Complutenskaya Polyglotta ( lat. Biblia Polyglotta Complutense ) [Huomautus 1] - Raamatun ensimmäinen painettu painos polyglotin muodossa , tehty kardinaali Jimenezin pyynnöstä vuosina 1514-1517 ja julkaistu vuonna 1522 espanjalaisessa Alcalan kaupungissa de Henares (roomalainen nimi complutum ). Vanha testamentti on painettu neljällä kielellä - Tanakhin hepreankielinen teksti Onkeloksen arameankielisellä targumilla ( vain Pentateukki ), latinalainen Vulgata ja kreikkalainen Septuaginta ; Uusi testamentti julkaistiin latinaksi ja kreikaksi. Complutenian Polyglot sisälsi kreikkalaisen Vanhan ja Uuden testamentin ensimmäisen kokonaisen painetun painoksen, mutta useista olosuhteista johtuen se ilmestyi sen jälkeen, kun Erasmus Rotterdamilainen julkaisi kreikkalaisen Uuden testamentin (1516) ja kolmiosaisen kreikkalaisen version . Aldas Manutiuksen Raamattu (1518). Polyglotti oli tarkoitettu opetustarkoituksiin, se oli varustettu kreikka-latina-, heprea-, arameankielisillä sanakirjoilla ja heprean kielioppilla; sanojen juuret sijoitettiin heprean ja aramean tekstin marginaaleihin. 600 painetusta kuusiosaisesta polyglotista tunnetaan ainakin 97:n olinpaikka [1] ; Merkittävä osa levikkeistä kuoli 1500-luvulla haaksirikkoutuessa Italiaan kuljetettaessa . Complutensian Polyglotista tuli malli seuraaville monikielisille raamatunpainoksille.
Adrian Schenkerin mukaan "Complutensian Polyglotin omaperäisyys piilee siinä, että sen käsite vastusti jo puoli vuosisataa jatkunutta Raamatun painetun painoksen perinnettä" [2] . Vuonna 1502 kardinaali Ximénez de Cisneros , Espanjan kuningatar Isabella I :n poliittinen neuvonantaja ja hengellinen neuvonantaja , päätti yhdistää kaikki kolme Raamatun muinaista tekstiä yhdeksi painokseksi "elävöittääkseen pyhien kirjoitusten tutkimista". Hänen henkilökohtaisessa kokoelmassaan oli monia raamatullisia käsikirjoituksia, ja tekstin kokoamista varten Jimenez kokosi äskettäin perustetussa yliopistossaan Alcala de Henaresiin ( lat. Complutum ) sen ajan arvovaltaisia tutkijoita, mukaan lukien Hernán Núñez de Toledo ; toimituksessa oli kolme kastettua juutalaista [3] . Hanketta johti Diego López de Zúñiga . Yhteensä 8 henkilöä työskenteli aineiston julkaisemisen, keräämisen ja tarkistamisen parissa, mukaan lukien Dimitri Doukas, kreikkalainen Kreetan saarelta , jonka kardinaali kutsui erityisesti Espanjaan julkaisemaan kreikkalaisia kirjoja [4] [Note 2] . Tämä oli kristittyjen kustantajien ensimmäinen yritys toistaa heprealainen teksti heprealaisella kirjoituksella [6] , ja Espanjan juutalaiset kirjapainot yrittivät toistaa Raamattua ainakin vuodelta 1480 [7] . Kuitenkin sen jälkeen , kun juutalaiset karkotettiin Espanjasta vuonna 1492 , Cisneroksen tutkijoiden käytössä ei ollut yhtään aktiivista juutalaista paino- ja fonttisarjaa [8] . Ranskalainen kirjapaino Arnan Julien de Brocard kutsuttiin tekemään typografista työtä .
Ensimmäisenä julkaistiin viides osa, joka sisälsi Uuden testamentin ja kreikka-latinalaisen sanakirjan. Hänelle osoitetussa kolofonissa päivämäärä on 10. tammikuuta 1514. Seuraava, vuonna 1515, oli kuudes osa, joka sisälsi heprean kieliopin ja heprea-latinalaisen sanakirjan. Vanhan testamentin neliosainen painatus päättyi 10. heinäkuuta 1517, mutta ensimmäistä osaa edeltäneen paavi Leo X :n lupa saatiin vasta 22. maaliskuuta 1520 ja koko painos tuli myyntiin vasta v. 1522 [9] . On olemassa versio, jonka mukaan tämä johtui Erasmuksesta , joka julkaisi painoksensa kreikkalaisesta Uudesta testamentista ja sai vuonna 1516 keisari Maximilianuksen ja paavin yksinomaisen neljän vuoden painatusoikeuden . Kardinaali Jimenez kuoli marraskuussa 1517, eikä nähnyt Polyglotia julkaistua, toisin sanoen saatettua myyntiin [8] .
Polyglotin julkaiseminen ei pyrkinyt tuottamaan voittoa ja se oli erittäin kallista. 600 kuusiosaista kirjaa painettiin; Jimenez maksoi omalla kustannuksellaan kaikki kustannukset, jotka olivat 50 000 dukaatia , kun taas yhden kuusiosaisen setin hinta oli 80 dukaatia, mutta kardinaalin pyynnöstä ne saatettiin myyntiin 6½ dukaatin hintaan [3] . Complutensian Polyglotin levikkeistä merkittävän osan kohtalo oli dramaattinen: Italiaan myytäväksi lähetetty se upposi haaksirikkoutuneena. Monikielisen raamatullisen julkaisun tarve johti Antwerpenin Polyglot -projektiin [10] . Complutensin painoksen teksti painettiin kokonaisuudessaan uudelleen Bertramin Heidelbergin polyglottissa 1586-1599; sitä käytettiin myös King James Biblen käännöksessä [11] . Bruce Metzgerin mukaan vähintään 97 sarjaa Complutensin polyglotteja säilyi 1900-luvun jälkipuoliskolla [1] .
