| Keisarinna Wu Zetian | |
|---|---|
| valas. trad. 武則天, pinyin Wǔ Zétiān englanti. Keisarinna Wu Tse-tien | |
| Genre |
historiallinen elokuvadraama |
| Tuottaja | Li Hanxiang |
| Tuottaja | Renmei |
| Käsikirjoittaja _ |
Li Hanxiang Wang Yueting |
| Pääosissa _ |
Li Lihua Zhao Lei Diana Chang Chongwen |
| Operaattori | Huo Lanshan |
| Säveltäjä | Wang Shun |
| Elokuvayhtiö | Shaw Brothers |
| Kesto | 120 min |
| Maa | Hong Kong |
| Kieli | Kiinan mandariini |
| vuosi | 1963 |
| IMDb | ID 0054486 |
Keisarinna Wu Zetian ( kiinalainen trad. 武則天, englanti lang-en ) on Shaw Brothersin vuoden 1963 elokuva, jonka on ohjannut Li Hanxiang ; pukuhistoriallinen draama Wu Zetianista , Kiinan historian ainoasta itsevaltaisesta (de facto ja de jure) naiskeisarista, näyttelijä Li Lihuan esittämänä .
(useita kuvan piirteitä, joidenkin historiallisten tapahtumien tulkinta ja toisten läpikulku eivät vastaa perinteistä historiografiaa)
650-luvun alku. Lapseton keisarinna Wang pyrkii vahvistamaan asemaansa kääntämällä pois keisarin, joka oli hänen suosionsa ja "tuottavampi" jalkavaimo Xiao , palaa luostarista yhden nuoremmista sivuvaimoista, jotka sijoitettiin sinne kuoleman jälkeen. keisari Taizong nimeltä Ming Kun (myös luultavasti , jolla oli yhteys perilliseen ja joka synnytti jo kaksi poikaa tonsuurissa, annettiin sisarelleen kasvatettavaksi).
Osallistumisestaan kiitollisena Ming Kun saavuttaa tämän pian huolehtimalla sairaalloisesta keisarista (Li Zhi, postuumisti keisari Gaozong ) ja saavuttamalla myös hänen kunnioituksensa koulutuksellaan ja kyvyllään ymmärtää valtion asioita. Jonkin ajan kuluttua keisarinna Wang, joka ei ollenkaan halua uuden kilpailijan nousua, alkaa vahingoittaa häntä sympaattisella taikuudella (muistuttaen voodoo-nukkeja) taolalaisten rituaalien avulla. Saatuaan tästä tietää Ming Kun ei aluksi usko tähän, vaan omin silmin näkemällä (samalla tuntemalla vahingon siirtymisen), kostosta tai itsesäilytyksestä hän "asuttaa" entisen hyväntekijän, asettaen samanlaisen keisarin nuken vanhimman poikansa käsiin.
Toistuvista hyökkäyksistä epäiltynä keisari riistää Wangilta arvonimet ja karkottaa hänet ja hänen sukulaisensa, minkä jälkeen hovin tyytymättömyydestä huolimatta hän nostaa Ming Kunin keisarinnaksi, joka saa nyt nimen Wu Zhao (hänen sukunimen ja yhden hänen kokoamat uudet hieroglyfit ).
Keisarin sairaus vain pahenee ajan myötä, ja yhä useammat valtionhuolet ja todellinen valta siirtyvät keisarinnalle. Aika kuluu. Wu Zhao osoittaa olevansa taitava valtionhallitsija (saavuttaa merkittävän lisäyksen veronmaksajien määrään maassa, säätelee temppelien vaikutusvaltaa, valitsee henkilökohtaisesti sotapäälliköitä Korean niemimaan sotiin, uudistaa lakeja - mukaan lukien naisten oikeuksien myöntäminen, kerran herättää jälleen vihan arvohenkilöiden, jotka vanhat konfutselaiset tavat), mutta samalla eliminoi armottomasti useimmat heistä, jotka millään tavalla uhkaavat hänen asemaansa, jättämättä pois hänen omia poikiaan. Odottamaton suosio osoittautuu vain muutamaksi rohkeaksi henkilöksi, joka ei epäröinyt syyttää häntä silmissä, mutta myöhemmin enemmän tai vähemmän hänestä vakuuttuneena ja pysyi hänelle uskollisena loppuun asti - teloitettujen arvohenkilöiden tytär ja tyttärentytär, nuori runoilija ja kirjuri Shangguan Wan'er , josta tuli hänen henkilökohtainen sihteerinsä ja läheinen työtoverinsa "adjutantti" ja neuvonantaja Xu Yugong .
Kuluu useita suhteellisen vauraita vuosikymmeniä, joiden aikana keisarinna, joka on jo ottanut suvereenin arvonimen ja nimen Wu Zetian ja ilmoittanut uuden Zhou-dynastian alkamisesta, pysyy autokraattisesti valtaistuimella. Hän tuntee kuoleman lähestyvän ja lopulta antautuu uskollisten ihmisten suostuttelulle tuoda perillinen lähemmäksi häntä, mutta hänen aikansa on jo loppumassa.
Elokuvaformaatti on ShawScope ( CinemaScopen oma versio ), väri, 2.35:1.
Elokuva kuvattiin Japanissa (Fukuin prefektuurissa, taistelukohtaukset Kioton lähellä) ja Etelä-Koreassa.
Jotkut lähteet raportoivat myös elokuvan sisällyttämisestä Aasian ja Tyynenmeren, Berliinin ja Venetsian festivaalien virallisiin ohjelmiin (mitä asiaankuuluvat primaarilähteet eivät ole vielä vahvistaneet) sekä elokuvan levityksestä Lontoossa ja Pariisissa samana vuonna ja viittaavat kertoo, että elokuvasta on tullut (silloin) historian laajimmin julkaistu kiinalainen elokuva [3] [4] .
Lisäksi elokuva sisältyi kahdelle valitulle Hongkongin elokuvateatterin listalle: