Tretyak, Vladislav Aleksandrovich

Vladislav Tretiak
Koko nimi	Vladislav Aleksandrovitš Tretyak
asema	maalivahti
Kasvu	185 cm
Paino	91 kg
ote	vasen
Nimimerkki	venäläinen muuri
Maa	Neuvostoliitto
Syntymäaika	25. huhtikuuta 1952( 25.4.1952 ) [1] [2] (70-vuotias)
Syntymäpaikka	Orudyevo , Dmitrovskin piiri , Moskovan alue , Venäjän SFNT , Neuvostoliitto
NHL-draft	Vuonna 1983 Montreal Canadiens valitsi hänet 7. kierroksella yleisnumerolla 138.
Hall of Fame vuodesta 1989
Nuorten ura
1966-1969 CSKA (Moskova)
Klubiura
1969-1984 CSKA (Moskova)
maajoukkue
1968-1971 Neuvostoliitto (alle 19-vuotiaat) 1969-1984 Neuvostoliitto
Mitalit
olympialaiset Kulta Sapporo 1972 jääkiekko Kulta Innsbruck 1976 jääkiekko Hopea Lake Placid 1980 jääkiekko Kulta Sarajevo 1984 jääkiekko Maailmanmestaruus Kulta Tukholma 1970 Kulta Sveitsi 1971 Hopea Praha 1972 Kulta Moskova 1973 Kulta Helsinki 1974 Kulta Saksa 1975 Hopea Katowice 1976 Pronssi Wien 1977 Kulta Praha 1978 Kulta Moskova 1979 Kulta Ruotsi 1981 Kulta Suomi 1982 Kulta Saksa 1983 EM-kisat [3] Kulta Tukholma 1970 Hopea Sveitsi 1971 Hopea Praha 1972 Kulta Moskova 1973 Kulta Helsinki 1974 Kulta Saksa 1975 Pronssi Katowice 1976 Pronssi Wien 1977 Kulta Praha 1978 Kulta Moskova 1979 Kulta Ruotsi 1981 Kulta Suomi 1982 Kulta Saksa 1983
Valtion palkinnot
Valtion palkinnot Ulkomaiset palkinnot Alueelliset palkinnot Urheilun kunniamerkit Sotilasarvo eversti
Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa

Vladislav Aleksandrovich Tretyak (s . 25. huhtikuuta 1952 [1] [2] , Orudyevo , Moskovan alue ) - Neuvostoliiton jääkiekkoilija , maalivahti , valmentaja. Venäjän valtiomies ja poliitikko. Neuvostoliiton arvostettu urheilun mestari . Valtionduuman IV-VII jäsen Yhtenäinen Venäjä -puolueen kokouksissa (vuodesta 2003). Vuodesta 2006 - Venäjän jääkiekkoliiton puheenjohtaja . Eläkkeellä oleva eversti .

Vuosina 1969-1984 hän puolusti CSKA :n ja Neuvostoliiton maajoukkueen portteja . Hän pelasi 482 ottelua Neuvostoliiton mestaruuskilpailuissa  , 117 ottelua MM-kisoissa ja olympialaisissa . Kanada Cup -turnauksissa  - 11 ottelua. Sisältyy IIHF:n vuosisadan symboliseen joukkueeseen .

Lapsuus ja nuoruus

Vladislav Tretyak varttui urheilullisena lapsena. Vanhemman veljensä esimerkkiä seuraten hän yritti uida (Dynamo-altaassa), sitten hän kiinnostui sukeltamisesta (hyppy viiden metrin tornista). Kävin vanhempieni kanssa joka sunnuntai luistinradalla Gorkin kulttuurin ja kulttuurin keskuspuistossa .

Hän aloitti jääkiekon pelaamisen 11-vuotiaana CSKA :n nuorisourheilukoulussa Leningradsky Prospektilla, jonne hänen äitinsä toi hänet. Valmentajat, valitessaan ehdokkaita, testasivat kykyä ajaa taaksepäin (Vladislav tiesi tämän tekniikan jo melko hyvin). Hän oli niiden neljän joukossa, jotka hyväksyttiin Moskovan klubiin. Aluksi Tretiak pelasi hyökkääjänä, mutta häntä hämmensi jääkiekkopuvun puute, joka ei riittänyt kaikille. Tuolloin joukkueella ei ollut maalivahtia. Sitten hän lähestyi valmentaja Vitali Erfilovia ja sanoi, että jos hänelle annettaisiin oikea univormu, hänestä tulisi maalivahti.

Samaan aikaan isä ei hyväksynyt poikansa valintaa - hän sanoi, että jääkiekkoilija, jolla oli maila, näytti luudalla varustetulta talonmieheltä. Lopulta hän sopeutui poikansa intohimoon ollessaan 15-16-vuotias. Sitten Vladislav alkoi tuoda kotiin ensimmäiset rahat, jotka hänelle annettiin peleihin [4] .

Kesällä 1967 CSKA-valmentaja Anatoli Tarasov kiinnostui nuoresta maalivahtista . Tretyak alkoi harjoitella ammattilaispelaajien kanssa. "Olin ylpeä siitä, että asun CSKA:n täysihoitolassa Peschanaya Streetillä, että sain vaihtaa vaatteita pukuhuoneessa legendaaristen jääkiekkoilijoiden viereen", kirjoitti Tretyak [5] . Heinäkuun puolivälissä joukkue lähti etelään ja Vladislav palasi nuorisojoukkueeseen.

Yhdessä joukkueensa kanssa Tretyakista tuli Moskovan mestari, joka sai parhaan maalivahti palkinnon.

Vuodesta 1966 vuoteen 1969 hän osallistui osana CSKA:ta sekä nuorten (alle 17-vuotiaat) että nuorten (alle 19-vuotiaat) Neuvostoliiton jääkiekon mestaruuskilpailuihin. Vuonna 1967 hänestä tuli Neuvostoliiton mestaruuden hopeamitalisti nuorisojoukkueiden joukossa ja hänet tunnustettiin turnauksen parhaaksi maalivahtiksi. Vuonna 1969 hänestä tuli Neuvostoliiton mestari nuorisojoukkueiden joukossa ja hänet tunnustettiin myös parhaaksi maalivahtiksi [6] .

Vuonna 1968 nuorten maajoukkueen päävalmentaja Nikolai Puchkov vei 15-vuotiaan Vladislavin ensimmäisiin junioreiden (alle 19-vuotiaiden) EM -kisoihin [7] . Joukkue voitti hopeaa.

Vuonna 1969 hän voitti Euroopan mestaruuden kultamitalin osana Neuvostoliiton juniorijoukkuetta, johon kuuluivat myös tulevat Neuvostoliiton jääkiekkotähdet Valeri Vasiliev ja Alexander Maltsev . Tretyak tuli Euroopan nuorten mestariksi myös vuosina 1970 ja 1971 . Historian ainoa junioreiden kolminkertainen Euroopan mestari. Pelattiin numerolla "20" [8] .

Kaudella 1968/69 hän debytoi CSKA:ssa ottelussa Spartakia vastaan .

Hän pelasi ensimmäisen pelinsä osana Neuvostoliiton maajoukkuetta  3.12.1969 Izvestia-sanomalehden palkintoturnauksessa Suomen maajoukkueen kanssa (5:1).

1970-luku

Vuonna 1970 hänet kutsuttiin Neuvostoliiton maajoukkueeseen MM-kisoihin , joissa hänestä tuli ensimmäistä kertaa maailmanmestari. Vuodesta 1971 - maajoukkueen päämaalivahti.

Vuoden 1971 MM-kisat Sveitsissä muistettiin Anatoli Tarasovin epätyypillisestä siirrosta . Yrittäessään tukea joukkuetta turnauksen viimeisen ottelun ensimmäisen jakson jälkeen ruotsalaisten kanssa, pisteillä 1:2 jälkimmäisen hyväksi, hän lauloi kappaleen " Black Raven ". Ja tämä lopulta vaikutti pelaajien mielialaan - peli voitettiin 6:3 ja Tretyak tuli maailmanmestariksi toisen kerran [9] .

Vuonna 1972 hän tuli olympiavoittajaksi ensimmäistä kertaa pelattuaan neljä ottelua viidestä. Tuolloin hän oli nuorin olympiavoittaja jääkiekkoilija [10] .

Keväällä 1972 hän voitti MM-hopeaa .

Syksyllä 1972 hän osallistui Super Series 72 -sarjaan . Sarjan ensimmäinen peli, 2. syyskuuta 1972, Tretiak pitää yhtenä uransa parhaista [11] . Tässä sarjassa Tretyak pelasi kaikki kahdeksan ottelua ilman vaihtoja.

Vuonna 1974 hän pelasi Super-sarjassa WHA:ta vastaan . Puolusti maajoukkuetta seitsemässä ottelussa kahdeksasta.

Joulukuussa 1975 Neuvostoliiton tuolloin vahvimmat joukkueet, CSKA ja Krylya Sovetov , menivät Pohjois-Amerikkaan ensimmäiseen pelisarjaan National Hockey Leaguen (Super Series 75/76) seurojen kanssa . 31. joulukuuta 1975 osallistui legendaariseen "jääkiekon historian mahtavimpaan otteluun" " Montreal Canadiens " - CSKA (3:3) [12] . Kuten Guy Lefleur myönsi myöhemmin , "en ennen kokousta enkä sen jälkeen nähnyt maalivahtia toimivan niin loistavasti" [13] .

Komsomolin keskuskomitean jäsen vuodesta 1974. NKP :n jäsen vuodesta 1976. Hän valmistui V. I. Leninin mukaan nimetystä sotilaspoliittisesta akatemiasta .

Vuonna 1976 Tretyak uskottiin kantamaan Neuvostoliiton lippua olympialaisten avajaisissa Innsbruckissa, ja itse kisojen tulosten jälkeen hänestä tuli olympiavoittaja toisen kerran. Ennen turnausta asiantuntijat antoivat voiton Neuvostoliiton maajoukkueelle etukäteen, mutta kisat eivät olleet maajoukkueelle helppo kävelymatka. Vaikka turnauksen lähes kaikki kuusi peliä voitettiin selkeällä etumatkalla, nämä olivat kuitenkin työvoittoja. Kiihkein ottelu pelattiin 14. helmikuuta 1976 Tšekkoslovakian maajoukkuetta vastaan . Jo ensimmäisellä jaksolla Neuvostoliiton maajoukkue epäonnistui 2 maalia, ja sitten heidän oli pakko pelata niistä kolme viittä vastustajaa vastaan ​​2 minuutin ajan. Siitä huolimatta maajoukkue selvisi ja voitti ottelun 4:3 [9] . Myös kaikki muut ottelut voitettiin, minkä ansiosta joukkueesta tuli kiistaton olympiaturnauksen voittaja.

1980-luku

Vuonna 1980 Lake Placidin olympialaisissa joukkue yhdessä Tretiakin kanssa kompastui odottamatta - kierros ennen loppua joukkueen voitti Yhdysvaltain opiskelijajoukkue. Tuossa ottelussa Tretiak löi kiekon edessään muutama sekunti ennen ensimmäisen erän loppua Kristenin kaukolaukauksen jälkeen (punaisen viivan takia). Paras amerikkalainen hyökkääjä Mark Johnson liukastui kahden Neuvostoliiton puolustajan väliin , kiersi Tretiakin ja teki maalin, kun jaksoa oli jäljellä sekunti. Neuvostoliiton maajoukkue meni pukuhuoneeseen, ja valmentajat yrittivät todistaa, että maali tehtiin jakson päätyttyä. Maali syntyi ja joukkueiden piti pelata jäljellä oleva 1 sekunti. 3 kenttäpelaajaa ja toinen maalivahti Vladimir Myshkin palasivat Neuvostoliiton pukuhuoneesta "sisäänheittoon" .

Kaikkien läsnäolijoiden yllätykseksi hän jäi portille toisessa erässä. Kuten Neuvostoliiton maajoukkueen valmentaja Viktor Tikhonov myöhemmin sanoi : "Valitettavasti kuuntelin niitä, jotka neuvoivat minua Vladislav Tretiakin virheen jälkeen ensimmäisen erän viimeisellä minuutilla korvaamaan hänet Vladimir Myshkinillä. Sitten pyysin anteeksi Vladislavilta” [14] . Ensimmäisen menetetyn maalin jälkeen ABC - kommentaattorit kuitenkin huomauttivat, että Tretyak ei ollut kovin hyvässä kunnossa turnauksessa. Kilpailun tulosten mukaan hänellä oli alhaisin torjuttujen laukausten prosenttiosuus turnauksen 6 parhaan joukkueen maalivahtien joukossa: 84 % (42 laukausta 50:stä) [15] .

Joukkue ei onnistunut parantamaan tilannetta seuraavien 2 jakson aikana - 1 kiekko tuli ja vielä kaksi jäi väliin. Ottelu päättyi lukemiin 3:4 ja kirjautui jääkiekon historiaan " ihmeenä jäällä ".

Vuonna 1981 - voitto Kanadan Cupissa .

Helmikuussa 1984 hänestä tuli olympiavoittaja kolmannen kerran voittaen kultaa Sarajevon jääkiekkoturnauksesta . Hän pelasi turnauksessa kuusi peliä ja päästi 5 maalia. Jälleen joukkueemme pääkilpailija oli Tšekkoslovakian joukkue, jonka kanssa Neuvostoliiton jääkiekkoilijat tapasivat turnauksen ratkaisevassa ottelussa. Peli oli jännittynyt, mutta kaiken kaikkiaan se meni Neuvostoliiton maajoukkueen skenaarion mukaan - voitto saavutettiin 2: 0, ja Tretyak pelasi pelin nollaan. Samaan aikaan ennätys asetettiin - ensimmäistä kertaa jääkiekkomaalivahdista tuli kolminkertainen olympiavoittaja.

Dave King, Kanadan valmentaja 1980-luvulla, kommentoi Tretyakin peliä: ”Näin hyviä maalivahtia. Näin mahtavia. Mutta en nähnyt maalivahtia, paitsi Tretiakiasi, joka olisi aina kunnossa. Kuka tahansa muu, jolla on niin luotettava puolustus kuin venäläisillä, "kelluisi" ... Vladislav oli aina valmis vastahyökkäykseen. Vaikka niin tapahtui, he eivät tehneet laukauksia portillasi 7-8 minuuttiin. Sen jälkeen Tretiak heijasti kolmea peräkkäistä heittoa levypallolla. Se näytti uskomattomalta. Ei ole toista sellaista maalivahtia” [16] .

22. joulukuuta 1984 Tretiak nousi jäälle viimeisen kerran. Tretiak jätti jääkiekon vasta 32-vuotiaana, koska hän halusi omistaa enemmän aikaa perheelleen. Hän pyysi Tikhonovia sallimaan hänen ilmestyä joukkueen paikalle päivää ennen peliä, mutta Tihonov katsoi, että tämä rikkoisi kurinalaisuutta ja kieltäytyi Tretjakia vastaan ​​[17] .

Vuonna 1989 Vladislav Tretyakista tuli ensimmäinen Neuvostoliiton jääkiekkoilija, joka pääsi Toronton Hockey Hall of Fameen.

Valmennus

Vuosina 1984-1986 - CSKA:n kansainvälisen osaston työntekijä. Vuodesta 1986 hän oli urheilupeliosaston apulaisjohtaja ja työskenteli samalla Neuvostoliiton puolustusministeriön kansainvälisellä osastolla. 80-luvun jälkipuoliskolla hänestä tuli ensin Moskovan kaupunginvaltuuston varajäsen.

1990-luvulla hän työskenteli suuressa kanadalaisessa Bombardier-yhtiössä. Vuonna 1998 hän perusti voittoa tavoittelemattoman urheilujärjestön - Vladislav Tretyak International Sports Academy Foundationin. Lisäksi hän perusti ja ylläpitää jääkiekkomaalivahtikoulua Kanadaan.

1990-luvun alussa Tretyak hyväksyi tarjouksen ryhtyä NHL: n Chicago Blackhawksin maalivahtivalmentajaksi . Työskenneltyään Ed Belfortin kanssa kauden ulkopuolella Tretiak auttoi häntä parantamaan peliä. Kauden 1990/91 lopussa Belfort sai Vezina Trophyn . Kaudella 1992/1993 Belfort sai toisen palkintonsa.

Vuonna 2000 hän tuli Venäjän presidentin ehdotuksesta presidentin fyysisen kulttuurin ja urheilun neuvostoon.

Vuosina 1998 ja 2002 hän kuului Venäjän maajoukkueen valmennusryhmään, joka voitti hopeaa (Nagano) ja pronssia (Salt Lake City) talviolympialaisissa. Hän kuului maajoukkueen valmennustehtäviin vuoden 2004 MM-kisoissa [18] .

17. maaliskuuta 2021 tuli tunnetuksi, että Vladislav erosi Kansainvälisen jääkiekkoliiton hallituksesta [19] .

Yhteiskunnallinen ja poliittinen toiminta

Vuonna 1995 hän oli "Isänmaan puolesta" -vaaliluettelon kolmen parhaan joukossa. Joulukuussa 2003 [20] hänet valittiin valtionduumaan 4. koolle vaalipiiristä nro 158 (Saratovin piiri, Saratovin alue), hän johti duuman fyysisen kulttuurin, urheilun ja nuorisoasioiden komiteaa [21] . Valittiin uudelleen valtionduuman 5. kokouksen edustajaksi Yhtenäinen Venäjä -puolueesta. Hän oli Duuman fyysisen kulttuurin, urheilun ja nuorisoasioiden komitean ensimmäinen varapuheenjohtaja. Joulukuussa 2011 hänestä tuli Yhtenäisen Venäjän VI-kokouksen valtionduuman jäsen, hän oli duuman fyysisen kulttuurin, urheilun ja nuorisoasioiden komitean jäsen [22] . Venäjän federaation keskusvaalilautakunnan 23. syyskuuta 2016 tekemän päätöksen nro 56 / 541-7 mukaisesti hänet valittiin valtion duuman kansanedustajaksi VII koolle Radishevskyn yksimandaattisesta vaalipiiristä nro 188 (Ulyanovsk). alue) [23] , tässä kokouksessa hänestä tuli valtionduuman terveydensuojelukomitean jäsen [24] .

Vuonna 1999 hänelle myönnettiin kunniamerkki "Julkinen tunnustus", joka myönnetään kansalaisille korkeasta yhteiskunnallisesti hyödyllisestä toiminnasta.

Vuonna 2005 hän allekirjoitti " Jukosin entisille johtajille osoitetun tuomion tukeman kirjeen" [ 25] . Vuonna 2011 hän allekirjoitti kansalaisten vetoomuksen Venäjän federaation oikeusjärjestelmään kohdistuvan luottamuksen heikentämisestä tiedollisesti .

25. huhtikuuta 2006 lähtien - Venäjän jääkiekkoliiton viides presidentti [26] .

26. heinäkuuta 2010 lähtien - Venäjän ortodoksisen kirkon patriarkaalisen kulttuurineuvoston jäsen [27] .

Vuodesta 2011 lähtien hän on ollut Arctic Cupin kansainvälisen jääkiekkoturnauksen johtokunnassa yhdessä Boris Mihailovin , Vladimir Petrovin , Georgi Poltavchenkon , Sergei Egorovin ja Artur Chilingarovin kanssa .

Yhdessä Irina Rodninan kanssa hän sytytti olympiatulen olympialaisten avajaisissa Sotšissa 7.2.2014.

Moskovan englantilaisen klubin hallituksen jäsen .

Pietarin valtion yhtenäisen yrityksen kunniatohtori (vuodesta 2015) [28] .

Hän äänesti 19. heinäkuuta 2018 eläkeiän nostamisen puolesta [29] .

Sääntöjen laatiminen

Vuosina 2003–2019 hän oli IV, V, VI ja VII kokousten valtionduuman varajäsen, oli mukana 33 lainsäädäntöaloitteessa ja liittovaltion lakiehdotuksissa [30] .

Faktat

Asuu pysyvästi Zagoryanskyn esikaupunkikylässä . Vuonna 2007 hänet valittiin duumaan Saratovin alueen Yhtenäinen Venäjä -puolueen listalla . Vuonna 2011 hänet valittiin jälleen valtionduumaan listoilla, mutta Uljanovskin alueelta . Vuonna 2016 hänet valittiin duumaan Uljanovskin alueelta Radishevskyn yksimandaattisessa vaalipiirissä nro 188 [31] .

Vuonna 2020 Vladislav Tretyak ansaitsi 22,528 miljoonaa ruplaa duuman varajäsenenä. Hän omistaa neljä tonttia, kaksi asuinrakennusta, kaksi kylpylätaloa, asunnon vaimonsa kanssa Latviassa , neljä asuntoa, kaksi autopaikkaa, kaksi autotallia. Samaan aikaan Vladislav Tretyakilla ja hänen vaimollaan ei ole virallisesti autoa. Vuoden 2010 ilmoituksessa omistus oli Mercedes-Benz W222 (S-luokka 500) [32] [33] .

Vuonna 2021 Moskovan metro julkaisi troikka -kortin hänen muotokuvastaan ​​Venäjän jääkiekon 75-vuotisjuhlan kunniaksi [34] .

Perhe

Isä - Aleksanteri Dmitrievich (1923-2004), sotilaslentäjä, palveli erikoisilmailudivisioonassa (Chkalovskin varuskunta Moskovan alueella). Äiti - Vera Petrovna (1921-2004), liikunnanopettaja, pelasi bandyä Moskovan mestaruuskilpailuissa osana Metallurg-naisjoukkuetta. Suuren isänmaallisen sodan veteraani [ 35] .

Vaimo (23. elokuuta 1972 alkaen) - Tatjana Evgenievna (s. 1950). Poika Dmitry (s. 1973), työskentelee hammaslääkärinä, pojanpoika Maxim (s. 1996), jääkiekkoilija. Tytär Irina (s. 29. joulukuuta 1976), työskentelee lakimiehenä [36] , tyttärentytär Anna (s. 2001) ja Maria (s. 2006).

Tilastot Neuvostoliiton mestaruuskilpailuissa

Min = minuuttia; SHP = aluslevy ohitettu; PPS = päästetyt kiekot per peli.

