Otto Freisingistä

Kokeneet kirjoittajat eivät ole vielä tarkistaneet sivun nykyistä versiota, ja se voi poiketa merkittävästi 3. lokakuuta 2022 tarkistetusta versiosta . vahvistus vaatii 1 muokkauksen .
Otto Freisingistä
Saksan kieli  Otto von Freising
Syntymäaika noin 1111 [1]
Syntymäpaikka
Kuolinpäivämäärä 22. syyskuuta 1158
Kuoleman paikka
Maa
Ammatti historioitsija , kirjailija , katolinen pappi
Isä Leopold III [2]
Äiti Agnes von Waiblingen [2]
 Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa

Otto Freisingen ( lat.  Otto episcopus Frisingensis , saksaksi  Otto von Freising ; noin 1112 tai  1114 - 22. syyskuuta 1158 [3] [4] [5] ) - saksalainen kirjailija , historioitsija ja kronikko , pyhän Leopold III :n viides poika , markkreivi Itävallan ja Agnes von Waiblingenin , keisari Henrik IV :n tyttären [6] . Hän oli kuuluisasta Babenbergien perheestä kotoisin ja oli Saksan kuninkaan Konrad III :n velipuoli ja keisari Frederick I Barbarossan setä [7] .

Elämäkerta

Lapsuudesta lähtien vapaaehtoisesti päätettyään omistautua Jumalalle, hänestä tuli vuoden 1126 tienoilla isänsä vuonna 1114 Neuburgin lähelle perustaman Klosterneuburgin luostarin tutkija [8] . Viimeistään vuonna 1130 hän otti pyhät käskyt .

Vuosina 1127–1132 hän sai koulutuksen Pariisissa , mahdollisesti Saint-Victorian Abbeyssa ja myös Chartresissa [9] . Ei ole olemassa luotettavia todisteita siitä, että hän olisi opiskellut siellä sellaisten kuuluisien filosofien ja teologien kuin Saint-Victorin Hugh , Gilbert of Porretan ja Thierry of Chartres , mutta heidän teostensa merkittävä vaikutus hänen historiallisten, teologisten ja filosofisten näkemyksiensä muodostumiseen on kiistaton [10] .

Vuodesta 1133 hän työskenteli Cistercian luostarissa Morimontissa ( Burgundin kreivikunta ), jossa hänestä tuli vuonna 1138 pahtori [4] . Samana vuonna hänet valittiin Freisingin (Baijeri) piispaksi [11] .

Toimiessaan hän kehitti voimakasta toimintaa, uudisti luostareita ja holhosi tieteitä ja koulutusta, juurrutti pariisilaista skolastiikkaa ja Aristoteleen filosofiaa Freisingissä . Hän puolusti aktiivisesti luostarinsa maa- ja omistusoikeuksia Baijerin kreivin palatiinin Otto I:n Wittelsbachin ulosottomiehiltä , ​​minkä vuoksi hän hyökkäsi ja nöyryytti häntä.

Kolme kertaa, vuosina 1141-1145, hän oli veljensä kuningas Konrad III :n edustajana paavin hovissa [4] , ja vuosina 1147-1149 hän seurasi häntä toisella ristiretkellä vastaten Bernard Clairvaux'n kutsuun. [11] . Kampanjan aikana Etelä-Aasiassa lähellä Laodikeaa seldžukit hyökkäsivät hänen johtamaansa joukkoon , ja Otto itse melkein menetti henkensä.

Hän välitti veljenpoikansa Fredrik I:n puolesta konfliktia Baijerin ja Itävallan herttuoiden välillä ja sitten itse keisarin ja paavi Adrianus IV: n välillä . Vuonna 1157 hän osallistui Reichstagin kokoukseen Besançonissa [11] .

Hän kuoli 22. syyskuuta 1158 matkalla kapitulin kokoukseen Citeaun luostarissa [7] . Hänet haudattiin vuonna 1259 vihittyyn Morimont Abbeyn katedraalikirkkoon, jossa hänen hautansa säilytettiin vuoteen 1636 saakka, jolloin luostari tuhoutui 30- vuotisen sodan aikana . Luostarin lopullisen tuhon jälkeen Ranskan vallankumouksen aikana hautapaikka oli täysin kadonnut.

Vuonna 1954 Morimontin luostarin raunioiden joukosta katedraalikirkon alttarin alta löydettiin luita, jotka tunnistettiin autuaan Otton jäännöksiksi, siirrettiin Heiligenkreuzin tytärluostariin Wienin metsään ja jotka tutkittiin katedraalin antropologisessa osastossa. Luonnonhistoriallinen museo Wienissä vuosina 1966-1969 [12] . Nykyään näitä pyhäinjäännöksiä säilytetään Heiligenkreuzin luostarissa erillisessä kappelissa .

Sävellykset

Otto ansaitsi _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ kunniapaikan keskiajan saksalaisten historioitsijoiden  joukossa .

Alun perin vuosina 1143-1146 [14] Augsburgin apotti Isangrimin määräyksestä kirjoitetun ja vuonna 1157 tarkistetun, täydennettyjen ja keisari Frederikille omistetun Otton kronikan tärkeimmät lähteet olivat Rufinuksen Aquileialaisen , Aurelius Augustinuksen teokset "Historia". pakanoita vastaan" Paul Orosiuksen (5. vuosisata jKr.), Ekkehardin kronikat Aurasta (1100-luvun alku) [15] , Ortliebin ja Bertholdin kronikat Zwiefaltenista (1100-luvun toinen neljännes). Se on täynnä eskatologisia tunteita ja päättyy kuvitteelliseen kuvaan maailman lopusta. Syy Otto of Freisingenin pessimismiin oli Saksan sosiopoliittinen kriisi, jota feodaalipuolueiden taistelu repi. Samanaikaisesti kronikka, varsinkin viimeisessä osassa, sisältää arvokasta faktamateriaalia Saksan sisäisestä ja ulkoisesta historiasta ja esittelee laajan kankaan tuon ajan poliittisesta elämästä.

Vuosina 1157-1158 kirjoitetuissa " Keisari Fredrik I :n teoissa" Otto Freisingenilainen esitti uudelleen Saksan historian Henrik IV :n hallituskaudesta vuoteen 1156, pitäen kiinni virallisesta hovin näkemyksestä [14] . Vuosina 1170-1177 Rahevin jatkoi tätä yksityiskohtaista työtä, joka on arvokas lähde 1100-luvun Saksan ja Italian historiasta sekä sen ajan kansainvälisistä suhteista, vuoteen  1160 asti [ 16] .

Pyhän Rooman valtakunnan ideologina ja Hieronymus Stridonin "neljän monarkian" idean innoittamana Otto esittää kuvitteellisen postulaatin "vallansiirrosta", jonka mukaan maailmanvalta "siirrettiin" Jumala itse Rooman keisareista ensin Kaarle Suurelle (800) ja sitten Saksan keisarille Otto I :lle (962), jonka yrityksiä jatkoivat hänen seuraajansa Frederick Barbarossaan asti [17] .

Otto on taiteellisen muodon ja materiaalin filosofisen käsittelyn suhteen korkealla muiden keskiaikaisten kronikoiden yläpuolella, mutta teostensa asiatarkkuuden suhteen hän jättää paljon toivomisen varaa. Menneisyyden tapahtumien esittämisen keskeyttää hänen teologinen pohdiskelunsa, ja näkyvien henkilöiden tekojen kuvaus paikoin on luonteeltaan panegyria .

Käsikirjoitukset ja julkaisut

"Keisari Frederickin teot" Otto on säilynyt monissa 1100-1500-luvun käsikirjoituksissa, Baijerin osavaltion kirjastossa Münchenissä , Duke Augustin kirjastossa Wolfenbüttelissä , Admontin benediktiiniluostarin ( Steiermark ) kirjastossa . Vatikaanin apostolinen kirjasto , Ranskan kansalliskirjasto Pariisissa ja muut kokoelmat. Kronikka "Kahdesta osavaltiosta" on säilynyt useissa käsikirjoituksissa, joista vanhimmat ovat Thüringenin yliopiston ja osavaltion kirjaston käsikirjoituksia . Jenassa (XII-luvulla) ja Ambrosian - kirjastossa Milanossa (XIII-luvulla) [18] .

Otton kirjoitukset julkaisivat ensimmäisen kerran vuonna 1515 Strasbourgissa itävaltalainen humanistihistorioitsija ja diplomaatti Johann Cuspinian [ 13] , ja vuonna 1569 ranskalainen historioitsija ja juristi Pierre Pitou julkaisi ne uudelleen Baselissa . Molempien teosten ensimmäisen kriittisen painoksen on laatinut arkistonhoitaja Franz Friedrich Willmans ." Monumenta Germaniae Historicalle " (sitä erillinen painos otsikolla "Ottonis episcopi Frisingensis opera", Hannover , 1867). Georg Weitz julkaisi uudelleen vuonna 1884 Hannoverissa Keisari Frederickin teot Rahevinin jatkolla . Historioitsija ja kouluttaja Horst Ernst Arminius Kohl käännös kronikasta saksaksimoniosaiselle "Geschichtschreiber der deutschen Vorzeit" -julkaisulle julkaistiin vuonna 1881 Leipzigissä , ja vuonna 1883 julkaistiin myös hänen käännöksensä teoksesta "The Acts of Friedrich" ( Lpts. , 1883).

