| nainen kamelioiden kanssa | |
|---|---|
| La Dame aux Camélias | |
| Kirjan kansi, piirtänyt Albert Lynch . 1885 | |
| Genre | romaani |
| Tekijä | Alexandre Dumas (poika) |
| Alkuperäinen kieli | Ranskan kieli |
| Ensimmäisen julkaisun päivämäärä | 1848 |
| Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa | |
Kamelian nainen ( fr. La Dame aux Camélias ) on kirjailija Alexandre Dumasin (poika) romaani , joka muodosti La Traviata -oopperan perustan .
Se kertoo pariisilaisen kurtisaanin ja nuoren romanttisen miehen Armand Duvalin välisestä rakkaudesta. Marguerite Gauthierin prototyyppi oli Dumasin rakas Marie Duplessis , joka kuoli tuberkuloosiin 23-vuotiaana . Sairauden vuoksi voimakkaat hajut olivat hänelle sietämättömiä; ruusujen tai hyasinttien tuoksu sai hänet huimaan, joten hän piti kamelioista , joilla oli vähän tai ei ollenkaan hajua [1] .
Tarina kerrotaan ensimmäisessä persoonassa. 12. maaliskuuta 1847 kertoja luki ilmoituksen, jonka mukaan rikas talo myy huonekaluja ja luksustavaroita, jotka jäivät jäljelle edesmenneeltä omistajalta, kurtisaani Marguerite Gauthierilta. Sankari ilmestyy huutokauppaan ja lunastaa äkillisen impulssin vaikutuksesta erittäin suurella summalla kirjan " Manon Lescaut ", johon on kaiverrettu eräs Armand Duval. Muutamaa päivää myöhemmin ilmestyy itse Arman - komea nuori mies, joka on juuri palannut matkalta. Hän pyytää myymään kirjan edelleen hänelle, ja näin kertoja oppii tarinan Marguerite Gauthierista, "Kameliarouvasta".
Armand Duval näki hänet ensimmäistä kertaa teatterissa ja rakastui ensisilmäyksellä , vaikka Margarita vain nauroi hänelle. Uskottavalla tekosyyllä hän meni käymään ja hämmästyi siitä, että kulutukseen kuoleva nainen juo niin paljon, ottaa vieraita vastaan myöhään iltaan, menee nukkumaan vasta aamulla. Tartuttuaan hetkeen Armand tunnustaa rakkautensa, ja Margarita suostuu tulemaan hänen rakastajatarkseen. Hän sanoo: "Olen pitkään etsinyt nuorta, alistuvaa rakastajaa, epäitsekkäästi rakastunutta, joka ei vaadi muuta kuin minun rakkauteni." Kuitenkin ajan myötä Margarita on täynnä vastavuoroisuutta. Hän hylkää suojelijansa ja jää eläkkeelle Armanin kanssa maaseudulle. Rakastajat elävät idyllistä elämää, kunnes Armand saa selville, että ylellisyyteen tottunut Margarita myy salaa omaisuuttaan maksaakseen velkojaan. Armandin isä Georges Duval saa tietää heidän taloudellisista vaikeuksistaan. Poikansa poissa ollessa hän tulee Margaritan luo ja pyytää häntä pelastamaan Armandin tuholta:
Pojallani ei ole omaisuutta, mutta hän haluaa lahjoittaa äitinsä perinnön sinulle. Jos hän ottaa sinulta vastaan lahjan, jonka haluat tuoda hänelle, kunnia ja arvokkuus velvoittavat hänet huolehtimaan sinusta onnettomuuden sattuessa. Mutta hän ei voi hyväksyä uhriasi, koska valo, jota et tunne, tulkitsee väärin hänen suostumuksensa ja tahraa nimemme. Kukaan ei ole kiinnostunut kysymään itseltään, rakastaako Armand sinua ja rakastatko sinä häntä, onko tämä molemminpuolinen rakkaus hänelle onnea ja pelastusta sinulle. Kaikki huomaavat vain, että Armand Duval antoi pidetyn naisensa - myydä kaiken, mitä hänellä oli.
Marguerite eroaa Armandista ja palaa Pariisiin . Hän jatkaa vanhaa elämäntapaa, joka pahentaa tautia, ja lähentyy jälleen suojelijoiden kanssa. Armand päättää, että hänet yksinkertaisesti hylättiin, ja kostaa julman: hän löytää uuden rakastajan nimeltä Olympia ja esiintyy jatkuvasti hänen kanssaan Margaritan edessä. Väsynyt Margarita lähtee Englantiin, ja myös Armand lähtee vastauksena matkalle. Matkalla hän saa tietää Margaritan kuolemasta, palaa heti takaisin, mutta hänellä ei ole edes aikaa huutokauppaan.
Romaanista tuli heti erittäin suosittu. Näytelmäkirjailija Siroden neuvoi Dumasin poikaa muuttamaan sen näytelmäksi. Saatuaan työn valmiiksi hän näytti sen isälleen, joka oli iloinen. Dumasin isä aikoi lavastaa sen Historiallisessa teatterissaan, mutta vuoden 1848 vallankumouksen tapahtumat estivät sen . Vuonna 1850 Alexandre Dumas tarkisti draaman. Teatteri "Vaudeville" hyväksyi sen tuotantoon. Mutta este syntyi: juoni oli tuolloin rohkea, poliisiministeri Leon Fauchet kielsi näytelmän. Dumas valitti tuloksetta sensuuri de Beaufortiin - kielto pysyi voimassa. Madame Doche , jonka piti näytellä Margueriten roolia, saavutti näytelmän suhteen Louis Napoleonin , jonka hän tapasi Lontoossa. Yhdessä harjoituksessa osallistui prinssipresidentin Duke Mornyn velipuoli , joka vaati näytelmälle "moraalitodistusta", jonka allekirjoitti kolme kuuluisaa kirjailijaa. Dumasin poika näytti draaman Jules Janinille , Leon Gozlanille ja Emile Ogierille , ja he suosittelivat sitä tuotantoon. Tämäkään ei kuitenkaan auttanut. Vasta vallankaappauksen jälkeen 2. joulukuuta Fochén tilalle tullut Morny poisti lavastuskiellon [2] .