Konrad Adenauer | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Saksan kieli Konrad Adenauer | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Konrad Adenauerin vaakuna Kristuksen korkeimman ritarikunnan ritarina | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Saksan liittokansleri | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
15. syyskuuta 1949 - 16. lokakuuta 1963 | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Presidentti |
Theodor Heuss Heinrich Lübke |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Edeltäjä |
vakiintunut asema; Ludwig Schwerin von Krosig (Saksan pääministerinä) |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Seuraaja | Ludwig Erhard | ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Saksan ulkoministeri | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
15. maaliskuuta 1951 - 6. kesäkuuta 1955 | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Edeltäjä | Ludwig Schwerin von Krosig (Saksan valtakunnan ulkoministerinä) | ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Seuraaja | Heinrich von Brentano | ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
CDU:n puheenjohtaja | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
1. maaliskuuta 1946 - 23. maaliskuuta 1966 | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Edeltäjä | virka perustettu | ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Seuraaja | Ludwig Erhard | ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Kölnin pormestari | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
18. syyskuuta 1917 - 13. maaliskuuta 1933 | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Edeltäjä | Max Wallraf | ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Seuraaja | Günther Riesen | ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Syntymä |
5. tammikuuta 1876 [1] [2] [3] […] Köln,Saksan valtakunta |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Kuolema |
19. huhtikuuta 1967 [4] [1] [2] […] (91-vuotias) Bad Honnef,Saksa |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Hautauspaikka | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Nimi syntyessään | Saksan kieli Konrad Hermann Joseph Adenauer | ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
puoliso | Emma Adenauer [d] ja Augusta Adenauer [d] | ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Lapset | Konrad August Emil Emmanuel Adenauer [d] [7], Max Adenauer [d] [7], Maria Adenauer [d] [7], Ferdinand Adenauer [d] , Paul Adenauer [d] [7], Charlotte Adenauer [d] [7], Libet Verhaan [d] [7]ja Georg Adenauer [d] [7] | ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Lähetys |
Saksan keskustapuolueen kristillisdemokraattinen liitto |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
koulutus | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Suhtautuminen uskontoon | katolinen kirkko | ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Nimikirjoitus | |||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Palkinnot |
|
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa |
Konrad Hermann Joseph Adenauer _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ 2] […] , Rondorf , Nordrhein-Westfalen , Saksa [8] ) - Saksan valtiomies ja poliitikko , Saksan liittotasavallan ensimmäinen liittokansleri 15.9.1949-16.10.1963 . _ _ _
Aloittaessaan poliittisen uransa Keisari-Saksan ja Weimarin tasavallan aikana, Adenauer torjui voimakkaasti kansallissosialismin ja erosi kaikista viroista Adolf Hitlerin valtaantulon jälkeen. Natsi-Saksan tappion jälkeen toisessa maailmansodassa Adenauerista tuli yksi CDU-puolueen perustajista , jota hän johti vuosina 1950–1966.
Parlamenttineuvoston puheenjohtajana, ensimmäisenä liittokanslerina ja Saksan liittotasavallan ulkoministerinä Adenauer määritti maansa kehityksen 1900-luvun jälkipuoliskolla. Adenauer oli sosiaalisen markkinatalouden , poliittisen vapauden ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen kannattaja , otti vankan kommunistisen vastaisen kannan. Hän kannatti Saksan suhteiden kehittämistä Ranskaan , Isoon-Britanniaan ja Yhdysvaltoihin , kannatti Euroopan yhdentymistä ja Saksan aktiivista osallistumista Naton sotilasblokkiin .
Hän jäi eläkkeelle 87 - vuotiaana ja oli yksi lähihistorian vanhimmista hallituksen päämiehistä .
Syntyi 5. tammikuuta 1876 pikkuhovimiehen perheeseen, oli perheen kolmas lapsi. Hänen isänsä Johann-Konrad Adenauer oli leipurin poika, 18-vuotiaana hän ilmoittautui vapaaehtoiseksi Preussin armeijaan ja palveli sotilaana 15 vuotta. Vakavasti loukkaantuneena hänet siirrettiin reserviin ja hän aloitti uran erotuomarina. Äiti Helena Scharfenberg oli pankkivirkailijan tytär.
