavian armeijan oli oltava valmiita kohtaamaan selvästi vahvempi vihollinen, eli Jugoslavian armeijan oli oltava valmiita toimimaan vuoden 1941 tapahtumien kaltaisen skenaarion mukaan, kun Saksan joukot hyökkäsivät Saksan alueelle. Jugoslavian kuningaskunta. Jugoslavian asevoimien taistelutehokkuus vuoteen 1968 mennessä oli äärimmäisen alhainen: kenraali I. Goshnyak totesi suoraan, että Jugoslavia ei ollut valmis Neuvostoliiton hyökkäykseen [2] .

Kansanpuolustuslain nojalla JNA sai ainutlaatuisen sotilaallisen rakenteen. Uutta sotilaallista oppia kutsuttiin "kansan puolustukseksi" (Opshtenarodna odbrana) ONO. Oppi edellytti yleisen Jugoslavian vastarinnan luomista hyökkääjää vastaan, toisin sanoen se oli jatkoa toisen maailmansodan loistaville partisaniperinteille. Samaan aikaan ideologian tasolla ONO:n ja partisaaniliikkeen välinen yhteys sai vahvasti sotilasjohdon tukemaa, minkä seurauksena partisaanialakulttuurin elementit vakiintuivat armeijan perinteisiin.

Rakenne

Jugoslavian liittotasavallan asevoimiin kuuluivat JNA ja aluepuolustus (Teritorijalna Obrana). Itse JNA jaettiin joukkotyyppeihin, joukkotyyppeihin ja sotilaspalveluihin. Jaettiin 4 joukkoa: maa, ilmavoimat, ilmapuolustus ja laivasto. Joukkotyypit olivat: jalkaväki, tykistö, ilmapuolustuksen tykistö- ja ohjusyksiköt, panssari-, konepaja-, kemianpuolustus-, viestintä-, JNA-rajayksiköt. Armeijan palveluihin kuuluivat: tekninen, rakentaminen, komentaja, viestintäpalvelu, lentotekniikka, turvallisuusvirastot ja sotilaspoliisi, terveys-, eläinlääkintä-, talous-, hallinto-, laki-, geodeettinen, musiikki- ja tietojenkäsittelytiede. 1980-luvun lopulla ilmaantui ilmailupartio, viestintä- ja opastuspalvelu, josta tuli myöhemmin armeijan haara. Se valmistui yleisen asepalveluksen perusteella. Käyttöikä oli 1 vuosi. Palvelusaika sisälsi rekrytointikoulutuksen, varsinaisen asepalveluksen ja palveluksen reservissä. JNA oli "kaikkien kansojen ja kansallisuuksien, kaikkien työntekijöiden ja Jugoslavian liittotasavallan kansalaisten yhteinen asevoima". Vuoden 1969 asevoimia koskevan lain mukaan jokaista kansalaista, joka aseet kädessä osallistuu hyökkääjien vastaiseen taisteluun, pidettiin Jugoslavian liittotasavallan asevoimien jäsenenä.

Aluepuolustus luotiin estämään vihollisen etenemistä suoran sotilaallisen väliintulon sattuessa, koska valtava määrä sissioperaatioihin koulutettuja siviilejä JNA:n ohella aiheuttaisi valtavia ongelmia viholliselle. Suuren sodan sattuessa sen piti mobilisoida 1–3 miljoonaa kansalaista 860 000 asevoimien jäsenen lisäksi. Aluepuolustukseen mobilisoidut koottiin yksiköiksi, jotka järjestettäisiin yritysten ja laitosten luona. TO:lla oli merkittävät asevarastot. Sen aseita sisältävät varastot olivat olemassa monissa siirtokunnissa.