Saavutukset

Komento

Klubeissa

• 13-kertainen Neuvostoliiton mestari : (1970-1973, 1975, 1977-1984)
• Neuvostoliiton mestaruuskilpailujen hopeamitalisti: 1974, 1976
• Neuvostoliiton Cupin voittaja : 1969, 1973
• Neuvostoliiton Cupin finalisti: 1976

Maajoukkueessa

• Olympiavoittaja (3) : 1972 , 1976 , 1984
• Olympiahopea: 1980
• Maailmanmestari (10) : 1970 , 1971 , 1973 , 1974 , 1975 , 1978 , 1979 , 1981 , 1982 , 1983
• Maailmanmestaruuskilpailujen hopeamitalisti (2) : 1972 , 1976
• Pronssimitalisti 1977
• Euroopan mestari (9) : (1970, 1973, 1974, 1975, 1978, 1979, 1981, 1982, 1983)
• EM-hopea (3) : 1971, 1972, 1976
• EM-pronssimitali: 1977
• Nuorten Euroopan mestari (3) : 1969, 1970, 1971
• Nuorten EM-hopeamitalisti: 1968
• Kanada Cupin voittaja : 1981
• Challenge Cupin voittaja 1979

Henkilökohtainen

• Kansainvälisen jääkiekkoliiton mukaan 1900-luvun paras jääkiekkoilija
• Toronton Hockey Hall of Famen jäsen ( mukana vuonna 1989, ensimmäinen eurooppalainen jääkiekkoilija)
• Vuonna 1997 hän oli ensimmäisten joukossa, joka valittiin IIHF:n Hall of Fameen.
• Vuonna 2008 hänet valittiin IIHF:n vuosisadan symboliseen joukkueeseen.
• Neuvostoliiton kunniallinen urheilun mestari (1971)
• 5 kertaa tunnustettu Neuvostoliiton parhaaksi jääkiekkoilijaksi, kolme kertaa Euroopan parhaaksi jääkiekkoilijaksi, neljä kertaa maailmanmestaruuskilpailujen parhaaksi maalivahtiksi
• IIHF Golden Stick -voittaja ( Euroopan paras jääkiekkoilija ) (1981, 1982, 1983) [37]

Valtion palkinnot

• Isänmaan ansiomerkki, II aste (5.4.2017) - hänen suuresta panoksestaan ​​Venäjän parlamentarismin kehittämisessä ja aktiivisessa lainsäädäntötoiminnassa [38]
• Isänmaan ansiomerkki, III aste (25.4.2012) - upeista lainsäädöksistä ja monien vuosien tunnollisesta työstä [39]
• Ritari "Ansioista isänmaalle" IV astetta (8. huhtikuuta 2002) - ansioista liikuntakulttuurin ja urheilun kehittämisessä, suuri panos kansojen välisen ystävyyden ja yhteistyön vahvistamiseen [40]
• Aleksanteri Nevskin ritarikunta (6.6.2022) [41]
• Kunniamerkki (4. elokuuta 2010) - ansioista liikuntakulttuurin ja urheilun kehittämisessä ja monen vuoden tunnollisessa työssä [42]
• Leninin ritarikunta ( 7. heinäkuuta 1978 ) – korkeista urheilusaavutuksista vuoden 1978 jääkiekon maailman- ja EM-kilpailuissa [43]
• Työn punaisen lipun ritarikunta (22. toukokuuta 1984) - korkeista urheilusaavutuksista XIV-talviolympialaisissa [44]
• Kansojen ystävyyden ritarikunta (22. toukokuuta 1981) - hänen suuresta panoksestaan ​​Neuvostoliiton jääkiekon kehittämisessä ja menestyksekkäästä suorituksesta vuoden 1981 jääkiekon maailman- ja EM-kilpailuissa [45]
• Kunniamerkki (7. toukokuuta 1975) - korkeista urheilusaavutuksista vuoden 1975 maailman- ja Euroopan mestaruuskilpailuissa ja menestyneistä suorituksista kansainvälisissä kilpailuissa [46]
• Mitali "For Labour Valor" (3. maaliskuuta 1972) - korkeista urheilusaavutuksista XI talviolympialaisten kilpailuissa [47]
• Mitali "Uhkeasta työstä. Vladimir Iljitš Leninin syntymän 100-vuotispäivän muistoksi" (1970)
• Mitali "Neuvostoliiton asevoimien 60 vuotta" (1978)
• Mitali "70 vuotta Neuvostoliiton asevoimia" (1988)
• Mitali "Moskovan 850-vuotispäivän muistoksi" (1997)
• P. A. Stolypinin mitali, II aste (2016) [48]
• Mitalit "Moitteettomasta palvelusta Neuvostoliiton asevoimissa" I, II ja III astetta
• Neuvostoliiton kunniallinen urheilun mestari (1970)
• Venäjän federaation fyysisen kulttuurin kunniatyöntekijä (20. huhtikuuta 2006) - liikunta- ja urheilupalveluista [49]
• Salavat Yulaevin ritarikunta (2016) - monien vuosien tunnollisesta työstä fyysisen kulttuurin ja urheilun alalla sekä suuresta panoksesta jääkiekon kehitykseen Bashkortostanin tasavallassa [50]

Venäjän federaation presidentin ja hallituksen kannustus

• Venäjän federaation presidentin kiitokset (23. marraskuuta 2011) - hänen suuresta panoksestaan ​​fyysisen kulttuurin ja urheilun kehittämiseen sekä monien vuosien tunnollisesta työstä [51]
• Venäjän federaation presidentin kiitokset (6. elokuuta 2007) - aktiivisesta osallistumisesta työhön, jolla varmistetaan Sotšin kaupungin hakemuksen voitto oikeudesta isännöidä XXII talviolympialaiset ja XI paralympialaiset vuonna 2014 [52 ]

Ulkomaiset palkinnot

• Tilaus "Danaker" (28. helmikuuta 2022, Kirgisia ) [53]

Kirkon palkinnot

• Pyhän oikeisto-uskovan suurruhtinas Dimitry Donskoyn ritarikunta (2013, Venäjän ortodoksinen kirkko ) [54]

Elokuvan inkarnaatiot

• 2007  - " Valeri Kharlamov. Jatkoaika "(Venäjä), ohjaaja Juri Korolev (Staal) , näyttelijä Dmitri Arosjev .
• 2012  - " Hockey Games " (Venäjä), ohjaaja Ksenia Kondrashina , näyttelijä Andrey Voroshilov .
• 2013  - " Legenda nro 17 " (Venäjä), ohjaaja Nikolai Lebedev , näyttelijä Alexander Pakhomov .

Muistiinpanot

1. ↑ 1 2 Tretyak Vladislav Aleksandrovich // Suuri Neuvostoliiton Encyclopedia : [30 nidettä] / toim. A. M. Prokhorov - 3. painos. - M .: Neuvostoliiton tietosanakirja , 1969.
2. ↑ 1 2 Vladislav Tretiak // Encyclopædia Britannica  (englanniksi)
3. ↑ Mestaruuskilpailut pidettiin osana MM-kisoja.
4. ↑ Suuri ja yksinkertainen Vladislav Tretiak (pääsemätön linkki) . Haettu 10. maaliskuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 4. maaliskuuta 2016. (määrätön) 
5. ↑ Vladislav Tretyak, Fidelity (pääsemätön linkki) . Haettu 25. huhtikuuta 2012. Arkistoitu alkuperäisestä 3. syyskuuta 2014. (määrätön) 
6. ↑ Kotimainen jääkiekko. Ensimmäinen, toinen, kolmas ja neljäs luokka 1965/66 - 1969/70. Neuvostoliiton nuorten ja nuorten mestaruuskilpailut 1955/56 - 1969/70 / Toimittanut A. Serebrennikov. - Moskova: Global Sport Consulting LLC, 2012. - s. 173, 176, 182 - 252 p. — ISBN 978-5-9903477-3-9
7. ↑ Viikkolehti "Football-Hockey" nro 52 1967
8. ↑ Vladislav Tretyak (pääsemätön linkki) . Haettu 29. syyskuuta 2007. Arkistoitu alkuperäisestä 29. elokuuta 2014. (määrätön) 
9. ↑ 1 2 Saimme kiekon hampailla kiinni . Haettu 10. maaliskuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 6. marraskuuta 2011. (määrätön)
10. ↑ Nuorimmat pelaajamme olympialaisissa . Haettu 10. maaliskuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 6. tammikuuta 2012. (määrätön)
11. ↑ Vladislav Tretyak: "JOIN SÄINÄ ILLANA LASIN VODKAA. ENSIMMÄINEN JA VIIMEINEN KERTAA ELÄMÄSSÄ" . Haettu 10. maaliskuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 6. tammikuuta 2012. (määrätön)
12. ↑ Kaikkien aikojen ottelu . Haettu 14. helmikuuta 2022. Arkistoitu alkuperäisestä 13. tammikuuta 2022. (määrätön)
13. ↑ Guy Lefleur: Harmi, että Tretiak ei muuttanut Montrealiin . Käyttöpäivä: 10. maaliskuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 7. tammikuuta 2012. (määrätön)
14. ↑ Panssari, Aleksei. Ihme jäällä tai Tihonovin virhe  // Sanomalehti Kommersant . - 22.02.2000. - nro 29 (1914) .
15. ↑ Kopio "talviurheilun XIII olympialaisten viralliset tulokset - Lake Placid 1980"  (englanniksi) (PDF). Los Angelesin amatööriurheilusäätiö (2005). Haettu 6. kesäkuuta 2009. Arkistoitu alkuperäisestä 9. helmikuuta 2012.
16. ↑ Dave King: Venäjällä on loistava liiga! . Haettu 10. maaliskuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 6. tammikuuta 2012. (määrätön)
17. ↑ Vladislav Tretyak: "He pitivät minut Neuvostoliitossa petoksella" . Käyttöpäivä: 10. maaliskuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 9. joulukuuta 2011. (määrätön)
18. ↑ Tretiak maajoukkueen päämajassa . Haettu 10. maaliskuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 6. tammikuuta 2012. (määrätön)
19. ↑ Tretiak jätti Kansainvälisen jääkiekkoliiton hallituksen . Kommersant (17. maaliskuuta 2021). Haettu 17. maaliskuuta 2021. Arkistoitu alkuperäisestä 17. maaliskuuta 2021. (Venäjän kieli)
20. ↑ Vladislav Tretiak Arkistokopio 2. toukokuuta 2007 Wayback Machinessa Lentapediassa
21. ↑ Tretyak valittiin duuman komitean puheenjohtajaksi . Haettu 10. maaliskuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 6. tammikuuta 2012. (määrätön)
22. ↑ Tretiak Vladislav Aleksandrovich . Venäjän federaation liittokokouksen valtionduuma. - Kuudennen kokouksen valtionduuman kokoonpano. Haettu 6. huhtikuuta 2017. Arkistoitu alkuperäisestä 23. lokakuuta 2017. (määrätön)
23. ↑ Luettelo seitsemännen kokouksen duumaan valituista kansanedustajista - keskusvaalilautakunta . mossovetinfo.ru. Käyttöpäivä: 8. tammikuuta 2017. Arkistoitu alkuperäisestä 24. tammikuuta 2017. (määrätön)
24. ↑ Tretiak Vladislav Aleksandrovich . Venäjän federaation liittokokouksen valtionduuma. - Seitsemännen kokouksen valtionduuman kokoonpano. Haettu 6. huhtikuuta 2017. Arkistoitu alkuperäisestä 4. marraskuuta 2017. (määrätön)
25. ↑ Kulttuurihenkilöiden, tiedemiesten ja yleisön vetoomus Yukos Oil Companyn entisille johtajille annettuun tuomioon liittyen . Haettu 6. heinäkuuta 2009. Arkistoitu alkuperäisestä 17. kesäkuuta 2009. (määrätön)
26. ↑ Presidentin syntymäpäivä . Haettu 10. maaliskuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 6. tammikuuta 2012. (määrätön)
27. ↑ Kulttuuripatriarkaalisen neuvoston kokoonpano . Haettu 25. elokuuta 2010. Arkistoitu alkuperäisestä 1. elokuuta 2010. (määrätön)
28. ↑ Pietarin ammattiyhdistysten humanitaarisen yliopiston kunniatohtorit ja professorit . Pietarin humanitaarinen ammattiliittojen yliopisto. - Yliopistosta. Haettu 31. maaliskuuta 2016. Arkistoitu alkuperäisestä 24. maaliskuuta 2016. (määrätön)
29. ↑ Gazzaev äänesti eläkeiän nostamista vastaan . Haettu 21. heinäkuuta 2018. Arkistoitu alkuperäisestä 21. heinäkuuta 2018. (määrätön)
30. ↑ Venäjän federaation liittokokouksen duuman virallinen verkkosivusto . old.duma.gov.ru. Käyttöönottopäivä: 6.8.2019. (määrätön)
31. ↑ Encyclopedia ehdokas / Tretiak Vladislav Aleksandrovich . Haettu 27. kesäkuuta 2021. Arkistoitu alkuperäisestä 27. kesäkuuta 2021. (määrätön)
32. ↑ Ilmoittaja / Tretiak Vladislav Aleksandrovich . Haettu 27. kesäkuuta 2021. Arkistoitu alkuperäisestä 14. huhtikuuta 2021. (määrätön)
33. ↑ Tietoja tuloista - Tretyak Vladislav Aleksandrovich . Haettu 27. kesäkuuta 2021. Arkistoitu alkuperäisestä 27. kesäkuuta 2021. (määrätön)
34. ↑ Georgi Gornostaev. Troikan kortit myönnettiin Moskovassa Ovetshkinin, Kovaltšukin, Tretiakin ja Fetisovin kanssa . www.championat.com . Haettu 15. joulukuuta 2021. Arkistoitu alkuperäisestä 15. joulukuuta 2021. (Venäjän kieli)
35. ↑ Field of Miracles (1997) 03/07/1997 YouTubessa
36. ↑ Perhe (pääsemätön linkki) . Haettu 10. maaliskuuta 2011. Arkistoitu alkuperäisestä 19. helmikuuta 2014. (määrätön) 
37. ↑ "Golden Clubin" syntymä ja kuolema . www.sport-express.ru (24. joulukuuta 2013). Haettu 7. maaliskuuta 2019. Arkistoitu alkuperäisestä 19. lokakuuta 2016. (määrätön)
38. ↑ Venäjän federaation presidentin asetus 5. huhtikuuta 2017 nro 145 . Haettu 5. huhtikuuta 2017. Arkistoitu alkuperäisestä 6. huhtikuuta 2017. (määrätön)
39. ↑ Venäjän federaation presidentin asetus, 25. huhtikuuta 2012, nro 506 (linkki ei saavutettavissa) . Haettu 28. huhtikuuta 2012. Arkistoitu alkuperäisestä 29. heinäkuuta 2013. (määrätön) 
40. ↑ Venäjän federaation presidentin asetus, 8. huhtikuuta 2002, nro 364 (linkki ei saavutettavissa) . Haettu 22. huhtikuuta 2010. Arkistoitu alkuperäisestä 5. tammikuuta 2012. (määrätön) 
41. ↑ Vladislav Tretiak sai Aleksanteri Nevskin ritarikunnan . Haettu 6. kesäkuuta 2022. Arkistoitu alkuperäisestä 6. kesäkuuta 2022. (määrätön)
42. ↑ Venäjän federaation presidentin asetus, 4. elokuuta 2010, nro 976 (linkki ei saavutettavissa) . Käyttöpäivä: 19. maaliskuuta 2012. Arkistoitu alkuperäisestä 29. heinäkuuta 2013. (määrätön) 
43. ↑ Neuvostoliiton korkeimman neuvoston puheenjohtajiston asetus 7. heinäkuuta 1978 nro 7781-IX "Urheilijoiden, valmentajien, fyysisen kulttuurin ja urheilun työntekijöiden palkitsemisesta Neuvostoliiton kunniamerkeillä ja mitaleilla vuoden 1978 maailman ja urheilun tulosten jälkeen Jääkiekon EM-kisat" . Käyttöpäivä: 16. helmikuuta 2018. Arkistoitu alkuperäisestä 17. helmikuuta 2018. (määrätön)
44. ↑ Neuvostoliiton korkeimman neuvoston puheenjohtajiston asetus, päivätty 22. toukokuuta 1984, nro 223-XI "Urheilijoiden ja valmentajien palkitsemisesta Neuvostoliiton kunniamerkeillä ja mitaleilla XIV talviolympialaisten tulosten jälkeen" . Käyttöpäivä: 16. helmikuuta 2018. Arkistoitu alkuperäisestä 17. helmikuuta 2018. (määrätön)
45. ↑ Neuvostoliiton korkeimman neuvoston puheenjohtajiston asetus 22. toukokuuta 1981 nro 4920-X "Urheilijoiden, valmentajien, fyysisen kulttuurin ja urheilun työntekijöiden palkitsemisesta Neuvostoliiton kunniamerkeillä ja mitaleilla" . Käyttöpäivä: 16. helmikuuta 2018. Arkistoitu alkuperäisestä 17. helmikuuta 2018. (määrätön)
46. ↑ Neuvostoliiton korkeimman neuvoston puheenjohtajiston asetus, päivätty 7. toukokuuta 1975, nro 1563-IX "Urheilijoiden ja valmentajien palkitsemisesta Neuvostoliiton kunniamerkeillä ja mitaleilla" . Käyttöpäivä: 16. helmikuuta 2018. Arkistoitu alkuperäisestä 17. helmikuuta 2018. (määrätön)
47. ↑ Neuvostoliiton korkeimman neuvoston puheenjohtajiston asetus, päivätty 3. maaliskuuta 1972, nro 2677-VIII "Urheilijoiden ja valmentajien palkitsemisesta Neuvostoliiton kunniamerkeillä ja mitaleilla XI talviolympialaisten tulosten yhteydessä" . Käyttöpäivä: 16. helmikuuta 2018. Arkistoitu alkuperäisestä 17. helmikuuta 2018. (määrätön)
48. ↑ Venäjän federaation hallituksen 17. joulukuuta 2016 antama asetus nro 2698-r "Venäjän federaation hallituksen kannustuksesta" . Käyttöönottopäivä : 7. marraskuuta 2017. II astetta/20170926042441/http://publication.pravo.gov.ru/Document/View/0001201612200072 (määrätön)
49. ↑ Venäjän federaation presidentin asetus, 20. huhtikuuta 2006 N 403 "Kunnianimikkeen" myöntämisestä" Venäjän federaation fyysisen kulttuurin kunniatyöntekijä "Tretyak V.A. (linkki ei saatavilla) . Haettu 30. huhtikuuta 2012. Arkistoitu alkuperäisestä 29. heinäkuuta 2013. (määrätön) 
50. ↑ Venäjän jääkiekkoliiton presidentti Vladislav Tretiak sai Salavat Julajevin ritarikunnan . TASS (28. heinäkuuta 2016). Haettu 28. heinäkuuta 2016. Arkistoitu alkuperäisestä 30. heinäkuuta 2016. (määrätön)
51. ↑ Venäjän federaation presidentin asetus, 23. joulukuuta 2011 N 815-rp (pääsemätön linkki) . Haettu 30. huhtikuuta 2012. Arkistoitu alkuperäisestä 29. heinäkuuta 2013. (määrätön) 
52. ↑ Venäjän federaation presidentin määräys 6. elokuuta 2007 N 436-rp "Kannustamisesta"
53. ↑ Tretiak Vladislav Aleksandrovich . Haettu 7. maaliskuuta 2022. Arkistoitu alkuperäisestä 7. maaliskuuta 2022. (määrätön)
54. ↑ Vladislav Tretyak sai "Donin prinssin"