Vuonna 1885 hän astui Kölnin Pyhän Apostolien Gymnasiumiin. Vuonna 1894 hän tuli Bonnin yliopistoon ja kahdessa ja puolessa vuodessa hän suoritti koko viisivuotisen opintojakson, jolloin hän sai arvonimen "Junior Counselor of Justice". Hänen isällä ei ollut rahaa, joten hänen täytyi opiskella yötä päivää suorittaakseen kurssin puolessa ajassa.
Vuosina 1906-1933 hän oli keskustapuolueen jäsen . Vuosina 1917-1933 hän oli Kölnin pormestari ja 1920-1932 Preussin valtioneuvoston puheenjohtaja . Hän oli energia- ja hiiliteollisuuden osakeyhtiöiden sekä Deutsche Bankin hallintoneuvoston jäsen.
Kun natsit tulivat valtaan vuonna 1933, hän erosi tehtävistään, koska hän torjui tinkimättömästi Hitlerin ja kansallissosialismin . Helmikuun 17. päivänä 1933, kun valtakunnankansleri Hitler vieraili Kölnissä, Adenauer lähetti uhmakkaasti sijaisensa tapaamaan häntä lentokentälle, kielsi natsilippujen ripustamisen kaupungin kaduille ja määräsi poistamaan kaksi jo ripustettua. 4. huhtikuuta 1933 joutui eroamaan pormestarin tehtävästä ja jäi työttömäksi. Myöhemmin hän sai valtion eläkettä. Vuonna 1934 Gestapo pidätti hänet hallinnon armottomana vastustajana. Albert Speer kirjoitti, että Hitler ihaili Adenauerin sosiaalista ja poliittista toimintaa, mutta ei nähnyt mitään keinoa saada häntä mukaan natsipolitiikkaan. Seuraavina vuosina hän eli jatkuvassa vainon vaarassa osallistumatta mihinkään sosiaaliseen toimintaan. Vuonna 1944 hänet pidätettiin kuudeksi kuukaudeksi vaimonsa kanssa tutkinnan aikana epäonnistuneen Hitlerin salamurhayrityksen jälkeen . Sodan päätyttyä hänet palautettiin Kölnin pormestariksi, mutta joulukuussa Amerikan miehitysviranomaiset poistivat hänet tästä tehtävästä.
Vuosina 1946-1949 hän johti CDU-ryhmää Nordrhein-Westfalenin maapäivillä [9] .
Vuosina 1948-1949. - Eduskuntaneuvoston puheenjohtaja.
Syyskuusta 1949 lokakuuhun 1963 - Saksan liittotasavallan liittokansleri .
Hän oli erittäin suosittu kansan keskuudessa, ja hän ansaitsi lempinimen "Der Alte" ("Vanha mies" tai "mestari"). Hänen politiikkansa perustui kahteen "pilariin" - sosiaaliseen markkinatalouteen ja "uuteen Saksaan uudessa Euroopassa".
Vuosina 1951-1955 hän oli myös ulkoministeri .
Hän oli kristillisdemokraattisen liiton (CDU) perustajien joukossa ja ensimmäinen puheenjohtaja vuosina 1950-1966.
Hänen ohjelmallisissa tavoitteissaan tärkeällä sijalla oli kristillinen etiikka yhteiskuntajärjestyksen perustana, valtion kieltäytyminen yksilön dominoimisesta ja jokaiselle mahdollisuuden tarjota aloite millä tahansa elämän alueella. Hän uskoi, että poliittisen ja taloudellisen vallan keskittyminen valtion käsiin (jonka puolesta sosialistit puolustivat ) oli vaarassa yksilön vapaudelle; Suuremmat mahdollisuudet yksilön vapauksien säilyttämiseen tarjoaa talouden ja valtion toimialojen erottaminen, jossa valtiolle on annettu rajoitettu, puhtaasti kontrolloiva tehtävä. Adenauerin suunnitelman mukaan hänen puolueensa, Kristillisdemokraattinen unioni, tuli kansanpuolueeksi : saada edustus kaikilla yhteiskunnan sektoreilla, yhdistää protestantit ja katolilaiset , koska kaikkialla on ihmisiä, jotka vetoavat ideologisen konservatismin arvoihin. Politiikkansa välineenä hän loi CDU/CSU -puolueiden poliittisen blokin . Nimeltään ja julistukseltaan kirkolliset puolueet alkoivat itse asiassa lobbata ensisijaisesti teollisuusmiehiä, jotka takasivat Saksan vakaan ja menestyksekkään taloudellisen kehityksen.
