| Saarepiiga | |
|---|---|
| est. Saarepiiga | |
| Mytologia | Virolainen |
| maastossa | Viro |
| Nimen tulkinta | saaren tyttö |
| Lattia | Nainen |
| Aiheeseen liittyvät hahmot | Kalevipoeg |
| Mainitsee | Viron kansaneepos " Kalevipoeg " |
Saarityttö Saarepiiga ( est . Saarepiiga ) on hahmo virolaisen kansaneepos Kalevipoegissa . _
Saaristotyttö mainitaan eepoksen neljännessä ja seitsemännessä kappaleessa [1] .
Uima Kalevipoeg * Saaristotyttö * Meren laulu
Kalevipoeg purjehtii voimakkain vedoin meren yli Suomen rannikolle pelastaakseen äitinsä Lindan hänet sieppaneen suomalaisparantajan Tuslarin käsistä . Keskiyön aikoihin hän saapuu saarelle, jossa hän päättää pysähtyä lepäämään. Ennen nukkumaanmenoa hän kuulee tytön laulavan [2] :
...Rauhan suurista syvyyksistä Soivan laulun ylivuoto He saavuttivat, he koskettivat korviaan, Suloinen laulu kaunis harmonia, Nuoren tytön ääni Kuin satakielen pilli...Kalevipoeg rasittaa korviaan ja kuulee laulun sanat [2] :
"Kaukana on rakas kumppanini, Meren yli rakkaani Katsokaa häntä ainakin kerran! Meidän välillä, rakkaani, Meri on myrskyinen, kuuro, Viisi suurta syvää järveä, Kuusi tiheää metsää, Seitsemän läpäisemätöntä suota... ...Kyllä, on kaksikymmentä muuta estettä. En voi lähteä täältä Hän ei voi tulla tänne Rakkaan ja kuukauden ääni Se ei tavoita minua. Odotan vuoden enkä malta odottaa Kuumat makeat halaukset Onni ystävän rinnassa! .. Jos maailmassa on onnea, Olkoon rakkaasi onnellinen. ... lähetän hänelle niin paljon terveisiä, Kuinka monta aaltoa sinisellä merellä Kuinka monta tähteä kirkkaalla taivaalla!Kalevipoeg lähtee etsimään laululintua ja näkee tytön tulen ääressä tammen varjossa [3] :
Ennen kuin tuli istui Kultanokkainen laululintu... Kiharat kietoutuneet hänen kaulaansa, Ryppyinen ohut paita Korkea rintakehä peitetty. Eikö hän laulanut niin suloisesti Kenttä soi kuin lintu, Suruni salaisuudesta, Puhuiko hän laulussa kaipauksesta?Tyttö vartioi kankaita , jotka hän kutoi itse ja levitti ruoholle valkaisemaan auringon alla. Kalevipoeg alkaa laulaa tytölle vastauksena [4] :
Mitä olet surullinen kaukaisesta Itket poissaolevien takia Kaipaatko orpoleskeä? ... Tässä minä olen, vieressäsi! Olen lähellä, katso kuinka lähellä! Rakas miehesi on lähellä. Suloinen halaus lähellä! ... Hän on lähellä, silmille näkyvä, Hän on alueen paras sulhanen...Tyttö menee Kalevipojan lauluun, näkee nuoren sankarin. "Viijotin, juttelin", "lapsellisella typeryydellä hän vahingossa istuutui miehensä viereen sileälle rantakivelle" [5] :
Mitä tapahtui, tapahtui Saaren tytön kanssa köyhällä ohuella ruokolla, Se huusi yhtäkkiä, Hän voihki kyynelein, Säälittävästi apua? Tai miehensä sylissä, Tuossa sankarin käsivarressa, Suonet reisissä repeytyivät, Luut rungossa?Tytön huudot kuulevat hänen äitinsä ja vanha isä, joka juoksee ulos talosta nappaamalla nuijaa [ 6] :
