| Vuodenajat | |
|---|---|
| Saksan kieli Die Jahreszeiten | |
| Joseph Haydnin Neljän vuodenajan ensimmäisen painoksen kansi. | |
| Säveltäjä | Joseph Haydn |
| Lomake | oratorio |
| Genre | oratorio |
| Kieli | Deutsch |
| Ensimmäisen julkaisun päivämäärä | 1802 |
| Ensimmäinen esitys | |
| päivämäärä | 24. huhtikuuta 1801 |
| Paikka | Suonet |
Vuodenajat ( saksaksi Die Jahreszeiten , Hob . XXI:3) on säveltäjä Joseph Haydnin maallinen oratorio , joka esitettiin ensimmäisen kerran vuonna 1801.
Haydn kirjoitti Neljä vuodenaikaa edellisen oratorionsa "The Creation " (1798) suuren menestyksen ansiosta. Siitä tuli erittäin suosittu ja jota esitettiin kaikkialla Euroopassa.
Neljän vuodenajan libreton valmisteli Haydnille, kuten myös Luomiseen, paroni Gottfried van Swieten , itävaltalainen aatelismies, jolla oli myös merkittävä vaikutus Mozartin uraan [1] . Van Swietenin libretto perustui kohtiin James Thomsonin pitkästä englanninkielisestä runosta The Seasons (1700-1748), joka julkaistiin vuonna 1730.
Jos "Luomisessa" Swieten pystyi rajoittumaan kääntämään olemassa olevan libreton saksaksi, niin "The Seasons" -elokuvassa hänen edessään oli paljon vaikeampi tehtävä. Oleson kirjoittaa: ”Jopa silloin, kun Thomsonin kuvat säilytettiin, ne vaativat pelkistämistä ja mukauttamista siihen pisteeseen, että niistä pystyi yleensä erottamaan vain heikkoja kaikuja, ja libretto menettää usein kaiken yhteyden runoon, joka oli sen lähtökohta. Oratorion aikana sanat ovat pääosin van Swietenin tai jopa ulkomailta tuotuja."
Kuten The Creation of the World ja The Seasons oli tarkoitettu kaksikielisiksi. Koska Haydn oli erittäin suosittu Englannissa, hän halusi teoksen esitettäväksi sekä englanniksi että saksaksi. Siksi Van Swieten käänsi librettonsa takaisin englanniksi sovittaen sen musiikin rytmiin. Van Swietenin englannin kielen taito ei ollut täydellinen, eikä hänen luomansa englanninkielinen teksti aina tyydyttänyt kuulijoita. Oleson ehdottaa, että englanninkielisten refreinien tulisi suorittaa työ saksaksi.
Sävellysprosessi oli Haydnille vaikea, koska hänen terveytensä heikkeni vähitellen ja hän piti van Swietenin librettoa melko väsyttävänä. Haydnilla kesti kaksi vuotta työn valmistumiseen.
Maailman luominen ja Neljä vuodenaikaa saivat kaksinkertaisen ensi-iltansa: ensin aristokraateille ja sitten yleisölle. Oratoriota pidettiin selkeänä menestyksenä, mutta sitä ei voitu verrata Luomisen menestykseen. Myöhempinä vuosina Haydn jatkoi oratorioiden ohjaamista hyväntekeväisyystarkoituksiin, mutta yleensä hän ohjasi The Creation -elokuvan neljän vuodenajan sijaan.
Ikääntyvä Haydnilla ei ollut energiaa toistaa The Creationille tekemänsä julkaisua, vaan hän uskoi uuden oratorion silloiselle vakituiselle kustantajalleen Breitkopf & Härtelille , joka julkaisi sen vuonna 1802.
The Four Seasons on kirjoitettu melko suurelle myöhäisklassiselle orkesterille ja kuorolle , jotka laulavat enimmäkseen neliosaisia ja kolmea arkkityyppistä country folkia edustavaa laulusolistia: Simon (basso), Lucas ( tenori ) ja Hanne ( sopraano ). [2]
Orkesteriosuudet - 2 huilulle (1. tuplaus piccolossa yhdessä aariassa) , 2 oboelle , 2 klarinetille , 2 fagottille ja kontrafagotille , 4 käyrätorvelle , 3 trumpetille , 1 alttoviulupasuunalle , 1 tenoripasuunalle ja 1 bassopasuunalle , stroottipassille musiikki-instrumentit .
Jotkut tärkeimmistä varhaisista esityksistä Tonkünstler-seurassa olivat Wienissä ; Haydn ohjasi esityksiä sekä suurille että pienille kokoonpanoille. Näistä laajamittaisista wieniläisistä esityksistä säilynyt materiaali viittaa kolminkertaisen puhallinsoittimen (jaettu kolmeen erilliseen ryhmään, jotka kukin muistutti aikansa Harmonie-puhallinyhtyeitä), kaksoispuhaltimen ja jopa kymmenen torven käyttöä vähintään kahdeksankymmentä jousisoittimet ja sama määrä laulajia. [3]
Lisäksi piano soittaa yleensä recitatiiveja muiden soittimien kanssa tai ilman niitä.
