Theodosius II (Konstantinopolin patriarkka)

Patriarkka Theodosius II
kreikkalainen Θεοδόσιος Β΄
228. Konstantinopolin arkkipiispa - Uusi Rooma ja ekumeeninen patriarkka
22. huhtikuuta 1769 - 27. marraskuuta 1773
Kirkko Konstantinopolin ortodoksinen kirkko
Edeltäjä Meletius II
Seuraaja Sophronius II
Thessalonikin metropoliitti
1767-1769
Edeltäjä Neofyytti I
Seuraaja Damaskos II
Ierisin ja Svjatogorskin metropoliitti
1755-1761
Edeltäjä Stephen
Seuraaja Jacob
Syntymä
Kuolema 1785
Piispan vihkiminen 1755

Theodosius II ( kreikaksi Θεοδόσιος Β΄ ), maallinen sukunimi Christianopoulos kreikka Χριστιανόπουλος ; Kreeta , Ottomaanien valtakunta - 1785 , Istanbul , Ottomaanien valtakunta ) - Konstantinopolin patriarkka (1769-1773).

Elämäkerta

Syntyi Kreetalla , missä hän oli luostarin apotti. Myöhemmin hän toimi patriarkaalisen Pyhän Yrjön katedraalikirkon rehtorina Konstantinopolissa .

Vuonna 1755 hänet valittiin Ierisin ja Svjatogorskin piispaksi , ja vuonna 1767 hänet valittiin Thessalonikin metropoliitiksi , jossa hän palveli, kunnes hänet valittiin Konstantinopolin patriarkaksi 11. huhtikuuta 1769. Theodosius II:n valinnan myötä patriarkaaliselle valtaistuimelle päättyi ns. Oryolin kansannousu , jonka epäonnistuminen johti sortotoimiin Ottomaanien valtakunnassa kreikkalaisortodokseja vastaan , jotka auttoivat Venäjän joukkoja entisen patriarkka Serafim II :n ja muiden papistojen siunauksella.

Patriarkka Theodosius teki paljon ponnisteluja pelastaakseen Athoksen luostarit mahdolliselta tuholta , auttoi vankien vapauttamisessa, tuki koulujärjestelmää ja luostarien toimintaa. Yhteistyössä Jerusalemin patriarkka Sophronius V :n kanssa hän onnistui vastustamaan tehokkaasti Rooman laajentumista Pyhässä maassa. Lopulta hän yritti löytää sovitteluratkaisun [1] Athos-vuoren Kollivada -kysymykseen .

16. marraskuuta 1773 Preussin metropoliitin Meletiuksen juonien jälkeen hänet pakotettiin eroamaan. Eläkkeellä hän asui Kamariotissan luostarissa Halkin saarella . Vuonna 1776, kun hän oli menettänyt näkönsä, hän palasi Konstantinopoliin, missä hän myöhemmin kuoli.

Muistiinpanot

  1. «οἱ μὲν ἐν Σαββάτῳ τελοῦντες τα τῶν ἀποιχομένων μνημόσυνα καλῶς ποιούσιν, ὡς τὴν ἀρχαίαν παράδοσιν τῆς Ἐκκλησίας φυλάσσοντες, οἱ δὲ ἐν Κυριακῇ οὐχ ὑπόκεινται κρίματι […] Περὶ δὲ τοῦ πυκνότερον ἢ βραδύτερον προσέρχεσθαι τὴ μεταλήψει τῶν ἀχράντων μυστηρίων, φαμέν, ὅτι χρόνος μὲν οὐχ ἄριστοι, ἀναγκαῖα Δὲ πάντως ἡ Διὰ τῆς θείας μετανοίας καὶ ἐξομολογήσερίατα Καὶ οἱ μὲν ἐν τῇ ἀρχῇ τοῦ κηρύγματος χριστιανοὶ προσήρχοντό τη τῶν θείων μυστηρίων μεταλήψει καθ ἐκάστην Κυριακήν, οἱ δὲ μετὰ ταῦτα ἐν τεσσαράκοντᾳ ἠμέραις προευτρεπιζόμενοι διὰ τῆς μετανοίας, οὕτω προσήρχοντο. Διὸ ἕκαστος, εἰ ἄξιος, παραβαλλέττω ἑαυτὸν ἐν τοὶς πρώτοις, εἰ δὲ μή, τοὶς δευτέροις, καὶ τοῦτο γὰρ μακαριστὸν […] Κατὰ γοῦν τὸν θεῖον Ἀπόστολον, δοκιμαζέτω ἄνθρωπος ἑαυτὸν καὶ οὕτως ἐκ τοῦ ἄρτου ἐσθιέτω καὶ ἐκ τοῦ ποτηρίου πινέτω»

Lähteet