Adenauer suuntasi ponnistelunsa ensisijaisesti historiallisen syyllisyyden taakkaa kantavan maan kansainvälisen aseman selvittämiseen, liittolaisten Saksalle asettamien rajoitusten lieventämiseen, minkä vuoksi hänet vuonna 1949 lähes väkisin erotettiin virastaan. Yksi hänen päätehtävistään oli pehmentää Saksan miehitysolosuhteita ja palauttaa maan itsenäisyys päätöksenteossa. Tämä tavoite voitaisiin saavuttaa pelaamalla kahden suurvallan – USA :n ja Neuvostoliiton – välisillä ristiriidoilla . Nykytilanteen oikea käyttö auttoi Yhdysvaltojen , Ison-Britannian ja Ranskan miehitysvyöhykkeiden yhdistämistä yhdeksi poliittiseksi kokonaisuudeksi - Saksan liittotasavallaksi (FRG).
Syksyllä 1950 DDR :n ministerineuvoston puheenjohtaja Grotewohl kirjoitti Adenauerille: "Vastuumme Saksan kansalle on, että isänmaan jakautuminen ei vaikuta tavallisiin ihmisiin." Adenauer muotoilee ensin edellytykset vuoropuhelulle DDR:n kanssa, mutta katkaisee pian kaikki yhteydenotot.
Kansleri sanoi [10] :
Nykyään tiedämme, että nyt tarvitaan erilaista näkemystä kuin se, joka luo uusia rajoja Euroopalle, muuttaa niitä tai siirtää niitä. Meidän on likvidoitava rajat, jotta Eurooppaan syntyy talousalueita, joista voisi muodostua kansojen eurooppalaisen yhtenäisyyden perusta.
Hän auttoi monin tavoin tietoisuutta saksalaisten syyllisyydestä natsien tekemistä rikoksista, ratkaisi Saksan tasapainoisen poliittisen aseman ongelman idän ja lännen välillä, jonka ratkaisemattomuus syöksyi Saksan kuiluun. kaksi maailmansotaa. Hän vaikutti myös siteiden lujittamiseen entiseen viholliseen - Ranskaan, jonka piti toimia Euroopan vakaan kehityksen takaajana, sekä Euroopan yhdentymisliikettä. Lisäksi Adenauer allekirjoitti vuoden 1954 Pariisin sopimuksen, joka poisti sodanjälkeiset vaikeudet Euroopan tasapainosta. Saksan piti tulla liittovaltioksi ja tulevaisuudessa - osaksi yhtenäistä Eurooppaa. Vuonna 1955 Länsi-Saksa liittyi Pohjois-Atlantin liittoon ( NATO ) tasa-arvoiseksi jäseneksi .
Hänen tinkimättömän kielteisen asenteensa Neuvostoliittoa kohtaan perustui vakaumukseen, että valtapolitiikka ja valppaus ovat välttämättömiä, kun on kyse selkeästi kristinuskon vastaisesta valtiosta [11] .
