Puhakka, Ollie
Kokeneet kirjoittajat eivät ole vielä tarkistaneet sivun nykyistä versiota, ja se voi poiketa merkittävästi 12. helmikuuta 2019 tarkistetusta versiosta . tarkastukset vaativat 3 muokkausta .| Risto Ollie Pitter Puhakka | ||||
|---|---|---|---|---|
| fin. Risto Olli Petter Puhakka | ||||
| Nimi syntyessään | fin. Risto Olli Petter Puhakka | |||
| Syntymäaika | 11. huhtikuuta 1916 | |||
| Syntymäpaikka | Serdobol , Suomen suuriruhtinaskunta , Venäjän valtakunta | |||
| Kuolinpäivämäärä | 28. tammikuuta 1989 (72-vuotias) | |||
| Kuoleman paikka | Helsinki , Suomi | |||
| Liittyminen | Suomi | |||
| Armeijan tyyppi | ilmavoimat | |||
| Palvelusvuodet | 1935-1946 _ _ | |||
| Sijoitus | Kapteeni | |||
| Osa | 26., 30., 28., 24. ja 32. hävittäjälentueet | |||
| Taistelut/sodat |
Neuvostoliiton ja Suomen välinen sota (1939-1940) |
|||
| Palkinnot ja palkinnot |
|
|||
| Eläkkeellä | siviili-ilmailun lentäjä | |||
| Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa | ||||
Risto Olli Petter Pýhakka ( suom. Risto Olli Petter Puhakka ; 11. huhtikuuta 1916 Serdobol , Suomen suuriruhtinaskunta , Venäjän keisarikunta - 28. tammikuuta 1989 Helsinki ) on Suomen ilmavoimien lentäjä . Yksi toisen maailmansodan tunnustetuista ässälentäjistä , joka teki 401 laukaisua ja saavutti 42 vahvistettua ilmavoittoa.
Puhakkaa alettiin pitää ässänä jo talvisodassa . Toisen maailmansodan aikana hän palveli 26., 30., 28., 24. ja 32. hävittäjälentueessa. Puhakka on lentänyt lentokoneilla, kuten Fokker D.XXI , Fiat G.50 Freccia ja Messerschmitt Bf.109 . 21. joulukuuta 1944 hänelle myönnettiin Mannerheim-risti .
Elämäkerta
Alkuvuosina. Talvisota
Olli Pukhakka syntyi Serdobolin kaupungissa (nykyinen Sortavala ). Hän aloitti uransa lentäjänä valmistuttuaan lukiosta vuonna 1935 ilmavoimien lentoreservin upseerina . Vuonna 1936 hän tuli Helsingin yliopiston oikeustieteelliseen tiedekuntaan . Opiskeluaikana hän jatkoi lentämistä yliopiston lentoseurassa, vuoteen 1939 mennessä oli lentänyt yhteensä 50 tuntia.
Kesällä 1939 Puhakka mobilisoitiin ja joutui uudelleenkoulutukseen Fokker D.XXI -hävittäjällä . Osallistui Suomen ja Neuvostoliiton sotaan . Hän ampui alas viisi lentokonetta: yhden I-16 :n ja neljä pommikonetta .
Tammikuun lopussa 1940 Puhakka oli jo 24. hävittäjälentueen johdossa. Pian hän siirtyi Fokkerista italialaiseen Fiat G.50 Freccia -hävittäjään , joka houkutteli häntä tulivoimallaan. Fiatissa Puhacca ampui alas toisen DB-2 :n Fiat G.50 :ssä . Lentäjän itsensä mukaan hänen tilillään oli tuolloin vielä monia vaurioituneita lentokoneita, mutta tätä ei vahvistettu virallisesti.
Toinen maailmansota
Kesäkuussa 1941 , kun Suomi aloitti uudelleen sodan Neuvostoliittoa vastaan , Puhakka jatkoi Fiatin lentämistä osana 26. laivuetta. 25. kesäkuuta ilman sodanjulistusta Neuvostoliiton pommikoneet hyökkäsivät Suomen lentokentille. Joten 15 SB-2- yksikköä pommitti laivuetukikohtaa Joroisissa , mutta suomalaishävittäjiä varoitettiin etukäteen hyökkäyksestä ja ammuttiin alas 10 pommikonetta. Tästä taistelusta Puhakka joutui vetäytymään ennen kuin se oli ohi, koska hänen aseensa epäonnistui.
13. heinäkuuta 1941 Puhakka ampui alas kolme Neuvostoliiton lentokonetta: yhden SB-2:n ja kaksi I-16:ta . Viikkoa myöhemmin se lähti tiedustelumatkalle Karjalan kannakselle , joka oli tuolloin Neuvostoliiton hallinnassa, ja viisi I-153- hävittäjää pysäytti sen . Kymmenen minuutin taistelun aikana Puhakka ei vain saanut yhtäkään osumaa, vaan hän ampui itse alas yhden Laatokaan pudonneista I-153- koneista . Myöhemmin tätä voittoa ei kuitenkaan luettu hänelle todisteiden puutteen vuoksi. Vuoden 1941 lopussa Puhakka vetäytyi rintamalta opettajaksi.
Kesäkuussa 1942 Puhakka palasi taistelutehtäviin ja jatkoi Fiatin lentäjänä. Pian hän onnistui ampumaan alas Pe-2 :n, huolimatta sen nopeusylivoimasta Fiatiin nähden. Puhakka sai 29.12.1942 kapteenin sotilasarvon ja 6.2.1943 hän matkusti parhaiden suomalaisten sotilaslentäjien joukossa Saksaan hallitsemaan uutta Messerschmitt-lentokonetta . Lyhyen harjoittelun jälkeen hän palasi rintamalle. Puhakka saavutti ensimmäisen voittonsa uudella Messerschmitt Bf.109 -hävittäjällä 19. huhtikuuta 1943 ampumalla alas La-5 : n Suomenlahden yli .
20. heinäkuuta 1943 Puhakka onnistui raskaassa taistelussa ampumaan alas neljä Neuvostoliiton lentokonetta kerralla. 17. toukokuuta 1944 klo 10.30 27 Pe-2 hyökkäsi Kotkan kaupunkiin 15 Yak-9 ja La-5 suojassa . Heidän sieppaakseen 11 Messerschmittiä lensi ylös Kumin lentotukikohdasta, mukaan lukien Pukhakki-kone. Kahdessa minuutissa Puhakka ampui alas kolme Pe-2:ta. Suomalaiset lentäjät tuhosivat yhteensä seitsemän Pe-2- ja kolme Yak-9-konetta, mutta yksi suomalainen lentokone katosi.
Kesäkuun 1944 alkuun mennessä Puhakan ilmavoitot olivat nousseet 33 :een . Kesäkuun 17. päivänä hän ampui alas kolme lentokonetta: Po-2 , Pe-2 ja Il-2 . Samanaikaisesti ampuja ampui hänet alas, mutta siitä huolimatta hän pystyi vetämään auton etulinjan yli ja tekemään onnistuneen laskeutumisen.
19. kesäkuuta 1944 18 suomalaista Messerschmittiä meni kapteenien Puhakin ja Windan johdolla sieppaamaan suurta joukkoa Neuvostoliiton pommikonetta Viipurin - Koviston alueella . Menestyksettömän taistelun jälkeen suomalaiset, jotka eivät kärsineet yhtään tappiota, ilmoittivat pudottavansa 15 viholliskonetta: 6 Pe-2, 2 R-39 , 2 Il-2, 2 La-2 ja 1 LaGG-3 . Viikkoa myöhemmin Puhacca aloitti jälleen ilmataistelun tuhoten Neuvostoliiton La-5:n .
Elämä sodan jälkeen
Suomalaisten lentäjien onnistuneista toimista huolimatta Suomi joutui syyskuussa 1944 solmimaan aselevon Neuvostoliiton kanssa. Ja 21. joulukuuta kapteeni Puhakka palkittiin Mannerheim-ristillä . Tuolloin hänellä oli 46 ilmavoittoa (joista 4 ei koskaan vahvistettu).
25.7.1946 Puhakka erosi ja jätti Ilmavoimien ikuisesti. Tästä hetkestä eläkkeelle jäämiseensä vuonna 1971 hän työskenteli suuressa suomalaisessa lentoyhtiössä Finnairissa . Vuonna 1979 hän kuoli Helsingissä .