Viimeisin kriittinen painos alkuperäisellä latinalaisella ja saksankielisellä käännöksellä julkaistiin vuonna 2000 Darmstadtissa keskiajan historioitsija Franz-Josef Schmale toimittamana..

Kuva kirjallisuudessa

Sukutaulu

Muistiinpanot

  1. ↑ https://www.britannica.com/biography/Otto-of-Freising
  2. ↑ 1 2 Lundy D. R. Otto Babenberg // Peerage 
  3. ↑ Saksan kansalliskirjasto, Berliinin osavaltion kirjasto, Baijerin osavaltion kirjasto jne. Tietue #118590782 Arkistoitu 9. elokuuta 2020 Wayback Machinessa // General Regulatory Control (GND) - 2012-2016.
  4. ↑ 1 2 3 Schnith K. Otto von Freising // Lexikon des Mittelalters. - bd. 6. - Stuttgart; Weimar, 1999. Sp. 1581.
  5. ↑ CERL Thesaurus Arkistoitu 10. heinäkuuta 2022 Wayback Machine  - Consortium of European Research Libraries -keskukseen.
  6. ↑ Wattenbach W. Otto von Freising Arkistoitu 5. kesäkuuta 2020 Wayback Machinessa // Allgemeine Deutsche Biographie . - bd. 24. - Leipzig, 1887. - S. 688.
  7. ↑ 1 2 Schlager P. Otto of Freising Arkistoitu 5. kesäkuuta 2020 Wayback Machinessa . – Katolinen tietosanakirja . — Voi. 11. - New York, 1913.
  8. ↑ Otto episcopus Frisingensis Arkistoitu 5. kesäkuuta 2020 Wayback Machinessa // Repertorium "Geschichtsquellen des deutschen Mittelalters". – Bayerische Staats Bibliothek, 2012.
  9. ↑ Goetz H.-W. Otto von Freising Arkistoitu 5. kesäkuuta 2020 Wayback Machinessa // Neue Deutsche Biographie . - bd. 19. - Berliini, 1999. - S. 684.
  10. ↑ Seitsemän sukupolvea M. V. Otto of Freisingensky negatiivisen teologian perinteessä Arkistokopio päivätty 6. syyskuuta 2016 Wayback Machinessa // Bulletin of Pushkin Leningrad State University. - Nro 3. - T. 2. - Pietari, 2010. - S. 57.
  11. ↑ 1 2 3 Holland A. W. Otto of Freising Arkistoitu 10. heinäkuuta 2022 Wayback Machinessa // Encyclopædia Britannica, 11'th ed . — Voi. 20. - Cambridge University Press, 1911. - s. 375.
  12. ↑ Maurer Pius. Otto von Freising Arkistoitu 7. kesäkuuta 2020 Wayback Machinessa // Biographia Cisterciensis verkossa. Marraskuu. 2010.
  13. ↑ 1 2 Holland A. W. Otto of Freising Arkistoitu 10. heinäkuuta 2022 Wayback Machinessa // Encyclopædia Britannica, 11'th ed . - s. 376.
  14. ↑ 1 2 Schnith K. Otto von Freising // Lexikon des Mittelalters. — Sp. 1582.
  15. ↑ Wattenbach W. Otto von Freising Arkistoitu 5. kesäkuuta 2020 Wayback Machinessa // Allgemeine Deutsche Biographie . — S. 689.
  16. ↑ Goetz H.-W. Otto von Freising Arkistoitu 5. kesäkuuta 2020 Wayback Machinessa // Neue Deutsche Biographie . — S. 685.
  17. ↑ Weinstein O.L. Länsi-Euroopan keskiaikainen historiografia. - M.; L., 1964. - S. 79.
  18. ↑ Historia de duabus civitatibus Arkistoitu 5. kesäkuuta 2020 Wayback Machineen // Repertorium "Geschichtsquellen des deutschen Mittelalters".

Bibliografia

Linkit

  Siirry Wikidata-kohteeseen  Temaattiset sivustot
Sanakirjat ja tietosanakirjat
Sukututkimus ja nekropolis