Thalassa! Thalassa! ( toinen kreikkalainen Θάλασσα - "meri"; löytyi myös kirjoitusasu " Falatta " [1] [2] , joka on lähellä [ tʰálatta ] ääntämistä attikan murreessa ) - huuto, jolla kreikkalaiset palkkasoturit tervehtivät merta palatessaan kotimaahansa Persiasta . Tunnetuin lainaus on Xenophonin Anabasiksesta .
"Anabasis" kuvaa Kreikan armeijan kampanjaa Vähä-Aasiassa vuonna 401 eaa. e. Noin 13 000 hengen kreikkalaisten joukko liitettiin suureen armeijaan, jonka Persian prinssi Kyros kokosi kaataakseen hänen vanhemman veljensä, Persian kuninkaan Artaxerxes II [3] . Yritys epäonnistui: Kyros kuoli Kunaksin taistelussa , hänen armeijansa hajosi, ja vaikka kreikkalaiset voittivat kyljellään olevan Artaxerxesin armeijan, he onnistuivat palaamaan kotimaahansa vain suurten ponnistelujen kustannuksella ja uhrauksia [3] .
Tunnetuin katkelma oli, jossa Xenophon (joka osallistui henkilökohtaisesti kampanjaan ja oli yksi Kreikan armeijan strategeista) kuvaa kreikkalaisten jännitystä ja iloa, kun he näkivät pitkän ja vaikean matkan jälkeen Mustanmeren :
Kun etujoukon sotilaat nousivat vuorelle, he huusivat kovaa. <…> Pian he [Ksenofon ja ratsastajat] kuulivat sotilaiden huutavan "Meri, meri!" ja kutsua muut mukaan. Sitten kaikki juoksivat eteenpäin, takavartija mukaan lukien, ja alkoivat ajaa laumakarjaa ja hevosia samaan suuntaan. Kun kaikki pääsivät huipulle, he ryntäsivät halaamaan toisiaan, strategeja ja lohageja, vuodattaen kyyneleitä.
— Ksenofon. Kirja 4, luku 7 // Anabasis. - M . : Neuvostoliiton tiedeakatemian kustantamo, 1951.Ksenofonin mainitsemaa vuorta kutsutaan nimellä "Fehes"; kotimaiset ja ulkomaiset tutkijat esittivät lukuisia hypoteeseja sen tarkasta sijainnista [4] [5] . Siitä kreikkalaiset aikoivat päästä Trebizondiin , joka oli tuolloin Kreikan siirtomaa . Yksityiskohtainen kuvaus sotilaiden ilosta meren näkemisestä osoittaa, että kreikkalaiset kiintyivät mereen äärimmäisen innokkaasti, koska meriteitse ilmoitettiin lukuisista Kreikan saarista ja perustettiin siirtokuntia. Se osoittaa myös ymmärryksen merille pääsyn tärkeydestä. Perääntyessään Vähä-Aasian sisäosien läpi, vain merta nähdessään, vaikkakin vielä kaukana kotimaastaan, kreikkalaiset tunsivat olevansa varmoja siitä, että he palaisivat kotiin; siksi huudahdus jäi historiaan symbolina kiintymyksestä meren avaruutta kohtaan [6] .
Huuto "Meri! Meri!”, jota yleensä lainataan alkuperäiskielellä, on tullut suosittu ilmaisu, ja sitä esiintyy usein maailmankirjallisuudessa [7] [8] . Siten se on läsnä Heinrich Heinen runossa " Meergruß " [9] ("Kunnia merelle" kääntänyt V. Levik [10] ) ja mainittu toistuvasti Joycen romaanissa " Ulysses " [8] [11] . Viittaus Xenophoniin on Iris Murdochin romaanin " Meri, meri " nimi [12] . Ilmaisu esiintyy toistuvasti suorina ja epäsuorina viittauksina Saul Yurikin romaanissa "Warriors" , joka on eräänlainen parafraasi "Anabasiksesta" [13] . Nimi "Talassa" on Boris Lavrenjovin tarina , jossa tämä "soittosana" esittelee merielementin teeman [14] . Sen kulttuurinen merkitys mainitaan Mikhail Shishkinin romaanissa Venus Hair :
Kuvittele kuinka monta ihmistä liukastui pois <...> ja nämä kreikkalaiset jäivät, koska hän [Xenophon] kirjoitti heidät muistiin. Ja nyt, kolmannen vuosituhannen ajan, aina kun he näkevät meren, johon hän johdatti heidät, he ryntäävät halaamaan toisiaan ja huutamaan: Thalassa! Thalassa! Koska hän johti heidät hyvin erikoiselle merelle. Thalassa on kuolemattomuuden meri [15] .