Aseistus oli enimmäkseen vanhentunutta ja oli mallia toisesta maailmansodasta. Vuoden 1974 Jugoslavian liittotasavallan kansallista puolustusta koskevissa määräyksissä säädettiin sekä liittovaltion perustuslaista että tasavaltojen perustuslaeista. Vuoden 1974 unionin perustuslain 240 artiklassa vahvistetaan, että Jugoslavian liittotasavallan asevoimat koostuvat JNA:sta ja TO:sta "parhaana muodona järjestää aseellista kansanvastarintaa". Mainitun perustuslain 239 §:n perusteella tasavallalla oli oikeus järjestää ja hoitaa itse aluepuolustus. Jokaisessa tasavallassa tämä perustuslain artikla vahvistettiin republikaanien perustuslain artiklalla (kuten Kroatiassa Kroatian tasavallan perustuslain pykälä 237). TO:n itsenäisen tasavaltalaisen johtajuuden järjestelmä otettiin käyttöön Kroatian vuoden 1971 tapahtumien jälkeen, kun itse asiassa puhkesi etninen aseellinen konflikti kroaattien ja serbien välillä.

Maavoimat

Serbian armeijan historia
Serbian armeija keskiajalla
Serbian kuningaskunnan armeija
Jugoslavian kuninkaallinen armeija
Jugoslavian kansan vapautusarmeija
Jugoslavian armeija kotona
Jugoslavian kansan armeija
Serbian Krajinan tasavallan asevoimat
Serbitasavallan asevoimat
Jugoslavian liittotasavallan asevoimat
Serbia ja Montenegron asevoimat
Serbian asevoimat

Maajoukkojen määrä oli noin 600 tuhatta ihmistä (aktiivinen palvelu) , noin 2 miljoonaa ihmistä oli reservissä. Vuonna 1974 maajoukot jaettiin kuuteen armeijaan, jotka oli sijoitettu kaikkiin maan tasavaltoihin:

Merivoimat

Ilmavoimat ja ilmapuolustusvoimat

Sotilasoperaatiot

Rauhanturvaoperaatiot

Lomat

JNA Combat Estimates

Neuvostoliiton marsalkka Georgy Zhukov ei arvostanut Jugoslavian asevoimien taistelutehokkuutta. Žukov kertoi Jugoslavian Neuvostoliiton suurlähettiläälle Michunovichille vuonna 1957, että vuoden 1948 konflikti oli Stalinin syytä , koska Neuvostoliiton armeijan voima riitti valloittamaan Jugoslavian kolmessa päivässä [3] . Sitten Zhukov vieraili Jugoslaviassa lokakuussa 1957, tutustui Jugoslavian asevoimien tilaan ja raportoi TSKP:n keskuskomitean puheenjohtajistolle seuraavat tiedot Jugoslavian armeijan tilasta [4] :

Oath

Valan teksti on muuttunut useita kertoja Jugoslavian kansan vapautusarmeijan muodostamisen jälkeen [5] .

Sitoudun juhlallisesti puolustamaan Jugoslavian sosialistisen liittotasavallan itsenäisyyttä, valtiojärjestelmää, loukkaamattomuutta ja koskemattomuutta sekä säilyttämään ja kehittämään kansojemme ja kansallisuutemme veljeyttä ja yhtenäisyyttä. Täytä aina tunnollisesti ja kurinalaisesti itsenäisen sosialistisen isänmaamme puolustamisen velvollisuudet ja ole valmis taistelemaan sen vapauden ja kunnian puolesta, katumatta tässä taistelussa annan henkeni.

Alkuperäinen teksti  (serbo-chorv.)[ näytäpiilottaa] Ja (ime i prezime izgovarača zakletve) svečano se obavezujem da ću braniti nezavisnost, ustavni poredak, nepovrjedivost i cjelokupnost Socijalističke Federativne Republike Jugoslavije i da ćuošii branitist razvovija narsoi branitist. Uvijek ću savjesno i disciplinovano izvršavati obaveze i dužnosti branioca svoje samoupravne socijalističke domovine i biti sprreman da se borim za njenu slobodu i čast, ne žaleći da u toj život svojm.