Syyskuussa 1955 Neuvostoliitto tunnusti FRG:n, ja Adenauer Moskovassa neuvotteli diplomaattisten suhteiden solmimisesta ja 10 000 saksalaisen sotavangin vapauttamisesta (vaikka Hruštšov kertoi hänelle ensimmäisessä keskustelussa, että maassa ei ollut ainuttakaan sotavankia Neuvostoliitto enää). A. I. Solzhenitsyn mainitsee tämän tapahtuman romaanissaan The Gulag Archipelago ja kutsuu sitä Adenauer Amnestyksi . Aiemmin Stalin tarjosi Adenaueria Punaisen Ristin kautta sopimaan armeijan kohtalosta Neuvostoliiton vankiloissa, minkä jälkeen Punainen Risti kääntyi Saksan liittokanslerin puoleen saadakseen ohjeita. Adenauerin päätöslauselma: "Tämä ei ole humanitaarinen, vaan poliittinen kysymys - mitä kauemmin he istuvat, sitä parempi meille" [12] .
Tuomioistuin kielsi vuonna 1957 kommunistisen puolueen Saksassa. Adenauerilla oli syvä henkilökohtainen myötätunto johtajaansa Max Reimannia kohtaan . Hän jopa piti jakautumista FRG:hen ja DDR :ään hyödyllisenä, jotta he voisivat näyttää kaikille saksalaisille heidän polkunsa edut.
Sosiaalisen markkinatalouden teorian perusteet esittivät Adenauer ja hänen samanhenkiset ihmiset CDU:n Düsseldorfin teeseissä vuonna 1949. Hän muotoili pääteesin seuraavasti: ”Kapitalistinen talousjärjestelmä ei vastaa Saksan kansan elintärkeitä poliittisia ja sosiaalisia etuja. Saksan talouden uuden rakenteen tulee perustua siihen tosiasiaan, että kapitalismin rajattoman herruuden aika on ohitettu” [10] . Kyse oli työntekijöiden ja muiden palkkatyöläisten osuuden lisäämisestä "yhteisestä piirakasta", työntekijöiden "deproletarisaatiosta" palkkatyöntekijöiden käsissä olevan "omaisuudenmuodostamisen kautta" sekä työttömien kunnollisesta elintasosta. ja vammaiset. Erityisesti askel kohti tätä oli "sosiaalinen" asuntorakentaminen - suhteellisen halpoja taloja ja asuntoja työntekijöille budjetin kustannuksella. Seuraava on "dynaaminen" eläke, joka ei riippunut pelkästään eläkemaksusta, vaan kasvoi suhteessa bruttokansantuotteen, sairausvakuutuksen ja lasten tuen kasvuun. Adenauer rohkaisi säästämistä antamalla säästöpankkien säästäjille verohelpotuksia, nostamalla talletusten korkoja ja maksamalla erityisiä valtion säästöbonuksia. Osakepääomaa "hajallaan" laskemalla liikkeeseen "kansan osakkeita", jotka myytiin palkatuille työntekijöille edulliseen hintaan. Tätä varten valtionyhtiöt Preussag , Volkswagen ja FEA yksityistettiin osittain . Työntekijöitä kannustettiin myös sijoittamaan osa palkoistaan niiden yritysten sijoitusrahastoihin, joissa he työskentelivät.
Adenauerin saavutusta sodanjälkeisen Saksan teollisessa jälleenrakentamisessa amerikkalaisilla rahoilla Marshall-suunnitelman puitteissa on kutsuttu " saksalaisen taloudelliseksi ihmeeksi ". Sillä hetkellä, kun Saksan talous oli raunioina, hän käynnistää radikaaleja uudistuksia, jotka tuovat hallitukseen taloustieteilijän, Münchenin yliopiston emeritusprofessori Ludwig Erhardin , joka myöhemmin seurasi häntä liittokanslerina.
Vuoteen 1953 mennessä bruttokansantuoteindeksi ylitti vuoden 1948 tason 48 %:lla, työttömyys laski 6 %:n tasolle työkykyisestä väestöstä. Maataloustuotanto kasvoi 20 %. Reaalipalkat nousivat 80 prosenttia. Itä - Preussin , Sleesian ja Sudeettien 12 miljoonan pakolaisen ongelma ratkaistiin tyydyttävästi .