Oratorio on jaettu neljään osaan, jotka vastaavat kevättä, kesää, syksyä ja talvea, ja niissä on säännöllisesti resitatiivit, aariat, kuorot ja yhtyenumerot.
Sytyttävimpiä refreenejä ovat metsästyslaulu torvien ääniin, viinijuhla tanssivien talonpoikien kanssa [4] , kova ukkosmyrsky ja jännittävä oodi kovalle työlle:
Mökit, jotka suojaavat meitä
Villa, joka peittää meidät
Ruoka, joka ruokkii meitä
Kaikki tämä on sinun lahjasi, sinun lahjasi
Oi jalo työ.
Haydn huomautti, että hän oli ollut ahkera koko ikänsä, tämä oli ensimmäinen kerta, kun häntä pyydettiin säveltämään kuoro ahkeruuden kunniaksi.
Jotkut lyyriset kohdat ovat kuororukous runsaan sadon puolesta, "Sei nun gnädig, pehmeä Himmel" (olkaa armollisia, hyvät taivaat), myrskyn jälkeinen lempeä yö ja Hannan cavatina talvella.
Teos on täynnä "tonaalimaalausta", joka on tyypillistä myös "Maailman luomiselle": kyntäjä viheltää työskennellessään, metsästäjän ampuma lintu putoaa taivaalta ja on auringonnousu.
On todisteita siitä, että Haydn itse ei ollut tyytyväinen van Swietenin libretoon. Eräs erityinen piirre tonaalisessa maalauksessa, nimittäin sammakoiden kurinaaminen, löytyy rauhallisen liikkeen aikana, joka päättää osan II "Kesä".
Vuonna 1801 August Eberhard Müller (1767–1817) valmisteli pianoversion oratorion orkesteriosasta harjoituksia ja epävirallisia esityksiä varten. Haydn, jonka terveydentila oli heikentynyt, ei ottanut tehtävää itse, mutta hän kävi läpi luonnoksen Müllerin työstä ja kirjoitti marginaaleihin muutoksia. Näiden muutosten taustalla nousi satunnainen valitus van Swietenin libretoa vastaan:
Koko tämä sammakoiden jäljitelmäkohta ei ollut minun ideani: minun oli pakko kirjoittaa tämä roska. Tämä säälittävä ajatus katoaa melko nopeasti, kun koko orkesteri soittaa, mutta sitä ei yksinkertaisesti voida sisällyttää pianon redusointiin. [5]
Robbins Landon jatkaa tarinaa seuraavasti:
Müller näytti typerästi otteen liitteenä olevasta arkista Zeitung für die elegante Weltin toimittajalle [6] , joka sisällytti sen välittömästi tukemaan kritiikkiään Swietenin säälittävää libretoa kohtaan [7] . Griesinger kertoi, että Hänen ylhäisyytensä "aikoo hieroa suolaa ja pippuria Haydnin ihoon, väittäen, että hänen oli pakko säveltää kurjuvia sammakoita".
Myöhempi Griesingerin kirje osoittaa, että näin syntynyt jako ei ollut pysyvä.
Termi "ranskalainen roskakori" tuskin oli halveksunnan ele Ranskaa tai ranskalaisia kohtaan; Itse asiassa Haydnilla oli ystävällisiä suhteita ranskalaisiin muusikoihin. Haydn viittasi van Swietenin aikaisempiin yrityksiin saada hänet ottamaan mukaan sammakoiden kurinaaminen näyttämällä hänelle ranskalaisen säveltäjän André Grétryn kappaletta , joka sisälsi myös kurikuvat sammakot.
Teos on aina herättänyt paljon vähemmän huomiota kuin "Maailman luominen" (kriitikot ylistivät sitä suuresti). Charles Rosen kutsuu molempia oratorioita "vuosisadan suurimpiin teoksiin", mutta pitää The Four Seasons -elokuvaa musiikillisesti menestyneempänä. Daniel Hartz (kirjoittaa lähellä loppua massiivisesta kolmiosaisesta klassisesta aikakaudesta) kirjoittaa: "Metsästys ja juominen sai minut ensin opiskelemaan Haydnin musiikkia laajemmin, neljäkymmentä vuotta sitten vanhuudessani, kuin The Four Seasons -sarjassa. "
Michael Steinberg kirjoittaa, että tämä teos turvaa Haydnille ensi- iltapaikan Titianin , Michelangelon ja Turnerin , Goethen, Verdin ja Stravinskyn ohella yhtenä harvoista taiteilijoista, joille vanhuus tuo lahjaksi vielä rohkeamman keksinnön. [8] Luomisen ja Vuodenaikojen välisen suhteen luonteesta poikkeavat mielipiteet, olivatpa ne kaksi erillistä teosta vai valtava uskonnollinen diptyykki. Van Swieten pyrki varmasti rakentamaan ensimmäisen suuren kuvateoksen menestystä [9] , ja jotkut kirjoittajat ovat nähneet nämä kaksi oratoriota "laajan pyhän oopperan" metaforan ensimmäisen ja toisen näytöksenä. [kymmenen]