Ja kun vanha mies näki Vahva mies meren rannalla Klubi putosi käsistä, Sana mahtava on jumissa Kurkun kuivuneissa nivelsiteissä, Hän kalpeni pelosta. Nuori tytär masentuneena Seisoi kallion reunalla Nostamatta arkoja silmiä, Kasvot alaspäin, piilossa kuumat posket, Sanomatta sanaa isälleni.Kalevipoeg istuu tällä hetkellä kiven kolossa. Pelkäämättä hän kysyy vanhalta mieheltä, onko hän nähnyt Tuslarin. Vastauksena tytön isä sanoo nähneensä Tuslarin kauan sitten, ja kysyy, kuka hän itse on - "urhea ritari", "mahtava poika". Kalevipoeg kertoo, keitä hänen isänsä ja äitinsä ovat; tyttö kuuntelee ujosti muukalaista [7] :
Kuin kuollut mies, kalpea, Hän kuoli, kun hän Kaleva isänä ja Linda Hän soitti äidilleen. Heikko, ohut pelästynyt kuollakseen, Hän ryntäsi rantaan Jyrkän kallion reunalla vahingossa kompastui...Liukastuessaan tyttö putoaa mereen, ja aallot hautaavat hänet meren pohjaan. Hänen isänsä huutaa apua. Kalevipoeg sukeltaa kuiluun pelastaakseen tytön, mutta ei löydä häntä merisyvyydestä. Hyvästit onnettomalle isälle Kalevipoeg ui jälleen voimakkain vedoin kohti Suomea. Särkyneet vanhemmat etsivät tyttärensä ruumista pitkällä haravalla , äeskevät vedenalaista ruohoa, kuoppia ja luolia. He raahaavat "hoikka tammen", " kultaisen kuusen ", " kotkanmunan " , " rautakypärän ", " kalan ", " hopeaaltaan " maihin , mutta he eivät koskaan löydä rakastettua tytärtään. Hänen kuolemansa jälkeen rannikolle syntyy laulu - legenda saaren tytöstä - "Song of the Sea", jonka sanojen joukossa on hänen tyttärensä pyyntö isälleen ja äidilleen [8] :
Älä itke, rakas isäni! Älä sure, rakkaani! Löysin kotini veden alta Hiljainen suoja - syvän pohjalla, Gorenka - meriluolassa, Pesä on merisumussa.Paluu * Varjojen laulu * Veljien tarinat äidin löytämisestä * Isän haudalla
Kuolleen Saaristotytön haamu ilmestyy Kalevipojalle, kun tämä palaa kotiin Tuslarin veneellä ja purjehtii saaren ohi, jossa hän asui. Laulu kuuluu meren yli, Kalevipoeg kuuntelee ja ymmärtää kuka laulaa [9] :
Hän näkee: tytön varjo on noussut Pohjattoman meren syvyyksistä. Kuin sinivihreä hän voihki Hän lauloi kuin vesilintu: "Tyttö sukelsi aalloihin, Käki lähti mereen: Siellä lapsella on hauskaa, Unohda paha teko Musta suru sammuu. Voi sinä, verenhimoinen veli, Miksi olet väärässä rakkaudessa? ... Kävin meressä keinumassa, Lauluja leveissä aalloissa...Tytön laulussa on sanoja, että Kalevipoeg maksaa teostaan suuren velan [9] . Kalevipojan sydämessä syntyy katkera sääli tyttöä kohtaan ja hänen sydämellään on raskas taakka, koska hän syyllistyy toiseen kuolemaan: juomalla hän tappoi juopuneen vihaisessa riitelyssä suomalaisen sepän pojan , joka takoi Kalevipojan sankarimiekka seitsemän vuoden ajan [10] .
Hän teki kaksinkertaisen pahan: Ensimmäistä kertaa - ongelmat eivät ole teetä, Toisessa - tietämättömyydestä.| Kalevipoeg | ||
|---|---|---|
| Jumalat | ||
| Heroes | ||
| Negatiiviset hahmot | ||
| Muut hahmot | ||
| Paikat | ||
| Eläimet ja olennot | ||
| Asiat |
| |
| Muut |
| |