Talouden todelliset saavutukset tekivät mahdolliseksi julistaa vuonna 1953 sotaa edeltäneen hyvinvoinnin tason palautumisen. Tämä saavutettiin pääasiassa ottamalla käyttöön vapaat markkinasuhteet ja niin sanottu "vapaiden hintojen terässielu".
Keväällä 1957 hyväksyttiin hallituksen laatima eläkelaki. SPD ja Saksan ammattiliittojen liitto ehdottivat rahastoivan järjestelmän käyttöönottoa, jonka mukaan iäkkäät työntekijät saisivat sen, minkä he vähentävät työtuloistaan. CDU kannatti eläkkeiden tason kytkemistä nykyiseen kansantulotasoon, jonka kasvun ansiosta eläkeläiset saivat huomattavan korotuksen tästä järjestelmästä. Eläkkeet 1.1.1957 alkaen laskettiin uudelleen uuden lain mukaan. Bundestag - vaaleissa 15. syyskuuta 1957 CDU/CSU - blokki sai ehdottoman enemmistön äänistä ja varajäsenistä. Tämä on ainoa tapaus Saksan historiassa, jossa se on saavuttanut ehdottoman enemmistön liittopäivien vaaleissa. Aiemmin liittouman nuoremmalle kumppanille FDP : lle myönnetyn varakanslerin viran otti Erhard. F. Schaeffer , joka ilmaisi pelkonsa siitä, että uusi eläkelainsäädäntö johtaisi tulevaisuudessa valtion konkurssiin, siirrettiin valtiovarainministerin viralta oikeusministeriksi. Vaikka kristillisdemokraatit saattoivat ottaa vain omia edustajiaan hallitukseen, Adenauer myönsi Ala-Saksissa suositun Saksan puolueen jäsenille kaksi ministeriportfoliota [13] . Vuonna 1960 yhdeksän Saksan liittopäivien 17 edustajasta (mukaan lukien molemmat ministerit) liittyi CDU:han.
Adenauer vaikutti suotuisan ilmapiirin luomiseen juutalaisille Saksassa . Tapaamisissaan Israelin valtiovarainministeriön pääjohtajan David Horowitzin ja World Jewish Congressin puheenjohtajan Nachum Goldmanin kanssa hän suostui maksamaan korvauksia holokaustin rikoksista . Se oli noin 1,5 miljardia dollaria, mikä oli yli puolet kaikista Länsi-Saksan " Marshall-suunnitelman " mukaisista tuista. Siten Adenauer yritti vilpittömästi palauttaa Saksan hyvän maineen. Vuonna 1967 Adenaueria seurasi hänen viimeiselle matkalleen myös Israelin valtion perustaja David Ben-Gurion .
Adenauer uskoi, että FRG:n ulkoinen turvallisuus voidaan varmistaa vain liittoutuneiden joukkojen läsnäololla. Mutta jo vuonna 1956 hän sai aikaan uusien Saksan asevoimien - Bundeswehrin - luomisen . Uudessa Saksan armeijassa oli muodollisesti kiellettyä palvella entisiä sotilaita, jos he olivat natsipuolueen jäseniä. Itse asiassa tätä kieltoa rikottiin usein. Puhuessaan liittopäivissä 3. joulukuuta 1952 Adenauer antoi melko merkittävän lausunnon:
Haluan julistaa liittohallituksen puolesta, että tunnustamme kaikki kansamme aseenkannattajat, jotka taistelivat arvokkaasti sotilasperinteiden merkin alla maalla, ilmassa ja vedessä. Olemme vakuuttuneita siitä, että sotilaamme hyvä maine ja suuret saavutukset elävät kansassamme ja säilyvät jatkossa kaikista menneiden vuosien loukkauksista huolimatta. Yhteisenä tehtävämme tulisi olla - ja olen varma, että ratkaisemme sen - sotilaamme moraalisten arvojen yhdistäminen demokratiaan [14] .
