Kansanedustajaneuvostot

Kansanedustajaneuvostot  ovat Neuvostoliiton ja liittotasavaltojen valtiovaltaa edustavia elimiä. Neuvostoliiton vuoden 1936 perustuslailla työläisten kansanedustajien neuvostojen nimellä luodut ne nimettiin uudelleen kansanedustajien neuvostoiksi vuoden 1977 perustuslaissa . Venäjän federaatiossa syksyllä [1] vuonna 1993 uusien alueiden, alueiden ja autonomisten piirien peruskirjojen hyväksymisen jälkeen suurin osa kansanedustajaneuvostoista likvidoitiin. Alueellisten, alueellisten ja piirikuntien kansanedustajaneuvostojen valtuudet [1] siirrettiin edustuksellisille elimille, joista määrätään alueiden, alueiden ja autonomisten piirien peruskirjoissa; niillä alueilla, joilla kansanedustajaneuvostot säilytettiin, pienet neuvostot purettiin; kansanedustajaneuvoston piiri-, kaupunki-, kylä- ja maaseutuneuvoston valtuudet siirrettiin vastaavien paikallisyksiköiden piiri-, kaupunki-, kylä- ja maaseutuhallinnoille.

Kansanedustajien neuvostojen rakenne

Ennen vuotta 1989

• Neuvostoliiton korkein neuvosto (kaksikamarinen - Unionin neuvosto ja Kansallisuuksien neuvosto ) ja sen valitsema puheenjohtajisto;
• liittotasavaltojen korkeimmat neuvostot ja niiden valitsemat presidiumit;
• autonomisten tasavaltojen korkeimmat neuvostot ja niiden valitsemat presidiumit;
• Alueelliset ja alueelliset kansanedustajien neuvostot ja niiden valitsemat toimeenpanevat komiteat;
• autonomisten alueiden ja autonomisten piirien kansanedustajien neuvostot ja niiden valitsemat toimeenpanevat komiteat;

• Piirien kansanedustajien neuvostot ja niiden valitsemat toimeenpanevat komiteat;
• kaupungin kansanedustajien neuvostot ja niiden valitsemat toimeenpanevat komiteat;
• Asutus- ja kyläneuvostot kansanedustajista ja heidän valitsemansa toimeenpanevat komiteat;

Vuoden 1989 jälkeen

• Neuvostoliiton kansanedustajien kongressi ja sen valitsema Neuvostoliiton korkein neuvosto (kaksikamarinen - Unionin neuvosto ja Kansallisuuksien neuvosto ; jälkimmäinen korvattiin tasavaltojen neuvostolla vuonna 1991 , mutta vastaavat muutokset tehtiin). ei perustuslakiin);
• RSFSR:n kansanedustajien kongressi ja sen valitsema RSFSR: n korkein neuvosto (kaksikamarinen - tasavallan neuvosto ja kansallisuuksien neuvosto ), sekä muiden liittotasavaltojen korkeimmat neuvostot (yksikamarinen) [2] ;
• Dagestanin ASSR:n kansanedustajien kongressi ja sen valitsema Dagestanin ASSR : n korkein neuvosto sekä muiden autonomisten tasavaltojen korkeimmat neuvostot [2] ;
• Alueelliset, alueelliset, piirikuntien kansanedustajien neuvostot, tasavallan alaisuudessa olevien kaupunkien kansanedustajaneuvostot;
• Alueen kansanedustajaneuvostot, alueellisten ja alueellisten kaupunkien kansanedustajaneuvostot;
• Kaupunkien, siirtokuntien, maaseudun kansanedustajien neuvostot, kaupunkialueiden kansanedustajaneuvostot.

Toimikausi

Neuvostoliiton perustuslain ( 1977  ) mukaisesti Neuvostoliiton korkeimman neuvoston, liittotasavaltojen korkeimpien neuvostojen ja autonomisten tasavaltojen korkeimpien neuvostojen toimikaudeksi määrättiin viisi vuotta ja paikalliset kansanedustajien neuvostot kahden ja puolen vuoden ikäisenä.

Käyttö ja ohjaus

Tärkeimmät asianomaisten neuvostojen toimivaltaan annetut asiat oli tarkoitus käsitellä ja niistä päätettävä neuvostojen istuntojen työskentelyn aikana.

Eri yksiköiden ja osastojen paikallisen toiminnan päivittäistä johtamista ja koordinointia varten valittiin toimikuntien johtokunnat (executive Committees) .

Toimikunnat valitsivat istunnossaan useiden alojen työhön pysyviä toimikuntia, jotka vastaavat julkisista palveluista, maataloudesta, terveydestä, kulttuurista ja useista muista toiminnoista. Paikalliset Neuvostoliitot valitsivat myös alueellisia kansanvalvontaelimiä - valtion ja julkisen valvonnan yhdistelmää yritysten, laitosten ja organisaatioiden toiminnassa.

Kaikkien tasojen kansanedustajaneuvostojen kansanedustajat raportoivat kansanedustajien asemasta annetun lain mukaisesti äänestäjille kolme kertaa kuukaudessa tehdystä työstä, laativat raportteja.

Vaalijärjestelmä

Neuvostoliiton perustuslaki (1977) julisti jokaiselle yli 18-vuotiaalle maan kansalaiselle oikeuden osallistua kansanneuvoston kansanedustajavaaleihin tai olla ehdolla. Neuvostoliiton korkeimman neuvoston kansanedustajien alaikäraja oli rajoitettu 21 vuoteen.

Edustajaehdokkaiden asettamisoikeus kuului Neuvostoliiton kommunistisen puolueen järjestöille, ammattiliitoille, liittovaltion leninistisen kommunistisen nuorisoliiton järjestöille, julkisille järjestöille, työyhteisöille ja sotilashenkilöstökokouksille. Koska kaikkien lueteltujen järjestöjen johto (ja useimmat valtuutetuista jäsenistä) olivat välttämättä NSKP:n jäseniä ja olivat puoluekurin alaisia, tällainen mekanismi antoi kommunistiselle puolueelle mahdollisuuden täysin valvoa ehdokkaiden asettamista.

Katso myös

• Vinkkejä
• Orelin alueellinen kansanedustajien neuvosto

Muistiinpanot

1. ↑ 1 2 Venäjän federaation presidentin asetus nro 1760 . Haettu 17. marraskuuta 2016. Arkistoitu alkuperäisestä 17. marraskuuta 2016. (määrätön)
2. ↑ 1 2 Neuvostoliiton vuoden 1977 perustuslaissa, sellaisena kuin se on muutettuna vuonna 1989, määrättiin kansanedustajien kongressien perustamisesta kaikkiin Neuvostoliiton liitto- ja autonomisiin tasavaltoihin. Itse asiassa ne luotiin kuitenkin vain RSFSR:ssä ja Dagestanin ASSR:ssä muissa tasavalloissa, korkeimmat neuvostot valittiin edelleen kansalaisten suorilla vaaleilla.