Räikkä

Räikkä

Yksi räikkätyyppi
Luokitus lyömäsoittimen idiofoni
Aiheeseen liittyvät instrumentit Phachich Akyapkap
 Mediatiedostot Wikimedia Commonsissa

Räikkä , räikkä [1]  - venäläinen kansanmusiikki - instrumentti , idiofoni .

Historia

Novgorodissa vuonna 1992 tehdyissä arkeologisissa kaivauksissa löydettiin kaksi taulua, jotka V. I. Povetkinin mukaan sisältyivät muinaisten Novgorodin helistimien joukkoon 1100-luvulla [2] .

Rakentaminen

Lounais-Venäjällä [3] ( Kurskin , Tulan ja Kalugan alueilla) sitä käytettiin hää-, majesteettisten tai tanssilaulujen säestykseen, joskus harmonikkayhtyeessä [1] livenka [4] .

Se on sarja 14-20 pientä (130-150 pitkää, 50-70 mm leveää) tammi-, pähkinä- tai vaahteralankkua toisesta päästään köyteen pujotettuna. Lautojen välissä on välilevyt, joskus yhdessä 4-8 kelloa . Räikkä pidetään kiinni köyden päissä olevista silmukoista ja painetaan äärimmäisiin tankoihin terävin tai tasaisin liikkein [1] .

Luoteis-Venäjällä käytetty räikkä koostuu suorakaiteen muotoisesta rungosta, jonka koko on 200 × 100 mm, jonka lyhyelle sivulle on kiinnitetty 1-4 joustavaa tankoa, jonka pituus on suunnilleen sama kuin rungon pituus. Runko pyörii kahvassa ja joustavat nauhat vapaine päineen ovat kosketuksessa tämän kahvan hammaspyöräosaan. Syntynyt rätinä muistuttaa jatkuvaa konekiväärin tulia [1] .

Leningradin ja Novgorodin alueilla se on säilynyt metsästys- ja lasten instrumenttina [1] .

Katso myös

Muistiinpanot

  1. ↑ 1 2 3 4 5 Matsievsky I.V. Ratchet // Musiikkitietosanakirja. Volume 5. - M . : Soviet Encyclopedia, 1981. - Stb. 603-604.
  2. ↑ Räikkävalmistustekniikka Kurakovon kylässä, Belevskin alueella, Tulan alueella Arkistoitu kopio 29. tammikuuta 2021 Wayback Machinessa // Kulttuurikehityskeskusten liitto
  3. ↑ Ratchet // Musiikillinen tietosanakirja. - M . : Neuvostoliiton tietosanakirja, 1990. - S. 552. - 672 s.
  4. ↑ Rudneva A.V. Ratchets // Kurskin tankit ja Karagody. - M . : Neuvostoliiton säveltäjä, 1975. - S. 189-191. — 307 s.

Kirjallisuus

Linkit