Virallisesti rikoksista tuomitut natsit eivät saaneet ilmoittaa toimintaansa. Heistä ne, joiden rikoksia ei lueteltu, olivat kuitenkin mukana julkisessa palveluksessa. Adenaueria syytettiin natseista hänen hallituksessaan; vastenmielisimmät heistä olivat viraston ulkoministeri Hans Globke (ei ollut NSDAP:n jäsen, mutta vuonna 1936 juutalaisilta kansalaisuuden ja muita oikeuksia evän rotulakien (Nürnbergin lait) kommentaattori ) ja pakolaisministeri, siirtolaiset ja sodan uhrit Theodor Oberländer , ukrainalaisen nationalistisen pataljoonan " Nachtigal " poliittinen johtaja . Pian sen jälkeen, kun Saksassa oli saatu lupa avata ulkoasiainministeriö vuonna 1951 , kävi ilmi, että 2/3 sen työntekijöistä oli entisiä natseja . Sosialidemokraattien reaktioon tässä asiassa Adenauer vastasi, että oli aika lopettaa "natsien haisteleminen", minkä jälkeen saman vuoden toukokuussa hyväksyttiin laki, jolla palautettiin NSDAP :n jäsenten omistusoikeudet , mukaan lukien eläkkeet. Tämän lain mukaan työnantajien oli käytettävä 20 prosenttia varoistaan natsien työllistämiseen [14] .
Hän jätti liittokanslerin viran vapaaehtoisesti vuonna 1963 korkean ikänsä vuoksi ollessaan loiston huipulla maan poliittisena ja taloudellisena arkkitehtina.
Hän otti tehtävänsä 73-vuotiaana ja pysyi siinä 14 vuotta. Adenauer kuoli 19. huhtikuuta 1967 huvilassaan Röndorfissa 91-vuotiaana.
Häntä pidettiin vahvatahtoisena ja energisenä autoritaarisena poliitikkona, kovana skeptikkona ja pragmaatikkona.
Vuonna 1904 hän meni naimisiin Emma Weyerin (1880-1916) kanssa. Heillä oli lapsia: Konrad (1906-1993), Max (1910-2004), Maria (1912-1998).
Vuonna 1919 hän meni naimisiin Augusta Zinsserin (1895-1948) kanssa. Heillä oli lapsia: Ferdinand (1920, kuoli pian syntymän jälkeen), Paul (1923-2007), Lotta (1925), Libet (1928-2019), Georg (1931-2020 [15] ).
Adenauer oli harjoittava katolilainen [16] . Uskottiin, että uskonnollinen etiikka osana hänen omia näkemyksiään vaikutti Conradin politiikkaan [17] . Lisäksi poliitikko kykeni CDU-puolueen perustajana yhdistämään sekä katoliset että protestantit, ja poliittisella voimalla oli yhteiset kristilliset arvot [18] , joille CDU sai jonkin aikaa ehdotonta tukea.
"Jos Kristus ei ole elossa tänään, niin maailmalla ei ole toivoa ollenkaan. Vain ylösnousemus antaa toivoa tulevaisuudesta" [19] - Adenauer.
Saksan palkinnot
Maa | päivämäärä | Palkinto | Kirjaimet | |
---|---|---|---|---|
Saksa | 1914 | Rautaristin ritari 2. luokka | ||
Saksa | 1918 | Punaisen Kotkan ritarikunnan 4. luokan kavaleri | ||
Saksa | 31. tammikuuta 1954 | Saksan liittotasavallan ritarikunnan ritarikunnan erityisluokka | ||
Baijeri | 3. toukokuuta 1958 | Baijerin ansioritarikunnan ritari |
Ulkomaiset palkinnot
![]() | ||||
---|---|---|---|---|
Temaattiset sivustot | ||||
Sanakirjat ja tietosanakirjat | ||||
Sukututkimus ja nekropolis | ||||
|
Saksan hallitusten päämiehet vuodesta 1871 | |
---|---|
Saksan valtakunta | |
marraskuun vallankumous | |
Saksan valtio | |
Natsi-Saksa | |
Saksa (Länsi-Saksa) | |
DDR (Itä-Saksa) | |
Saksa (moderni) |
Saksan ulkoministerit | ||
---|---|---|
Time-lehden vuoden henkilö | |
---|---|
| |
|