Kirjallisuus

• Vladislav Tretiak / Comp. Snegirev V.N. - M . : Fyysinen kulttuuri ja urheilu, 1978. - (Olympialaisten sankarit). - 100 000 kappaletta.
• Tretyak V. A. Fidelity. - M . : Fyysinen kulttuuri ja urheilu, 1986. - 176 s. - (Sydämet annettiin urheilulle). - 100 000 kappaletta.
• Tretyak V.A. Sekä jää että tulta. - M . : Neuvostoliiton soturi, 1985. - 96 s. - ("Soviet Warrior" -lehden kirjasto).
• Tretyak V. A. Kun jää on kuuma .... - M . : Neuvosto-Venäjä, 1979. - 160 s. – 50 000 kappaletta.
• Tretiak V.A. Maalivahdin hallinta. - M .: Mir, 2003. - 239 s. - 1000 kappaletta.  — ISBN 5-03-003525-7 .
• Tretiak V.A. Vinkkejä nuorelle maalivahtille: kirja opiskelijoille. - M . : Koulutus, 1987. - 94 s. - 100 000 kappaletta.
• Tretyak V.A. Jääkiekkoeepos. - M .: Leonardo Institute, 1993. - 208 s. - 2250 kappaletta.  — ISBN 5-86627-001-3 .
• Jääkiekko: urheilun pieni tietosanakirja / Comp. Brusovansky A. M., Lukashin Yu. S., Ryzhkov D. L. - M . : Fyysinen kulttuuri ja urheilu, 1990. - S.  345 . — 685 s. - 100 000 kappaletta.  — ISBN 5-278-00153-4 .
• Tretyak Vladislav Aleksandrovich // Olympiatietosanakirja / Pavlov S.P. - M .: Neuvostoliiton tietosanakirja , 1980. - 415 s.

Linkit

• Tretiak, Vladislav  - artikkeli Lentapediassa . vuosi 2012.
• Tretiakin elämäkerta Hockey Legends -verkkosivustolla  (eng.)
•  Tilastot ja elämäkerta osoitteessa 1972summitseries.com
• V. A. Tretyakin haastattelu
• Legendaarinen Vladislav Tretiak. Valokuvanauha

Valokuva, video ja ääni	TCDb
Temaattiset sivustot	Ilmoittaja Elite Prospects (pelaaja) Eurohockey.com Hockey-Reference.com jääkiekkoDB olympialaiset Joukkue CCCP KOK ČSFD Internet-elokuvatietokanta Kinopoisk
Sanakirjat ja tietosanakirjat	Iso venäläinen Lentapedia Britannica (verkossa) Munzinger Universalis
Bibliografisissa luetteloissa GND : 118623842 ISNI : 0000 0000 7987 5854 LCCN : n77001857 LNB : 000205111 NDL : 00459072 NKC : ola2003196351 NLA : 35715999 VIAF : 25852130 WorldCat VIAF : 25852130