JNA-valan serbialainen muunnos :

Sitoudun (nimi ja sukunimi) juhlallisesti palvelemaan kansaani uskollisesti, puolustamaan kotimaatani Jugoslavian sosialistista liittotasavaltaa, säilyttämään kansojemme veljeyden ja yhtenäisyyden sekä JNA:n kunnian ja noudattamaan tunnollisesti komentajani käskyjä. Olen aina valmis taistelemaan isänmaan vapauden ja kunnian puolesta, tässä taistelussa annan henkeni katumatta.

Alkuperäinen teksti  (serbi)[ näytäpiilottaa] Ja (nimi ja prezime) svechenno anna meidän tuoda ja palvella uskollisesti kansaasi, moittia otabinasi Jugoslavian sosialistista liittotasavaltaa, tuntea kansamme veljeys ja yhtenäisyys ja osa JNA:ta ja turmella kunnolla komentajani kansa. Uvek ћu biti spreman kyllä ​​taistelemme vapaudesta ja usein Otaџbine, ovo borbilla annan vatsani ilman zharia.

JNA-valan muunnelma kroatiaksi :

Sitoudun (nimi ja sukunimi) juhlallisesti palvelemaan kansaani uskollisesti, puolustamaan kotimaatani Jugoslavian sosialistista liittotasavaltaa, säilyttämään kansojemme veljeyden ja yhtenäisyyden sekä JNA:n kunnian ja noudattamaan tunnollisesti komentajani käskyjä. Olen aina valmis taistelemaan isänmaan vapauden ja kunnian puolesta, tässä taistelussa annan henkeni katumatta.

Alkuperäinen teksti  (kroatia)[ näytäpiilottaa] Svečano se obvezujem (ime i prezime) vjerno služiti svom narodu, braniti svoju domovinu Uvijek ću biti sprreman boriti se za slobodu i čast Domovine, u ovoj ću borbi dati svoj život bez žaljenja.

JNA-valan muunnos sloveniaksi :

Sitoudun (nimi ja sukunimi) juhlallisesti palvelemaan kansaani uskollisesti, puolustamaan kotimaatani Jugoslavian sosialistista liittotasavaltaa, säilyttämään kansojemme veljeyden ja yhtenäisyyden sekä JNA:n kunnian ja noudattamaan tunnollisesti komentajani käskyjä. Olen aina valmis taistelemaan isänmaan vapauden ja kunnian puolesta, tässä taistelussa annan henkeni katumatta.

Alkuperäinen teksti  (slovenia)[ näytäpiilottaa] Ja (Ime in Priimek) svečano se obavezujem, da ču verno služiti svome narodu, da ču braniti svoju otačbinu Socialističku Federativnu Republiku Jugoslaviju, da ču čuvati republiku Jugoslaviju, da ču čuvati bratstvo jugoslavijan aravja šinojn nardsane naaršnojn narodai jedinstvo naših naroda. Uvek ču biti sprreman, da se borim za slobodu i čast otačbine, ne žaleči, da u toj borbi dam i svoj život.

JNA:n perilliset

Muistiinpanot

  1. ↑ Novoseltsev B. S. Jugoslavian ulkopolitiikka (1961-1968). - M .: Venäjän tiedeakatemian slaavilaisten tutkimuksen instituutti, 2015. - S. 289
  2. ↑ Novoseltsev B. S. Jugoslavian ulkopolitiikka (1961-1968). - M .: Venäjän tiedeakatemian slaavilaisten tutkimuksen instituutti, 2015. - S. 287
  3. ↑ Zivotic A. Jugoslavian ja Neuvostoliiton sotilaalliset ristiriidat (1947-1957): Liiton houkutuksia. — M.: Poliittinen tietosanakirja, 2019. — S. 170.
  4. ↑ Zivotic A. Jugoslavian ja Neuvostoliiton sotilaalliset ristiriidat (1947-1957): Liiton houkutuksia. - M.: Poliittinen tietosanakirja, 2019. - S. 188-189.
  5. ↑ Zavjeti

Kirjallisuus

Linkit

  Siirry Wikidata-kohteeseen  Sanakirjat ja tietosanakirjat
Bibliografisissa luetteloissa
 SFR Jugoslavian asevoimat