Polyglotin taustalla olevista käsikirjoituksista ei ole tarkkaa tietoa. Paavin omistus osoittaa, että painos perustuu heprean, latinan ja kreikankielisiin käsikirjoituksiin Apostolisesta kirjastosta . On mahdollista, että ne myönnettiin jo Julius II :n paavikaudella [12] . A. Schenker siteerasi tietoja, joiden mukaan heprealainen teksti oli kirjoitettu kahdesta espanjalaisesta käsikirjoituksesta vuosilta 1280 ja 1482, ja se tarkistettiin myös Napolissa ja Lissabonissa julkaistuilla painetuilla juutalaisilla raamatuilla. Onkeloksen Targum painettiin Alcalan yliopiston kirjaston 1200-luvun käsikirjoituksesta [13] . Septuagintan teksti perustui useisiin käsikirjoituksiin, joista yksikään ei sisältänyt sitä kokonaisuudessaan. Siitä huolimatta A. Schenker totesi, että masoreettisen perinteen vaikutus samoin kuin Hieronymuksen kirjeissä ja hänen Vulgatan esikirjoissa esitellyn eksegeesin vaikutus on vähäinen ja toimituksellinen työ tehdään erittäin huolellisesti. Septuagintaa koskevan tekstikritiikin näkökulmasta kaksitoista profeettaa ja Hesekielin kirja osoittavat vanhimpia lukemia [13] . R. Wilkinson kiinnitti erityistä huomiota siihen, että Cisneros ei yrittänyt korjata Vulgatan latinalaista tekstiä kreikkalaisten ja juutalaisten todisteiden mukaan [14] .
Teoksen muoto on folio (36,5 × 26 cm) [15] . Polyglotin neljä ensimmäistä osaa sisältävät Vanhan testamentin kolmella kielellä. Jokaisella sivulla on 3 saraketta tekstiä: heprealainen teksti on lähempänä reunaa, Vulgata on keskellä, Septuaginta on lähempänä taitetta. Esipuhe selittää, että Vanhan testamentin latinalainen teksti on sijoitettu keskelle heprean ja kreikan kielen väliin, edustaen itäistä kirkkoa ja synagogaa , kahtena varkaana Kristuksen kummallakin puolella (latinalainen käännös, edustaa katolista kirkkoa ); toisin sanoen vain latinankielinen raamatunteksti säilytti jumalallisen totuuden kaikessa täyteydessään ja puhtaudessaan [14] . Kreikankielisessä tekstissä on Antonio de Nebrijan interlineaarinen latinalainen käännös. Jokaisen Pentateukin sivun alareunaan on lisätty arameankielinen Onkeloksen targum ja sen latinalainen käännös kahdessa sarakkeessa [3] .
Vaikeinta oli järjestää kreikkalaisen tekstin painatus, jonka fontti mallinnettiin 1000-1100-luvun käsikirjoitusten mukaan. On myös versio, että kreikkalainen tyyppi on lainattu Nicolas Jeansonilta , joka on käyttänyt sitä vuodesta 1476 lähtien. Fontti on epätäydellinen: ei ollut merkkejä paksusta ja ohuesta aspiraatiosta, painot asetettiin epäjohdonmukaisesti ja painotetut tavut osoitettiin yksinkertaisella kärjellä , joka muistutti akuuttia painoa . Jokaista kreikkalaista lausetta vastapäätä on Vulgatan tekstin mukaisesti latinalainen kirjain, joka auttaa heikosti kreikkaa osaavaa lukijaa navigoimaan tekstissä [9] . Tämä osoittaa Complutensian painoksen tärkeimmän ominaisuuden - sen pedagogisen suuntauksen, tutkijoiden ja opiskelijoiden mahdollisuuden käyttää sitä. Keskiajan teorioiden hengessä Cisneros piti ilmeisenä heprean, aramean ja kreikan kielten syvää sisäistä sukua, joka muodosti ristiviittausten verkoston löytääkseen nopeasti latinalaisen vastineen mille tahansa näiden kielten sanalle. Kuudennen osan (122 arkkia) aramean ja heprean sanakirjat osoittivat myös julkaisun koulutussuuntautuneisuutta: Raamatun teksti palveli lukijaa parhaana välineenä Raamatun alkuperäisten kielten tutkimiseen. Sanakirjan jälkeen julkaistiin heprean kielioppi [16] .
Viides osa sisältää Uuden testamentin , tässä kreikkalainen teksti ja Vulgatan teksti on järjestetty kahteen sarakkeeseen. Kreikankielisen tekstin mukana oli joitain viitemateriaaleja, jotka asetettiin Hieronymuksen prologien tilalle apostoli Paavalin lähetysmatkojen kronologiasta ja reiteistä. Uutta testamenttia seurasi kreikkalais-latinalainen Raamatun sanakirja, joka julkaistiin ensimmäisenä [16] .
Vuosina 1984-1987 Valenciassa Espanjan Raamatuseurojen liitto julkaisi faksimilen Complutensin monikielisestä tekstistä . Osat 1-5 on kopioitu Rooman jesuiittakirjaston painoksesta, ja kuudes osa (sanakirja) on Madridin yliopiston kirjaston painoksesta [17] . Julkaisun levikki oli noin 1000 sarjaa [10] .
| Raamatun monikielisten versiot | |
|---|---|
| |