Neuvostoliiton maajoukkueen kokoonpanot

Neuvostoliiton maajoukkue - World Cup 1970 - mestari 1 Konovalenko (c) 2 Davydov 3 Lutšenko 4 Nikitin 5 Ragulin 6 Romishevsky 7 Paladiev 8 upseeria 9 Puolikasta pannua 10 Maltsev 11 Firsov 12 Mishakov 13 Mihailov 14 Vasiljev 15 Jakushev 16 Petrov 17 Kharlamov 18 Vikulov 19 Shadrin 20 Tretiak (c) päävalmentaja: Arkady Chernyshev  Neuvostoliiton maajoukkue - World Cup 1971 - mestari 1 Konovalenko (c) 2 Davydov 3 Lutšenko 4 Kuzkin 5 Ragulin 6 Romishevsky 7 mustalaista 8 Starshinov (k) 9 Zimin 10 Maltsev 11 Firsov 12 Mishakov 13 Mihailov 14 Lyapkin 15 Martynyuk 16 Petrov 17 Kharlamov 18 Vikulov 19 Shadrin 20 Tretiak (c) päävalmentaja: Arkady Chernyshev  Neuvostoliiton maajoukkue - olympialaiset 1972 - mestari 1 Paškov (c) 2 Davydov 3 Lutšenko 4 Kuzkin 5 Ragulin 6 Romishevsky 7 mustalaista 8 Vasiljev 9 pannukakkua 10 Maltsev 11 Firsov 12 Mishakov 13 Mihailov 14 Zimin 15 Jakushev 16 Petrov 17 Kharlamov 18 Vikulov 19 Shadrin 20 Tretiak (c) päävalmentaja: Arkady Chernyshev  Neuvostoliiton maajoukkue - World Cup 1972 - hopeamitalisti 1 Shepovalov (c) 2 Gusev 3 Lutšenko 4 Kuzkin (c) 5 Ragulin 6 Romishevsky 7 mustalaista 8 Vasiljev 9 pannukakkua 10 Maltsev 11 Solodukhin 12 Mishakov 13 Mihailov 14 Anisiini 15 Jakushev 16 Petrov 17 Kharlamov 18 Vikulov 19 Shadrin 20 Tretiak (c) päävalmentaja: Vsevolod Bobrov  Neuvostoliiton maajoukkue - World Cup 1973 - mestari 1 Sidelnikov (c) 2 Gusev 3 Lutšenko 4 Lyapkin 5 Ragulin 6 Vasiljev 7 mustalaista 9 Volchkov 10 Maltsev 11 Martynyuk 13 Mihailov (c) 15 Jakushev 16 Petrov 17 Kharlamov 19 Shadrin 20 Tretiak (c) 22 Anisiini 23 Lebedev 24 Bodunov 26 Paladiev päävalmentaja: Vsevolod Bobrov  Neuvostoliiton maajoukkue - World Cup 1974 - mestari 1 Sidelnikov (c) 2 Gusev 3 Lutšenko 4 Lyapkin 5 Shatalov 6 Vasiljev 7 mustalaista 8 Kapustin 10 Maltsev 11 Lebedev 12 Kuznetsov 13 Mihailov 15 Jakushev 16 Petrov 17 Kharlamov 19 Shadrin 20 Tretiak (c) 22 Anisiini 23 Repnev 24 Bodunov päävalmentaja: Vsevolod Bobrov  Neuvostoliiton maajoukkue - World Cup 1975 - mestari 1 Krivolapov (c) 3 Lutšenko 4 Fedorov 5 Lyapkin 6 Vasiljev 7 mustalaista 8 Kapustin 9 Šalimov 10 Maltsev 11 Lebedev 13 Mihailov 15 Jakushev 16 Petrov 17 Kharlamov 18 Vikulov 19 Shadrin 20 Tretiak (c) 21 Tyurin 22 Anisiini 26 Filippov päävalmentaja: Boris Kulagin  Neuvostoliiton maajoukkue - olympialaiset 1976 - mestari 1 Sidelnikov (c) 2 Gusev 3 Lutšenko 4 Babinsia 5 Lyapkin 6 Vasiljev 7 mustalaista 8 Kapustin 9 Šalimov 10 Maltsev 11 Aleksandrov 13 Mihailov 15 Jakushev 16 Petrov 17 Kharlamov 19 Shadrin 20 Tretiak (c) 22 Zhluktov päävalmentaja: Boris Kulagin  Neuvostoliiton maajoukkue - World Cup 1976 - hopeamitalisti 1 Sidelnikov (c) 2 Korotkov 3 Lutšenko 4 Babinsia 5 Lyapkin 7 mustalaista 8 Kapustin 9 Šalimov 10 Maltsev 11 Balderis 12 Filippov 13 Mihailov 15 Jakushev 17 Kharlamov 18 V. Golikov 19 Shadrin 20 Tretiak (c) 21 Vasiljev 22 Zhluktov 23 A. Golikov päävalmentaja: Boris Kulagin  Neuvostoliiton maajoukkue - Canada Cup 1976 - 3. sija 1 laulaja (sis.) 2 Gusev 3 Lutšenko 4 Babinsia 5 Bilyaletdinov 6 Vasiljev 8 Kapustin 9 Šalimov 10 Maltsev 11 Aleksandrov 12 Kovin 13 Golikov 14 Kuznetsov 15 Kulikov 16 huutajaa 17 kottaraista 18 Vikulov 19 Balderis 20 Tretiak (c) 21 Lebedev 22 Zhluktov 23 Belousov 24 Repnev 25 Vasilyonok (c) päävalmentaja: Viktor Tikhonov  Neuvostoliiton maajoukkue - MM-kisat 1977 - pronssimitali 1 Sidelnikov (c) 2 Gusev 3 Lutšenko 4 Babinsia 6 Vasiljev 7 mustalaista 8 Kapustin 9 Šalimov 10 Maltsev 12 Pervukhin 13 Mihailov 15 Jakushev 16 Petrov 17 Kharlamov 19 Shadrin 20 Tretiak (c) 22 Zhluktov 23 Golikov 24 Fetisov 26 Balderis päävalmentaja: Boris Kulagin  Neuvostoliiton maajoukkue - World Cup 1978 - mestari 1 Paškov (c) 2 Fetisov 3 Lutšenko 5 Pervukhin 6 Vasiljev 7 mustalaista 8 Kapustin 10 Maltsev 11 Lebedev 13 Mihailov (c) 14 Bilyaletdinov 15 Fedorov 16 Petrov 17 Kharlamov 19 Balderis 20 Tretiak (c) 22 Zhluktov 23 A. Golikov 24 Makarov 25 V. Golikov päävalmentaja: Viktor Tikhonov  Neuvostoliiton maajoukkue - World Cup 1979 - mestari 1 Myshkin (c) 3 Lutšenko 4 Babinsia 5 Pervukhin 6 Vasiljev 7 mustalaista 8 Kapustin 10 Lebedev 11 kottaraista 12 vanhusta 13 Mihailov (c) 14 Bilyaletdinov 15 Jakushev 16 Petrov 17 Kharlamov 18 Gimaev 19 Balderis 20 Tretiak (c) 22 Zhluktov 23 A. Golikov 24 Makarov 25 V. Golikov päävalmentaja: Viktor Tikhonov  Neuvostoliiton maajoukkue - Olympialaiset 1980 - hopeamitalisti 1 Myshkin (c) 2 Fetisov 5 Pervukhin 6 Vasiljev 7 Kasatonov 9 Krutov 10 Maltsev 11 Lebedev 12 vanhusta 13 Mihailov (c) 14 Bilyaletdinov 16 Petrov 17 Kharlamov 19 Balderis 20 Tretiak (c) 22 Zhluktov 23 A. Golikov 24 Makarov 25 V. Golikov 26 kottaraista päävalmentaja: Viktor Tikhonov  Neuvostoliiton maajoukkue - World Cup 1981 - mestari 1 Myshkin (c) 2 Fetisov 3 N. Makarov 4 Babinsia 5 Pervukhin 6 Vasiljev (c) 7 Kasatonov 8 Kapustin 9 Krutov 10 Maltsev 11 Lebedev 13 Kiinnikkeet 14 Bilyaletdinov 15 Drozdetsky 16 Petrov 19 Šalimov 20 Tretiak (c) 22 Zhluktov 23 Shepelev 24 S. Makarov 25 Golikov 26 kottaraista päävalmentaja: Viktor Tikhonov  Neuvostoliiton maajoukkue - Kanada Cup 1981 - voittaja 1 Myshkin (c) 2 Fetisov 3 Zubkov 4 Babinsia 5 Pervukhin 6 Vasiljev 7 Kasatonov 8 Kapustin 9 Krutov 10 Maltsev 11 Larionov 13 Drozdetsky 14 Bilyaletdinov 15 Kiinnikkeet 18 Gimaev 20 Tretiak (c) 21 Shepelev 22 Zhluktov 23 Shalimov 24 Makarov 25 Golikov 26 kottaraista päävalmentaja: Viktor Tikhonov  Neuvostoliiton maajoukkue - World Cup 1982 - mestari 1 Myshkin (c) 2 Fetisov 3 Zubkov 4 Babinsia 5 Pervukhin 6 Vasiljev (c) 7 Kasatonov 8 Kapustin 9 Krutov 11 Larionov 13 Drozdetsky 14 Bilyaletdinov 15 Kiinnikkeet 16 Tanners 18 Gimaev 20 Tretiak (c) 21 Shepelev 22 Zhluktov 23 Shalimov 24 Makarov 25 Golikov 28 Tjumenev päävalmentaja: Viktor Tikhonov  Neuvostoliiton maajoukkue - World Cup 1983 - mestari 1 Myshkin (c) 2 Fetisov (c) 3 Zubkov 4 Babinsia 5 Pervukhin 6 Vasiljev 7 Kasatonov 8 Kapustin 9 Krutov 10 Maltsev 11 Larionov 12 vanhusta 13 Kiinnikkeet 14 Bilyaletdinov 18 Gimaev 19 Balderis 20 Tretiak (c) 21 Shepelev 22 Zhluktov 24 Makarov 26 kottaraista 27 härkää päävalmentaja: Viktor Tikhonov  Neuvostoliiton joukkue - olympialaiset 1984 - mestari 1 Myshkin (c) 2 Fetisov (c) 5 Pervukhin 6 M. Vasiliev 7 Kasatonov 9 Krutov 11 Larionov 12 vanhusta 13 Drozdetsky 14 Bilyaletdinov 15 Kiinnikkeet 20 Tretiak (c) 21 Shepelev 22 Stelnov 23 Gerasimov 24 Makarov 26 kottaraista 28 Tjumenev 29 Koževnikov 31 Kovin päävalmentaja: Viktor Tikhonov

Venäjän ja Neuvostoliiton lipunkantajat olympialaisten avajais- ja päätösseremonioissa
Venäjän valtakunta	kesä 1908 : ei 1912 : M. E. Raevsky
Neuvostoliitto	kesä 1952 : Yakov Kutsenko ja Trofim Lomakin 1956 : Aleksei Medvedev ja Vladimir Kuts 1960 : Juri Vlasov 1964 : Juri Vlasov ja Leonid Zhabotinsky 1968 : Leonid Zhabotinsky 1972 : Alexander Medved ja Valeri Borzov 1976 : Nikolai Balboshin ja Ivan Yarygin 1980 : Nikolai Balboshin 1988 : Alexander Karelin talvi- 1956 : Oleg Goncharenko 1960 : Nikolai Sologubov 1964 : Jevgeni Grishin 1968 : Viktor Mamatov 1972 : Vjatšeslav Vedenin 1976 : Vladislav Tretyak 1980 : Aleksanteri Tihonov 1984 : Vladislav Tretyak 1988 : Andrey Bukin
United joukkue	kesä 1992 : Alexander Karelin talvi- 1992 : Valeri Medvedtsev
Venäjä	kesä 1996 : Alexander Karelin 2000 : Andrei Lavrov 2004 : Aleksanteri Popov 2008 : Andrey Kirilenko 2012 : Maria Sharapova 2016 : Sergei Tetyukhin / Natalya Ishchenko ja Svetlana Romashina talvi- 1994 : Sergei Chepikov 1998 : Aleksei Prokurorov 2002 : Aleksei Prokurorov 2006 : Dmitri Dorofejev / Jevgeni Plushenko 2010 : Aleksei Morozov 2014 : Alexander Zubkov
Olympiaurheilijat Venäjältä	talvi- 2018 : ei
Venäjän olympiakomitea	kesä 2020 : Maxim Mikhailov ja Sophia Velikaya / Abdulrashid Sadulaev talvi- 2022 : Vadim Shipatsjov ja Olga Fatkulina / Alexander Bolshunov

Saratovin alueen edustajat Venäjän federaation liittokokouksessa
Valtionduuman edustajat	I kutsu (1993-1995) A.N. Sergeenkov A. M. Dorovskikh A. N. Gordeev N.N. Lysenko II kokous (1995-1999) A. I. Maksakov / N. A. Sukhoi Z.N. Oikina B. V. Gromov O. O. Mironov / V. A. Desjatnikov III kokous (1999-2003) N. A. Sukhoi O.N. Korgunov V. F. Rashkin S. N. Afanasjev Neljäs kokous (2003-2007) V. V. Volodin P. P. Kamshilov V. A. Tretyak N. A. Sukhoi A. G. Chernyshov V-kokous (2007-2011) V. F. Rashkin K. A. Lukyanova V. V. Volodin / O. E. Uvarova S. Yu. Zakharova Yu. B. Zelensky / I. V. Arkhipov S. A. Ovsjannikov N. V. Pankov V. A. Tretyak VI-kokous (2011–2016) M. A. Isaev S. V. Kancher / V. V. Omelchenko L. N. Bokova / A. G. Shishkin N. V. Pankov T. V. Prokopenko / V. Yu. Maksimov O. Yu Batalina O.N. Alimova A. A. Ištšenko V. V. Parakhin VII kokous (2016–2021) V. V. Volodin O. V. Grishchenko / O. N. Alimova M. A. Isaev / E. A. Primakov N. V. Pankov V. Yu. Maksimov E.S. Moskvitšev O. Yu. Batalina / S. M. Sokol T. V. Kasaeva A. I. Petrov D. S. Pyanykh A. A. Nosov I. I. Firyulin T. I. Frolova G. Y. Khor N. A. Chernyaeva VIII kokous (2021 - nykyinen ) O.N. Alimova V. V. Volodin A. V. Vorobjov V. B. Efimov V. B. Kidyaev B. R. Paykin N. V. Pankov A. M. Strelyuhin G. Y. Khor
Liittoneuvoston jäsenet	1994-1996 D. F. Ajatskov Yu. V. Belykh 1996-2001 A. P. Kharitonov Yu. V. Belykh D. F. Ajatskov 2001-2012 V. G. Zavadnikov M. A. Isaev R. G. Abdulatipov S. A. Shuvalov V. K. Gusev L.N. Bokova 2012 - nykyinen sisään. M. A. Isaev L.N. Bokova O. A. Alekseev V. V. Radaev S. P. Arenin A. I. Denisov